762# Belgrad

 17.11.2022, Thursday, +10, Mostly cloudy, Belgrade, Serbia

Oltiin AT:n kanssa buukattu hetken mielijohteesta pidennetty viikonloppumatka Serbiaan. Tarkoitus oli hakea maabongaus, mitään ihmeempiä turistinähtävyyksiä ei tämän kertainen kohde tulisi tarjoamaan. Ja hei, kuka lähtee turistiksi Serbiaan, marraskuussa? Ei kukaan. Muutenkin olin kuullut kohteesta pelkkää pahaa. Mutta Eurooppa alkaa olla niin läpikäyty, ettei muitakaan vaihtoehtoja kauheasti ollut. Matkan olimme buukanneet Ebookersista kuukautta aikaisemmin. Perillä kolme yötä, hotellina toimi Marshal Garni, lennot oli epävarmasta Lufthansasta, Munchenin kautta.

Lento lähti Hesasta klo 6.00. Tarkoitti siis heräämistä kolmen aikaan, olin onneksi päässyt edellisenä iltana aikaisin nukkumaan ja nukkunutkin hyvin joskin liian vähän. Pikaisen aamiaisen jälkeen tilasin itselleni taksin; Taxi Helsingin puhelinkeskukseen piti jonottaa kymmenen minuuttia - vaikka olin ensimmäisenä jonossa. Mitä ihmettä siellä puheltiin niin kauan vai oliko ainoalla virkailijalla tauko menossa? Itse taksi tuli kuitenkin nopeasti, kuskina oli suulas ja vähän ärsyttäväkin ajuri. Teki mieli jo sanoa, että voitaisiinko olla vähän aikaa hiljaa, mutta onneksi jätkällä soi puhelin. Jostain syystä kyyti kotoota lentoasemalle on aina kympin kalliimpi, nytkin maksoi 52€ vaikka ajettiin lyhintä reittiä.

AT oli jo kentällä, joskin juuri sytytetystä spaddusta päättelin, ettei hänkään ollut kovin kauaa ehtinyt täällä maleksia. Koska kyseessä oli lyhyt reissu, meillä oli vain reput mukana. Ei siis mitään ruumatavaraa. Munchenin lento oli vasta päivän kolmas, joten kentällä ei ruuhkaa ollut, pääsimme turvatarkastuksesta läpi minuuteissa, joskin käsidesini aiheutti jonkun sortin hälytyksen, ja se piti skannata erikseen.

Helsinki-Vantaata aamulla varhain.

Oli liian aikaista oluelle, joten tyydyimme käymään kahvilla. Jostain syystä se laittoi vessahädättämään pahemmin kuin pari tuopillista olutta, ja olinkin vähän pulassa 2,5 tunnin lennon ajan Muncheniin. Olin ikkunapaikalla enkä viitsinyt häiritä torkkuvia vierustovereita puskemalla vessaan. Muuten lento oli ok, lähti ajoissa. Takanamme oli tietysti yskivä ja aivasteleva pariskunta. Emme tilanneet mitään, sen sijaan koitimme torkkua mahdollisimman paljon. AT tuntui onnistuvan siinä paremmin kuin minä.

Kutsu portille.

Pakkasesto käynnissä.

Munchenissa meillä oli 3,5 tunnin välilasku. Terminaalia piti vaihtaa junalla, ja tietysti oli sitten vielä passintarkastus. Aloimme hermoilemaan jo paluumatkaa, sillä silloin meillä olisi vain tunnin vaihtoaika. Jonkunlainen incidentti kentällä oli myös, jokin pakolaisperhe (?) kieltäytyi poistumasta kentältä ja polizeit heitä ohjeistivat, mutta emme kehdanneet jäädä sen kummemmin yytsäilemään miten juttu päättyi. Kelloja siirrettiin Euroopan aikaan joten se oli vasta kahdeksan. Päätimme mennä kippolaan syömään aamiaista. Toisaalta aamupalasta oli jo kuusi tuntia joten olikohan tämä sitten vain hyvin aikainen lounas. Tilasimme makkaroita ja pretzeleitä ja tuopilliset olutta. Makkara oli hyvin kummallista, vähän niin kuin siskonmakkaraa kylmänä, ja maku oli aika karmiva, edes sinappi ei tätä pystynyt pelastamaan. Arvosana 1/5. Loppuaika meni kuin jäitä poltellessa.

Junalla piti vaihtaa terminaalista toiseen.

Ei ollut paljoa porukkaa Munchenin kentällä.

 

Sää Saksassa oli kuin 80-luvun Derrickissä.

Aamiainen á la Munich.

Oikein selkäpiitä karmii kun on niin pahaa.

Kaikki nukkumakaapit olivat varattuja.

Lento Belgradiin lähti klo 11.10. Lentokoneeseen oli bussikuljetus, se tuntui olevan kentän kauimmaisessa nurkassa, mikä olisi huono juttu jos paluumatkalla olisi sama kuvio. Lisäksi käytössä oli vain yksi bussi, joka heitti meidät ensin koneelle ja sen jälkeen hakemaan toisen lastin ihmisiä. Flygarina oli Air Dolomitin pikkukone, en ollut sellaisesta lentoyhtiöstä ennen kuullutkaan. Henkilöstö oli italialainen. Kone oli mallia kenkälaatikko, suuria vaikeuksia oli ihmisillä saada käsipakaasit mahtumaan ahtaille hattuhyllyille. Jostain syystä AT oli saanut itselleen ikkunapaikan, minä istuin käytäväpaikalla. Kone lähti 25 minuuttia myöhässä, ja erityisesti alkumatka oli pomppuinen. Lento kesti 1,5 tuntia. Otimme spritzerolit, se piristi mukavasti väsynyttä mieltä.

Lentokonedrinksut.

Belgradin kentällä pääsimme ihme kyllä tuubiin (ajattelin ettei niin pieni kone siihen pystyisi ajamaan). Nopeasti huomasi, että EU oli jäänyt taakse. Ikkunoista levittyi harmaa maisema, valtavan kokoinen rakennustyömaa, 70-luvun traktoreita. Passintarkastusjono oli pitkä kuin synti. Jonotimme ensimmäiset 25 minuuttia turhaan, valitsimme väärän jonon ja jouduimme aloittamaan alusta. Porukka etuili härskisti joten niin teimme sitten lopulta mekin. Sitten katkesivat sähköt, mutta onneksi ikkunoista tuli vielä valoa joten passintarkastus ei estynyt, joskin loppumatkan jouduimme luovimaan ulos kännykän taskulamppujen valossa.

Olipahan kämäinen ja pimeä lentoasema.

Sen verran olimme prepanneet etukäteen asioita, ettemme menneet ihan retkuun ukotusten kanssa. Taksikuskeista oli varotettu ja kusetusten hillitsemiseksi virallinen tapa ottaa täältä taksi oli hankkia asemalta 1500 (n. 15€) dinaarin voucher, joka sitten annettiin kuskille. Me olimme kuitenkin päättäneet käyttää bussia nro 72. Emme olleet ihan varmoja mistä sellainen lähtisi, mutta näimme jonkunlaisen katoksen lentoasemalta ulos nousevan putken päässä. Ilmeisesti busseja meni vain pari kertaa tunnissa ja sellainen oli juuri mennyt. Kuskeja pyöri tarjoamassa kyytejä. Joltain mummolta sitten kysyin paljonko maksaisi ja hän täräytti hinnaksi 3000 (30€) dinaaria. Ei edes suostunut tinkimään yhtään, joten etsiköön sitten jonkun toisen typeryksen. 

Belgradin lentoaseman taksi- ja bussiasema.

 

Odotimme melko tovin, mutta vain pari bussia tuli ja nekin veivät ihmisiä lentoaseman parkkipaikoille. Lopulta paikalle kurvasi Marshrutka, vaikka ilmeisesti virallinen nimi olikin "Shuttle bus". Hinta oli 400 dinaaria / naama, bussi olisi ollut vain puolet tästä, mutta oli kuitenkin halpa verrattuna taxiin. Ilman mainoksia kuljetuspalveluja tarjoava ja ilman aikatauluja ajava paku lastattiin täyteen ihmisiä ja matkalaukkuja. Matka keskustaan kesti ehkä puolisen tuntia, jäimme pois bussiaseman lähellä. Hetken piti pyöritellä karttaa (olimme ladanneet offline-kartat, netin käyttö täällä oli poskettoman kallista) ennen kuin pääsimme jyvälle suunnista. Belgradissa yhdistyivät Sava- ja Tonavajoet, jotka toimivat oivina maamerkkeinä. Nousimme jyrkkää mäkeä aina ylöspäin ja noin 20 minuuttia käveltyämme harmaiden ja synkkien talojen keskellä, pääsimme Maršala Birjuzova-kadulle jolla hotelli Marshal Garnimme oli.

Marshrutkassa on tunnelmaa.

Hotellimme Marshal Garni.

Sisääntuloaula oli vaatimaton, pieni tiski. Respannaisella tuntui olevan melkoinen korona, hän yskiskeli kaksinkerroin ja inhotti toimittaa asiaa hänen kanssa. Huoneet saatiin seiskakerroksesta, mutta piti maksaa vielä erikseen verot ja jonkunlainen vakuutus (?). Kahdelta huoneelta tämä teki yhteensä 1666 dinaaria. Huoneet olivat ok, kylppäri vähän karu, kokolattiamatto nuhjuinen, ei näköalaa. Sänky vaikutti hyvältä, telkkari myös, netti toimi ok, ja oli lämmintä.

Hotellin vaatimattoman fasadin melkein missasi.

Huone oli ihan jeba.

TV-, pöytä- ja kaappitilat.

Kylppäri oli ankeahko.

Näkymät ikkunasta.

 
Jätimme kamat sisään, mulla toimi safe boxikin, toisin kuin AT:lla joka jätti arvokamansa mun boxiin. Lähdimme nopeasti ulos; AT oli jo ehtinyt löytämään meille ruokapaikan kolmenkymmenen metrin päästä hotellista. Ruokaskene oli jäänyt vähän vieraaksi, mutta halusimme testata paikallista ruokaa, ja siihen tämä Mikail tai Mihail- niminen (note to self: opettele nyt herran tähden ne kyrilliset kirjaimet viimeinkin!) ravintola sopi hyvin. Ravintola oli lähes täynnä, hieltä haisevat vanhat tarjoilijamiehet kuskailivat annoksia pöytiin. Ruokalistan tuijottaminen ei ollut lainkaan hyödyllistä, tilasimme sitten jonkunlaiset cevapit. Tässä tuli moka, koska olisi pitänyt tajuta tilata side dishit erikseen, nyt tuli pelkkä lihasafka :) Olutta juomaksi. Ja koska ei oltu EU:ssa, niin täällä sai tupakoida sisätiloissa, ja sitä myös tehtiin. Röökinsavussa syöminen ei ole mikään ok-juttu. Muuten ruoka oli kohtuullista, mutta olisi kaivannut tosiaan jonkun salaatin tai edes perunat oheen. Toisaalta annos sisälsi lihaa 350gr, joten kyllä sillä mahansa sai täyteen ilmankin. Hintaa sapuskalle tuli yhteensä 3000 dinaaria, joten ei mikään sikakallis.

Belgradin ensimmäinen ravintola löytyi hotellia vastapäätä.

Ainakin kaljat osattiin tilata.

Viihtyisä oli kippola.

Lihaisa annos olisi kaivannut side dishia.

Hotellimme vieressä oli sellainen pikkukauppa, millaisia ulkomailla aina on ja jossa on kellon ympäri aina sama myyjä töissä, 24/7. Ostimme pienet miettimisjuomat; koitimme ostaa kaljaa, mutta hotellilla ne paljastuivatkin joksikin punkun ja vissyveden sekoitukseksi, maku oli niin hirveä, ettei sitä meinannut saada juoduksi. Lähdimme sitten kylille; oli säkkipimeää, ilma oli ehkä +8 mutta ei onneksi satanut vaikka sellaista keliä oli luvattu koko viikonlopuksi. Torstai-illasta huolimatta tai ehkä juuri siksi ihmisiä oli liikkeellä paljon, joten ei pelottanut liikkua ulkona. Kävelimme pitkin Kneza Mihaila-kävelykatua pitkin. Serbia oli "venäjäystävällinen" maa, ja sen kyllä näki kumpaa sodanpuolta täällä kannatettiin: Putin-mukeja ja Z-paitoja myytiin, Natoa vastustettiin (olivat edelleen katkeria siitä, kun Nato oli pommittanut näitä vuosituhannen vaihteessa kun eivät antaneet Serbian toteuttaa Kosovossa kansanmurhaa). Näimme Scandinavian candy storen, joten pitihän sinne mennä ihan mielenkiinnostakin, joskaan emme ostaneet finnenannaa, vaan sipsejä (AT diggaa tillisipseistä, ja hänen ilokseen täällä myytiin niitä). Kävimme istumassa Berry barissa, jossa tilasimme Long Island Ice Teat (maksoivat á 650 dinaaria). Ihan viihtyisä kippola.

Spritzer-juomasekoitukselle 1/5.

Kneza Mihaila-kävelykatu.

Venäjämielistä kamaa myynnissä.

Scandi-kauppaan luikauksella.

Berry bar.

Koitimme etsiä suurempaa kauppaa kuin mitä hotellimme vieressä oli, mutta sellaista ei tuntunut löytyvän. Jonkunlainen Maxi-market sitten kuitenkin tuli eteen, josta kävimme hakemassa 2 litran olutpullon, ja hotellin vierestä ostimme vielä hieman vodkaa ja Schweppesiä. Palasimme hotellille niitä nauttimaan. Telkkarista tuli usealta kanavalta ns. hydrauliikkaa käsitteleviä ohjelmia ja toisaalta venäjän propagandaa, mutta muutenkin näkyi toistasataa kanavaa, joten jos pitää jotain positiivista keksiä, niin Serbiassa on kyllä paras tv-ohjelmatarjonta mitä olen ikinä hotelleissa nähnyt. Loppuillasta testasin vielä suihkun ja hyväksi havaitsin senkin. Koska herätys oli ollut superaikainen ja unet jääneet edellisyöltä vähiin, niin menimme aikaisin nukkumaankin.