678# Maat, minne haluaisin palata

Vaikka maailmassa riittääkin koluttavaa, niin muutama paikka on jäänyt suosikikseni ja jäänyt kaihertamaan mieltä. Pientä listaa kehiin siitä, minne olisi kiva vielä joskus palata.

1. Japani

Tämä. Paras kohde missä toistaiseksi käynyt, ja huomaan päivittäin käyväni tsekkaamassa maasta muutamat videopäivitykset. Sellainen polttava halu päästä näkemään taas kaiken kummallisuuden, mutta loppujen lopuksi huomaamaan asioiden toimivuuden. Toisin kuin niin monet muut, en juuri välitä ruokakulttuurista (ne safkat ovat vain liian outoja ja liian sienipitoisia ja mä olen aika ronkeli). Toinen huonompi homma on tietysti järkyttävä kalleus. Pelkkiin lentoihin, hotellihin ja matkustamiseen maan sisällä (joskin JR passi lienee must) saa kyllä uppoamaan tuohta tuon tuosta. Kolmanneksi se jäätävä kieli- ja kulttuurimuuri. Plussapuolia en osaa edes luetella, maa ja ihmiset tuskin jättävät ketään kylmäksi. Mikä tahansa paikka Japanissa kiinnostaa, mutta ehkä Kioto, Tokio ja mikseipä Okinawakin kelpaisi jos olisi pakko valita. Noihinkin kohteisiin saisi varmasti pari viikkoa uppoamaan kuin vettä vaan.

2. Sri Lanka

Olen katsonut paljon travellaajien (Dale Philip & Harald Baldr) Sri Lanka -videoita ja mieli palaisi halusta päästä itsekin tänne takaisin. Upea saari Intian kupeessa, mutta huomattavasti sivistyneempi kuin Intia (epäilen, että v. 2004 tsunamin jälkeen tekivät suursiivouksen koko valtiossa, ja roskat ja sisällissodan aikaiset kahnaukset pistettiin korjuuseen). Toki liikenne on melkoisen karseaa muttei mahdotonta. Muuten sivistyksen merkkejä on huomioitavissa. Trooppinen ilmasto päiväntasaajan tuntumassa toimii, joskin sateisiin kannattaa varautua sekä ajottain myös poskettomiin kuumiin tunnelmiin (merivesi oli helmikuun lopussa 30-asteinen). Saaren keskiosassa on vuoristoa, jossa näyttävät maisemat palkitaan myös viileällä ilmastolla. Vatsani ei ole koskaan voinut niin hyvin kuin sri lankalaisen keittiön jäljiltä; ruoka oli simppeliä ja usein samanlaista tylsähköä riisi-kana-papucurryä, mutta se sai minut voimaan mainiosti. Ukottajia oli, mutta niilläkin oli "inhimillinen" puoli ja poskettomiin rahastusyrityksiin sai monta kertaa neuvoteltua jonkinlaista tolkkua. Saarivaltion eläinkirjo yllätti täysin; täällä pääsi näkemään villinorsua ja jos jonkinlaista suurta kissepetoa.

3. Kreikka

Suosikkejani nyt ja aina. En ole pysynyt laskuissa enää aikoihin, montako kertaa olen täällä käynyt. Kreikasta tietää aina mitä on saatavana, eikä se tarjoile mitään kovin ikäviä yllätyksiä. Ruoka on parasta maailmassa, ja muutenkin sellainen yleispössis toimii. Lyhyt lentomatka, ei kulttuurishokkia ja keväästä syksyyn aika takuuvarma paikka kelien suhteen.

4. Malta

Kävin vuonna 2006, mutta paikka on viime vuosina alkanut pyörimään enemmän mielessäni. Jotkut suomalaisjulkkikset ovat koittaneet saada täältä jalansijaa, ja ehkä se on siksi jäänyt alitajuntaani. Pieni saarivaltio, joka on aivan kuin minienglanti, mutta hyvällä ilmastolla. Brittituristeja on tietysti aivan liikaa, mutta minkäs teet. Mitään ihmeellisiä vierailupaikkoja Malta ei tarjoa, lähinnä olisi kiva päästä tekemään nostalgiamatka ja katsoa onko paikat vielä olemassa ja miltä siellä näyttää 14 vuotta myöhemmin. 

5. Venäjä

Mietin pitkään, valitsenko vitoskohteekseni Thaimaan vai Venäjän, mutta päädyin itsekin mielestäni käsittämättömään ratkaisuun valitsemalla Venäjän. Olen käynyt vain Moskovassa, mutta Pietari pitäisi bongata (tänne piti päästä joulukuussa 2019, mutta sekin matka peruuttiin laivan ajettua karille). Siperia olisi kiva nähdä - mielellään kesäaikaan - ja edetä aina Vladivostokiin asti. Kielimuuri on läsnä täälläkin, en osaa venäjää, ja venäläiset pitävät omituisena jos joku ei heidän kieltään osaa. Sellainen sukupolvesta toiseen vallinnut "ryssäviha" voitaisiin jo koittaa kuopata ja päästä pikkuhiljaa eteäpäin ja katsoa mitä tällä puoli maapalloa käsittävällä naapurimaalla on tarjota.