751# Sofia, 2

 25.7.2022, Monday, +31, Partly cloudy, Sofia, Bulgaria

Olin kokenut äkkikuoleman, ja nukahtanut TV ja valot päällä sängylle. Heräsin klo 2.30 sammuttamaan ne, jatkoin sitten koisaamista aamuun asti melko makoisasti. Kahdeksalta virkistävä suihku ja sitten A.n kanssa aamiaiselle. Se oli vähän erilainen kuin edellisenä aamuna, mutta valitettavasti ei yhtään sen parempi. Lihapullilta vaikuttaneet ruskeat pallot maistuivat kuivalta kuin kaarna. Parasta oli pinaattipiiras.

Lepäilimme tunnin huoneissamme ja sitten lähdimme päivän kierrokselle. Edellispäivän vahinko piti ottaa takaisin ja käydä ensimmäiseksi kuvaamassa Aleksanteri Nevskin katedraalin "oikeasta" suunnasta. Matkalla poikkesimme torikadulle jonne ihmiset olivat löytäneet viikonlopun jäljiltä. Kirkon viereisestä puistosta ostimme parit mitättömät jääkaappimagneetit tuliaisiksi; natsi- ja kommarikamat jäivät edelleen hankkimatta. Kävimme nauttimassa päiväoluet samassa puistokippolassa kuin edellisenäkin päivänä.

 

Torikadulla oli vähän enempi säpinää.

Myytävänä oli vihannesta.

 

Varastoon voisi suunnitella jo julkisivuremppaa?

 

Kirkon parempi puoli.

Kirkkoa joka kulmalta.

 

Katutaidetta.

Yksi uusi puisto.

 

Ja yksi uusi kirkko.

Ja kerta kiellon päälle.

 

Suihkulähde.

Teatteri.

Kiva talo.

Etsimme turistikauppaa, mistä olisimme saaneet postikortit koti- ja työväelle, mutta sellaista ei ollut vielä kertaakaan tullut täällä vastaan. Kävimme kirjakaupassa, ja kysyimme ihmisiltä, mutta emme tulleet hullua hurskaammaksi. Postin sentään löysimme, joten ostimme parit postimerkit siltä varalta josko myöhemmin tulisi korttikauppakin vastaan. Kolmet merkit maksoivat 5,10 levaa, se oli mielestäni aika edukas.

Eipä löytynyt postikortteja täältäkään.

Ruokapaikan löytäminen ei sekään meinannut aluksi onnistua. Kävelimme loputtomia pitkiä suoria, ja vaikka jonkun ravintolan löysimme niin sekin osoittautui mahdottomaksi kun ei ollut menua kuin bulgariaksi. Sattuman kautta eksyimme lopulta Vitosha bulevardille, joka oli harvoja - ellei ainut - kävelykatu Sofiassa. Kadun reunoille oli ripoteltu ravintoloita jotka näyttivät selvästi turisteille suunnatuilta. Pienen arpomisen jälkeen kippolaksi valikoitui Ugo. Ostimme makkarat ja kaljat; ei mikään voittajan annos kun olisi pitänyt tajuta taas tilata side dishit erikseen, mutta saipahan nyt jotain suupalaa.

 

Vitosha-kävelykatu.

 

Ugo-ravintola.

 

Makkarasetti.

 

Miedot röökit sallittiin.

Syönnin jälkeen kävelimme Vitoshan toiseen päähän saapuen lopulta samalle Hesburgerille, missä olimme olleet jo edellisenäkin päivänä. Olimme vain missanneet sen varsinaisen kävelykadun, ja kääntyneet aiemmasta risteyksestä sivuun. Täällä oli myös muutama turistikauppa, josta ostimme lisää magneetteja ja muuta pientä - sekä postikortit. Lähdimme sen jälkeen talsimaan takaisin hotellille päin. Matkalla bongasimme puun juurella kolme suomalaista juomassa kaljaa; mun mielestä niitä olisi pitänyt mennä moikkaamaan, mutta A:n mielestä se ei ollut hyvä idea, joten skippasimme sen. Isommassa risteyksessä Serdika II:n metroaseman läheisyydessä oli pieni Saint Petkan kirkko, joka oli tuhat vuotta vanha (oli suljettu). Täällä oli muitakin kaivauksia ja osa kaivauksista meni Serdika II:n metroaseman sisälle - osa näistä oli löydetty vasta kun metroasemaa ja -tunnelia oli alettu kaivamaan. Näky oli jotenkin absurdi kun kaiken sen uudehkon tauhkan keskellä oli arkeologiset kaivaukset. Jatkoimme kaupan kautta hotellille ottamaan lepiä ja rauhottumaan.

 

Sveta Sofian patsas korvasi Leninin patsaan.

Autoja ajamassa metroaseman katolla.

 

1000 vuotta vanha kirkko.

Kaivauksia Serdikan metroaseman liepeillä.

 

Kaivauksia Serdika II:n metroaseman sisällä.

Illallisen suhteen halusimme päästä helpolla ja menimme samaan hotellin lähellä olevaan Lion Bridge-kippolaan, jossa olimme olleet edellisenä päivänä Mojitoilla. Valitsin sisilialaiset lihapullat ja A otti jonkun pihvijutun. Oli ihan ok, näytti paremmalle miltä maistui, annetaan arvosanaksi 3/5. Hieman sitten käveltiin ruuan päälle, mutta emme oikein keksineet minne mennä, joten poikkesimme ProMarketiin ja haimme paikallisten pulsujen suosiossa olevan 2,3 litran kaljapullon hintaan 1,40€, ja kyytipojaksi vettä ja sipsejä, ja vetäydyimme sitten hotellille näitä tuotteita nauttimaan. 

Sapuska.

A:n sapuska.

 

Kaljaputeli.

Note to self: Miksi ihmeessä kaikki yli 40-vuotiaat bulgarialaiset äijät näyttivät kuin samasta muotista valetuilta? Lyhyet tukat, pyöreät päät, kaljamahat, ja aivan uskomattomat niskaläskimakkarat? Ehkä se on se safka. Pitää ottaa iisisti paikallisen ruuan kans.