898# Nihon, 32 - Saarikierros

 13.9.2025, Saturday, +30, Shower, Miyakojima, Japan

Yöunet parani kuin sika juoksuaan. Olin mennyt nukkumaan klo 23.30 ja nukuin kahdeksaan saakka. Tokiossa oli alkanut yleisurheilun MM-kisat, ja katselin telkkarista hieman maratonin alkutahteja. Klo 8.30 hain AT:n ja menimme aamiaistamaan. Se taisi olla hieman parempi kuin edellisenä aamuna, nyt oli paikalle saatu nakkejakin. Kyllähän nakki on aamiais- ja joulupöydän kunkku.

Musta maapallo?

 

Aamiaista naamariin tänäkin aamuna.

Pienen huilin jälkeen otimme auton ja lähdimme ajelemaan ensimmäiseksi meriakvaarioon Miyakojiman Underwater parkiin. Sinne oli noin 11 kilometrin ajomatka, oli saaren pohjoiskulmassa. Tie kapeni kapenemistaan, ja lopulta ihmettelin miten helkkarissa täällä pystyisi väistämään jos joku tulisi vastaan. Yksi isompi ajoneuvo tulikin mäen takaa, mutta rekkakuski ajoi vatukkoon antaen tietä. Vettäkin alkoi satamaan semi-rivakasti. Sadetta ja ukkosta oli luvattu koko päiväksi, se taisi olla aika yleispätevä keli täällä. Paikalla odotti onneksi helppo parkkipaikka, ei tarvinnut peruutella. Ylämäkeen piti kuitenkin kävellä sateessa sellaiset 150 metriä ennen kuin saavuimme akvaariolle.

Autiota hiekkarantaa.

Tulee hyvälle mielelle kun jos ymmärtää lukemaansa.

Paikka oli kallionyppylän päällä, ensimmäiseksi tultiin myymälään. Ostimme siitä pääsyliput, aikuiselta se maksoi á 1000 jeniä (n. 6 euroa). Kävelimme raput alas aina neljän metrin syvyyteen. Kapeita ikkunoita oli paljon, ja alue käsitti jonkunlaisen tilan. Vaikka vesi oli kirkasta, emme silti nähneet kuin sellaisia "peruskaloja", jotka nekin olivat värikkäitä. Jos käy tuuri, niin täällä näkyisi mustekaloja, käärmeitä ja kilpikonniakin. Mutta ei meidän vahtivuorolla tällä kertaa. Kourapelejä oli myös muutamia, pelasimme vielä niitäkin voittamatta mitään, ennen kuin palasimme takaisin yläkerran myymälään. Sieltä ostimme vähän tuliaisia sukulaispenskoillemme. Kahvilan palveluja emme käyttäneet, vesipullot tuli otettua automaatista matkaan. Arvosana meriakvaariolle 3/5.

Meriakvaario.

 

Merenalaiset sisätilat.

Nemoa etsimässä.

Palasimme autolle, sadekin loppui sopivasti. Lähdimme ajamaan 31 kilometrin päähän saaren eteläkärkeen Higashi-Hennazakin majakalle. Tie oli hyväkuntoista, ei liikennettä, helppo ajaa, joskin nopeusrajoitus oli vain 50 km/h. Toivottavasti täällä ei ollut puskissa mitään nopeuskameroita, sillä tyhjillä teillä kuin huomaamatta tuli välillä ehkä huomaamatta ajettua liian kovaa. Pysähdyimme eräälle näköalapaikalle, jossa oli vain yksi pariskunta meidän lisäksi. Maisemat merelle olivat hienot, mutta huomiomme kiinnittyi isoon hämähäkkiin. AT pelästytti vahingossa perhosen joka epäonnekseen lennähti suoraan herra häkin verkkoon, ja sen kummemmin empimättä häkki paineli ja tappoi perhosen ja alkoi vetämään sitä naamariin. Karseaa.

Puu taukopaikalla.

 

AT kaihoisissa tunnelmissa.

Meren eri värejä.

Suuntimalaite.

Mosaiikki.

Perhosella pahat tilanttteet.

Majakalle päästyämme kurvasimme auton parkkiin, se oli aika kaukana itse majakasta ja niemenkärjestä, joten otimme mukaan vesipullot ja varoiksi sateenvarjot. Ei satanut, mutta melkein olisi mieli tehnyt käyttää sitä päivävarjona polttavalta auringolta, mutta se taisi olla enempi naisten juttu. Kuvasimme mestat ja palasimme puolinääntyneinä takaisin parkkipaikalle. Siinä oli muutama juoma-automaatti, sekä pari sellaista kojua jossa myytiin pientä suupalaa. Tilasimme yhdestä kiskasta itsellemme kakigorit (かき氷), se oli sellainen jäämurskajuttu. Valitsimme kummatkin mauiksi mangot - täällä viljeltiin paljon mangoja ja elättelimme toiveita jos se olisi vaikka paikallisempaa kuin muut maut. Imailimme ne naamariin sellaisessa katoksessa mutta paikalle porhalsi jättimäinen torakka (ゴキブリ) joka vähän ahdisti mieltä. 

Miyakojiman saaren eteläinen niemennokka.

Pitkä ja kuuma kävely ennen majakkaa.

Higashi-Hennazakin majakka.

Kiviä siellä sun täällä.

 

Vähän tuli Suomenlinna mieleen?

Tyynimeri.

Kakki... kakigori.

Näitä tsunamikylttejä löytyi pisin Miyakojimaa.

Ajoimme 24 kilometriä saaren eteläreunaa pitkin Yonaha Beachille, jossa olimme olleet edellisenäkin päivänä. Edelleen väistämisvelvollisuudet tuottivat päänvaivaa. Sen lisäksi päivä oli jo sen verran pitkällä, että muutkin turistit olivat löytäneet paikalle. Parkkipaikalla ei ollut enää tilaa, ja meinasimme jo luovuttaa, mutta sinnikkyys palkittiin ja meillekin vapautui odottelun jälkeen paikka. Peruutus parkkiinkin onnistui hyvin.

 

Vaihdoimme uikkeet, ja edellispäivän viisauttamina aurinkorasvasimme itsemme huolellisemmin kuin aiemmin, mutta taisimme silti palaa vähän lisää. Merivesi ja ranta olivat kuitenkin 5/5. Meitä alkoi jossain vaiheessa hiukomaan, ja menimme samaan (ja ainoaan) baariin missä olimme olleet eilenkin. Tilasin ruuaksi tacoraisun (en ole varma kirjoitetaanko se länkkärikirjaimilla noin, mutta japaniksi タコライス). Se oli olevinnaan okinawalainen ruoka, mutta minä mielsin makumaailman enemmän kuitenkin meksikolaiseksi - ja oli muuten paras ruoka koko tämänkertaisella Japanin matkalla! Annos sisälsi ainakin jauhelihaa, riisiä, salsaa, tomaattia ja vihreää salaattia. AT tyytyi nuudeleihin. Juomaksi ginger ale. Sama ystävällinen myyjä / tarjoilija kuin edellisenäkin päivänä. Arvosana kippolalle 5/5. Teimme samalla puhelimilla check innin huomiselle lennolle.

Reissun paras safka oli tässä.

Poislähtiessä koitimme käydä vaihtamassa märät uikkarit pukkarissa, mutta oli niin täynnä jengiä, että laitoimme sitten vain muovikassit auton penkkien suojaksi ja ajoimme takaisin hotellille suihkuun ja vaihtamaan puhdasta päälle. Kävimme FamilyMartissa kaljaostoksilla, ja joimme yhdet AT:n huoneen parvekkeella, ja toiset kaljat hotellin katolla katsellen auringonlaskua, joka tapahtui klo 18.45. Se oli kyllä upean näköinen.

Chillailua katolla.

Pilvet meren yllä.

 

Orion oli paikallinen bisse.

Auringonlasku saa aina olon niin haikeaksi.

Sinne häipyi aurinko.

Illallisen hoidimme lähistöllä olevassa ramen-ravintolassa. Se oli sata kertaa parempi kuin Kamukura ja sen kaaliramenit (note to self: ei enää ikinä sinne). Emme jaksaneet lähteä "kylille" vaan joimme vielä kaljat AT:n huoneessa. Seuraavana päivänä pitäisi palata takaisin Tokioon, mutta ei kiinnostanut pakkailla vähiä kamoja kasaan. Vähän aikaa ihmettelin huoneessa telkkaria katsellen, laitoin sitten AT:lle viestin kysellen meiningistä, ja hetken päästä soi ovikello. Kävimme ostamassa respasta kaljat (喉が渇いた) ja menimme juomaan ne kattoterassille katsellen öiselle ja pimeälle merelle, ja nauttien viimeistä iltaa tropiikin lämmössä. 

Illalliskippola löytyi hämärän kujan perältä.

Tiskiltä tilattiin ja astiatkin palautettiin.

Ramenia illalliseksi.

  

Risteilyaluskin oli tullut yöksi satamaan.