811# Ilmailumuseo

6.3.2024, Wednesday, +2, Clear, Vantaa

 

Ollaan Pp:n kanssa hankittu museokortit, ja vierailtu muutamana arki-iltana pääkaupunkiseudun museoissa. Ensiksi Tekniikan museossa (arvosana 3/5), sitten Heurekassa (2/5) ja nyt oli vuorossa Ilmailumuseo. Sijainti oli lentoaseman läheisyydessä (kuinkas muuten) osoitteessa Karhumäentie 12. Mulla ei ollut siitä oikein havaintoa mutta riitti, että löysin Aviapoliksen juna-asemalle josta Pp poimi minut mukaansa. Muutaman sataa metriä ajettuamme pääsimme perille. Ulkoapäin rakennus oli vähän oudon banaali, pihamaalla oli pari vanhaa lentokonetta (toinen sotilaskone, toinen matkustajakone).

Ilmailumuseon ensimmäinen bongattu kone löytyi pihalta.

 

Vanha matkustajakone.

Sisäänkäynti.

Keskiviikkoinen kevättalvinen iltapäivä ei toiminut yleisömagneettina vaikka tänään sattuikin olemaan Ilmavoimien vuosipäivä, sillä museossa oli vain yksi toinen pariskunta ja sitten vähän suurempi poppoo. Ei tarvinnut siis pahemmin jonotella lippuluukulle tahi mitään muutakaan. Sisääntuloaulassa oli pieni museokauppa ja sitten kahvila. Me menimme suoraan näyttelytilaan. Niitä oli itse asiassa kaksi; ensimmäisessä oli sotalentokoneita ja toinen keskittyi enempi siviilimatkusteluun.

Kummankin hangaarin reunalla oli ylätasanne, mistä näki salit kokonaisuudessaan, reunoilla oli kaikenlaista museon käsiin jäänyttä kampetta (esimerkiksi Hitlerin 75-vuotissyntymäpäivälahja Mannerheimille). Osa koneista oli isoja ja kömpelön näköisiä, osa niin pieniä, että väkisinkin joutui miettimään kuinka paljon lentäjältä vaadittiin rohkeutta sellaisilla liidellä. Ensimmäinen sali keskittyi sotilasvehkeisiin; omituinen oli oman aikansa "drone", kauko-ohjattava lentävä laite jonka ohjekyltin mukaan oli 7000 metrin maksimilentokorkeus. Lentsikoissa oli puiset propellit, jo pelkästään sellaisen tekeminen vaati varmaan aikamoisia kädentaitoja. Alasammuttujen koneiden hylyt haisivat vieläkin palaneelle metallille. Säilyneiden koneiden siivet oli koristeltu hakaristein; ihmettelimme ettei joku herkkis pöyristyjä ole vaatinut niitä poistamaan. Avohyttikoneiden ohjaamot sai miettimään, miten helkkarin kylmä niillä on mahtanut lennellä talvella ja sateella ja pimeällä.

Vanhoja sotakoneita.

Osa näytti pahviliidokeilta.

40-luvun dronella pääsi 7 km:n korkeuteen.

Merenpohjasta löytynyt kone.

 

Hitlerin lahjaksi antama oikaisukone.

Hangaarit yhdistävällä välikäytävällä oli lentokonesimulaattorit; se hienompi paikka oli suljettu ja toimi vain ennakkovarauksilla + oli varmasti suolaisen hintainen. Pienempi simulaattori oli käytävällä, ja sitä sai kokeilla halutessaan. Lentoaika siinä oli viisi minuuttia. Koska muita ei ollut, niin kokeilimme sitä tietysti. Ohjaamoon oli jo melko vaikea itsensä kammeta, mutta lentäminen oli täysin mahdotonta, crashasimme koneen joka kerta, joten ehkä meitä ei vielä kannata oikean koneen puikkoihin päästää.

Simulaattori.

Ahdas ohjaamo.

Istumaan mahduin kuitenkin.

Matkaan.

Jälkimmäinen hangaari oli sitten siviilikonepuoli. Siellä oli yksi isompi flygari, jonka läpi pääsi kulkemaan. Se oli ollut käytössä vuodesta 1953 -> aina vuoteen 1980 saakka, mutta se vaikutti tosi antiikkiselta. Harmi että vessan ovi oli ruuvattu kiinni. Muutama helikopterikin täällä oli, ja sitten harrastustoimintaan liittyviä koneita.

Siviilikoneiden puoli.

Se kirjoitetaan "Lahden".

Vanha flygari.

Sisätiloja.

Vastakkaiset penkit?

Neliön malliset ikkunat. Ja oikeat ikkunaverhot.

Ohjaamo.

Vanhoja lennonjohdon laitteita.

Vanhat lentokoneportaat.

Aikaa saimme kulumaan museossa 2,5 tuntia, Pp halusi kyllä kollata museokaupan tarkkaan, itse en oikein löytänyt sieltä mitään ostettavaa. Erittäin hyvä kohde tämä oli, mutta hangaareissa ei ollut lämmitystä, ja sisälämpötila oli vain nelisen astetta (miten helkkarin kylmä täällä mahtaa olla pakkasilla??). Siitä täytyy vähentää yksi piste (sillä hytisin koko loppuillan kylmästä). Muuten kiva kohde, arvosana 4/5.

 

Holotna oli.

Ulkona oleva kone oli saanut valot sisälle.