Allikosta ojaan: 651# Andorra, 2

2.8.2019, Friday, +29, Partly cloudy, Andorra la Vella, Andorra

Edellinen päivä oli ollut pitkä ja raskas aikaisine heräämisineen joten olin nukahtanut kuin tukki ja nukuinkin mainiosti koko yön. Sänkykin oli loistava. Herätin Pp:n klo 8.11 kun luulin kellon olevan jo sen verran, mutta aktiivirannekkeeni kello ei ollutkaan synkronoitunut automaattisesti ja tosiasiassa kello olikin tuntia vähemmän. Se herätti tietysti ärtymystä Pp:ssä, ja olisihan sitä itsekin voinut vielä tunnin loikoilla.

Testasin hotellin suihkun, se oli kovin vajaatehoinen ja ehdottomasti huonointa hotellissa. Sopivaa veden lämpötilaakin oli mahdotonta saada suuttimesta tulemaan. Lähdimme testaamaan hotellihuoneen hintaan kuuluvan aamiaisen. Aamiaissali sijaitsi viidennessä kerroksessa. Grupieeri tuli kysymään huoneen numeron pariinkin kertaan. Aamiainen oli ihan jees, tarjolla oli skumppaakin ja automaatista sai itse puristaa appelsiinimehunsa. Kurkkua ehkä hieman karhi, mutta ehkä se oli kuvitelmaa. Miten aina voisi lomalla sairastua, tai vähintäänkin Pp?

Aamiaista.

Skumppaakin oli tarjolla.

Huoneessa keräsimme repullisen tarvikkeita päiväretkeä varten ja sipaisimme hieman aurinkorasvaakin hipiään. Lähdimme sitten ulos; herätessämme ilma oli tuntunut viileältä, mutta nyt t-paidassa ja shortseissa tarkeni jo mukavasti. Menimme samaa reittiä takaisin yläkylille kuin eilen palatessamme illallliselta. Erään parkkitalon yhteydessä oli hissi, jolla pääsi näppärästi voimia säästäen luikauksella Plaça del Poble-aukiolle (parkkihalli oli rakennettu vuorenrinteeseen). Kuvasimme edessä siintävän Esglesia de Sant Esteve-kirkon. Tämä oli rakennettu jo 1200-luvulla, se oli varsin monimuotoinen rakennus eri saleineen ja siipineen ja pyöreine aspiseineen. Piipahdimme myös sisätiloissa. Maalausten ja koristeluiden kanssa oli otettu iisisti, aivan kuten usein suomalaisissakin kirkoissa turhat krumeluurit olivat jätetty veks.

Esglesia de Sant Esteve.

Jatkoimme täältä Casa de la Vallelle, joka oli bygätty 1500-luvulla. Andorran parlamentti käytti rakennusta toimitilanaan v. 1702 aina vuoteen 2011 saakka. Sisällekin olisi voinut päästä, muttei se meitä oikein kiinnostanut ja skippasimme sen. Kuvasimme takapihan kukkaloiston ja haimme kontaktia alueella hiippaileviin kisseihin - vuorovaikutus jäi tosin kovin yksipuoliseksi. Meillä oli Pp:n kanssa leikkimielinen kisseveikkaus eri kohteissa, mutta Andorra yllätti lukumäärän suhteen ja peli oli sen osalta jo pelattu.

Hauskasti maalattu julkisivu, aivan kuin peili.

Casa de la Vall.

Näitä Jaume Plensan ukkoja nököttämässä tolpannokassa on näkynyt Nizzassakin.

Kiviportaat.

Carrer Ciutat de Valls ja Carrer del Pulal katujen risteyksestä lähti pieni kävelypolku ylös Passeig del Reg del Sola-nimiselle kävelytielle. Se mutkitteli vuorenrinteellä kaupungin yläpuolella tarjoten kivat näkymät Andorra la Vellaan. Rinteen puolella tietä seurasi koko ajan pieni sementtiin valettu avovesikanava kasteluvedelle, joka toi mieliimme Madeiralla olevat levadat. Täällä oli siistiä ja kaunista, alapuolella oli aika-ajoin pieniä viljelypalstoja ja asutustakin. Kukot kiekuivat ja kanat kotkottivat. Muitakin ulkoilijoita tuli aika-ajoin vastaan tällä reilulla kahden kilometrin pituisella taipaleella.

Passeig del Reg del Sol.

Ulkoilureitti mutkitteli kaupungin länsipuolella.

Pieni levada seurasi uskollisesti.

Andorra la Vella.

Ulkoilureitin taivallettuamme palasimme tietä pitkin alas ja menimme edellisiltana bongaamaamme turistikauppaan, joka taisi olla ainoa laautaan Andorra la Vellassa (Avinguda Meritxellin ja Carrer Prat de la Creu'n risteyksessä). Ostimme postikortteja ja -merkkejä, jääkaappimagneetteja ja sormustimen puheliaalta naiselta, joka ei tosin osannut englantia mutta hölötti meille sujuvasti katalaania. Antoi vielä yhden magneetin kaupan päälle. Ranskalaiset postimerkit olivat 80-luvun alkupuolelta ja vähän epäilimme mahtoivatko toimia, mutta ainakin oli yritetty (kortit tulivat ennätysajassa, n. neljässä arkipäivässä Suomeen). Kävimme sitten vielä kaupassa ostamassa juotavaa, esimerkiksi 1,5 litran pullon sangriaa 93 sentin kiskurihintaan.

Laatujuoma, kuoma.

Palasimme hotellille, jossa joimme jääteet. Otin pienet päikkärit. Kirjoitimme postikortit ja lähdimme sitten vielä kävelylenkille. Ilma oli lämmennyt aamusta. Ylitimme joen hotellimme edustalta ja kävimme tekemässä kierroksen Parc Centralin keskuspuistossa. Lämpimästä perjantai-iltapäivästä huolimatta täällä ei ollut paljoa porukkaa. Jatkoimme puiston kierrettyämme bussiasemalle, ja siitä ylämäkeen Carretera de la Comellaa pitkin ja poikkesimme vastaavalle ulkoilureitille kuin aiemmin aamupäivällä. Se ei ollut tosin yhtä hieno, mutta kyllähän tämänkin nyt käveli. Se olisi jatkunut ties miten pitkään - ehkä jopa Ranskaan saakka - mutta me laskeuduimme polulta alas ennen kuin joutuisimme liian kauas keskustasta. Katsoimme aiheelliseksi poiketa pieneen ulkoilmakahvilaan, jossa saimme pienen säätämisen jälkeen tilattua oluen ja siiderin. Ne eivät maksaneet kuin 4€ yhteensä. Niitä kelpasikin juoda aurinkovarjon alla.

Laventelit kukassa.

Keskuspuisto.

Ulkoilureitti kaupungin itäpuolen rinteillä.

Siistiä oli.

Palasimme hotellille ja googlailimme illallisravintolaa. Vaihtoehtoja ei ollut mielin määrin, ja päädyimme lopulta Hard Rock Cafeeseen, vaikka se onkin ollut joka kerta pienoinen pettymys. Meillä oli naistarjoilija, jolla oli oppipoikana Alejandro-niminen nuorukainen. Pp tilasi New York steakin, minä Guinness Bacon Cheeseburgerin. Tilasin pihvin well donena (haluan jauhelihapihvin hampurilaiseen kypsänä, raa'an jauhelihan koostumus jotenkin ällöttää minua), mutta tuli mediumina ja lisäksi siinä oli rucolaa josta en pidä. Makukaan ei ollut erikoinen, parasta oli parmesan-ranskalaiset. Juomaksi olut. Pp:n juomavalinta siideri. Sapuska maksoi 48€, annoimme 55€ joka oli ehkä vähän liikaa, kun ei ollut mikään erikoinen kokemus, arvosana 2/5.

Hard Rock Café.

Jotenkin vulgaari tarjoiluehdotus lävistää ruoka veitsellä.

Ruuan päätteeksi kävelimme vielä pitkään kylillä. Kävimme CCA:ssa ostamassa minulle parit kalsarit hintaan 22€. Kävelimme hieman lisää, annoimme illan pimetä. Olimme lukeneet, että tänään piti kylillä olla festit, muttamme nähneet mitään erikoista juhlatunnelmaa. Ihmisiä oli kuitenkin kaduilla kävelemässä ja perjantai-iltaa viettämässä. Oli vielä melko lämmintä. Palasimme sitten hotellille, kun jalkoja painoi jo. Yli 20 000 askelta oli tullut päivän aikana talsittua.