891# Rodos, 6

26.7.-27.7.2025, +36, Clear, Rhodes, Greece

Viimeistä täyttä päivää vietiin, ja se alkoi kieltämättä masentamaan. Heräsimme yhdeksän maissa, ja lähdimme sitten tuttuun naapuribaariin aamiaiselle. Tällä kertaa siellä oli runsaasti tilaa. Tarjoilijamies vaikutti jotenkin masentuneelta, tilauskin meni vähän niin ja näin (Pp mieli suklaacroissanttia mutta sai vain tavallisen). Itse tilasin pinaattipiiraan. Kahvit kyytipojaksi. Hinta 18€, annoimme 20€.

Hotellimme fasadi aamuauringossa.

Sitten menimme uimaan. Ilma oli selvästi erilainen kuin aiemmin; tuuli oli tyyntynyt, ilma kuumentunut mutta tyynellä itärannalla mainingit voimistuneet melkoisesti. Ihmisiä kuitenkin lillui meressä entiseen malliin. Tosin, keltainen lippu oli nostettu salkoon. Kastautumista ei tarvinnut paljoa miettiä, sillä aalto tempaisi äkkiä mukaansa. Vesi oli myös sekoittunut, se oli sameaa + siinä kellui kaikenlaista heinää ja mikromuovia. Isot aallot olivat mukavaa vaihtelua. Mikä parasta, uimaretkemme aikana siivooja oli käynyt.

Jotkut mielivät veneilemään.

Lähdimme sitten ostosreissulle vanhaankaupunkiin. Pp jo varoitteli, että ostosreissusta tulee kova, sillä kuumuus ulkona oli melkoinen. Reilun kilsan kävely vanhaankaupunkiin vielä meni uinnin tuoman raikkauden ansiosta, mutta sitten alkoi soijaa pukata. Oli pakko mennä ensiksi drinksuille; suihkulähteen aukion varrella oli Archipelagos-niminen kippola, johon jäimme. Tilasimme Campari-spritzit; mielestäni Aperol Spritz oli parempaa. Juomat maksoivat yhteensä 19€, jätimme tietysti parin euron tipin. Vaikka paksut markiisit suojasivat meitä pahteelta, hiki virrasi kovasti.

Taas uusi risteilyalus turisteja tuomassa.

Archipelagos-kippola.

Sitten saimme muutamia ostoksia väkisin tehdyksi; ne olivat ihan perus-magneetteja ym turistikamaa. Kävimme tarkistamassa aikaisemman aarteenetsintäpaikan jemmat – joku oli selvästi niitä käpistellyt, mutta ei ollut kelvannut (?!). Kävimme itse juomassa toiset drinksut – gintonicit jotka oli mielestäni pahan makuiset – paikassa, jossa olimme olleet aiemminkin ja jossa oli vähän tylyhkö palvelu. Sitten jatkoimme ostostelua, ja puolikuolleena selvisimme takaisin hotellille.

Pahat gin-tonicit epäystävällisessä paikassa.

Kävimme heittämässä vielä toisen uintikierroksen. Aamupäivän aallot olivat kesyyntyneet pieneksi laineen liplatukseksi. Vähän oli kaihoisaa, sillä tämä oli jäähyväisuintimme, seuraavana päivänä olisi aamulla aikainen kotiinpaluu.

Illallisen hoidimme La Casa Roof Garden-nimisessä ravintolassa. Meitä aluksi se vähän arvelutti, kun oli vähän sivummassa ja hinnat olivat halvemmat kuin muualla, mutta ruoka oli superhyvää. Otin speciotan ja Pp otti Tiganian. Pp:n safka näytti paljon paremmalta, mutta kyllä omanikin oli hyvä. Otimme myös ouzoa, ne olivat vahvat paukut.

La Casa Roof Garden.

Illalliskippola täyttyi lopulta.

Speciota-pastaa.

Pp:n tigania.

Kävimme parissa supermarketissa ostelemassa viime hetken ostoksia, ja palasimme sitten hotellille, jossa Pp aloitti heti infernaalisen pakkaamisen. Itse koitin lykätä vääjäämätöntä, mutta koska meitä tultaisiin noutamaan jo klo 7.30 tapaamispaikalta, niin oli pakko kaivaa minunkin matkalaukku jo esiin.

Yö meni heräillen tuon tuosta, kotimatka jo hermostutti. Klo 5.30 jälkeen en saanut enää nukuttua, mutta eipä sillä suurta merkitystä ollut kun herätyskello soitteli sävelmiään jo 6.20. Ei muuta kuin ylös, loput kamat kasaan, kolmiovoileipä naamariin ja sen semmoista.

Hotellilta lähdimme klo 7.15. Check outissa ei mennyt aikaa. Kävelimme noutopaikalle, meille jäi siinä 10 minuuttia aikaa. Opas tuli paikalle, emme olleet häntä ennen nähneetkään. Taisi olla itseruskettavan aurinkovoiteen ystäviä. Kertoi meille, että vain 11 matkustajaa oli tulossa takaisin päin, iltalennolle tarvittaisiin kuulemma kolme bussia.

Meidän dösä tuli jopa neljä minsaa etuajassa. Haimme sitten muutamilta hotelleilta väkeä; bussi kurvasi kuitenkin kummalliselle sivuraiteelle, ja opas alkoi ihmettelemään kun hänen matkustajalistojen mukaan ei kenenkään pitäisi olla enää kyytiä vaille, mutta ilmeisesti kuljetusyhtiöllä oli joku oma vedätys menossa. Oppaalta muutenkin täysi kympin arvoinen suoritus, tuli ihan nostalginen tunne kun joku jaksoi juurta jaksain selittää lentoaseman proseduurit huolellisesti. Joka tapauksessa, ketään ei tullut enää kyytiin mutta aikaa tuhraantui sen verran, että olimme lentoasemalla check in-jonossa viimeisten joukossa. Melko tovi siinä sitten menikin, vaikka kyseessä oli vain baggage drop, sillä varsinaisen check inin olimme tehneet jo aiemmin itse netissä. Virkailija ei meinannut tätä uskoa, vaan pyysi näyttämään QR-koodit puhelimestamme. Hyvästelimme oppaan joka toivoitti hyvää matkaa, näin se asia pitää hoitaa!

Bussissa ei juuri matkustajia ollut.

Rodoksen kenttä.

Turvatarkastus meni ns. karjanajona läpi nopeasti. Läpivalaisulaitteet vaikuttivat antiikkisilta, kenenkään kamat eivät jääneet lisätarkastukseen. Sitten olimmekin jo läpi; kenttä vaikutti isommalta ja paremmalta kuin ne mihin olimme Kreikassa tottuneet. Ostimme kaupasta hieman tuliaisia, ihmettelin kun korttini ei kelvannut eikä myyjä suostunut sanomaan syytä. Hetken päästä menin Burger Kingiin, tarkoituksena ostaa hampurilainen, mutta automaatti ei hyväksynyt korttia tässäkään, ei edes Pp:n korttia. Onneksi kassalta sai vielä ostaa purilaisen virkailijalta ja maksaa rahalla. Se oli sikahintainen, pelkkä hampurilainen maksoi kympin. Pp osti Starbucksista itselleen croissantin. Muuten odotusaika meni tavalliseen tapaan; Pp kävi naisten vessassa ja sai jonottaa varmaan likemmäs vartin. Miesten vessassa huomattavasti helpompaa.

Kone saapui Helsingistä pikkuisen myöhässä. Meitä pidettiin melko kauan ulkona kuumassa, ennen kuin bussit tulivat hakemaan matkustajat koneelle. Se tuntui muutenkin tarpeettomalta, sillä portilta kentälle taisi olla vain muutaman kymmenen metrin matka... mutta turvallisuus ennen kaikkea. Meidän paikkamme olivat koneen takaosassa joten menimme myös takaata sisään. Jalkatilaa oli tietysti runsaasti kun olimme hätäulospaikoilla.

Flygari valmiina viimeinkin.

Isoista jalkatiloista huolimatta lentomatka ei ollut mikään mukava kokemus, sillä ensinnäkin meidän piti odotella puolisen tuntia kentällä odottamassa slotti-aikaa. Kapteeni sekoitti kuulutuksissaan Unkarin ja Ukrainan. Taakse tuli kolmihenkinen perhe, jonka mies ja nainen olivat aivan käsittämättömässä taudissa. He yskiskelivät niin, että kuulosti heidän olevan tukehtumaisillaan. Olivat supersairaita. Pikkulapset olivat meistä vähän kauempana mutta kuumuudesta huolimatta heillä tuntui olevan kosolti energiaa huutamiseen. Viimein päästiin matkaan, mutta kapteeni vaikutti nössöltä, laittoi varmasti viisi kertaa turvavyön merkkivalot päälle heti pienemmästikin värähdyksestä – keskeyttäen aina tarjoilut ja eväämällä vessareissut. Tilasimme skumpat, mutta ei nekään oikein maistuneet siinä kun takana köhittiin keuhkoja pihalle. Mikähän hemmetin tauti niilläkin oli?

Tällaiset pitää jalkatilat olla.

Skumppaa.

Viimein laskeuduimme rutkasti myöhässä. Ajoimme portille, mutta tällä kertaa lentokentän henkilökunta ei ollut huomannut asiaa eikä kukaan ollut ohjaamassa sitä putkea lentokoneen oven suulle. Sitä piti taas odotella jonkunlainen tovi – sama tietysti oli myös matkalaukkujen kanssa. Kun Rodoksen matkalaukut viimein tulivat, olivat laukkumme kerrankin ensimmäisten joukossa. Ulos päästyämme kävimme vielä Alepassa, Pp heitti minut sen jälkeen kotiin, kultainen kun on.

Reissun masentavin osuus.

* * * *

Arvio reissusta: lähtökohdat eivät luvanneet hyvää kun otimme tämän äkkilähtönä kohteeseen, johon emme olleet yhtään valmistautuneet, skoutanneet tai edes halunneet mennä. Siihen nähden homma oli ihan positiivinen yllätys. Vain pari hellepäivää oli (tarkoitan helteellä yli 35 astetta enkä mitään turaanilämpötiloja, toim. huom.), tuuli piti kelin helteettömänä. Suomijuntteja oli – voi hirvitys kun meitä hävetti jos joku sisäänheittäjä huomasi meidät sellaiseksi (vaikka me emme pukeudu ruutupaitoihin, eikä meillä ole tatuointeja eikä kouvolalaisia sivukaljuja eikä risupartoja ja mitä siihen junttikulttuuriin nyt ikinä kuuluukaan) – mutta niidenkin kanssa tuli toimeen. Elli-ranta (tyynempi puoli) oli positiivinen yllätys, joskin väkeä oli high seasonilla niin ettei sekaan meinannut mahtua. Hotelli oli jonkunalinen; eka kerros ei näkymiä tarjonnut, ei ollut uima-allasta, aamiainen ei kuulunut hintaan emmekä sellaista ottaneet, ja hotellivero 70€ oli sikamainen, siivoojat olivat aika ehdottomia – tulivat silloin kuin heille sopi ja muuten eivät tulleet ollenkaan. Pahinta oli huoneen wc:n oven narina + se vessanpytty jossa miespuolisen oli mahdotonta istua ilman ns. pohjakosketusta. Mutta muuten oli siistiä. Alakerroksessa taisi olla jopa sauna, joka jäi tosin testaamatta, se olisi voinut olla mielenkiintoinen kokemus. Respan nainen oli ystävällinen. Ruuat olivat hyviä, joskin huomattavasti kalliimpia kuin esim. Lefkaksessa. Mahataudeiltakin vältyttiin, se oli meitä hieman huolettanut. Kaupunki itsessään oli myös näkemisen arvoinen, ja etenkin vanhakaupunki, joten olimme iloisia kun olimme valinneet sen kohteeksemme tämän emmekä esim. Lindosta. Arvosana 3½/5.

890# Rodos, 5

25.7.2025, Friday, +34, Breezy, Rhodes, Greece

Tänään oli retkipäivä ja se tiesi meille aikaista herätystä. Toisin sanoen kello seitsemän. Pp tietysti sikisi energiaa, mutta mä olin jostain syystä jatkuvasti univelkainen tällä reissulla. Pakottamalla sitten piti syödä aamiaiseksi kolmioleipä, aurinkorasvata hieman itseään, käydä vessoissa, vedettävä vitamiinit naamariin ja pakattava puolen päivän retkikamat.

Matkaan lähdimme klo 8.10 ja kävelimme noutopaikalle. Meillä oli varattuna Aurinkomatkojen retki perhoslaaksoon. Noutopaikka oli Mitsis-hotellin edustalta klo 8.25. Siellä oli jo finnejä kertyneenä odottelemaan dösää. Sitä sitten saikin odotella; lopulta sellainen tuli melkein 20 minuuttia myöhässä.

”Omaa” opasta ei tietenkään ollut, vaan joku paikallisopas, josta ei koko matkan aikana ollut juuri mitään hyötyä (meille). Hän ei esitellyt kohteita eikä kertonut edes minne oltiin matkalla. Kolmisen varttia kerättiin muita osallistujia matkan varrelta. Sitten ajettiin itse perhoslaaksoon.

Bussista ulos päästyämme opas ohjasi meidät lippuportille. Pääsyliput (6€ / aikuinen) piti maksaa itse, se ei tietenkään kuulunut retken 27€:n hintaan. Aurinkomatkojen retki oli sikakallis verrattuna muiden matkatoimistojen retkiin - yli kaksinkertainen - ja paljon huonompi, sillä toiset matkatoimistot olisivat vieneet 12€:lla vielä lisäksi Filerimon Crossille. Niin ynseää touhua kun suomalainen kusettaa toista suomalaista ulkomailla, että alkaa olla viimeisiä retkiä joita Aurinkomatkoilta suostun vastedes tilaamaan. Jos saisi edes finneoppaan niin kuin joskus parikymmentä vuotta sitten, mutta ei. En ymmärrä mistä tässä maksettiin.

Sisäänpääsy perhoslaaksoon.

Opas oli portilla maininnut, ettei perhoslaakso ole kovin suuri, mutta se oli melkoista hupipuhetta. Meille annettiin kuitenkin kaksi tuntia aikaa, joten kyllähän tuon nyt jonkunkokoinen piti jo ollakin. Aluksi vähän vaatimaton, mutta parani mitä syvemmälle laaksoa eteni. Perhosia oli tuhansittain, välillä niitä oli yhtenä mattona puiden rungoilla. Harmillista oli, että ne olivat kaikki samaa lajiketta, olimme kuvitelleet täällä olevan kaikenlaisia erilaisia perhosia. Laaksoa edettiin ylämäkeen, ei ollut mikään liikuntarajoitteisten paikka. Tänään oli kuuma päivä, ja laaksoon ei käynyt tuulikaan yhtään, joskin puiden lehvastot ja virtaava puro (jonka mittasimme myöhemmin alajuoksulla 21 asteiseksi) sai paikan tuntumaan hieman viileämmältä.

Tuli mieleen vähän Kreetan Samarian rotko.

Mukavaa maastoa.

Perhosten peittämää.

Meillä meni puolisentoista tuntia kun kävelimme laakson päästä päähän ja takaisin, ja piipahdimme hetken alajuoksulla, ennen kuin palasimme takaisin bussille. Vähän olisi ehkä nälättänytkin, mutta lipunmyyntipisteen edustalla olevat kippolat olivat aika huonoja, siellä myytiin vain tölkkilimsaa joten epäkäytännöllissyistä jätimme nekin ostamatta.

Kisse ei oikein vaikuttanut hyvinvoivalta :(

Pien vesputtous.

Nirvana-jäätelöä? Wow!

Jengi oli osannut palata bussille ajoissa, joten paluumatkalle lähdimme jopa muutaman minuutin etuajassa. Minua alkoi taas hieman unettaa; pysähdyimme kuitenkin Bee Museumissa. Sinne oli 4€:n sisäänpääsymaksu, mutta jostain syystä sitä ei meiltä velotettu. Näyttely olikin aika mitätön, parasta oli sisätiloissa oleva oikea ampiaispesä lasiseinineen, jonne mehiläiset tulivat lasista ramppia pitkin. Näyttelyn jälkeen oli kauppa, jossa myytiin hemmetin kalliilla hunajatuotteita. Pp äiytyi ostamaan tavaraa enemmänkin, itselleni tuli vain purkillinen perushunajaa. 55€ meni näihin. Sitten meidät kuskattiin takaisin hotellille; osa matkustajista siirrettiin shuttle-bussiin. Perille pääsimme ennen kahta.

Bee Museum ei käsitellytkään sitä laulajaa...

Tekomehiläinen katossa.

Knoppitietoa.

Kuhinaa oli kuin mehiläispesässä.

Hetken aikaa huilasimme hotellihuoneessamme. Jostain syystä siivoojat änkivät tänne vasta nyt; siivoijia ei näkynyt eilenkään, joten nyt tarvitsimme kipeästi siivousta, sillä wc-paperi ja saippua oli loppu ja roskikset olivat turvoksissa. Siivoajat sanoivat vain ”tomorrow?” ja vaikka sanoimme että lähdemme juuri pois ja uimakamat kasaan saatuamme lähdimmekin ja laitoimme vielä siivous-pyynnön päälle, niin eivätpä nuo olleet käyneet. Jouduime myöhemmin menemään respaan ja kysymään wc-paprua ja saippuaa ja roskien tyhjennystä – ja onneksi ystävällinen vanhempi nainen tuli asiat hoitamaankin.

Kävimme uimassa puolisen tuntia, ja sen jälkeen istuimme hetken frappella rantabaarissa. Siinä tuli aina vähän sellainen unelias ja hyvin lomamainen olotila.

Hotellilla aloimme juopottelemaan edesllispäivänä ostamaamme Cairia. Teimme pieniä lasillisia, ja niitä tulikin viisi / naama. Emme olleet syöneet juuri mitään, joten se meni päähänkin kuin kusi lumeen.

Lähdimme illallistamaan Burattino-nimiseen kippolaan. Päädyimme taas pitsaan. Italialaisethan ovat omineet kaikki safkakeksinnöt itselleen, mutta tosiasiahan on, että muut ovat nuo ruuat kehitelleet jo aikoja sitten. Eivätkä he osaa edes valmistaa niitä sapuskojaan – surkeimmat pitsat löytyy aina Italiasta. Joten italialaisessa ravintolassa oli pienehkö riski, mutta nämä pitsat olivat ihan kelpoja. Plussaa tuli myös OK-tason henkilökunnasta sekä italialaisista aterimista. Miinusta tuli, että ulkopuolella väreili paskanhaju. Monissa paikoissa täällä tosin tuoksahteli viemäri, mutta ei sellaisessa ole kiva syödä. Arvosana 4-/5.

Illalliskippolamme Burattino.

Illallispitse.

Puolijuoksimme sitten puolijuoksua rannalle katsomaan auringonlaskua – niin että erään ravintolan sisäänheittäjänainenkin kysyi ”Where’s the fire?”. Näimme viimeisen auringonpilkahduksen ennen kuin se painui vuoren taakse puolta minuuttia myöhemmin – auringonlasku oli varmasti näyttävä jos olisimme ehtineet paria minuuttia aiemmin. Katselimme hetken tyrskyävää merta – tuuli melkoisesti mutta ilma oli kuuma, aivan kuin olisi föönillä puhaltanut naamaa. Säätiedoite ennusti yön alimmaksi lämpötilaksi +30, joten melkoinen trooppinen yö oli tulossa. Kävelimme hetken ”niemennokassa” ennen kuin palasimme puolihikisinä hotellille nauttimaan suihkusta ja ilmastoinnista. Piti vielä valvoa sen verran, että saimme sunnuntain lennolle tehtyä check inin. Pp:n harmiksi tuli tietysti hätäulospaikat jälleen kerran.

Ehdittiin juuri näkemään auringon viimeiset säteet.

888# Rodos, 4

24.7.2025, +31, Breezy, Rhodes, Greece

Heräsimme yhdeksältä, käsittämätöntä miten voi unettaa niin paljon kymmenen tunnin yöunien jälkeen? Myös nähtyjen unien määrä on jotenkin infernaalinen; olin hommannut toisen työn itselleni siivoojana, jossa pärjäsin mielestäni hyvin, ja katsoin olevani oikeutettu jopa palkankorotukseen, mutta pomo haukkui minut ja sanoi minun olevan onnekas kun en saisi potkuja. Lisäksi luulin tuntipalkkani olevan 150€, vaikka se oli 13,90€...

Aamiaiselle suunnittelimme menevämme samaan paikkaan kuin aiemminkin, mutta se olikin täynnä viimeistä paikkaa myöden. Joten jouduimme lähtemään etsimään summamutikassa uutta aamiaispaikkaa, eikä siitä oikein meinannut tulla mitään. Lopulta päädyimme Kokoraki-nimiseen kippolaan. Siellä kummallinen viiksiniekka-tarjoilija otti meidät vastaan ja oli tosi mukava. Pp tilasi croissantin turkeyllä ja juustolla, appelsiinimehun ja cappucinon, itse otin cappucinon niin ikään, mutta syötäväksi kanapiiraan. Tykkäsimme ruuista ja tarjoilijasta (jälkimmäistä emme tosin syöneet), joten oli hyvä paikka.

Aamiaista.

Sitten palasimme hotellihuoneeseen aurinkorasvaamaan itsemme ja pakkasimme ns. retkivarustuksen. Olimme googlailleet edellisenä päivänä Filerimos crossia, ja olisimme halunneet päästä sinne järjestetyllä retkellä (sinne ei ollut julkista liikennettä, joten oli varsin hankala päästä omin avuin ilman autoa). Mikään retkenjärjestäjä ei kuitenkaan järjestänyt pelkkää Filerimos Cross retkeä, vaan se oli yhtenä osana Perhoslaakso-retkeä jonne me menisimme myöhemmin. Joten homma piti sitten hoitaa täysin omatoimisesti. Ei muuta siis kuin kävellen Rhodoksen taksiasemalle; siellä oli pari taksia jo vartoomassa, kysyimme ensimmäiseltä paljonko kyyti maksaisi. Hän sanoi sen olevan kiinteähintainen 24€. Tartuimme tarjoukseen. Kuskina oli hieman vanhempi herrasmies, joka tuntui koko ajomatkan keskittyvän kaikkeen muuhun kuin ajamiseen; milloin penkoi keskikondolista kamaa ja milloin räpläsi mitäkin vehjettä. Välillä ajoi niin lujaa kapeita kujia, että hirvitti. Paikka sijaitsi 267 metriä korkean kukkulan huipulla. Mutta pääsimme kuitenkin perille n. 25 minuutin ajon jälkeen. Tässä vaiheessa äijäkin muuttui ystävällisemmäksi, ja kertoi anekdootteja riikinkukoista, joita täällä olisi pilvin pimein.

Riikinkanoja ja -kukkoja tosiaan oli. Ne olivat samanlaisia kuin Korkeasaaressa, ja naukuivat kuin kisset yhtä lukuun ottamatta, jonka ääni oli kuin sumutorvi. Alueella oli kahvila, sitten sellainen lehtokuja jonka päässä itse suuri risti ja pieni kirkko. Ristiltä avautuivat hulppeat näkymät Rodoksen saarelle ja lentokentälle. Kujan toisessa päässä olisi ollut jokin arkeologinen nähtävyys, mutta sinne maksoi 10€ / naama, ja nyt ei oikein kiinnostanut kivikasat kuumassa, sillä olimme suunnitelleet palaavamme osan matkaa takaisin jalkaisin.

Ensimmäiset riikinkukot tulivat tervehtimään jo parkkiksella.

Uroot ottivat iisisti viuhkojensa kanssa tähän aikaan vuodesta.

Pitkä varjoinen baana.

Maisemat kukkulalta.

I'll protect ya.

Lentokone laskeutumassa kentälle.

Kirkko.

Kirkko sisältä.

Otimme kaffelasta frapet ja ice teat, maksoivat vain hikisen 8,40€, annoimme kympin. Niitä oli kiva hörppiä puiden varjossa ja samalla seurailla riikinlintuja. Ilmeisesti täältä olisi saanut jonkun jyväpussin myös niitä varten, sillä osa muista turisteista näytti ruokkivan niitä. Näimme pari yksilöä lentävän puuhunkin, olipa kummallinen näky nähdä sellaisen linnun nousevan ilmaan.

Kahvila / kiska.

Torilla on tottunut varpusiin ja puluihin, mutta...

Lähdimme sitten kävelemään alas Ialysosin kylää. Matka yllätti meidät pituudellaan, sillä taksikuski oli ajanut tänne ylös vuorelle niin huomaa vauhtia, että ajattelimme matkan olevan puolet lyhyempi. No, mikäs siinä oli alaspäin tallustellessa, joskin kumpaisenkin jalat meinasivat nyrjähtää. Kuumuus ei ollut tukalaa, sillä pieni vilvoittava tuuli kävi välillä meitä jäähdyttelemässä. Alkumatkasta henkilöauto pysähtyi viereemme, ja tupakkia poltteleva mieskuski olisi tarjonnut meille kyydin alas. Vaikutti ystävälliseltä eleeltä, kyydissä hänellä oli pienessä autossaan muija ja lapsi. Ilmoitimme tarvitsevamme liikuntaa mutta arvostavamme hänen tarjoustaan.

Sitten kävelemään.

Ialysoksessa vietettiin siestaa.

FC Ialysoksen futispyhättö.

Yllättävän raskas reissu se lopulta oli, vastaan tuli yksi kävelevä nainen. Miten koville hänellä mahtoikaan ottaa jos meinasi koko matkan kävellä ylämäkeen? Viimein päästyämme Ialysosin kylään odotimme matkanteon helpottuvan; kävisimme ensin baarissa ja sitten ottaisimme taksin takaisin Rodokseen. Ensinnäkin, auki olevaa baaria sai metsästää sika kauan, ennen kuin sellainen löytyi, ja sekin oli niin kummallinen, että meidän piti lähteä pois. Löysimme taksiaseman, ja hengailimme siinä reilut viisi minuuttia, mutta homma vaikutti niin epätoivoistelta että menimme viereiseen kahvilaan limuille. Sitten koitimme pysäytellä uudestaan takseja lennosta, mutta kaikki ajoivat ohi. Löysimme bussipysäkin ja ostimme automaatista liput – piti olla tasaraha, sillä automaatilla ei ollut antaa vaihtorahoja. Ostimme ne sitten lopulta pankkikortilla. Saimme liput, mutta bussia ei tullut, eikä missään ollut aikataulua koska sellainen tulisikaan. Lopulta yksi taksi ajoi pysäkille, vilkutteli valoja ja otti meidät kyytiin. Taksissa oli etupenkillä jo joku toinen kreikkalainen äijä, ja olimme varmoja, että meidät vietäisiin jonnekin kaatopaikalle ryöstettäväksi. Ukko kuitenkin heitettiin jonnekin kukkulan päällä olevalle hotellille, ja sitten kuski kysyi minne haluaisimme mennä. Pyysimme häntä ajamaan hotellille; matkalla hän löi yhtäkkiä jarrut tiskiin ja poimi kaksi yhtä epätoivoiselta näyttävää turistia kuin olimme itsekin olleet hetkeä aiemmin. Turistit olivat yhtä hämmentyneitä kuin mekin, kun autossa olikin jo valmiiksi jengiä. Pienen harhailun jälkeen taksikuski osasi kuitenkin hotellillemme, ja maksoi vain 15€. Emme antaneet tippiä, se tuntui hieman risoavan kuskia. Mutta tällaisesta keikasta...

Bussilippuautomaatti.

Autio taksiasema.

Hotellilla vaihdoimme häthätää uimakamat päälle, ja menimme rannalle. Vähän ehkä heikottikin sillä olimme tehneet melkoisen retken ja kävelyn ja kärsineet kuumasta, emmekä olleet syöneet mitään sitten aamiaisen. Uinti kuitenkin teki ihan hyvää.

Uimisen jälkeen kävimme kaupassa tekemässä juomatäydenniksiä. Sitten join sunnuntaina ostamanni Vergina-kaljan, ja kylläpä se olikin hyvää. Pp:lle oli hommattu ouzo-pullo, ja aloimme juopottelemaan parvekkeella seuraavaksi sitä. Samalla tein matkavakuutushakemusta aiemmin peruutetusta Pohjois-Makedonian matkastani, kylläpä siinäkin oli hermot koetuksella.

Klo 20.20 lähdimme illalliselle. Löysimme melko nopeasti ravintolakadulle, tällä kertaa ei ollut mitään suomi-huutelijoitakaan. Päädyimme Napoleon-ravintolaan, jonka sisäänheittäjänaisella oli helppo työ saada meidät ineen. Pp tilasi giouvetsin, minä tilasin porsasgyroksen. Kaikki tarjoilijat olivat mukavia ja palvelu nopeaa ja ruoka loistavaa. Kaupan päälle saimme pikarilliset ouzoa. Hintakin oli 40,40 tms, annoimme 45€. Loistava setti. Sitten vielä hotellille suihkuun ja blogaamaan.

Illalliskippola Napelon.

Gyros.

Pp:n giouvetsi.