735# Irlanti, 4

 19.4.2022, Tuesday, +11, Scattered clouds, Dublin, Ireland

Nukuin näistä öistä parhaiten, toisaalta tuli mentyä aikaisemmin nukkumaankin. Olisi jopa nukuttanut pidempäänkin, mutta puoli ysiltä oli pakko nousta ehtiäkseen suihkuun ennen aamiaista. Tänään olisi kotialähdön aika, se toi oman hermostuneisuuden leiman päivän agendaan.

Aamiainen oli samanlainen, ja alkoi kyllästyttämään jo näin kolmantena päivänä. Tungos oli entisellään, ja oli ihan sama mihin päin salia meni istumaan kun aina ympärillä yskittiin ja köhittiin. Aterioinnin jälkeen käytiin respassa ottamassa minun huoneeseen late checkout, ja sen jälkeen painuimme vielä omiin huoneisiimme ottamaan hetkeksi lepiä. Telkkarissa oli buffattu joka mainoskatkolla kovasti Derry Girlsiä, ja aamutelkassa haastateltiin näyttelijöitäkin. Mahtoi olla koukuttava sarja kun itsekin niin kiinnostuin.

Yhteentoista mennessä A oli saanut kamansa pakattua ja oli käynyt tekemässä checkoutin. Mitähän respan muija on ajatellut kun asiakas sanoo lähtevänsä, mutta sitten kuitenkin kääntyy kannoillaan ja palaa takaisin kerroksiin :) Onneksi hissi ei kuitenkaan kysynyt täällä avainkorttia toimiakseen.

Katselimme telkkaria reilun tunnin, ja kahdentoista jälkeen lähdimme hakemaan lounasta. Testasimme ennen lähtöä toimisiko avainkortti, ja eihän se tietenkään toiminut, joten kävimme respassa möyhöämässä asiasta - näimme tällä kertaa omin silmin kun virkailija laittoi kortin aktivointilaitteeseen. 

Sopivan lounaspubin löysimme Talbot Streetiltä, nimeltään Madigan's. Irlannin loistavan pubiscenen ansiosta ruuan saaminen oli tehty poikkeuksellisen helpoksi; yleensä meillä menee tuhottamasti aikaa ja energiaa ruokapaikan etsimiseen (kippola ei saa olla liian fiini eikä liian räkälä, perustuttua safkaa pitää olla ja sellainen minne voi mennä kaksi ukkoa syömään ilman pelkoa siitä, että meidän oletetaan olevan...hm, "illallisella") mutta täällä ruokailu tuntui olevan luontevaa. Lisäksi dokaus- ja ruokapuoli oli monesti erotettu toisistaan, joten siitä plussa. Ja tilaaminen oli helppoa ja turvallista eikä tullut mitään ylläreitä (paitsi edellispäivän hampurilaispaikassa täytteiden valinnan osalta). Nytkin meidät ohjattiin heti pöytään kun vinkkasimme tarvitsevamme ruokaa, ja tarjoilija toi menut ja hakemaan myöhemmin tilauksen. Ainoa "erikoisuus" oli, että ruoka piti sitten käydä maksamassa lähtiessä tiskille. A valitsi kanaa, mä otin sandwich W/ fries. Ruuan tulo kesti sen verran pitkään, että minua alkoi harmittamaan miksen tilannut bangers & smash, se olisi ollut sopivan junttiruoka. Mutta eipä siinä, ihan hyvä ateria oli tämäkin, arvosanaksi 4/5.

Irkkupub.

Lounas.

Palasimme takaisin hotellille, eikä se juukelin avainkortti toiminut vieläkään. Onneksi siivooja pyöri samalla käytävällä, joka ymmärsi asiamme ja avasi meille oven. Katselimme vielä hetken telsua, mutta lähdön lähentyminen ja kellon kyttääminen on niin hermostuttavaa puuhaa, että päätimme vähän keulia alkuperäisestä suunnitelmastamme (lento lähtisi klo 18.05). Kävimme tekemässä check outin klo 14.30, se onnistui helposti vaikka jonoa näytti olevan respassa.

Daniel O'Connellin patsas.

Olimme vähän arponeet mitä reittiä bussi ajaisi lentoasemalle, mutta otimme suunnaksi Ashton Quayn bussipysäkin; sama pysäkki jolla meidän olisi pitänyt lauantaina jäädä pois. Olimme fundeeraaneet, että Dublin Expressin bussi tekisi jonkunlaisen ympyrälenkin palaten takaisin lentokentälle. Pysäkin löydettyämme näimme, miten edellinen bussi oli tulossa ja päästi matkustajia pois, joten kaivoimme takataskussa 3 päivää nuhjuuneen bussilipun esille ja esitimme sen jamaikalaisbussikuskille, joka vinkkasi meidät sisään. Matkustajia ei ollut montaakaan; bussikuski huuteli raivokkaasti pysäkkien nimiä omalla aksentillaan, kävi tekemässä lyhyehkön stopin Heustonin juna-asemalla, mutta lähti sitten köröttelemään takaisinpäin, eli ilmeisesti olimme menetelleet suht oikein. Toisaalta, jamaikalainen oli lämmittänyt bussin saunaksi, siellä oli pakko olla yli 30 astetta ja olisimme selvinneet puolta tuntia lyhyemmällä ajelukokemuksella jos olisimme jääneet Ashton Quaytä vastapäiselle pysäkille, sillä bussi palasi Liffey-joen vastarantaa pitkin samalle moottoritielle mistä tultiinkin.

Lentokentälle saavuttuamme huomasimme valtavan ihmispaljouden, joten kiitimme sittenkin mielissämme ylimääräisestä ajasta. Lähtöselvityksen keston ajaksi oli infotaululla arvioitu 40 minuuttia; se kului pääosin jonottaessa, virkailijoiden huutaessa tiivistämisohjeita pää punaisena. Taas samanlainen tunne kuin olisi karjaa menossa teuraalle. Passeja ei jostain syystä kysytty ollenkaan. Jono jakautui elektronisille lähtöporteille, jossa piti näyttää boarding passia, se hyväksyi onneksi myös älypuhelimen QR-koodin nikottelematta. Porteissa oli sellainenkin jännitysmomentti, että se meni säännöllisen epäsäännöllisesti "lukkoon", jolloin läpi ei päässyt, kun odotettiin edellä menevän porukan pääsevän turvatarkastukseen. Toisin sanoen kaverukset ja perheenjäsenet saattoivat joutua tässä kohtaa erilleen, jos huono säkä kävi.

Lentoasemalla taas.

Turvatarkastus oli myös epämiellyttävä kokemus; Hesan päässä ei tarvinnut nesteitä eikä muita kamoja purkaa laukusta, mutta täällä piti. Selvisimme kuitenkin portin läpi ilman kopelointia, joskin A:n veska joutui lisätarkastukseen. Siinä menikin taas kymmenisen minuuttia ennen kuin virkailija ehti hänen laukkunsa jollain laitteella skannaamaan, ja kelpuuttamaan turvalliseksi.

Kävimme ostamassa hieman tuliaisia, mikään erikoinen ei kentän valikoima ollut. Etsimme lähtöportin ja sitten meillä oli vielä hetkinen aikaa relattavana. A halusi käydä röökillä, sellainen paikka löytyi kattoterassilta. Sen jälkeen vielä pubiin, jossa otimme viimeiset Guinnessit. Naismyyjä oli uskomattoman tehokas kaljan kaatelija, laski 7 tuoppia Guinnessia samaan aikaan. Yhtä lukuun ottamatta pubit olivat yhtä täysiä kuin koko lentokenttä, joten jos ei täältä saanut koronaa tahi muita tauteja niin mistä sitten?

Kentältä löytyi yksi pub jonne mahduttiin lähtökaljalle.

Ennen lähtöä kävimme vielä vessassa ja ostimme automaatista pari pientä pussia sipsejä evääksi koneeseen. Onneksi ei ollut bussikuljetusta koneeseen vaan pääsimme tuubin kautta sisään. Paikkamme olivat melko takana. Tällä kertaa olin ymmärtänyt ottaa koneen ovella tarjotun desinfiointipyyhkeen jolla putsasin pöydän ja tuolin käsinojat. Nainen takana valitti desinfiointiaineen tymäkästä hajusta, mutta minun mielestäni koneessa oli muutenkin "huono ilma" koko lennon ajan. Lähtö tapahtui ajallaan ja lento kesti hieman alle 3 tuntia. Auringonlasku oli nätti ja lento tuntui muutenkin yllättävän kivalle, kun en yleensä juuri niistä niin välitä. Valkkarit tilattiin kyytipojaksi.

Vamos!

Norja.

 

Koneen tunnelmia.

 

Auringonlasku.

Laskeutuminen onnistui.

 
Kone laskeutui klo 23 jälkeen. Lentokentällä oli sen verran hiljaista, että pääsimme tuubiin ja vältyimme jälleen yhdeltä hajottavalta bussikuljetukselta. Melkoinen kävelymatka oli ensin passintarkastukseen ja sen jälkeen ulos. Mitään koronapassijutskaa ei kyselty missään vaiheessa matkaa; täälläkin oli vielä joku koronapiste, en tiedä otettiinko siihen ratsianomaisesti jotain matkustajia selvitykseen, mutta emme jääneet kyselemään (joku onnellinen siellä oli päässyt testiinkin). A kävi vielä Alepassa ja minä vessassa, ennen kuin erkanimme omille teillemme. Minua oli vähän arveluttanut etukäteen Hesan taksihomma kun siitä oli niin peloteltu, mutta sain rauhassa jonottaa Taksi Helsinkiä, ja suomalainen häntäluunsa murtanut naiskuski heitti mut himaan 7€ halvemmalla kuin olin etukäteen odottanut. 

* * * * 

Arvio: Aika tasapaksu reissu, mikä ei yllätyksiä tarjonnut. Helkkarin kallista, niin kuin sumusaaret usein on, erityisesti hotelli oli sikahintainen. Kulttuurishokki ensimmäisenä iltana, kun en ollut vuosiin nähnyt sellaista ihmispaljoutta enkä etenkään niin paljoa humalaisia. Muutenkin irkut olivat kovin äänekkäitä ja seassa paljon pummijoita ja vinonaamoja. Asiat kuitenkin toimivat (pl. Dublinin lentoasema ja hotellin late check out) ja kaikki sujui aika helposti, eikä ukotusta esiintynyt. Koronaakaan ei tullut. Ensiksi ajattelin antavani arvosanaksi 3/5, mutta yön yli mietittyäni korotin sen 4/5. Voi tosin olla, että johtui siitä kun en ollut vuosiin ollut lentokoneessa enkä Ruotsia kauempana, mutta mitäpäs siitä.