765# Belgrad, 4

 20.11.2022, Sunday, +9, Wet, Belgrade, Serbia

Nukuin huonosti, ehkä olisi pitänyt jättää viimeinen kalja juomatta, tai sitten se oli matkajännitys mikä alkoi jo vaivaamaan. Tänään oli nimittäin kotiinpaluun aika. Ensiksi aamiaiselle, se oli karmea kokemus. Pelkästään sairaita ihmisiä ympärillä ja ruoka oli hirvittävää. Sen lisäksi ämyreistä soi jokin säkkipillin kaltainen ikävä soitin, mikä latisti tunnelmaa entisestään. Kahvi oli ainoa positiivinen asia.

Hotellissa oli check out-aika jo klo 10, sellainen on rikollista. Varsinkin, kun meillä oli vasta iltalento. Late check out olisi ollut mahdollinen, mutta niin riistohintainen, että päätimme jättää sen pois laskuista. Kauaa ei siis ehtinyt uusiounta huoneessa harrastamaan kun piti jo laittaa kamat kasaan, tyhjentää safe box ja sitten kirjautumaan ulos hotellista. Maksoimme samalla aamiaiset ja jätimme painavat reppumme respan selän (lattialle) taakse. Arvokamat tietysti mukaan.

 

Mahtoi siivoojat ihmetellä AT:n yöpöytää :)

Ulkona satoi tihkua, joka tuntui menevän vaatteiden sisään kera kylmyyden luihin ja ytimiin asti. Oli sunnuntai, ja kaupat kiinni, eikä huono sääkään saanut ihmisiä liikkeelle, joten kylillä oli sangen hiljaista. Meillä oli kolme tuntia aikaa tuhlattavana, emmekä keksineet sitten muuta kuin mennä ostoskeskukseen kaljalle. Sai olla ainakin sisätiloissa ja lämpimässä ja sateen suojassa.

 

Keskusaukio ja ratsastajapatsas sunnuntaiaamuna.

Keskusaukio museolta päin kuvattuna.

 

Autiot kadut.

Ostarin kippola.

 

Ei mikään ryysis kauppakeskuksessakaan.

Pitkän tovin istuttuamme menimme lounastamaan samaan BH Burgersiin, jossa olimme käyneet toissapäivänä. Tällä kertaa minäkin sain oikean burgerin, ja hyvää oli. Palasimme sitten hotellille hakemaan reput, ja kävelimme alas joenvarteen bussiaseman läheisyyteen. Bongasimme marshrutkan saman tein, piti tietysti varmistaa ensin kuskilta, oliko tämä sellainen joka menisi lentokentälle. Hetken emmittyään päästi meidät kyytiin. Hän oli vasta tulossa lentokentältä, ja ajoi ensin päättärille, jossa rahasti meidät. Siinä piti odotella melkoinen tovi, ja alkoi tulemaan jo orastava vessahätä. Maksoi edelleen 400 dinaaria / naama. Onneksi säästimme liput, sillä jonkunlainen tarkastaja tuli myöhemmin kyytiin?? Muutenkin kuski oli vähän erikoinen, sellainen vanha papparainen, joka ajeli hullun lailla. Kaiken huipuksi pysähtyi moottoritien reunaan urinoimaan kesken matkanteon.

 

BH Burgers 5/5 edelleen.

Natosta ei täällä diggailtu.

Lentokenttä oli yllättävän tehokas poispäin lähtiessä; mitään tulomatkan kaltaista sekoilua ei ollut (eikä sähkökatkoksia). Turva- ja passintarkastus sujui muutamissa minuuteissa. Meille jäi kosolti sitten aikaa hengailla kentällä; kävimme tekemässä vähän tuliaisostoksia - siinä ei ollut sinällänsä järkeä, sillä kenttä oli riistohintainen verrattuna serbialaiseen hintatasoon. Kippolassa jouduimme istumaan pitkään, ennen kuin koneen lähtöä saattoi edes ajatella. Meitä alkoi jo jännittämään tunnin vaihtoaika Munchenissa. Infotaulun mukaan kone lähtisi ajoissa, mutta mitään ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan eikä boardaus alkanut kirveelläkään. Lisäksi oli vielä portilta bussikuljetus koneeseen, ja pääsimme matkaan huomattavan paljon myöhässä. Lento itsessään oli OK, paikkamme olivat hätäuloskäynnin kohdalla ja se tarjosi paljon jalkatilaa. Emme tilanneet tarjoilukärrystä mitään.

Skoude-mopedeja lentoaseman lähettyvillä.

Lentokenttä oli yhtä työmaata.

 

Koneet näyttivät olevan vielä aika_tauluissa.

Matkapäivät on aina yhtä odottelua kippoloissa.

Munchenin kentällä alkoikin sitten jännitys. Luonnollisesti bussikuljetus terminaaliin. Paikkamme olivat keskellä lentokonetta, joten ensimmäinen bussi täyttyi juuri meidän nenän edestä ja meidät ohjattiin kakkosbussiin, ja piti tietysti odotella, että loputkin hiturit tulivat koneesta siihen. Terminaalirakennukseen päästyämme juoksimme passintarkastukseen. Joku pöljä äijä alkoi etsimään passiaan laukkunsa syövereistä siinä vaiheessa kun se piti esittää lukijaan. Etuilimme pöljäkkeen röyhkeästi hänen vastustuksistaan huolimatta. Sitten junalla toiseen terminaaliin, taas juoksua läpi terminaalin ja siitä vessaan. Sen jälkeen lähtöportille, jossa olikin boardaus jo käynnissä, mutta ehtisimme kuitenkin vaikka vähän stressasi ja hiostutti.

Ehdittiinpäs!

We're on fire!

 

Paikkamme olivat koneen takaosassa. Takanamme istui kolme suomenruotsalaista jätkää jotka puhuivat taukoamatta kovaan ääneen minkä yskimisiltään pystyivät. Taisivat puhua pitkälti jopa päällekkäin. Oli sietämätöntä kuunnella sitä "pamlausta". Koneen peräpää oli lämmitetty +30 asteiseksi, ja erittäin karsea haju leijaili ympärillä koko ajan. Tilasimme sipsejä ja spritzerolit; ensimmäinen lentoemäntä ei saanut puteleita auki ja toinen kaatoi ne käytäväpaikalla olleen naisen syliin. Lukemattomien "de va de ju också liksom"- mölinöiden, kymmenien pierujen ja yskänkohtausten jälkeen saavuimme talviselle ja lumiselle Helsinki-Vantaan lentokentälle klo 23.15. Ulospääsy koneesta kesti ikuisuuden. Kävimme vielä Alepassa hakemassa iltapalaa, ja sitten erkanimme omille teillemme.

 

Lentomatkan eväät.

* * * *

Arvio: 3/5. Ei nähtävyyksiä, ei kauheasti tekemistä, harmaat talot, säät todella kurjat, hankalat matkat, rahanvaihdon haasteet, sairastelevat ihmiset ja Venäjän propagandan aivopesemä maa oli sitä, mitä oletettiinkin olevan luvassa, ja sitä myös saatiin. Ei tarvitse vähän aikaan tänne palata.