650# Spårakoff & purilaisia & korkeita paikkoja

16.8.2019, Friday, +19, Mostly cloudy, Helsinki

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen oli tuntunut pitkältä kuin synti, joten teki mieli palkita sellainen uurastus jollakin. AT:tä en ollut nähnyt pitkään aikaan, joten olimme sopineet treffit keskustaan töiden jälkeen. Tapasimme piskuisessa Wall ST-baarissa, joka on kiva kippola pienelle porukalle. Tähän aikaan ei ollut meluakaan joten ehdimme vaihtamaan tärkeimmät kuulumiset. Viereisessä pöydässä istui kaksi kokeneempaa herrasmiestä, jotka puhuivat muusikista ja levyistä. Äänen perusteella toisen ukoista täytyi olla toimittaja Juha Roiha, mutta todennäköisesti erehdyin.

Mun oli vuosia (ellei jo toistakymmentä vuotta?) tehnyt mieli mennä Spårakoffin olutratikalla ajamaan kierros ja nauttimaan samalla mukilliset sihijuomaa. Mielestäni idea kaljaratikasta on erinomainen. AT ei vastustellut, joten päätimme toteuttaa pienen sightseeingin. Olutratikka operoi kesäaikaan (noin toukokuun alusta syyskuun puoliväliin), lähtöpysäkkinä oli Fennian edustalla oleva pysäkki Mikonkadulla. Lähtöajat olivat aina tasatunnein - joskin ratikka oli tauolla klo 16-17 välisenä aikana, ja operoimisajat vaihtelivat myös viikonpäivästä riippuen, joten ajat kannatti tarkistaa nettisivuilta. Etukäteen lippuja ei tarvinnut hommata, vaan meiltä tuo korkeahko 12 €:n pääsymaksu veloitettiin ensimmäisen juomaostoksen yhteydessä. S-etukortilla piti saada 2€:n alennus, mutta ainakin minulta tuo jätettiin hyvittämättä. Olut myytiin muovipikarissa - tarjolla olisi ollut myös lonkeroa - mutta muuten valikoima vaikutti suppealta. Pöydissä oli upotetut kuopat tuopeille, muuten mukit olisivat kaatuneet mutkissa.

Spårakoffin pysäkki Fennian edustalla.

Spårakoffia ei voinut olla tunnistamatta.

Koska tulimme paikalle vasta juuri ennen tasaa, niin meille ei riittänyt enää istumapaikkaa (ratikka oli täynnä ulkomaalaisia, joku isompi ryhmä ruotsalaisia), joten seisoskelimme ratikan takaosassa. En osannut vielä tässä vaiheessa kaipailla vessan perään (Wikipedian mukaan WC löytyy - se on niin pieni, että piti teettää erikseen). Keskityimme jutusteluun, selfieiden ottamiseen ja maisemien katselmointiin. Ratikka ajoi ensin Hakaniemen torille, jatkoi siitä kohti Kalliota, kääntyen Roskapankin kohdalta Töölönlahden suuntaan, sieltä Mannerheimintietä pitkin takaisin keskustan suuntaan. Stockmannin kulmilta käännyttiin Aleksanterinkadulle, kierrettiin Kauppatori, ohitettiin Valtioneuvoston linna ja jatkettiin Snellmaninkatua Kruununhakaan, josta käännyimme Kaisaniemen puiston kulmilta takaisin rautatieasemalle. Kierros kesti 42 minuuttia. Ihan ok muuten, mutta olut oli lämmintä, muovimukeissa, hinnat korkeita, ei istumapaikkaa... arvosana 3/5.

Vaunun sisätilaa.

Tuopille löytyi pidike.

Kalliolta Oopperatalolle.

Cheers.

Kiertoajelu ja olut oli laittanut hiukomaan, joten päätimme saada hieman apetta. AT oli ehdottanut Naughty BRGR-hampurilaisravintolaa Lönnrotinkadulla ja koska olin itsekin kuullut tästä kippolasta pelkkiä ylisanoja niin pitihän tuo käydä testaamassa. AT halusi välttämättä itse navigoida kohteeseen ja huomauttelustani huolimatta hän luotsasi meidät Kaartinkaupunkiin. Harhailun seuraamuksena alkoi kaduttamaan navigointivastuun luovuttamisen lisäksi myös Spårakoffin vessan tarkistamatta jättäminen. Meidän oli pakko pysähtyä lasilliselle Bier Bier-ravintolaan jotta pääsimme helpottamaan paineita. Pelkkää vessaa emme kehdanneet käyttää, vaan otimme pikarilliset olutta ja istuskelimme hetken ulkona Erottajalla niitä nauttimassa. Kippola itsessään oli hyvin kummallinen, akikaurismäkiläisine tunnelmoineen ja vähän synkeine värimaailmoineen. Oluthanatkin oli numeroitu enkä oikein ymmärtänyt miten täällä olisi kuulunut juomansa tilata. Täytyypä joskus perehtyä kippolaan paremmin.

Viimein pääsimme etenemään Naughty BRGR:iin. Jono oli ulos asti, joten ilmeisen suosittu kippola tämä oli. Myyjät kävivät huomauttelemassa, että tänne on ainakin puolen tunnin jono, mutta vakuuttelimme ettei se meitä haittaa (aprikoimme, olisiko hän kenties vihjaillut ettei läsnäoloamme juuri kaivata mutta taisipa tuo ilmoittaa saman ajan muillekin). Ruuat ja juomat tilattiin tiskiltä, mukaan sai sellaisen hälyttimen jossa syttyi värivalot palamaan kun ruuan sai hakea luukulta. Hälyttimissä ei ollut värinäasetusta päällä, joten meinasimme missata sen (olin itsekin juuri vessassa kun kyseinen härveli alkoi vilkkumaan). Keittiö oli täynnä ruuanvalmistajia, ja savu näytti olevan siellä sankka kuin Lontoossa, ja sapuskoiden teossa kesti enenmänkin kuin puoli tuntia. Ruoka oli kyllä hyvä, hampurilaisen maku tuntui parantuvan joka haukkausella entisestään. Pihvi oli medium ja mä haluaisin jauhellihapihvin hampurilaiseen kypsänä ja side orderina tilautut ranut olisivat vaatineet kyllä dipin, jolla oli kuitenkin sen verran suolainen hinta, että olin jättänyt sen pois lisukkeiden lisukkeista. Arvosana 4/5.

Naughty BRGR:n vessasta löytyi Mynthoneitakin :D

Seuraavaksi kävimme morjestamassa AT:n tuttua kippolanpitäjää, kannatuksen vuoksi tilasimme oluet. Perjantai-ilta kun oli niin ravintolaväellä piisasi kiirettä myös täällä, joten sen enempiä häiritsemättä jätimme heille työrauhan ja särpimme kaljat katuterassilla. Olimme etukäteen sopineet viettämämme vain ns. "puolikkaan" illan, ja lähtevämme koteihimme klo 22. Vielä oli aikaa yhdelle kippolalle, ja menimme suosikkiimme Tornin Ateljee Bariin. Näytti olevan muutaman muunkin suosikki, jo hissille oli sen verran jonoa, että mahduimme vasta toiselle kierrokselle. Baari itsessäänhän on hyvin pieni, ja täälläkin sai jonotella tiskille varmasti yli vartin verran. Tilasin lonkeron, sekin maksoi toista kymppiä, joten tarkan markan kaverit varmaan kiertävät tällaiset kippolat kaukaa. Jok'ikinen pöytä oli tietysti täynnä, joten täytyi tyytyä seisoskelemaan. Parvekkeella oli kiva katsella pimentyvää kaupunkia. Tsekkasimme myös vessat, jotka ovat varmasti Hesan hienoimmat (ainakin näköaloiltaan).

Maisemaa Tornin terassilta.

Joskus aikataulusuunnitelmat menevät illan edetessä uusiksi, mutta tällä kertaa pidimme päämme. Steissillä erotessamme kello oli 22.01 joten melkoisen hyvin ajoitettu ilta. Nuorempana illanvietto olisi taatusti koettu epäonnistuneeksi, jos olisi ehtinyt metrolla kotiin. Nykyisin asia on juurikin päin vastoin.