701# Nurmes

 11.3.2021, Thursday, -8, Overcast, Nurmes

Koronaepidemiasta huolimatta meillä oli Pp:n kanssa talviloma kulutettavana. Työaikasaldoni oli vielä niin pahasti plussalla, että piti keulia hieman ja ottaa pari lisäpäivää loman eteen. Ulkomaille ei tietenkään tällaisina aikoina ollut asiaa, joten päätimme lähteä Lappiin Suomutunturille, kun majoitus järjestyisi tuttavien kautta. Viimeksi olimme olleet Suomulla neljä vuotta aiemmin.

Matka olisi kuitenkin pitkä emmekä olleet sellaisia rautaperseitä, että ajelisimme matkan Hesasta Lappiin ykkösellä. Edellisenä päivänä olin buukannut meille majapaikan Nurmeksesta, kiitoksia vaan Minä ja Hän-blogin ylläpitäjälle vinkistä ;) Hotellina toimi Sokoshotelli Bomba. Pp tuli hakemaan minua torstaina vähän ennen kahdeksaa. Oli omituista lähteä matkalle toisten mennessä töihin ja kouluihin. Edellisestä lomasta oli ikuisuus, eihän sitä enää meinannut muistaakaan millaista on olla lomalla.

Sää olisi voinut olla Hesan suunnalla parempikin; lunta sateli ja oli pakkasta, tienpinnat liukkaat. Onneksi sää kuitenkin parani melko nopeasti päästessämme pois rannikon läheisyydestä. Ensimmäinen stoppi tuli Järvenpäässä, josta kävimme hakemassa mökin avaimet ja sukset. Pitäähän sitä nyt hiihtolomalla hiihtääkin.

Jatkoimme ohi Lahden ja Heinolan. Etelä-Savoon päästyämme teimme stopin Vihantasalmen Nesteelle. Meitä oli vähän arveluttanut miten saisimme ruokaa kun ravintolat olivat koronan vuoksi kiinni tai niissä oli vain ulosmyynti tai sitten oli muita rajoituksia, riippuen maakunnista. Tankkasimme täällä auton ja hyödynsimme vessamahdollisuuden ja ostimme pientä purtavaa kaupan puolelta. Asiakkaita oli muutama autokunta.

Vihantasalmen Neste.

Seuraavaksi ohitimme Mikkelin, jonka jälkeen oli taas tietöitä. Ne olivat edenneet viime kesästä jolloin olin täällä viimeksi, mutta kiertotietä riitti edelleen Juvalle asti. Kuukausitolkulla olimme olleet pienessä muutaman kilometrin kuplassamme, joten nyt oli hyvä flow päällä eikä persiikään pahemmin puutunut joten painelimme edelleen Varkauden ja Kuopion ohi. Pysähdyimme vain muutamaksi minuutiksi jalottelemaan valtatien varressa olevalle levähdyspaikalle, mutta kylmyys ja keltaiseksi kustu lumihanki sai meidät palaamaan nopeasti autoon. Siilinjärveltä kurvasimme tielle 75 ja jatkoimme edelleen kohti Nurmesta. Olimme sen verran ajoissa ja kun emme olleet pahemmin taukoja pidelleet niin päätimme pysähtyä katsastamaan Nilsiän. Paikkakunta selvästi valmisti meitä tulevaan; tällaisia masentavia paikkakuntia oli Suomi väärällään emmekä uskoneet Nurmeksen olevan sen parempi. Lunta oli pientareet pullollaan, muutama kauppa ja sauvakävelevä vanhus. Mäen päälle oli kyhätty kivikirkko, jonka fasadin kävimme tsekkaamassa - emme edes vaivautuneet käymään ovea nykimässä, suljettuhan se tietysti olisi kuten aina.

Tauko paikalla.

Nilsiän kirkko.

Uimaankaan ei ollut asiaa.

Ulkona oli sen verran holotna, että palasimme autolle ja lähdimme ajamaan jäljellä olevaa matkaa. Korpimaata riitti loputtomiin, mutta niin vain pääsimme viimein perille, eikä tuntunut edes kovin pahalta. Ajoimme Nurmeksen läpi ja saavuimme Pielisen pohjoisrannalle. Olimme buukanneet rivitalotyyppisen ratkaisun Karjalaiskylästä, lähinnä oman uloskäynnin vuoksi. Check inissä piti hieman jonottaa ja täytellä kaiken maailman lippulappusta. Tarjosivat upgradea hintaan 25€, mutta emme menneet retkuun. Avaimet ja alueen kartan saatuamme meille tuotti suuria vaikeuksia löytää itse Karjalaiskylä ja oma luukkumme. Harhailtuamme edes takaisin aikamme ja ajettua risteyksen ohi kolmesti vai neljästi pääsimme lopulta perille. Huoneemme muistutti 80-luvun kauhtunutta mökkiä sisätiloiltaan; ei se likainen ollut mutta ajan patina oli tehnyt tehtävänsä. Se oli kaksikerroksinen joten perheille sopiva, me nyt vain makoilimme alakerrassa. Langaton verkko toimi vaihtelevalla menestyksellä, televisio oli hyvä, vessa ja kylppäri ajoi asiansa. Sänky ja bed linensit ok. Kyllä tässä yhden yön pystyi olemaan, mutta ei nyt ehkä koko viikkoa. Huoneen hinta oli 108€/yö. Arvosanaksi voi antaa 3/5.

Ei ollut enää pitkä matka perille.

Onni on oma ovi.

Sisätiloja.

Hotellialueen kartta oli meille ylivoimainen.

Paikat desinfioituamme piti alkaa googlailemaan ruokapaikkoja, nälkä oli jo kova. Valinnanvaraa ei kovin paljoa ollut, ja pitzaa teki mieli. Soitimme sitten Lempi-nimiseen kippolaan, ja saimme pitsatilauksen sisään. Naispuheloija sanoi heillä olevan kovasti jonoa (tuona hetkenä ilmeisesti Pohjois-Karjalassa olisi saanut syödä myös paikan päällä) ja aikaa menisi 45 minuuttia ennen kuin lätyt olisivat valmiita. Ravintola oli Porokylässä, jonne oli Bombasta hieman matkaa viitisen kilometriä joten päätimme lähteä jo mestoille. Poikkesimme S-markettiin palauttamaan tyhjät pullot, ostamaan juotavaa ja kertakäyttöhaarukat ja -veitset. Kaupan pihalla oli hampuuseja, sisällä puolestaan epäsiistejä miesasiakkaita jotka olivat lisäksi tuskastuttavan hitaita, mutta kuitenkin siirtyivät aina vikkelästi eteemme.

Lunta riitti.

Porokylää.

Ääsmarketti.

Seuraavaksi haimme pitsat (Pp:n kanapitsa ja minun fantasia maksoivat about 25€) ja palasimme hotellille aterioimaan. Alkoi olemaan jo pienoinen nälkäkiukku, mutta kyllä kummasti helpotti kun sai murua rinnan alle. Eikä pitsekään tainnut hassumpi olla.

Sapuskat haettiin Lempi-/ Saha-kippolasta.

Pitze laatikossa.

Ruuan jälkeen lähdimme kävelemään tiluksille. Ilta oli jo pimentynyt ja ulkona oli aivan tajuttoman jäätävää + kauhea tuuli jäätyneeltä Pieliseltä. Ei siellä pystynyt kävelemään hullukaan, joten palasimme sitten takaisin huoneeseemme. Testasin suihkun, se oli ihan kelpo. Äänieristys naapuriin oli sangen ruisku ja tietysti jenkkiovi naapurin puolelle ei edesauttanut asiaa. Nukkumaan puoli yhdeltätoista; aikainen herätys ja matkapäivä oli saanut väsyn aikaiseksi.

Päärakennus illan hämyssä.

Bomban talolla oli jäänyt lumityöt tekemättä.

Tuntemattomaksi jäänyt patsas.

Bomban tori.