832# Korfu, 2

 14.7.2024, Sunday, +34, Scattered clouds, Dassia, Greece

Yö meni jonkunlaisesti, oli tosin univelkaakin. Pp oli nukkunut vähän huonommin, valitteli sängyn olevan liian kova, ja iskias oli alkanut oireilemaan. 6.25 nousimme katsomaan vauhdilla etenevää auringonnousua, se oli ihan hienon näköinen. Sitten jatkoimme unia; Pp lähti varttia vaille kahdeksan aamu-uinnille, minä nukuin vielä makoisasti pisempään.

Auringonnousu.

Aamiaiselle vähän ennen yhdeksää. Se oli buffa; otimme pari croissua, cheese pien, makkaraa, juustoa ja bruschettaa. Vähän olisi kaipaillut enempi vihannespuolta, eikä esim. kurkkuja ei oltu viipaloitu loppuun saakka, eihän niitä saanut erotettua toisistaan sitten itse erkkikään. Mehu oli kamalinta mitä olen eläissäni juonut, se jäi lasiin, mutta muuten aamiainen oli melko kelpo esitys, jopa kahvi. Annetaan arvosanaksi 3/5. Paluumatkalla varastimme aamiaissalista juomalaseja huoneeseemme, kun siellä ei sellaisia ollut, ja niistä pahvikahvimukeista oli niin harmittavainen juoda mitään.

Aamupalaa.

Vetäydyimme majoitustilaamme, mutta siivoojat hyörivät käytävällä meidän huoneen ympärillä, se loi sellaista tietynlaista painetta ettei uskaltanut olla rauhaksiin. Päätimme lähteä alakerran kippolaan frappelle. Matkalla törmäsimme hotellin show-mieheen, joka esittäytyi samalla nimellä kuin itsekin olen (lienee ilmeisesti melko tavallinen nimi Kreikassa, sillä törmäsin kaimaani myös Ateenassa). Aikamoinen sattuma, piti ihan kätellä ukkelia (Luojalle kiitos käsidesistä). Pelottavan extrovertti ukko, mutta varmasti oikeassa ammatissa. Frappet tuotiin tällä kertaa pöytään asti ja ne olivat lasissa. Niitä oli mukava hörppiä siinä ja katsella meininkiä. Jo aamu oli aika kuuma ja hyvin kostea keli, joten siinä tuli hiki pelkästään istuskellessa. Palasimme sitten huoneeseen ja huomasimme iloksemme siivoojien jo käyneen ja saaneet paikat reeraan.

Aurinkorasvasimme itsemme ja lähdimme vähän kävelemään. Juuri lähdön kynnyksellä Pp huomasi vesipullonsa vuotavan laukussaan, ja laukku värjäsi epäilyttävän ruskean tahran lakanoihin, ja piti alkaa sitä pesemään. Viimein matkaan päästyämme löysimme päätien varresta ensimmäisen maailmansodan aikaisen serbialaisten muistomerkin. Paikka oli toiminut serbialaisten hautuumaana, mutta ruumiit oli kaivettu ylös ja siirretty kotimaan multiin jo vuonna 1936. Nyt täällä oli mäen päällä pieni kirkko, joka oli kiinni, sekä pieni hautuumaa, jossa suurin osa haudoista oli hoidettuja mutta yleiset tilat hieman repsottivat. Jatkoimme eteenpäin, mutta ei täällä ollut mitään meitä kiinnostavaa. Ei kippoloita tms. Härön oloinen supermarket löydettiin, jonka edessä ukkeli joi kaljaa, ja itse marketti oli pimeänä, mutta ovi aukeni kuitenkin. Ostimme vesipullot ja mietimme kuinka monta vuosikymmentä vanhoja ne mahtoivat olla.

Serbialaisten muistomerkki.

Eipä ollut hääppöinen.

Viimeisiä leposijoja.

En osannut päättää oliko hautuumaa hieno vai ei.

Palasimme hotellille ja suuntasimme uimaan. Se teki gutaa. Rantaviiva oli edelleen hankala ylitettävä suurien kivien vuoksi, mutta kun pääsi muutaman metrin eteenpäin, pohja muuttui hienohiekkaiseksi. Ja uiminen oli mukavaa. Vetäydyimme sitten parvekkeelle, ja joimme naukut Koum quat-juomaamme aamiaissalista pöllimistä laseistamme. Se olikin aika maukas juoma, muistutti vähän Cointreauta. Minua unetti, joten menin ottamaan 40 minsan päikkärit.

Mielsin kumkvatin aasialaiseksi hetelmäksi.

Lähdimme sitten uudelle kävelylle rantaraittia pitkin. Ulkona oli niin kuuma, ettei oikein voinut kävellä pitkiä aikoja kerrallaan. Näimme nuoren miehen joka oli loukannut pahasti jalkapöytänsä, taisi olla ihan avovhaavoilla ja murtunut, ja toiset kaverivat kantoivat häntä eteäpäin. Kävimme tsekkaamassa muutamat kippolat, jos niistä löytyisi potentiaalisia illallispaikkoja. Kaupasta ostimme vähän vettä, minulle pesoainetta ja pähkinöitä. Toisesta kaupasta kävin hakemassa Cair-kuohuviiniä, joka on Pp:n suosikkeja. Oli aika edukas, maksoi vain 11,37€ / pottu. Sitten palasimme hotellille hakemaan uikkeet, ja menimme uudelleen uimaan. Mukavaa oli muuten mutta jostain oli kulkeutunut aikamoisia heinäpaakkuja, ja aina kun sellainen takertui jalkaan, sai pienen sätkyn.

Laiturillakin pääsi ottaa brunaa.

Kisse.

Kävin suihkussa ja sitten istuskelimme parvekkeella. Siihen paistoi aamuaurinko mutta näin illansuussakin oli vielä 32 astetta lämmintä. Joimme hieman ouzoa ja lähdimme sitten illallispaikkaan Leonidas-grilliin jonka olimme googletelleet. Matkalla näisemme naisen jolta puuttui toinen jalka, joten koipiset näyttivät olevan täällä vaarassa.

Kadun kukkaloistoa.

Meri on aina meri.

Leonidas oli ainoa ravintola jonka olimme näimme viikon aikana olevan täynnä. Yksi pöytä meillekin löytyi, mutta tarjoilija oli kovin poissaolevan tuntuinen, ja pöytämme oli kulkuoven vieressä ja toisella puolen oli gyros-grilli joka hohkasi niin kuumaa, ettei siinä voinut olla, oli pakko lähteä menemään. Menimme rantaravintolaan jossa oli tilaa. Nimi taisi olla Dassia Beach restaurant. Muutamia munauksia; tarjoilija ei tuonut minulle ruokalistaa vaan jouduin hakemaan sen itse toisesta pöydästä, tilasin puolen litran Alfa-oluen mutta silti tuotiin Mythosta, ja ruoka tarjoiltiin ensin minulle ja sitten vasta Pp:lle. Muuten tilaamamme gyrokset olivat ihan kelpo annoksia. Käteisellä maksettiin eikä kuittia annettu joten meille jäi taas hienoinen epäilys mahtoiko kippola kiertää häpeilemättömästi veroja. Eipä tuo silti maksanut tippeineenkään kuin 30€, joten halpaa oli. Sitten hotelille jännäämään futiksen EM-kisojen loppuottelua Espanja-Englanti.

Illalliskippola alakerrassa.

Hotellin vuvve iltauinnillaan.

Illallisgyros.