813# Nuuksion Poropuisto

 16.3.-17.3.2024, +3, Mist, Espoo

Pp oli saanut jostain joululahjaksi lahjakortin Espoon Nuuksiossa sijaitsevaan Poropuistoon, jossa oli mahdollista yöpyä ekologisessa (eli sikahintaisessa ja pienessä kopissa ilman mukavuuksia) päremajassa. Olin ilahtunut kun hän kyseli minua kaveriksi, eipä tarvinnut kahdesti miettiä vaikka vuodenaika vaikutti hurjalta. Sää oli viime aikoina ollut sumuinen ja kostea, ja yö metsässä tulisi varmasti olemaan kalsea. Mutta positiivisesti ajateltuna, hyttyset sun muut polttiaiset olivat varmasti talviunilla. 

Vaikka silloin tällöin mökkireissuja tehdäänkin, niin oli vähän vaikea suunnitella mitä kamoja yhdeksi yöksi tarvitsee vieraassa paikassa. Mökissä olisi sähköt, ja toivon mukaan siis jonkunlainen sähkölämmitys, mutta varmasti lämpimiä vaatteita tarvittaisiin. Paikka oli keskellä korpea eikä lähimaillakaan ollut mukavuuksia, ravintoloita tai kauppaakaan. Hesassa oli päästy jo lumista pääosin eroon, mutta korvessa varmasti olisi liukasta joten nastakengät pakkasin tavallisten kenkien mukaan. Kameroita oli mukana ja latureita, ja otin varoiksi vielä läppärinkin, jota ei tullut käytettyä ollenkaan. Lisäksi brenkkua tietenkin.

Pp tuli hakemaan minua puoli yhden kieppeillä lauantaina. Ensiksi menimme kauppaan, josta hamstarasimme sipsejä ja vettä (emme tienneet tulisiko mökkiin juoksevaa vettä saatikka olisiko se juomakelpoista), Pp oli tuonut kylmälaukussaan mukanaan aamiaistarvikkeet. Koska Nuuksiossa ei olisi ravintolaa, niin päätimme mennä syömään pitset ennen perille pääsyä. Se hoitui matkan varrella Kauniaisten Fizza-automaatista. Olemme käyneet Lappeenrannan Fizza-automaatilla muutaman kerran, ja olleet ihan tyytyväisiä mutta tällä kertaa pizzaplätty ei päässyt samoille lukemille. Lisäksi autossa syöminen huonoilla kertakäyttöastioilla, ja talven jäljiltä hylätyn sumuisen, loskaisen urheilukentän tuijottaminen mielenmaisemana ei edistänyt asiaa. Annetaan nyt arvosanaksi 3/5.

Kauniaisten Fizza-automaatti.

Valmistamisaika 3 min / pizze.

Tällänen plätty tällä kertaa.

Sitten ajoimme Nuuksioon. Nuuksiontie oli kyllä luvattoman heikossa kunnossa. Ohitimme Haltia-luontokeskuksen; tästä oli vielä noin kilometri Poropuistoon. Kääntyvä risteys oikealle tuli niin äkisti, että meinasimme ensin ajaa ohi. Pistimme auton parkkiin ja ihmettelimme, minne meidän kuuluisi mennä. Joku nainen tuli meidät sitten ottamaan vastaan; hän vei meidät ensimmäisen poroaitauksen luo, kertoi muutaman sanasen elikoista, iski meille jäkälät käteen ja ohjasi ruokkimaan poroja sillä välin kun hän itse kävi tsekkaamassa muita asiakkaita. Poropuisto oli auki yleisölle klo 15 asti, täällä oli vielä muutamia ulkomaalaisia turisteja. Nella-niminen poro söi jäkälämme, menimme sitten isoon kotaan vähän lämmittelemään, meille tarjottiin myös nokipannukahveet nuotion äärellä.

Nuuksiontieltä pääsi Poropuistoon.

Tervetuloa Poropuistoon.

Kodassa oli tunnelmaa. Ja porontaljoja.

Pannukahveet nuotiolla.

Hormi.

Poropuistoon normivierailu maksoi aikuiselta 25€, aika tyyris hinta näin pienestä paikasta. Meidän ei tarvinnut maksaa mitään, vierailu sisältyi majoituksen hintaan. Pääosa vieraista oli ulkomaalaisia. Virkailija kertoili vähän paikasta ja vierailijoista. Meidänkin olisi kannattanut tulla vähän aikaisemmin, jotta olisimme voineet perehtyä paremmin itse puiston toimintaan; nyt jäi kovin pintapuoliseksi raapaisuksi, jäi matkamuistomyymälä ja ametistipaikka näkemättä, ja valokuvatkin ottamatta! Virkailija vei meidät tutustumaan majoitukseen. Kovin paljoa täällä ei vierailijoita näin talviaikaan näyttänyt olleen lumimassoista päätellen. Patiolla oleva paksu lumikerros oli yrittänyt sulaa huonolla menestyksellä, ja siitä oli muodostunut epätasainen ja jäinen möhkäle, jonka Pp myöhemmin hakkasi lapiolla veke. Saimme avaimet mökkiin, eipä siinä muuta sitten kuin asettumaan taloksi. Vessakin löytyi, se oli jonkunlainen jäädyttävä kuivakäymälä, jossa oli normi wc-istuin mutta pöntössä oli muovipussi. Vessapaperia löytyi talon puolesta. Mökkiin oli jätetty kaksi isoa vesiastiaa, mutta ei selostettu niiden käytöstä, ilmeisesti meidän oletettiin ymmärtävän jotain itsekin. Pp sen sitten myöhemmin keksi, että toinen vesikanistereista piti asettaa vessan hanan alle, ja sininen imuri imi veden itse vesihanaan.

Mökit.

Meidän tönö.

Olimme Pihkassa.

Naapurimökissä ei ollut onneksi ketään.

Lumityöt oli jäänyt tekemäti.

Mökin lämpötila oli vain 14 astetta, joten vähän oli tietysi holotna. Säädimme patteria hieman lämpöisemmäksi, ja saimmekin mökin lämpötilat hinattua myöhemmin yli 20 asteen. Ulkona oli ynseä ilma; välillä satoi vettä ja maa oli todella niljakas; naisvirkailija epäili jopa, etteivät porot välttämättä viitsi vaivautua jäistä rinnettä alas meitä tapaamaan. Lisäksi päiväkausia kiusannut paksu sumu ei näyttänyt merkkejä väistymisestä. Telkkaria ei ollut, sen sijaan sellainen digitaalinen takka löytyi, sekin oli ihan kiva tunnelmantuoja. Jääkaappi makasi lattialla, jossa oli sisällä valmiiksi mehua ja maitoa - emme käyttäneet niitä kun meillä oli omat tarvikkeet mukana. Talo tarjosi myös kahvetta ja teetä. Pientä keppoa oli tarjolla myös talon puolesta, kuten mukit ja jopa skumppalasit.

Olkkari, jäkälät ja vesikanisterit.

Makkari.

Digitakka.

WC.

Vesihanan käyttöä joutui pähkäilemään.

Toimii näin.

Astiastoa.

Täällä oli kaksi mökkiä, Pihka ja Naava. Me olimme Pihkassa, kun siitä sai meitä miellyttävän sanaleikin aikaiseksi. Muuten mökeillä tuskin oli juurikaan eroa, samanhintaisia ne olivat. Naapurimökissä ei ollut ketään; muutenkin kun poropuisto suljettiin, niin saimme olla melko lailla rauhaksiin. Mökkien välissä oli grilli, ja ulkokalusteet, mutta eivät varmaankaan olleet tähän vuodenaikaan käytössä. Alatasanteella oli myös pieni koppi, joka paljastui suihkuksi, mutta lumi oli kinostunut niin, ettei sinne päässyt edes sisään kurkkaamaan.

Terassimööpeleillä ei tehnyt vielä mieli istuskella.

Suihku.

Odottelimme melko tovin poroja saapuvaksi, mutta oli täysin hiljaista. Ehdimme jo hieman vaipua epätoivoon, kunnes sitten uteliain Helmi-niminen poro saapui paikalle. Se oli seitsenporoisen ryhmän hyljeksityin, koska oli nuorin ja pienin naisporo, oli jostain syystä väritykseltään valkea ja pudottanut jo ensimmäisenä sarvensakin. Meille oli jätetty kaksi sinkkiämpäriä jäkälää, jota pienimme sellaisiksi jota poroille olisi kivempi syöttää. Heti kun avasimme ikkunan, poron pää työntyi sisään hamuamaan tätä harmaata herkkua. Muuta näille ei saanut syöttääkään, mutta kovin persoja tuntuivat jäkälälle olevan. Muut porot huomasivat nopeasti ruokintaproseduurin aktivoituneen, joten tepastelivat paikalle ajaen blondin poron pois ja alkoivat kinuamaan sapuskaa. Porot vaikuttivat kyllä kilteiltä, niiltä puuttuivat luonnostaan ylähampaat, joten ei tarvinnut jännittää omien sormien puolesta, mutta sarvet vähän huolestuttivat kun tuntuivat niin isoilta ja teräviltä. Mutta hauskaa se oli. Olisivat varmasti syöneet kaiken yhteen menoon, mutta päätimme säännöstellä sapuskaa koko vierailun ajaksi; kaksi ämpärillistä oli kyllä aika paljon.

Sitten poroja odottelemaan.

Lopulta Helmi lampsi paikalle.

Pian tuli kaveritkin.

Suljimme ikkunat ja annoimme mökin vähän aikaa lämmetä. Päätimme lähteä vähän kävelylle, ennen kuin ilta pimenisi. Poropuiston vieressä oli Karhunpesä-niminen huvila, mutta se vaikutti autiolta. Ylitimme Nuuksiontien ja pääsimme pienelle polulle, joka veisi Haukkalammelle. Kävelimme sitä vähän aikaa eteenpäin, mutta sinne olisi ollut kolmen kilometrin matka, polku oli jäinen ja ilta oli pimenemässä, joten käännyimme sitten melko nopeasti takaisin. Lunta oli täällä paikoin vielä lähemmäs puoli metriä, se tuntui oudolta.

Puolikas veneenhylky kaukana sisämaassa.

Metsään vähän kävelemään.

Mökille päästyämme alkoi hyvin omituisesti eskaloituva episodi: olin juuri tutustumassa wc:n salaisuuksiin kun ihmettelin hemmetinmoista jylinää mökin ulkopuolelta, aivan kuin olisi iskenyt jokin instant-maanjäristys. Huomasimme sitten ongelmalähteen; mökki sijaitsi rinteessä ja mökin alle oli viritetty verkkoaita, ilmeisesti siksi ettei porot eksyisi sinne. Nyt yksi poroista oli jäänyt sarvistaan jumiin verkkoaitaan ja paniikissa koitti riuhtoa itseään vapaaksi. Pp tuumi heti, että elikko pitää pelastaa, hän avasi ikkunan ja päätti hypätä poroaitaukseen, mutta ennen kuin tämä onnistui, niin hän horjahti itse niin että koko ikkunapoka irtosi ja lensi poroaitaukseen. Pp pääsi kuitenkin poron luo, joka rauhoittui heti huomatessaan ihmisen tulevan auttamaan hänet pulasta. Sen verran nopeasti hän sai sarvipään irti kiipelistä, etten ehtinyt tallentamaan koko tilannetta filmille. Poro otti pari juoksuaskelta, ja jäi sitten pienen matkan päähän rauhoittumaan toisten porojen seuratessa tilannetta uteliaana etäämmältä. Seuraavaksi Pp kaivoi ikkunapokan mökin alta. Poka oli vähän kärsineen näköinen, pyyhimme sen puhtaaksi ja asensimme sen takaisin saranoilleen. Luojan kiitos se ei ollut rytäkässä hajonnut. Pp saatiin takaisin mökkiin ja aloimme itsekin naureskelemaan tilanteelle, kaikkien osapuolten vammojen jäädessä onneksi melko pieniksi

Sitten päätimme vähän juhlia joululahjaa, poronpelastusoperaatiota, Pp:n alkavaa lomaa jne, joten kaivoimme shamppanjapullon ja sipsit framille, ja imailimme niitä naamariin. Piper-Heidsieck ei ollut lainkaan hassumpaa ja sipsitkin jonkunlaisia. Ilta pimeni ja sade kiihtyi mutta porot kävivät säännöllisin väliajoin tarkistamassa jäkälätilanteen ikkunamme takana. Me otimme puolestaan vielä hieman sojua palan painikkeeksi.

Sitten juhlimaan.

Sojuakin oli.

Yö meni niin ja näin, sade piiskasi mökin kattoa armotta ja siitä lähti aika kova meteli. Jossain vaiheessa yötä tuuli kääntyi pohjoiseen ja pakasti sään, ja sade muuttui lumeksi vaimentaen äänet minimiin. Välillä kuului kovaa rapinaa ja ajattelin mökissä olevan hiiren, mutta vilkaisu ikkunasta antoi selityksen; porohan siellä vain karkeloi. Sänky oli kova joka haittasi sekin unen saantia. Pp käytti ajan hyödykseen ja keksi viimein vesikannu-vesipumppumysteerin.

Aamu valkeni, mekin nousimme suht aikaisin. Aamiainen naamariin, kahvia emme keittäneet. Porot olivat aamusta poikkeuksellisen energisiä (juosta laukkasivat sellaisella vauhdilla, etten tiennyt sen olevan edes mahdollista) ja nälkäisiä. Loput jäkälät katosivat nopeasti.

Hyvää huomenta!

Poroillekin aamiaisapetta.

Talvi oli palannut yön aikana.

Check out time oli yhdeltätoista. Pakkasimme kamat ja vähän siistimme paikkoja ja lähdimme puoli tuntia etuajassa. Yöllä oli satanut lunta ja tiet olivat kamalassa kunnossa, kun ei niitä oltu aurattu lain. Ilma oli jäätävä, ja paha koillistuuli ei antanut pienintäkään merkkiä lähestyvästä keväästä. Ajoimme ensi alkuun vain noin kilometrin ja päätimme pistäytyä Haltiassa kun kerran hollilla olimme.

Kotimatkalla poikkesimme vielä Haltiaan.

Meillä on museokortit jolla vältyimme 13€:n sisäänpääsymaksulta. Visuaalinen näyttely ei ollut mikään erikoinen, olisi harmittanut siitä pulittaa täysi maksu ja ajaa tänne kauas, mutta nyt tämä hoitui tässä samalla. Pitkä puolikaaren muotoinen kangas jossa vaihtui kuvia ja videoita eri vuodenajoilta oli jotenkin mieltä rauhoittava. Annan arvosanaksi 3/5, plussaa siisteistä vessoista.  Melskaavia ja pää kolmantena jalkana juoksevia lapsia oli vähän liikaa. Yläkerrassa poikkesimme kahvilla ja alakerran museokaupasta Pp teki jälleen löytöjä minun jäädessä tyhjin käsin.

Pääsylippuja saipi tuolta.

Putki näyttelyyn.

Kettunen ja ahmatti.

Liekkö riekko?

Kuvaesitys Suomesta.

 

Talvea.

Joutsenten shakkimatsi.

Erätupa oli toisenlainen kuin Herttoniemessä.

 

Linnunpesän sisällä.

Joku tuli kylään.

Hmm... Ok.

Maisema kahvilan ikkunasta.

Kotiin palattua tuli vähän tyhjä olo. Viikonloppu oli sittenkin aika onnistunut kun sitä alkoi jälkikäteen miettimään. Riistohintainen varmasti, ja vuodenaikahan oli kauhea, mutta silti tästä jäi mukavat muistot. Ainakin sen jälkeen kun oli päässyt takaisin lämpöiseen kämppään ja suihkuun. Metsässä tulee niin nopeasti aina likaiseksi. En yleensä anna mielelläni puolikkaita pisteitä, mutta teen nyt poikkeuksen ja luikautan arvosanaksi 3½/5.