Allikosta ojaan: 763# Belgrad, 2

18.11.2022, Friday, +11, Wet, Belgrade, Serbia

Nukutti ihmeen hyvin vaikka oli tullut otettua kaljaa, vieras paikka yms. Liikenne oli yllättävän runsasta yölläkin, mutta ei siitäkään ollut yöunien pilaajaksi. Aamusuihkun jälkeen klo 8.30 menimme respaan hankkimaan aamiaisvoucherit samalta koronamuijalta mikä oli ottanut meidät edellisenä päivänä vastaan. Maksoi 5€ / naama.

Aamu valkeni harmaana.

Aamiaisserviisin naiset yskivät myös kovasti, sekä siivooja. Ilmeisesti heillä kiersi täällä jonkunlainen tauti. Aamiainen oli pahahkoa. Se käsitti makkaraa, pienen munakokkelin, leivän, jugurtin, juuston ja metukan. Kaksi viimeistä olivat syömäkelvottomia. Parasta oli kahvi. Arvosana 2/5. Stressaavan kokemuksen jälkeen piti ottaa huoneissa uusiolepiä hetken aikaa. Sään oli ennustettu huononevan; vesisadetta ja lämpöäkin vain 11 astetta.

Aamiainen. Oikein selkäpiitä karmii kun on niin pahaa.

Sade alkoikin lähes heti kun astuimme ulos hotellilta kymmenen jälkeen. Belgradissa ei ollut mitään ihmeellisiä turistinähtävyyksiä, mutta linnake Sava-joen ja Tonavan risteyksessä oli must-see -kohde. Sinne oli hieman toista kilometriä, joskaan emme osanneet aivan suoraan suunnistaa, mutta löysimme perille. Sateinen perjantaiaamupäivä marraskuussa oli karkoittanut kaikki turistit pois. Kesäisin tämä kukkulan päällä oleva linnake tarjosi varmasti mukavat näkymät joen risteysalueelle. Strategisen sijaintinsa vuoksi ensimmäinen linnake oli pykätty tänne jo 300-luvulla eaa kelttien toimesta. Myöhemmin siitä tuli Rooman valtakunnan pohjoinen raja-asema, ja senkin jälkeen täällä on hengaillut monenkirjavaa sakkia bulgaareista ottomaaneihin, frankkeihin ja kommunisteihin. Linnaketta on modattu ja laajennettu moneen otteeseen; ensimmäiset vuosisadat porukka asui linnakkeen muurien sisäpuolella, ennen kuin asutus laajentui enemmälti linnakkeen viereen. Sotilaskäytöstä linnake poistettiin vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Hotellikatu Maršala Birjuzova.

Vastapäisen talon ovisummerit.

Pyhän arkkienkeli Mikaelin katedraali.

Kalemegdanin puisto.

Sava-joki.

Linnaa ja muurta.

Tonavakin pilkisti.

Jokien yhtymäkohta.

Linnake.

Syksyiset oli tunnelmat.

Kuvasimme linnakkeen näyttävimmällä paikalla olevan Pobednikin patsaan (ottomaanien ja Itävalta-Unkarin voittojen kunniaksi). Näimme muurissa olevan pienen kahvilan, mutta siellä soi rokkimusiikki niin helvetillisellä volyymilla, ettei sinne huvittanut jäädä. Pari myymälää osui matkan varralle; toinen myi vanhoja karttoja (koska olimme ainoat asiakkaat, myyjä innostui esittelemään tuotteitaan meille ja sellainenhan on kovin kiusallista "kuhan-tässä-kattelen-vaan"-suomalaiselle... erääseen hyllyväliin oli laitettu muista tuotteista ja teemasta poiketen kisse, onneksi kysyin myyjältä onko tämä oikea :D, ja juu olihan se vaikka ei yhtään liikkunut ennen kuin uskaltauduin hieman paijaamaan), toinen myi turistikamaa, mutta tunnelma sielläkin oli niin kiusallinen, että poistuimme nopeasti. Kapusimme muurin päälle, näimme vanhoja tykkilöitä ja tankkiloita ja muurin päässä jonkunlaisen päärakennuksen joka paljastui sotamuseoksi. Kumpikin meistä halusi päästä vähäksi aikaa pois sateesta, joten pyrimme museoon sisään. Se oli onneksi auki. Ovella oli kaksi vartijaa ja metallinpaljastin, mutta he tuntuivat hälystä huolimatta olevan enemmän huolissaan märistä sateenvarjoista jotka piti jättää eteiseen. Sisäänpääsymaksu oli 350 dinaaria / naama. Museo oli kaksikerroksinen, ja käsitti serbien sotahistoriaa aina ottomaanien kahinoista viimeisimpiin natopommituksiin. Pyssylöitä ja muita tappovälineitä ja sotasopia oli näytteillä jos jonkinlaista. Olimme täälläkin ainoat asiakkaat. Annetaan arvosanaksi 3/5; Jugoslavian hajoamissodasta olisi kaivannut vähän lisää tietoa, mutta ehkäpä häpeilivät sitten asiaa liikaa.

Pobednikin patsas.

Leikkipyssyiltä näytti nämä.

Sotamuseo.

Vanhoja pyssyjä ja uniformuja.

Ei varmaan helppo ampua tuollasella piipulla.

Jestas jos tollaisella muka pystyi lentämään.

Suomineidon päänuppi oli vähän tylpistynyt.

Suomen armeijalla näitä on varmaan vieläkin käytössä.

Yes!

Palasimme takaisin kylille, vettä sateli edelleen ja sää oli synkkä ja kolea. Pohdimme turistikrääsän ostamista; Kneza Mihaila-kävelykadulla oli siellä täällä pieniä matkamuistokiskoja, mutta olipa oikea sisätilaliikekin ja pääsimme taas hetkiseksi pois sateesta sisälle lämmittelemään. Ostimme sormustimen, magneetteja ja postikortteja. Merkkejä ukoilla ei ollut myydä, mutta neuvoivat etsimään viereiseltä kadulta (Zmaj Jovina) kommunistiselta aikakaudelta olevan ruman rakennuksen jossa myytäisiin postimerkkejä ja jonka edustalla olisi postilaatikoita. Se löytyikin helposti ja saimme merkit hankittua. Samalla kadulla oli myös kippoloita; katos näytti sateenkestävältä ja kaasulämmittimet olivat päällä, joten päätimme jäädä siihen oluelle. Tarjoilu pelasi alkuun nopeasti, mutta laskun saaminen oli vaikeaa. Mutta kyllä siinä sen verran tarkeni istuskella. Palasimme sitten hotellille lämmittelemään ja ottamaan pienet päikkärit.

Terassikaljat sateessa ja koleassa.

Säät olivat ruiskut.

Tältä varmaan näyttäisi Belgrad auringonpaisteessa.

Hotellilla olutta ja telkkaa, 5/5.

Serbian dinaareja.

Iltapäivän edettyä alkoi hiukomaan. Olimme aamupäivän reissulla nähneet burgerimestan, jota päätimme kokeilla. Se oli BH Burgers Kralja Petra-kadulla. Otsatukkainen naismyyjä sekoili tilauksessa, kävi kysymässä tilaukset uudelleen ja siltikin ne menivät väärin, mutta ruoka oli 5/5. Yksi parhaimmista hampurilaisista mitä olen ikinä syönyt, ja minä olen syönyt niitä paljon.

Sateinen Belgradin ilta.

Olipahan hyvä hampurilaisateria, huh huh. 5/5.

Syönnin jälkeen menimme viereiseen irkkubaariin. Se oli ryöstöhintainen, tuoppi maksoi viitisen euroa (muualla tuopin hinta oli puolet tästä). Koitimme istua alakerran pöytään, mutta myyjä tuli häätämään meidät pois. Hän ei suostunut aluksi edes uskomaan ettemme olleet venäläisiä vaan sitkeästi koitti pamlata meille venäjää. Lopulta vaihtoi englantiin ja pyysi meitä yläkertaan. Sielläkään ei ollut montaa asiakasta, mutta melkein jokaisessa pöydässä luki varattu. Omituista. Lisäksi ympärillä leijaillut röökinsavu hieman häiritsi.

Ai tällaisiakin vessoja on Euroopassa vielä?

Kävimme vielä Flamingo-nimisessä kippolassa, jonne AT unohti aiemmin keväällä Irlannista ostamansa sateenvarjon. Menimme sitten vielä kauppaan tekemään ostoksia, jossa töppäsimme rahojen kanssa. Jotenkin se laskupää ja sadan kertotaulu oli mennyt tässä vaiheessa sekaisin. Kovin myöhään emme jaksaneet perjantai-iltaa kylillä viettää, vaatteet ja kengät olivat läpimärjät. Kuluihan se aika hotellillakin tv:tä katsellessa ja seurustellessa.