Allikosta ojaan: 872# Itävalta, 5

16.4.2025, Wednesday, +23, Scattered clouds, Vienna, Austria

Heräilyä seitsemän jälkeen auringon paisteeseen. Ihan hyvin oli tullut nukuttua, vaikka sänky oli vähän liian kapea. Lisäksi näin kummallisia unia. Mutta muuten ihan OK yö, varsinkin kun ensimmäinen yö uudessa paikassa menee aina vähän hermostuneesti.

Aamun sää vaikutti lupaavalta.

Aamiaiselle kahdeksan kieppeillä. Grupieeri kysyi huoneen numeroa, ja sen jälkeen millaista kahvia haluaisimme. Vastasimme normaalia :D Seinään nojaili sellainen pitkälettinen ja risupartainen ukko hupparissa, joka toi mieleen huumekauppiaan, mutta hetken kuluttua hän toi meille kahveet ennen kuin olimme ehtineet edes aamiaispöytää valitsemaan. Perusaamiainen, mutta täällä oli sen lisäksi vielä nakkejakin, propsit siitä. Koitin syödä niin paljon kuin jaksoin, ettei menisi rahaa haaskuun, kun kerran olimme joutuneet pulittaaan aamiaisesta 22€ / naama.

Parempi valikoima kuin Salzburgin hotellissa.

Leikkaleosasto.

Aamiaista hamuilee jo käsi.

Aamiaispöytä.

Täksi päiväksi oli luvattu hyvää ja aurinkoista, joskin tuulista keliä. Parvekkeella ihailimme hetken aamuaurinkoa, mutta nopeasti piti laittaa päivän kamat kasaan, tänään pitäisi saada vähän suoritettua asioita. Hotellilta pääsimme lähtemään jo ennen yhdeksää. Ensiksi menimme Westbahnhoffin juna-asemalle, josta ostimme automaatista 72 tunnin Vienna-liput kappalehintaan 29€. Salzburg-kortti oli ollut sellainen hienon ja arvokkaan näköinen "oikea" kortti, mutta tämä oli vain isokokoinen ja ruma paperimytty.

Juutalaissotalapsen patsastelua Westbahnhoffilla.

Päivän ensimmäinen kohde oli espanjalainen ratsastuskoulu (Spanische Hofreitschule). Otimme U3-linjan metron ja ajoimme sillä nelisen pysäkinväliä Herrengassenin asemalle. Metro oli simppeli käyttää, ei ollut edes mitään portteja tms. Vienna-lipulla pääsimme metroon, emme leimanneet sitä missään. Metroasemalta osasimme googlemapsin perustella luovia melko taidokkaasti Spanische Hofreitschulelle. Kuitenkin meinasi käydä hama, sillä menimme ensin Sissi-museon lipunmyyntiin, mutta onneksi huomasimme mokan ennen kuin muut huomasivat. Lopulta oikean paikan lipunmyynti löytyi suoraan vastapäätä. Ostimme liput aamuharjoitukseen, toisesta kerroksesta á 20€, mutta saimme Vienna-kortilla pari euroa alennusta per lippu. Se oli melko mitätön alennus.

Muureja 1500-1700 luvuilta.

Espanjalaisen ratsastuskoulun hulppeat puitteet.

Lipunmyynti paikalliseen Horse showhun.

Meillä oli vähän onneakin matkassa, kun luulimme harjoitusten alkavan klo 9.30. Siihen emme olisi ennättäneet, mutta onneksi se alkoikin vasta puoli tuntia myöhemmin. Meillä teki vähän tiukkaa löytää lopulta oikea ovi maneesiin, se oli melko vaatimattoman näköinen, kohtalaisen matkan päässä siitä missä lipunmyynti oli. Kyltitys oli niin ikään hyvin puutteellinen. Sisätilat olivat kuitenkin hulppeat, istuimme ylärivillä. Lopulta viisi kappaletta ~~kaakkeja~~ ylväitä lipizzanhevosia tuli ratsastajineen maneesiin. Kuuluttuja kielsi moneen kertaan kuvaamasta videota tai tavan kuvia, joten nämä muistot piti tallentaa pelkästään ajukoppaan. Selostaja kertoi saksaksi ja englanniksi vähän esittelyjä hepoista ja ratsastajista, mutta aika laimea oli tarinankerronta. Sen nyt sai kuulla, että hevosten ikä oli 7-19 vuoden välissä, vuosikausia kesti koulia hevosesta osaava ratsu. Lipizzanhevoset olivat syntyessään ruskeita / tummia, mutta vaalenivat sitten iän kuluessa täysin valkoisiksi. Nuorin paikalla olevista hevosista oli seitsenvuotias, ja selkeästi vielä eri värinen kuin muut.

Maneesille päästäkseen piti kiertää melkoinen matka.

Maneesi.

Aamutreeneissä oli kaksi eri settiä, jälkimmäinen poppoo oli selvästi parempi kuin ensimmäinen. Mitään kummallisia temppuja / hyppyjä tms synkronoituja juttuja hepat eivät tehneet, joten tämä oli melkoinen pettymys. Lisäksi maneesissa oli kylmä ainakin pelkällä t-paidalla (mulla ei ollut lämpimämpää vaatetta edes mukana), ja siihen vielä kuvauskielto ja sekavat käytännöt päälle, niin ei tästä voi antaa enempää kuin 1/5. Edes museokaupasta en löytänyt mitään. Pp:llä oli lapsena täältä tuliaisena tuotu lipizzanhevonen-t-paita josta hän oli diggaillut, mutta valitettavasti sellaista ei ollut enää saatavilla.

Hevoisten kuljetusvaunuja.

Seuraavaksi lähdimme kävellen etsimään museoita, käveltävää oli onneksi vain 600 metriä. Puistoaukion vastakkaisilla puolilla olivat identtisiltä näyttävät museorakennukset, joiden keskellä oli suuri Maria Theresienin patsas (aukio oli nimetty niin ikään Maria-Theresien-Platziksi). Ensiksi menimme luonnonhistorian museoon. Liput ostettiin pienestä kojusta aukiolta, jono oli jonkunlainen mutta meni onneksi nopeasti. Saimme taas parin euron alennuksin lipusta Vienna-kortilla, maksettavaa taisi jäädä 18€/ naama. Olimme vähän pettyneitä, kun Vienna-kortilla sai vain niin mitättömiä alennuksia verrattuna Salzburg-korttiin.

Matkan varrella bongattu Hofburgin linna.

Luonnontieteellinen museo.

Luonnonhistorian museo käsitti pari kerrosta kiviä, meteoriittejä, dinosauriita, täytettyjä eläimiä ja hieman kivikautisia ihmisen tekemiä kamppeita, joista “vaikuttavin” oli Venus-patsas (Venus of Willendorf). Sen iäksi oli arvioitu 24000-30000 vuotta. Kaiken kaikkinensa museo oli huomattavasti parempi kokemus kuin ratsastuskoulu, joten tästä pystyi antamaan jo 3/5. Meitä väsytti jo, joten mielemme teki päästä kaffelaan. Oli pöytiintarjoilu ja piti jonotella melkoinen tovi. Edellämme ollut perhe ei kelpuuttanut jostain syystä saamaansa paikkaa, joten heidät ohjattiin muualle, ja meidät tämän perheen pöytään, mutta pian huomasimme miksi. Siinä kävi niin jumalaton veto, että tukka liehui päässä, ei siinä voinut olla erkkikään, joten lähdimme veks koko kahvilasta ennen kuin ehdimme tilaamaan mitään. Se vähän harmitti, kun olisi tarvinnut hieman energiaa ja lepoa. Kiersimme sitten vielä museorakennuksen kolmannen kierroksen, ennen kuin vaihdoimme aukion toiselle puolelle olevaan museoon.

Venus von Willendorf oli lähes 30000 vuotta vanha.

...sylissäni dinosauriin luu.

Kivikasoja kuumaksi lämmitetyssä museossa.

117 kg painava topaasi.

Eläinfiguureja alkuperäisessä koossa.

Toinen museo oli taidehistorian museo. Sen tiesin etukäteen raskaaksi. Liput ostettiin taas ulkona olevasta kopista. Tähän sai enää yhden euron alennuksen, ja lipusta piti pulittaa peräti 22€/ naama. Hirvittävää rahanmenoa kerta kaikkiaan. Sen verran meillä oli kuitenkin järkeä, että menimme ensiksi kahvilaan – jouduimme tällä kertaa jonottamaan 20 minuuttia. Lopuilta meidät vinkattiin pöytään. Tilasin cappucinon ja jonkun leipäjutun, Pp halusi tilata kaakaon appelsiiniliköörillä, mutta sekin meni sen verran pieleen, että juoma tuli ilman likööriä. Yhtäkkiä viereemme tuli ynseältä vaikuttava nainen, jota ei oltu ohjattu edes pöytään. Siinä oli vielä edellisten asiakkaiden astiatkin korjaamatta. Tarjoilija huomasi tämän, ja kävi parikin kertaa valittamassa naiselle asiasta. Lopulta nainen kysyi, voisiko hän vaihtaa paikkaa. Malliesimerkki siitä, miten alfan ja epäkohteliaan moukan ero on hiuksen hieno. Meidän tilaamat jutut tulivat nopeasti, ja laskunkin saimme nopeasti, mutta olisi tietysti ollut kiva jos tilaus olisi mennyt vielä oikeinkin.

Wienin taidehistoriallinen museo.

Taidehistoriallisen museon rappukäytävä.

Kahvila.

Jonotusta.

Kahvia ja kyytipoikaa.

Sitten kiersimme näyttelyt. Toisen kerroksen maalaukset olivat sitä raskainta settiä, muutama Rembrandt siellä oli mutta muuten en tunnistanut mitään. Lisähaastetta toi kuumuus, sillä molemmat museoista oli lämmitetty jostain syystä 30 asteiseksi löyhäksi saunaksi. 0,5-kerroksessa oli vielä egyptiläisiä vanhoja juttuja jotka Pp halusi tsekata välttämättä läpi. Olihan siellä muumio-jutskia jne, mutta aika samanlainen tarjonta kuin Köpiksen Glyptoteketissä. Täällä oli myös pieni hippo, jonka Pp halusi nähdä; sitä saimme hakea pitkään, ja lopulta piti kysyä virkailijalta joka sitten kertoi oitis meille hipon sijainnin.

Päätöntä menoa á la Peter Paul Rubens (Medusa)

Egyptiosastolla.

Hippo 4000 vuoden takaa.

Tämän jälkeen jalkojamme ja selkää pakotti jo siihen malliin, että piti päästä takaisin hotellille, meiltä meni näihin kolmeen nähtävyyteen yli 7 tuntia aikaa. Otimme U3-junan takaisin Westbahnhoffille, josta menimme hotellimme vieressä olevaan Billa-kauppaan. Se oli jopa huonompi kuin Spar, eikä siellä ollut jääkaapissa kuohuviineja, joten jouduimme poistumaan tyhjin käsin ja menemään kadun toisella puolen olevaan Spariin. Ostimme juotavia, ja sipsejä, käsidesiä yms. Täältä sai skumpan, joten kiirehdimme hotellihuoneeseen sen dokaamaan. Koitimme istuskella parvekkeella; periaatteessa oli lämmin päivä, mutta tuuli oli aika kova, ja erityisesti ylhäällä parvekkeella myrskysi siihen malliin, ettei siinä ollut mukava istua ja palasimme takaisin sisään.

Pieni skumppatauko parvekkeella.

Skumpan juotuamme lähdimme vielä ulos; myöhästyimme sekunnin ratikasta, joten meidän piti kävellä 600 metriä, otimme toisen ratikan jolla ajelimme muutaman pysäkin eteenpäin. Mun oli tehnyt mieli Domino’s-pitsaa, ja halusin myös Pp:n tutustuttaa siihen, ja täältä löytyi sellainen joten kippola oli päätynyt oikein bongattavien kohteiden listalle. Pizzat tilasimme automaatista, juotavaksi vissyä. Automaatista saimme omatäytteiset pitsamme, joten ei tarvinnut tyytyä valmiisiin valikoimiin. Söimme paikan päällä. Ruoka tuli kymmenessä minuutissa, joten aika nopea keittiöhenkilökunta. Sapuska maksoi 53€, joten aika kallistahan se turaanille taas oli. Emme jaksaneet edes syödä kaikkea, mutta otimme loppupitsan mukaan. Palasimme sitten samaa reittiä takaisin hotellille. Ilta oli jo pimentynyt.