Allikosta ojaan: 886# Rodos, 2

22.7.2025, Tuesday, +33, Clear, Lindos, Greece

Mua sitten ärsytti hotellihuoneemme vessa. Se oli olevinaan fiini, mutta ovi narisi kuin syötävä aina kun sen avasi ja sulki, ja kaiken lisäksi se avautui vielä vähän väärään suuntaan. Lisäksi oli vaikeuksia sulkea vessan ovi sisäpuolelta. Sekään ei ollut mitään verrattuna itse vessanpyttyyn. Se oli Karag-merkkinen, mutta en tiedä kuinka lyhytmunainen suunnittelija siinä oli ollut sillä mulla ainakin otti vehkeet kiinni porsliiniin kun yritin istuskella toimittamassa kakkosta. Ja se sitten osasi tuntua ikävälle + eikö sellaisesta voi saada jonkun taudin? Joko olen alkanut kasvamaan pituutta kummallisista paikoista tai sitten vessanpytty on todella surkea. Arvosana saviruukulle 1/5.

Tänään olimme suunnitelleet omatoimiretken Lindokseen, ja sinne oli paras lähteä heti aamusta, joten herätyskello soi jo klo 7.30. Aamiaiseksi oli edellisenä iltana ostettu kolmiovoileipä (yäk), keksejä ja sipsejä. Sitten piti vielä aurinkorasvata, yms. Tuntia myöhemmin olimme jo matkalla bussiasemalle. Saimme ostettua bussiliput kojusta, maksoi vain 5,50€ / naama. Ei pöllömmin 1,5 tunnin bussimatkasta (51 km suunta).

Bussi tuli jo lähtöasemalta semitäyteen ja täyttyi sitten pikkuhiljaa matkan edetessä. Jostain kylästä tuli vanhempi mummo joka ajoi penkillä olevat pois, valtasi koko kahden hengen penkin itselleen. Iso lauma italialaisia ja jotain aasialaisia (oma veikkaukseni indonesilaiaia) tuli bussiin myös välipysäkiltä, joten osa jengistä joutui jopa seisomaan. Kaikenlaista muutakin haastetta matkan aikana oli, joten dösä saapui Lindosiin reilut viisi minuuttia myöhässä.

Korpimaata riitti.

Lindosin bussiasema oli päätien varrella vuoren keskivaiheella, joten sieltä piti kävellä alas itse kylään (ja myöhemmin tietysti takaisin ylös). Väkeä oli hemmetisti, kadut olivat ahtaita ja kuumuus oli rajua. Tänään piti olla viikon ”kylmin” päivä, ja siksi olimme valinneet tämän tiistain retkipäiväksi, mutta hiki virrasi heti. Meidän oli pakko suoritua ensimmäiseen kahvilaan frappelle ennen kuin saimme tehtyä yhtään mitään.

Ensimmäiseksi frappelle!

Linnake kahvilasn terdeltä kuvattuna.

Kahvit piristivät mutta vain hetkeksi. Ostimme lisää vettä kaupasta ja lähdimme kävelemeään ylös linnakkeelle. Puolivälissä tuli vastaan lipunmyyntikoppi; Akropolin linnakkeelle maksoi sisään hurjat 20€/ naama (mahtoiko itse Ateenan Akropolikselle maksaa edes noin paljoa?).

Kisse ja kasse.

Lindos.

Linnakkeelle piti vielä kavuta koko joukko portaita jotka olivat liukkaita ja pölyisiä. Pahinta oli kuumuus, sillä vaikka mittari näytti vain +33 astetta, niin siellä oli todella tukalaa. Ei pienintäkään tuulenvirettä eikä varjoa. Hiki valui valtoimenaan paidan ja shortsien sisällä aina kenkiin saakka, kastellen kledjut märäksi. Pp näytti pärjäävän paremmin kuin mie. Kyllä me silti jonkunlaisen tovin täällä vietimme.

Kivikasoja kuumassa.

Hauska kuvitella miltä täällä näytti 2500 vuotta sitten.

Muureja lukuun ottamatta linnake oli aika ränsistynyt.

Merta joka puolella.

Uima-allas.

Varjoisassa huoneessa kelpasi "jäähdytellä".

Linnakkeelta päästyämme marssimme kippolaan ja tilasimme pitkän venkoilun jälkeen Aperol Spritzit. Tarjoilijattaret tuntuivat olevan järjestäen köhässä, mutta ei auta. 10€:n kappalehintaan ostetut juomat maistuivat kyllä. Vessakin oli siisti. Olo tuntui hieman refressanneen.

Baaritiskillä.

It's-a me, Mario!

Tutut Aperol Spritzit.

Kiertelimme sitten muutamia kauppoja läpi muttemme ostaneet mitään, emme löytäneet Pp:lle edes thimbaalia. Takaisin aukiolle päästyämme menimme vielä sen laidalla sijaitseneeseen kippolaan jossa Pp tilasi pinaattipiiraan ja itse jonkun paninihässäkän. Oma valintani harmitti, sillä siihen tuli kylmiä tuotteita mukaan + majoneesi, ja olin varma, että sellaisesta saa täällä vatsataudin. Juomaksi otimme fuse ice teat. Peruslipton on minusta parempaa.

Tyytyväisiä kissejä.

Lounaskippola.

Lounas.

Sitten nousimme mäen takaisin bussiasemalle, kävimme ostamassa kopista dösäliput takaisin Rodos Cityyn. Lippujen osto onnistui helposti, meille jäi vartin verran odotettavaa. Bussipysäkki oli täynnä väkeä, eikä tässäkään ollut varjoa. Bussi oli siinä jo valmiiksi, ja onneksi hetken päästä armahti meidät ja avasi bussin ovet ja päästi meidät sisään.

Lindoksen linja-autoasema.

Bussi takaisin Rodos cityyn.

Linkkari lähti jetsulleen aikataulun mukaisesti, paluumatkalla väkeäkin oli huomattavasti vähemmän, ja puolentoista tunnin bussimatka meni suht iisisti. Rodokseen saavuimme jopa viisi minuttia etuajassa.

Kävelimme vartin matkan hotellille vaihtamaan uimakamat ja sitten kävimme uimassa reilut puoli tuntia. Väkeä biitsillä oli jälleen paljon, vain nipin napin mahduimme uimaan.

Hotellilla pitkän päivän päätteeksi suihku ja sitten juopottelimme pullollisen Cair-skuppaa. Naapuritkin tulivat parvekkeelle, mutta olivat niin perhananmoisessa plunssassa, että emme itse halunneet siinä enää istua.

It's Cair o'clock!

Illallisen päätimme hoitaa Greek stories-nimisessä ravintolassa. Se ei ollut edes vanhassakaupungissa asti, vaan riitti kun käveli noin 10 minuuttia. Meidän piti jonottaa ulkopuolella jonkunlainen tovi (ehkä 10 minuuttia), että pöytä vapautui. Pp tilasi gyroksen ja minä soutzoukakian. Ihan ok safka, vaikka annokseni sisälsi rucolaa, jota inhoan. Juomaksi otin kaljan ja Pp päätyi roseviiniin. Vähän hidas palvelu mutta ystävällinen henkilökunta. Hiki tuli taas kerran laiskan syödessä. Illallinen irtosi viidelläkympillä tippeineen. Sitten taas hotellille blogaamaan päivän tapahtumia yms.