649# Andorra, 1

1.8.2019, Thursday, +29, Partly cloudy, Andorra la Vella, Andorra

Duunista olin saanut (vain) puolentoista viikon mittaisen loman, joten piti yrittää käyttää se mahdollisimman tehokkaasti. Pp:n kanssa olimme järjestäneet itsellemme kolmen kohteen omatoimirundin akselilla Andorra - Barcelona - Ateena. Lennot olimme hankkineet netistä yksittäisinä, majoitukset suoraan hotellien nettisivun kautta ja hotels.comista. Kalliiksihan tämmöinen tietysti tuli kontra rantalomapaketti, mutta menkööt. Ensimmäinen kohde oli Andorra, josta kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt.

Torstaiaamuna herätys klo 4.15. Olin saanut työllä ja tuskalla kamat kasaan vasta viitisen tuntia aikaisemmin. Pikainen aamupala naamariin samalla kun vastailin viimeisiin työsähköposteihin ja sitten taksin tilaukseen. Näin seurantalinkistä, että taksi pyöri saman tien pihalla, joten rykäsin kamat kasaan ja ulos. Taksikuski vaikutti siltä kuin olisi odotellut minua jo ikuisuuden, vaikka tilauspuhelun päättymisestä ei voinut olla kahtaa minuttia kauempaa.

Kentällä oli klo 5.15. Finnair oli lähettänyt edellisenä päivänä tekstarin jossa neuvottiin tulemaan kentälle hyvissä ajoin, ruuhkaa olisi luvassa. Minusta se vaikutti harvinaisen seesteiseltä. Modauksia kentän suhteen oli kuitenkin tehty kuten joka kerta kun lentoasemalle menee. Taksit (ja bussit) jättivät tällä kertaa alakertaan. Pp:tä piti vielä hetkinen odotella, mutta lopulta hänkin löysin tiensä alakerran syövereistä lähtevien puolelle. Check inin olimme tehneet jo edellisenä päivänä netissä, mutta sen verran pitkä reissu oli tulossa, että tällä kertaa piti ottaa ruumalaukutkin mukaan. Se toi toki lisähintaa lentoihin, mutta minkäs teet. Matkalaukkuja varten piti tietysti tulostaa automaatista kapsekkitarrat ja viedä veskat baggage dropiin. Sekin alkaa jo sujumaan, sen verran monta kertaa on tullut tuo tehtyä. Jatkoimme turvatarkastukseen, jonne ei edelleenkään ollut jonoa. Pp:n reppu joutui syyniin, oli ilmeisesti liikaa rahaa mukana.

Ensiksi lento Barcelonaan.

Kävimme ostamassa vettä ja sipsejä, ja sen jälkeen odottelimme hetken penkeillä. Pikkuhiljaa ihmisiä alkoi kertymään, ja vessaan saikin jo tosissaan jonottaa. Finnairin operoima lentomme Barcelonaan lähti ajoissa, klo 7.05. Ympärillä oli taas plunssaisia ihmisiä, etenkin semmoinen junttiperhe jonka äiti ja pikkulapsi tuntuivat olevan erityisen kipeinä. Pennun naama punersi kuumeesta ja välillä äiti yskitytti lastaan nostamalla hänet korkealle ilmaan ja ohjaamalla yskimissuuntaa 360 astetta. Toivottavasti ei tule tartuntaa. Konetta lensi naisperämies, ihan hyvin hoiti hommansa ja selviytyi urakasta neljän tunnin aika-arvion puitteissa. Lento oli tasainen, ilman turbulenssia ja tarjoilukin pelasi hienosti.

All set.

Tutut eväkset lentomatkalle.

Yli Alppiloiden.

Kone laskeutui kymmenen kieppeillä paikallista aikaa. Barcelonan kenttä vaikutti suurehkolta. Kävimme vessassa (lennon aikana ei tarvinnut) ja menimme sitten noutamaan matkalaukut. Ne tulivatkin rivakasti. Meillä oli voucherit vasta klo 13 lähtevään Andorran bussiin, kun oletimme myöhästyvämme klo 11 vuorosta (busseja meni kahden tunnin välein), mutta päätimme selvittää mistä bussit lähtisivät ja voisimme sen jälkeen viettää huolettomammin lounastauon. Bussia saikin hakea pienen tovin, ennen kuin Interbusin lähtölaiturit löytyivät (laiturit 7-12). Andorraan operoi ainakin kaksi eri yhtiötä, mutta me olimme valinneet tällä kertaa Directbussin. Nettisivut vaikuttivat selkeiltä, mutta sitä kautta sai ostettua vain voucherin, joka piti vaihtaa Barcelona Santsin keskusasemalla "oikeaan" lippuun, sitä ei voinut tilata suoraan netistä eikä edes vaihtaa lentoasemalla. Se vaikutti kieltämättä vähän sekavalta. Lipun hinta oli lentokentältä Andorraan 34€ / naama.

Klo 11:n bussi oli lähtövalmiudessa ja kehtasimme pienen jahkailun jälkeen kysyä kuskilta, voisimmeko vaihtaa voucherit kaksi tuntia aikaisempaan vuoroon. Kuski selvitteli asiaa puhelimellaan ja vinkkasi lopulta meidät bussiin. Meidän lisäksi täältä tuli vain yksi toinen matkustaja. Bussi lähti tasan klo 11, ajoi ensin vielä kakkosterminaaliin josta jatkoi Barcelona Santsin keskusaseman sivustalle. Direct bussin konttori oli vähän sivussa itse asemasta, mutta lipunvaihtokoppi oli pysäkin välittömässä läheisyydessä ja saimme voucherit vaihdettua lippuun (kuski oli myöntänyt meille tähän aikaa viisi minuuttia, mutta bussi seisoi asemalla varmaan vartin). Passi piti olla mukana, mutta virkailija ei ollut niistä kiinnostunut (voucheria tilatessa kysyttiin passitiedot). Hetken keräsimme lisämatkustajia, bussi ei tullut edes puolilleen. Kuski kielsi meitä etukäteen syömästä mitään (mikä oli hieman harmi, koska nälkä oli kova ja Pp:n repussa olevat eväsleivät olisivat maistuneet). Vettä olisi saanut juoda. Bussista löytyi vastoin ennakko-odotuksiamme myös vessa, jota joku uskaltautui käyttämäänkin. Suht mukavasti toimiva nettikin oli saatavilla maksutta ja siisti bussi kaiken kaikkiaan. Matkaa oli hieman päälle 200 kilometriä, ja aikaa tuon taivaltamiseen kului reilut 3,5 tuntia. Aluksi ajettiin moottoritietä, mutta puolet matkasta oli kapeampaa tietä, jossa kuskikaan ei päässyt kauheasti kaahailemaan. Andorra itsessään oli pikkuvaltio, jonne saavuimme vasta n. vartti ennen kuin matkanteko päättyi pääkaupunkiin Andorra la Vellaan. Rajalle ei tarvinnut (tällä kertaa) pysähtyä, vaan pääsimme ohittamaan tuon luikauksella. Maisemat olivat muuttuneet vuoristoisiksi, ja pari kertaa matkan varrella sai hämmästellä upeita joki- ja  Pyreneiden vuorijonojen näkymiä.

Bussissa riitti tilaa.

Barcelonan lipputoimisto.

Sitten kohti Pyreneitä.

Raja Andorraan.

Saavuimme bussiasemalle aikataulun mukaisesti. Poimimme laukut tavaratilasta, sen jälkeen bussi kaasutti tiehensä ja aloimme ihmettelemään suuntimia. Olimme buukanneet kolme yötä Acta Art Hotel-nimisestä majoitusliikkeestä. Bussiasemalta sinne oli noin 700 metrin kävelymatka. Andorra la Vella oli levittynyt laaksoon vuorten väliin, mutta oli sen verran pieni, että sen näki kauttaaltaan lähes mistä päin kaupunkia tahansa. Suunnistustaitomme oli sen verran harjaantunut, että löysimme perille ykkösellä, se oli Andorraa halkovan Valira-joen välittömässä läheisyydessä. Check in ei tuottanut ongelmia ja kellokin oli jo sen verran, että saimme huoneen heti. Se oli kolmannessa kerroksessa, näkymä kadulle ja vastapäisen talon seinään. Huone oli iso, siisti ja uudenaikainen. Safebox ja netti löytyi. Neljäksi tähdeksi tämä oli luokiteltu ja sen ilman muuta siitä voi antaakin.

Neljän tähden Art-hotellimme.

Siisti ja tilava huone.

Pieni hetki huilattiin ja asetuttiin taloksi. Lyhyistä yöunista ja aikaisesta heräämisestä johtuen hieman väsytti, mutta muuten olo oli innostunut. Edes työkaverin enterovirus ei ollut vielä tarttunut, vaikka olinkin ollut siitä hieman huolissani. Lähdimme sitten katsastamaan kylämeininkiä. Arvokamat jätimme hotellille säilöön, sitähän ei tiedä millaista hiipparia täällä veroparatiisissa pyörii. Me suomalaiset kun elelemme veropainajaisessa, jotta lapset pääsevät kouluun, sairaat sairaaloihin, poliisit valvovat turvallisuutta, vähäosaisista pidetään huolta ja tieinframme on ylläpidetty. Verottomassa Andorrassa sellaisiin ei liene varaa, joten kadulla vallitsee oletettavasti täysimittainen anarkismi.

Kävelimme ensin joentörmää ylöspäin ja kuvasimme yhden Andorran harvoista nähtävyyksistä, Salvador Dalin valuvan kellopatsaan. Tämä lähes viisimetrinen patsas nökötti sillankulmalla, ulkosalla säiden armoilla. En olisi uskonut sitä edes oikeaksi Dalin luomukseksi, ennen kuin luin asiasta myöhemmin lisää. Andorraan patsas oli kulkeutunut v. 1999, jolloin Dalin kaveri sen tänne lahjoitti. Jatkoimme vielä kierroksen jokirantaa ylöspäin kuvaten Pont de Paris-sillan ja palasimme sitten takaisin Dalin kelloteoksen vieressä olevalle Refugi Alpi-nimiselle kippolalle. Oli lämmintä ja aurinko paistoi kuumasti (koska Andorra sijaitsi vuoristossa, säät saattoivat olla vähän arvaamattomia ja toisinaan koleita jopa kesällä - talvellahan täällä oli laskettelukeskusten keskittymä) joten ulkona kehtasi istuskella katselemassa ohikulkevia ihmisiä. Juomaksi valitsimme mojitot, á 5,50€. Myyjä kysyi meiltä "lima" vai "fresa", onneksi Pp ymmärsi epsanjaa sen verran, että tiesi fresan mansikaksi. Päädyimme perinteiseen mojitoon, mutta se tuntui täysin limuversiolta.

Andorra oli tehty pienestä joesta, vuorista ja erikoisista taloista.

Keskel jokke.

Dalin kellopatsas.

Pont de Paris.

Refugi Alpi-drinkkikippolamme.

Juomien jälkeen jatkoimme kävelyä ostoskadun suuntaan. Löysimme postinkin Carrer de l'Aigüeta-kadulta, mutta se oli jo tältä päivältä kiinni (auki ma-pe klo 8.00-14.00 ja lauantaisin hetken aikaa). Myöhemmin huomasimme, ettei Andorrassa ollut omaa postia ensinkään, vaan täällä operoi espanjalainen Correos (joka oli tämä ensimmäinen löytämämme posti) sekä ranskalainen La Poste. Toisin sanoen, kannatti olla tarkkana kumman maan postimerkkejä osti jotta tiesi kumman maan postilaatikkoa sitten piti käyttää. Sangen omituinen käytäntö.

Avinguda Meritxell-kauppakatu.

Jormabike oli kova juttu Andorrassa, näitä pyöräliikkeitä näimme useita.

Menimme seuraavaksi isoon CAA-ruokakauppaan. Alkoholi oli mielipuolisen halpaa verojen loistaessa poissaolollaan; esimerkiksi litran puteli 47% Bombay Sapphireä maksoi 13,50€. Puolentoista litran pullo Sangriaa maksoi 0,93€. Minua pöyristytti tällainen valtion säännöllistämättömyys; ei pelkästään se, että kirkkaita myydään ruokakaupoissa vaan myös se, että hinnat ovat verottomia. Voiko tällainen päätyä mihinkään muuhun kuin kansakunnan rappeutumiseen ja säädyttömyyteen? Ei ihmisille voi antaa moisia vapauksia, vaan he tarvitsevat holhousta ohjausta valtiovallan tukemana.

Kaupasta tarttui lopulta mukaan deoderantti, pari eri sipsiä, pari kaljaa, vettä ja limsaa hintaan 10,55€. Täällä oli siis eurot käytössä, vaikkei Andorra EU:hun kuulunutkaan. Kävimme droppaamassa ostokset hotellille ja samalla googlailimme hieman vaihtoehtoja illallisravintolaksi. Ensimmäisenä iltana sitä syö mieluiten helposti, joten päädyimme pizzapaikkaan nimeltä L'escanari de Pizzes, osoitteessa Avinguda Doctor Mitjavila 19. Se oli kerännyt mairittelevat arvostelut TripAdvisorissa. Ravintola sijaitsi puolen kilometrin päässä hotelliltamme, mutta avattiin vasta klo 20 joten odoteltavaa oli jonkun verran. Kauheasti emme voineet kävellä, Pp:n kengät hieman hiersivät. Kymmentä yli kahdeksan kehtasimme mennä sisään, se onnistui helposti emmekä olleet edes ensimmäiset asiakkaat. Pieni sisätiloiltaan, mutta viihtyisä paikka. Tilasimme pizzat, juomaksi Pp:lle soodavesi ja itselleni vehnäolut. Pizzana mulla toimi tällä kertaa mexicaine, joka ei nimestä huolimatta ollut ollenkaan tulinen. Kummallista oli myös, että siinä oli (vain) yksi oliivi, joka sekin oli kokonainen ja kivi sisällä. Maku oli kuitenkin helkkarin hyvä, joten tästä lohkeaa arvosana 5/5. Pp:kin tykkäsi omasta lätystään joten tätä kippolaa voi tosiaankin suositella.

Kodikas illalliskippolamme.

Pizza oli huippuhyvä.

Kävelimme aterian päätteeksi vielä yläkylän kautta takaisin hotellille. Kaupat olivat jo menneet kiinni, iltakin jo pimeni mutta oli edelleen melko lämmin. Säätiedoituksista olin yytsinyt, että yöt olivat näin vuoristoissa vilakoita kesäisinkin. Vielä olisi tarjennut t-paidalla, vaikka mulla pitkähihainen tällä kertaa mukana olikin.

Uutukaista fasadia.

Alppitalo jouluvalaistuksessa.