perjantai 9. syyskuuta 2022

749# Pitkä matka Bulgariaan

 23.7.2022, Saturday, +27, Partly cloudy, Frankfurt, Germany


Norjasta palattuani minulla oli pari päivää aikaa toipua koronasta ja valmistautua uuteen reissuun. Kohteena Sofia & Bukarest, omatoimimatka. Mukaan lähtisi A, joten kyseessä oli ns. äijien matka. Reissussa oli ollut kosolti haasteita jo ennen kuin oli tarvinnut poistua kotoota; viikkoa aiemmin Lufthansa oli perunut menomatkamme. Ei kuulemma tarvitsisi tehdä mitään jos hyväksyy asian, muussa tapauksessa piti soittaa englanninkieliseen numeroon. Muita tapoja lähestyä heitä ei ollut. Uskomatonta. Koska olin koronassa ja kaputt, niin A oli hoitanut meille vaihtoehtoisen lennon, joskin näin lähellä h-hetkeä välilaskun pituus muuttui tunnista viiteen tuntiin. Olimme buukanneet alkuperäiseen lentoon myös ruumatavarat, mutta ne jäivät tietysti puuttumaan uudesta varauksesta, joten jouduin minäkin vielä Lufthansalle soittelemaan. Virkailija vakuutti kaiken olevan kondiksessa, vaikka varsinaista vahvistussähköpostia ei koskaan tullutkaan, joten vähän jänskätti lähteä reissuun asenteella, mahtaisimmeko päästä Helsinki-Vantaan lentoasemaa pidemmälle.
 
Aikainen aamulento oli vaihtunut alkuiltapäivän ajankohtaan, joten himasta tarvitsi lähteä vasta kymmeneltä. Päivästä tulisi raskas muutenkin, niin en jaksanut mitään kävely-metro-juna-yhdistelmää, varsinkin kun matkatavaraa oli tällä kertaa runsaasti. Rimpautin itselleni Taxi Helsingin; jonotella sai maksullisesti uskomattoman pitkään. Aloin jo epäilemään, että tuskin siellä tähän aikaan mitään jonoa olisi, kunhan vaan haluavat kerätä hillot buumereilta jotka soittavat tilatakseen taksin. Onneksi sentään tilauksen jälkeen taksia ei tarvinnut odotella pitkään, Matka kentälle maksoi euron alle 50 rahaa, mielestäni oli vähän kallis. 

Kentällä olin klo 10.40. A:ta piti vähän aikaa odotella, ehkä kymmenisen minuuttia. Kävimme hakemassa automaatista matkalaukkutägit ja boarding passit, tällä kertaa se jostain syystä onnistui. Sitten olimme kuitenkin niin ajattelemattomia, että menimme kuitenkin Lufthansan lähtöselvitystiskille. Siinä sai jonotella varmaankin 40 minuuttia, vaikka olisimme voineet painella suoraan baggage dropiin ja selvitä muutaman minuutin odotuksella. Mutta nyt kävi näin. Turvatarkastus meni sen sijaan nopeasti, oli ohitse varmaan kymmenessä minuutissa.

Uusittu lentoaseman tuloaula.

Vanha tuloaula oli vähän masentava, nyt se näytti hylätyltä nurkkaukselta jonka läpi vain käveltiin. Toivottavasti siihen tulee jatkossa jotain. Painelimme sitten kaljalle Oak Barreliin. Tuoppi maksoi sen tutun 10€. Meillä oli kosolti aikaa niin ehdimme vielä juomaan toisessa baarissa pienet lonkerot ja sen jälkeen ostelemaan sipsejä yms purtavaa. Vessa oli karmeassa kunnossa ja niin hirveän hajuinen, että etoi vielä pitkän aikaa sieltä poistuttuamme. Eikö niitäkin voisi välillä siivota?
 
Vanha tuloaula.

Oak Barrelin lähtökaljat.

Frankfurtiin suuntaava koneemme näytti olevan ajoissa. Lufthansalla oli vielä maskipakko, toisin kuin monilla muilla lentoyhtiöillä, joten piti kaivaa sellaisetkin esiin. Paikkamme olivat rivillä 7. A sai kunnian istua keskellä (kuten kaikilla muillakin lennoilla). Minulla oli käytäväpaikka. Lento kesti reilun pari tuntia, sopivasti ehti tarjoilukärry kiertää koneen läpi. Tilasimme Aperolit. Talon puolesta tarjottiin pienet suklaapalat.

Aperolia, suklaata ja maskeja.
 
Frankfurtin lentokenttäkin lienee iso kuin mikä, ja olimme valmistautuneet pitkään siirtymään. Aikaahan meillä olisi. Mutta mitä vielä, Sofian lento lähti seuraavasta rakennuksesta, jonne päästäkseen tosin piti selvittää passintarkastus, kun Bulgaria ei ollut Schengen maa. Se suoritettiin automaatissa, joka ihme kyllä toimi meidänkin passeilla. Sen jälkeen meillä olikin melkein viisi tuntia aikaa odotella ennen seuraavan koneen lähtöä.

Parilla kaljalla käytiin, katseltiin ihmisiä. Käytiin syömässä jonkinlainen currywurst- kuiva sämpylä -yhdistelmä (arvosana 2/5). Kierreltiin kaupassa, mutta näin menomatkalla ei ollut vielä järkeä oikein ostaa mitään. Käveltiin edestakaisin terminaalia. A:n onneksi täällä oli tupakkikopit, jossa hän piipahti muutaman kerran blaadaamassa. Kaiken huipuksi seuraava Lufthansan kone myöhästyi, kun oli tullut edellisestä kohteestaan myöhässä. Virkailija yhytti meidät ja kyseli olemmeko tulossa Sofian lennolle. Vastattuamme myöntävästi niin tiedusteli istuinpaikkojamme. Meillä oli paikat rivillä 31. Virkailija sanoi, että rivillä 11 oli lapsiperhe, mutta siinä oli hätäuloskäynti, eikä heitä oikein voinut siinä pitää jonkun säännön vuoksi, ja olisimmeko halukkaita kenties vaihtamaan paikkamme. No, meillehän se tietenkin sopi kun sai 20 riviä edempää paikat. Eukko vei boarding passit eikä niistä vähään aikaan kuulunut mitään ja mietimme jo, että käviköhän reissun ensimmäinen ukotus, mutta hetken päästä meitä kuulutettiin nimillä ja pyydetttiin tulemaan lähtöportille, ja saimme uudet boarding passit.
 
Frankfurtin lentoaseman kippola.

Ei mikään viiden tähden sapuska.

Lento tuntui myöhästyvän koko ajan lisää, mutta viimein meidät päästettiin sisään. Mulla oli tälläkin kertaa ikkunapaikka, A:lla taas keskipaikka. Lento kesti 2,5 tuntia. Tilasimme samanlaiset Aperolit kuin edelliselläkin lennolla. Sen jälkeen torkuimme loppumatkan, sillä aikaa yö oli jo pimentynyt. Bulgariaan tullessa kellot siirrettiin takaisin Suomen aikaan. Sofian lentokenttä oli jo hiljentynyt, taisi olla päivän viimeinen lento kyseessä. Passit tarkastettiin taas, tällä kertaa virkailijan toimesta. Matkalaukkuja piti odotella pitkän aikaa; minun tuli melko nopeasti, mutta A:n laukkua ei kuulunut. Sitten vielä laukesi se matkalaukkuhihna, ja piti odotella lisää kun laukut siirrettiin viereiselle hihnastolle. Lopulta A:nkin matkalaukku saapui, taisi herraa jo vähän jännittää. Minua harmitti, kun Norjasta ostamani 4€:n Nordkapp-tarra oli irronnut, heti ensimmäisellä matkallaan. Se olisi toiminut oivana matkalaukuntunnistustarrana.

Sofian lähtöä odotellessa.

Ilta oli jo pimentynyt.
 
Ihminen on aina eniten eksyksissä siinä vaiheessa, kun astuu lentoasemalta ulos vieraaseen maahan. Jotenkin siinä on niin totaalinen hämmennys, jota tietysti kaiken maailman ukottajat käyttävät hyväksi. Olimme laskeskelleet, että olisimme ehtineet metrolla hotellille, mutta liikenne lopetettaisiin puolen yön kieppeillä. Kaiken lisäksi meidän olisi pitänyt vaihtaa metroa ja pahimmassa tapauksessa olisimme jääneet jonnekin kylille matkalaukkujen kanssa tietämättä minne mennä, joten päätimme ottaa taksin vaikka siitä oli kaikkialla varoitettu. Ulosastuessa taksitolppa oli lentoaseman oikealla sivustalla, metroasema vasemmalla. Ne olivat keltaisia OK-takseja, joiden piti olla suht luotettavia. Härönnäköinen ukkeli pyöri tolpalla, ja kyselimme olisiko täällä mahdollista saada taksi ja mihin hintaan. Ukko heitti hinnaksi 25 levaa (joka oli about 12,50€). Todennäköisesti paikallisjamppa ei tuollaista summaa maksaisi, mutta meidän mielestä ihan kohtuullinen Suomen hintatasoon nähden.

Laukut sullottiin takapaksiin ja 80-vuotiaalta näyttävä papparainen tarttui puikkoihin. Taksiohjaaja kertoi kuskille osoitteen, hyvä niin kun kuski ei varmaankaan englantia pahemmin bamlaillut. Matka kesti about puoli tuntia, mikä meitä vähän ihmetytti kun olimme guuglailleet matkan olevan vain 10 kilsaa. Tiet olivat neukkutyyliin suoria ja monikaistaisia, ei liikennettä. Kuski ajoi kahden kaistan keskiviivalla melkoista vauhtia. Muuta liikennettä ei ollut, eikä täällä näköjään perustettu kauheasti katuvaloistakaan, kaikkialla oli säkkipimeää ja ränsistyneisyyttä. Vaikka oli lauantai-ilta niin kävelijöitä / viikonlopun juhlijoita ei ollut missään. Kyllähän sitä taas ihmetytti, mihin ihmepaikkaan sitä ollaan lähdetty.

Viimein kuski teki stopin ja näytti hotelliamme. Se oli Boutique Sofia (en löytänyt edes hotellin nettisivua), lähellä rautatieasemaa. Respa oli vaatimaton, väsyneenoloinen naisvirkailija ei tervehtinyt vaikka näki meidän saapuvan. Kyseli sitten onko meillä varaus, ja vastattuamme myönteisesti ohjasi meidät sohvalle odottelemaan. Hetken päästä respaan saapui toinen asiakas, ilmeisesti heillä oli joku sessio kesken. Hotelli oli suht uusi, rakennettu v. 2019, joten elättelimme toiveita ettei se olisi ihan pommi. Meillä oli eri huoneet; A sai huoneen neloskerroksesta, minä sain vitosesta. Huone oli siisti mutta todella pieni. Sänky vei käytännöllisesti koko tilan. Ei ollut peittoa, pelkkä lakana. Televisiota oli pirun vaikea saada toimimaan, kun siinä oli erikseen vielä hieman tulitikkurasiaa isompi boksi joka varmaankin oli jonkun sortin digiboksi, mutta pitkään jouduin tuijottelemaan "No signal" -laatikkoa. Säädin ilmastointia täysille, mutta en huomannut minkäänlaista muutosta. Ikkunasta näkyi hotellin sivustalla oleva talo, jonka parvekkeella porukka nukkui. Niillä ei kenties ollut ilmastointia ollenkaan. Muuten näkyi olevan säkkipimeää, joten ikkunan alla oli kenties jonkunlainen puisto- /metsäalue. Vessa oli myös mielenkiintoinen, suihku näytti olevan vessanpyntyn yläpuolella (harmi kun en ollut jostain syystä ymmärtänyt ottaa tästä kuvaa).

Hotellihuone.

TV ei ollut sekään koolla pilattu.

Kello oli jo puoli yksi, mutta päätimme käydä A:n kanssa katsomassa josko lähellä olisi joku 24h kauppa. Kysyimme väsyneeltä respanvirkailijalta "magasin", ja hän koitti meille sen sijaintia neuvoa. Haravoimme pari korttelia, mutta missään ei ollut mitään aukinaista. Oli säkkipimeää ja jalkakäytävä oli täynnä monttuja, joten täällä oli senkin puolesta vähän vaarallista kävellä ettei teloisi koipeaan heti kättelyssä. Palasimme sitten tyhjin käsin hotellille, onneksi oli vielä lentoasemalta ostettuja sipsejä ja Saksasta hankittua vettä jäljellä. Joka tapauksessa perille päästiin, ensimmäinen maabongaus (nro 56) kolmeen vuoteen.

2 kommenttia: