830# Junamuseo

 7.7.2024, Sunday, +19, Partly cloudy, Hyvinkää

Porukat olivat käyneet aiemmin Hyvinkäällä Suomen Rautatiemuseossa, ja kehuneet paikkaa vuolaasti, joten paikka oli ollut bongattavien museoiden listalla siitä saakka kun Pp:n kanssa hommasimme Museokortin helmikuussa. Nyt saimme sen joten kuten allokoitua kalentereihimme. Sade oli siirtänyt visiitin lauantailta sunnuntaille, ja hyvä oli ettemme luopuneet asiasta jo sunnuntainkin suhteen. Lopulta kuitenkin sateinen sää teki sijaa paremmille keleille ja lähdimme tekemään muutaman tunnin pikareissun Hyvinkäälle.

Pp:n luota ei kestänyt matka motaria pitkin kuin puolisen tuntia. Olin ollut vuonna 2008 töissä Hyvinkäällä, ja aika hyvin paikat palautuivat mieleen. Olin kulkenut museonkin ohi aikoinani päivittäin mennen tullen, mutta siltikään en ollut kiinnittänyt asiaan huomiota toisin kuin esimerkiksi viereiseen kauppaan jonka asiakkaan tuli monta kertaa oltua. Navigaattorikin neuvoi meitä hieman pieleen; osoitteena oli Hyvinkäänkatu 9, mutta se meni nelisensataa metriä liikaa keskustaan. Onneksi kuitenkin bongasimme paikan muutenkin.

Suomen Rautatiemuseon julkifasadi.

Olin ajatellut paikan olevan jonkunlainen yleisömagneetti erityisesti näin kesäsunnuntaina, mutta pienehköllä parkkipaikalla tilaa riitti yllin kyllin. Lipunmyyntiinkään ei ollut jonoa. Olisikohan lippu maksanut 10€ / aikuinen, mutta meillä oli tosiaan museokortit. Tämä olikin jo kahdeksas museokäynti tähän alle viiteen kuukauteen.

 

Vanhoja kylttejä lipunmyynnissä.

Lipunmyynnin takaa paljastui ovi, jonka jälkeen paljastui ensimmäinen näyttelyhalleista. Heti vastaan tulivat valtavan kokoiset vanhat veturit ja vaunut. Ne olivat massiivisia rautamöhkäleitä, mutta hienoja kuin mitkä. En totta puhuakseni osannut edes odottaa semmoista näkyä, ajattelin sellaisia vetureita olleen korkeintaan Ameriikoissa joskus 1800-luvulta. Vanhimmat veturit olivat tosiaan noilta ajoilta täälläkin. Lisäksi oli myös hienoja junanvaunuja, joilla oli matkustellut entisaikojen ns. parempi väki (keisarinnat yms). Sisään vaunuihin ei päässyt (mainitsivat, että valo pilaisi ne, mutta eiköhän kuluminen ja ilkivalta ollut oikeampi syy), mikä oli toki harmi. Lisäksi ikkunoita yms ei oltu uskallettu pestä, ja muutenkin kuvaaminen ikkunoiden läpi aiheutti ikäviä heijastumia yms. Erittäin vaikuttava paikka silti.

Ensimmäinen sali.

Vanhoissa vetureissa oli sitä jotain.

Uudempi lokomotiivi.

Lättähattu.

Paremman väen vaunu.

Keisarinnan vaunua sisältä.

Vaunu rahvaalle.

Sikaosasto.

Kippolavaunu.

Ravintolavaunu sisältä ikävine heijastuineen.

Rata-autokin päässyt museoon.

Avopeli.

Lipunmyynnin toisella puolen oli lisää vetureita. Yhden veturin allekin pääsi menemään. Veturi oli ollut niin rasvassa, että vieläkin se vähän tiputteli öljyä menemään. Mietimme, voisiko osa vetureista olla jopa ajokunnossa, kun niitä oli sen verran hyvin pidetty (olivat lisäksi kiskoilla, eli teoriassa ne saataisiin siirrettyä ulos, joskin talo näytti rakennetun näiden veturien ympärille).

Lisää vetureita toisella puolen.

Rasvamonttuun pääsi katsomaan veturin pohjaa.

Merkkituote.

Veturin kyljestä ei kannattanut ottaa huikkaa.

Karjapuskuri.

Mikä lie apuajoneuvo.

Tunnistettava pienoismalli Pasilan vanhasta asemasta.

Museon ulkopuolella kävimme katsomassa vielä vanhan 1800-luvulta peräisin olevan Hyvinkään aseman (joka oli ollut ennen asemana Hanko-Hyvinkää-välillä). Sekin oli ihan mielenkiintoinen ajan patinoima rakennus. Aikoinaan aseman ollessa käytössä hienostoluokan muijien ei katsottu soveliaaksi liikkua yksikseen junissa / juna-asemilla, mutta täällä oli oikein heille omistettu oma odotushuone.

Hyvinkään vanha juna-asema.

Asema sisältä.

Lipunmyyntiluukku.

Naisten odotussali.

Istuskelimme hetken puistoalueella, jossa kiemurteli myös kakarille suunnattu pieni puistojuna. Me emme siihen tietenkään kehdanneet mennä, mutta kävimme vielä katsomassa kasarmin joka oli aiemmin toiminut rautatieläisten asuinrakennuksena. Täällä oli sitten sellaista sekalaista kamaa ihmeteltävänä, rautatieläisten työvaatteita, opastintauluja, kylttejä ja kaiken lisäksi aikataulukirja vuodelta 1997, jota muistan itsekin käyttäneeni (joistan syystä en löytänyt enää ottamaani kuvaa).

Pienoisjuna.

"Junatalli".

Vanha opastintaulu.

Vanha kieltotaulu.

Ulkona oli vielä junanvaunuja joilla ei oltu katsottu olevan sellaista historiallista arvoa, että ne olisi pitänyt saada säiden armoilta suojaan. Siellä oli myös muutama uudempi vaunu, niitä sellaisia sinisiä joissa itsekin tuli aikoinaan matkustettua paljon ja yksi vaunuista oli väritykseltään "vihreä", sen täytyi olla jo tämän vuosituhannen puolelta. Raidekiskoja, -pölkkejä ja -leveyksiä esiteltiin myös. Lopuksi poikkesimme vielä museokauppaan, josta ostin riistohintaisen jääkaappimagneetin (ihma kyllä, Pp ei löytänyt ostettavaa), ennen kuin palasimme takaisin autolle ja kohti kotia.

Raideleveyksiä.

Ratapölkkyjä.

Erilaisia kiskotyyppejä.

Vaunu ulkona.

Lisää vaunuja.

Vaunuja kääntöraiteella.

Uudempiakin vaunuja oli.

Pienoismalli Rautatiemuseosta.

Hyvä kohde oli tämä, ja yllätyin kyllä miten hienoa kamaa tänne oli saatu kasattua - ja ihme ettei niitä oltu tuhottu / sulatettu uusiokäyttöön. Vähän nyt tietysti harmitti kun ei päässyt käymään yhdessäkään veturissa / vaunussa sisällä, joten siitä lähti yksi piste, mutta muuten arvosana 4/5. Oikein hyvä.