652# Andorra, 3

3.8.2019, Saturday, +29, Scattered clouds, Andolla la Vella, Andorra

Olin nukahtanut nopeasti ja nukkunut taaskin tukkina läpi yön. Kahdeksan kieppeillä herättiin, käytiin aamiaisella. Aurinkorasvasimme sen jälkeen itsejämme, ja pakkasimme päivän retkikamat. Tänään kävelisimme pitkälle joenvartta alaspäin katsomaan historiallista Pont de la Marginedan siltaa. Kooltaan se ei olisi hääppöinen (33 metriä), mutta kaareva kivisilta oli eräänlainen taidonnäyte 1300-1400 luvulta. Silta sijaitsi naapurikylän puolella Santa Colomassa, joten tarjosi meille ainakin mukavan kävelylenkin jos ei muuta (suuntaansa n. nelisen kilometriä).

Aamiaisella alkoi tämäkin päivä.

Valira-joki pilkisteli aamiaispöydän lomasta.

Klo 10.15 lähdimme hotellilta. Kävelimme alkumatkan vauhdikkaasti, menomatka oli muutenkin pelkkää alamäkeä. Pp:tä kakkasi lintu rinnuksiin heti avauspätkällä. Valitsimme tyhmyyksissämme huonomman reitin, ja kävelimme liikennemeluista puolta pitkän matkaa. Pyöräilijöitä oli jonkun verran, ne ohittivat meidät kuin luodit. Taisi olla ilmeisen suosittu laji täällä päin.

Ukko sai jopa saalista moisesta minipurosta.

Taas uusi andorralainen arkkitehtuurillinen taidonnäyte.

Santa Colomassa teimme reissun sivuun. Kylä jäi päätiestä pienen matkan päähän ja siellä piti olla jokin kirkko jonka Pp halusi bongata. Tienviitat loppuivat kuin seinään. Nousimme jyrkkää mäkeä erään tien päähän, josta löytyi kyllä hautausmaa muttei kirkkoa. Hautuumaakin oli näkemisen arvoinen; oikein hienosti hoidettu ja viimeiset leposijat olivat muurettu betoniin päällekkäin. Se muistutti kuolleiden kerrostaloa.

Hautuumaa.

Kuolleiden majatalo maisemalla.

Palasimme takaisin Espanjaan johtavan valtatien varrelle ja jatkoimme eteenpäin. Hetken matkaa taivallettuamme näimme kirkonkin ja poikkesimme jälleen tieltä sivuun. Kirkko oli rakennettu 700-800 luvulla. Pieni kivikirkko. Edustalla oli ihmisiä odottelemassa ja huomasimme kyltin jossa puhuttiin video mappingista. Emme tienneet mitä se on, ja jäimme ulos odottelemaan muiden kanssa. Hetken kuluttua toiset kyllästyivät odottamiseen ja painelivat kirkkoon sisään. Me noudatimme esimerkkiä. Sisällä oli videoprojektorit heijastamassa seinille kuvia, jossa demottiin alkuperäisiä maalauksia 1500-luvulta. Aikoinaan osa niistä oli myyty pois ja osa muuten vain hävinnyt. Joku nuori jätkä siellä oli grupieerina, koitti myydä meille 7€ / naama -arvoisia lippuja 3D-installaatioon, jossa olisi ollut kaikki maalaukset digitaalisesti nähtävänä. Me kun emme juuri ymmärtäneet kirkkotaiteesta mitään, niin skippasimme moisen. Sitä paitsi meillä oli vielä pitkä kävely edessämme.

Esglesia de Santa Coloma.

Kirkon maalaukset heijastettiin tyhjille seinille videotykein.

Matka eteni, ja alkoi tulemaan lämmin, eikä meillä ollut mukanamme kuin puolen litran vesiputelit. Jalkojakin alkoi jo hieman pakottamaan. Viimein pääsimme kuitenkin sillalle. Se oli tosiaan hieman valju, eikä sen vaivan arvoinen mitä jalkamies / -nais oli joutunut tänne päästäkseen kokemaan. Kuvasimme sen kuitenkin ja kävelimme Valira-joen yli muutaman kerran. Muutama muukin oli täällä siltaa ihmettelemässä meidän lisäksi. Käppäilimme ympäristössä ja koitimme etsiä parempia kuvakulmia, mutta joenvarren pusikot olivat läpipääsemättömiä. Kakkapapanoita oli tosi runsaasti ja kylttien mukaan täällä liikuskelikin paljon jänöjä ja peuroja.

Silta viimein.

Eipä ollut päiväkohteena hääppönen.

Lähdimme palaamaan takaisinpäin, valitsimme aluksi metsäpolun. Se oli kuitenkin huomattavasti vaivalloisempi kuin kävelytie, eikä meillä ollut täyttä varmuutta menisikö polku Andorra la Vellaan asti, sitä ei näkynyt edes puhelimen karttasovelluksessa. Vaihdoimme samalle reitille kuin tullessamme, joskin menimme joen toista puolta jossa liikenteen meteli ei ollut niin ärsyttävää. Lämmintä oli ja juotava loppui ajat sitten. Nestehukan rajamailla pääsimme kuitenkin lopulta takaisin kylille ja painelimme saman tien kauppaan. Jääkylmää juotavaa tarttui mukaan ja hotellilla juoma kyllä maistuikin. 12,8 km tuli talsittua, aikaa meni nelisen tuntia. Suihku ja pienet päikkärit maistuivat juomien päälle.

Paluumatka alkoi tuntumaan pitkältä.

Kohtuunafti parkkipaikka.

Tarpeeksi chillattuamme lähdimme viemään postikortteja postitettavaksi. Olimme toistaiseksi nähneet vain yhden postilaatikon "yläkylillä". Painelimme sinne nytkin. Hämmästykseksemme siellä olikin melkoinen ryysis ja juhlatunnelma; aiemmin mainostettu fiesta olikin näköjään täällä täydessä tohinassa. Postilaatikotkin bongasimme (sekä Espanjan että Ranskan - meidän korteissa oli ranskalaiset merkit) mutta laatikko oli Pp:n mielestä niin härön näköinen, ettemme jättäneet kuoriamme sinne. Kävelimme alas Refugi Alpi-kippolaan jossa olimme aikaisemminkin jo olleet, ja saimme pitkän odottelun jälkeen tilattua oluen ja sidukan. Samalla saimme baarin tarjoamassa netissä googlattuamme itsellemme ranskalaisen postin Carrer Bonaventura Armengol-kadulta. Juomien jälkeen kävimme droppaamassa kortit viimein postiin.

Ranskalainen posti.

Palasimme hotellille vaihtamaan illallistamineet ja fundeeraamaan sopivaa kippolaa. Andorralaiset ravintolat eivät näköjään kovinkaan hanakasti luottaneet nettisivujen markkinointivoimaan. TripAdvisorista kyllä pystyi päättelemään ravintolan laadun, mutta olisi ollut kiva tutustua myös menuuseen etukäteen. Yläkyliltä löytyi varteenotettava ruokailupaikka, joten suuntasimme sinne. Paikan päällä meisinki oli kuitenkin yltynyt iltapäivästä. Metelin ja hälinän lisäksi ravintola ei muutenkaan saanut meitä vakuuttuneeksi joten päätimme etsiä randomilla jonkun toisen paikan. Placa Princep Benlloch-aukio oli täyttynyt ihmisistä. Täällä oli jättimäisiä puisia nukkeja jotka oli puettu vanhoihin vaatteisiin. Erinäiset porukat näyttivät akrobaattisia taitojaan muodostelemalla hengenvaaralliselta näyttäviä ihmispyramideja. Niitä oli kiva katsella.

Puunuket valmiudessa.

Hengenvaaralliset ihmispyramidit.

Lopulta lähdimme laskeutumaan joenrantaan. Sen verran alkoi jo nälkimään, että päädyimme hätäratkaisuna Angelo Pizzeriaan. Se oli täysin tyhjä, ja silti meidät ohjattiin typerimpään pöytään heti keittiön oven viereen. Ruokalistakin oli törkeän likainen ja olisin jo mielinyt sieltä jo lähtemään, mutta Pp piti päänsä. Hän valitsi pizzekseen Bresaolan ja minä Andorranan. Ystävällinen naismyyjä otti tilaukset. Ruoka tuli yllättävän nopeasti. Hämmästykseksi pizze olikin huippuhyvä. Toinen hämmästyttävä asia oli ravintolasalin pikainen täyttyminen kymmenessä minuutissa. Monella oli lisäksi pöytävaraus ja tarjoilijat joutuivat käännyttämään useita syöjähalukkaita. Käsittämätöntä.

Illallispitze.

Ruoka maksoi tippeineen ja kaljoineen ja aqua mineraleineen 37€. Ravintolasta päästyämme ehdimme nipin napin vielä CAA-kauppaan hakemaan juotavaa (sulkeutui klo 21). Seurasimme sitten vielä jokirantaan siirtynyttä fiestaa; menossa oli jonkinlainen halaus- ja kaljanjuontikilpailu. Pimentyneessä mutta edelleen lämpimässä illassa palasimme lopulta hotellille. Meillä oli seuraavana päivänä siirtyminen Barcelonaan ja se sai Pp:n jo sovittelemaan matkatavaroita kapsekkiin.

Bileet jatkuivat.