814# Korea, 1

 21.3.-22.3.2024, +10 fair, Budapest, Hungary

 

Puolen vuoden tauon jälkeen oli edessä uutta ulkomaan reissua luvassa. Tällä kertaa suuntaisimme AT:n kanssa kauas Etelä-Koreaan asti, Souliin. AT oli buukannut meille Finnairilta meno-paluuliput, maksoivat lähemmäs tonnin / naama. Itse toimin majoitusvastaavana, ja olin hommannut kämpän seoulilaisesta lähiöstä Bookingin kautta, se maksoi hintsusti alle tonnin / 8 yötä.

Lähtö oli torstai-iltapäivällä, olimme hyvissä ajoin lentokentällä. Onnistuimme printtaamaan boarding passit ja matkalaukkutägit, ja viemään matkalaukut baggage drop-automaattiin. AT jäi kiinni turvatarkastuksessa, itse pääsin siitä läpi moitteitta. Menimme ensiksi kaljalle Oak Barreliin, ja sen jälkeen suoritimme passintarkastuksen automaatissa. Menimme vielä toiseen baariin odottelemaan ennen koneeseen boardausta.

Sateista ja sumuista finnelandiaa ei jäänyt ikävä.

Check innin jälkeen Oak Barreliin.

Suosikkiphotospottini kentällä.

Toinen suunta.

Konetta venaamassa.

Budapestiinkö sitä mentiinkin?

Tulihan se Seoulkin sieltä.

Olimme maksaneet lisää 90€ / tuoli, että saimme enemmän jalkatilaa. En tiedä olisimmeko saaneet muutenkin hätäulospaikat, kun olemme selvästi Finnairin jollain erikoispaikkalistalla - niin monta kertaa meidät on sijoitettu hätäuloskäynnille. Mutta emme ottaneet riskejä, sillä matka kestäisi likemmäs 12 tuntia. Pahaksi onneksi lakko vielä sotki suunnitelmia, ja kone piti lentää ensin Budapestiin tankkausta varten. Muuten kone lähti kyllä aikataulussa, mutta tankkauksesta tuli puolentoistatunnin lisäodotus. Lisäksi koneen mainostettiin menevän Budapestiin, joka aiheutti korealaisissa kanssamatkustajissa melkoisesti hämmennystä. Yhteensä lentoaika oli lähemmäs 14 tuntia, ja siinä riitti kyllä istumista. Meillä oli paikat käytäväpaikalla, joten kulkuväylä erotti meidät toisistamme, kummallakin oli sitten korealaiset vierustoverit. Muutenkin kone tuntui olevan niitä täynnä, turaaneja ei juurikaan ollut. Sairaita sitä vasten taas riitti uskomattomasti.

Hämmentävä päämäärä.

Lento Budapestiin kesti pari tuntia, siinä tarjottiin kahvetta ja keksiä, mutta alkoholia ei saanut edes ostamalla. Budapestissä sitten 1,5 tuntia odottamassa koneen tankkausta, ulos ei päästetty mutta muuten sai käyttää mobiililaitteita ja jalotella. Sen jälkeen lähdettiin kohti itää yön selkään. Ensiksi Romanian yli Mustallemerelle ja siitä Turkin pohjoisrannikkoa pitkin Georgiaan ja Armeniaan ja Azerbadjaniin, sieltä Kaspianmeren yli Turkmenistaniin, ja sen jälkeen vähän nukahdin. Viihdekeskuksessa olisi ollut uusia leffoja, olisihan sitä voinut katsoa Oppenheimerin tai Barbien tai Lapua 1976, mutta karttapallon tutkimiseksi se sitten jäi. Illallinen (kanaa pippurikastikkeessa, arvosana 3/5 tuli vedettyä naamariin) ja sen jälkeen vähän ryyppäilimme, kunnes lentoemäntä tuli valittamaan, että meistä tuli liikaa meteliä. Se nyt oli täyttä hupipuhetta.

Lopulta oikea kohde lävähti taululle.

Tätä "maisemaa" sai katsella yli kellon ympäri.

Safkaa tarjottiin.

Unilääkkeeksi.

Yöunet jäi minimiin, tuli ehkä nukuttua 20 minuuttia koko yönä. Aamiainen jaettiin pari tuntia ennen saapumista, se oli aika pahaa (munakasta ja perunaa, arvosana 2/5), kahvi kohtalaista. Sen jälkeen alkoi pyllerikin puutumaan niin, että alkoi olla tukalaa. Sairaat ihmiset yskiskelivät ja pierunhajua pöllähteli säännöllisesti ilmoille, mutta pikkulapsia oli yllättävän vähän. Viimein aloimme laskeutumaan Souliin, jossa elettiin seitsemän tunnin aikaeron vuoksi jo iltapäivää.

Tälläinenkin piti täyttää. Onneksi oli kynä mukana. Ja jalka :(

Meillä oli koneen etuosassa paikat, joka tarkoitti paitsi nopeampaa tarjoilua myös sitä, että pääsimme ulos nopeammin, ja siitä sitten nopeammin rajamuodollisuuksiin. Kyllä siinä silti meni jonottaessa yli puoli tuntia. Vähän jännitti, kun siinä skannattiin etusormia ja otettiin kuvia, yms haastattelua. Koneessa täyttämämme arrival cardit eivät miellyttäneet virkailijaa, vaan meidän piti täyttää puhelinnumeroita vielä lisäksi. Meillä oli osoite vain korealaisilla kirjaimilla, joita emme osanneet kirjoittaneet arrival cardiin, siitäkin tuli valitusta mutta viimein nainen päästi meidät jatkamaan matkaa. Seuraavaksi laukkujen hakuun; ne tulivatkin pian, mutta minun matkalaukku oli lommossa. Kävin raportoimassa asiasta, mutta virkailija sanoi että lommo ei ole riittävä syy tehdä valitusta (jäi siis korvaukset saamatta). Vessassa käytiin vielä ja jatkoimme sitten ulos, onneksi - ja ihme kyllä - meitä ei pysäytetty tullissakaan.

Ei aihetta valituksiin.

Seuraavaksi etsimme F-alueelta LG U+-sim-korttitoimittajan, josta olimme etukäteen ostaneet data-simmit. Jonoa ei juuri ollut ja simmit löytyivät ja asia toimi moitteitta, ja saimme simmit puhelimeen. Meidän piti saada myös T-kortti johon voisi ladata rahaa ja matkustaa julkisilla, mutta ainoa kortti mikä saatiin oli se data-sim, ja mietimme voisiko siinä olla silti matkakorttiominaisuus? Tuskinpa sentään, mutta olimme liian malttamattomia selvittääksemme asiaa, ja lähdimme taksin hakuun (ja kyllä, seuraavana päivänä selvisi, että tyhjä sim-kortin kuori toimi kuin toimikin uutena matkakorttina!).

Tyhjä sim-kortin kuori toimi matkalippuna.

Siinä olikin sitten taas aika säätämistä kun taksikuski ei tuntunut olevan mihinkään tyytyväinen. Meillä oli apeissa eri osoitteita koreaksi kirjoitettu mutta ukko vain pyöritteli päätään. Lopulta hän otti appsista meidän kämpän isännän puhelinnumeron ja koitti soittaa, mutta sai vain vastauksesi, että puhelinnumero on virheellinen. Viimein löytyi papereista joku tieto minkä ukko sai navigaattoriin ja lähti ajamaan noin tunnin matkan päähän Mapo-Gu -kaupunginosaan. Taksi maksoi 60000 wonia (42€ - myöhemmin mietimme, että mahtoiko ukko jopa kusettaa meitä). Sää oli pilvinen, ja tummempia pilviä oli kertymässä taivaanrannalle ja tuuli enteili sadetta. Juuri kun pääsimme kämpille, niin alkoi satamaan. Asuntomme tuntui olevan vähän heikommassa asuinlähiössä. Löysimme oikean oven yllättävän helposti. Meillä ei ollut avaimia, mutta kämpässä oli pari eri ulko-ovea jossa oli eri pin-koodit, olimme saaneet ne tietoomme vasta matkalla lentokentältä asunnolle.

Kämppämme (alakerrassa).

Kotikuja.

Kämppä oli aluksi kylmä, ankea, ei televisiota, ei lakanoita, ei lämmitystä, ei lämmintä vettä, ja piti vessapaperit laittaa roskikseen kuten Kreikassa, ja roskat piti kierrättää ekstratarkasti. Onnistuimme kuitenkin laittamaan lämmityksen päälle, ja vesikin lämpeni lopulta. Omituista oli, että ikkunoihin oli liimattu kuplamuovit, joita ei saanut irroitettua. Sisältä ei siis pystynyt sanomaan, minkälainen ilma ulkona oli.

Lähdimme lähikauppaan, joka oli sellainen minimarket kuten Japanissa "Konbini", eikä sieltä saatu oikeastaan kuin vettä, maitoa, olutta, sipsejä ja sojua. Ne maksoivat 22000 wonia (17 euroa). Palasimme kämpille, joimme kahveet ja söimme talon tarjoamaa ramen-keittoa.

Olkkari.

Keittiö.

AT:n huone.

Oma makkarini.

Jääkylmä kylppäri.

Kaikki ikkunat oli vuorattu kuplamuovilla.

Netflix-sipsejä pahimpaan nälkään (meni roskiin).

Sojua.

Hetken levättyämme ja kauhisteltuamme asuntoa (eniten häiritsi television puuttuminen), lähdimme kävelylle. Sade oli tosi kovaa ja ilta oli pimentynyt. Menimme Pizza Spirit-nimiseen kippolaan illallistamaan (aika halpa oli, kun pitsat ja kaljat maksoivat alle 20€, eikä yhtään huonompaa, itse annoin arvosanaksi 4/5), ja sen jälkeen etsimme kunnollista kauppaa - viimein sellainen löytyi. Ostimme aamiaistarvikkeita ja pesuainetta ja sen semmoista. Sen jälkeen kämpille kuivattelemaan ja lämmittelemään. Mulla ei ollut edes pyyhettä mukana kun asuntoon oli listattu sellainen kuuluvaksi, mutta se käsitti vain pelkät käsipyyhkeet. Suihku kuitenkin onnistui. Pohdimme sitten, olisiko pitänyt vielä lähteä käymään jossain, mutta emme jaksaneet. Puolentoista vuorokauden valvominen oli vaatinut veronsa.

Pizza spirit.

Lisukkeita sekä essuja sikailijoille.

Kelpo lätyt oli dippeineen.