648# Suomenlinna, 3

28.7.2019, Sunday, +32, Partly cloudy, Helsinki

Sen verran lämmintä kesäkeliä oli luvattu, että katsoin parhaaksi mennä pyhäpäivää viettämään Suomenlinnaan. Kuten karttapalloon tutustuneet ovat saattaneet huomata, Hesa sijaitsee niemellä kylmän meren ympäröimänä, eikä täällä juuri siksi koskaan pärjätä muiden paikkakuntien hellelukemille. Tänään kuitenkin saatiin kaupungin oma lämpöennätys murskaksi kun lämpötila nousi kelpoon 33,2 asteeseen. Sen innoittamana ajattelin pukeutua poikkeuksellisesti shortseihin. Shortsit kuuluvat jalkapallokentälle, enkä niitä kotimaan oloissa useinkaan käytä. Semmoinen on vain jotenkin junttia, vähän samalla lailla kuin kiroilu tai syöminen kävellessä tai nenän niistäminen julkisilla paikoilla. Ei vain yksinkertaisesti kuulu herrasmiesten elkeisiin mikään koipisten julkiesittely.

Lämmintä kyllä oli, joskin olisin arvioinut ilman vain 27 asteiseksi, tai ehkä se johtui shortseista ettei tuntunut niin tuhottoman kuumalta kävellä kilometrin matkan verran metroasemalle. Aiemmin siedin kuumaa huomattavasti paremmin, nykyisin hiki virraa jo parissakymmenessä asteessa. Liekö ikääntyminen, huonompi kunto tai lihominen aiheuttanut moisen.

Ensiksi Kauppatorille.

Torilla myytiin turistikamaa.

Olin varautunut pitkään jonotukseen ja muutaman lautan missaamiseen, mutta Kauppatorille päästyäni huomasin ettei jonoja juurikaan ollut. Laiva oli sopivasti lähdössä viiden minuutin päästä. Mulla on toki ajallinen lippu, joten eipä tarvinnut uhrata ylimääräistä Suomenlinaan päästäkseen. Turistit sekoilivat kuuliaisesti lippuautomaattien kanssa ymmärtämättä niistä juurikaan. Kiipesin yläkannelle kun kerrankin ajattelin tarkenevani siellä. Tuuli ei osunut yläkertaan ollenkaan ja kun lattia oli pellistä niin olihan siellä kuuma. Viimein kun lautta lähti niin pieni tuulenvire sai olon tuntumaan siedettävältä. Yläkerta oli täynnä turisteja, enimmäkseen kiinalaisia. Lauttamatka kesti vartin, mutta väen purkautuminen lautasta ulos laiturille varmaan sekin kymmenen minuuttia.

Allas Sea Poolissakin riitti porukkaa.

Suomenlinnan paatteja meni kesäaikaan usein.

Ensiksi suunnistin kaupalle ostamaan vissyä. Ei olisi nestehukka mikään kiva kaveri. Kaupassa olikin melkoinen härdelli ja vain yksi kassa, kävi melkein sääliksi kassapoikaa. Sain juoman hankittua, ja lähdin sitten ensiksi Pikku-Mustan saarelle, jossa oli Merisotakoulu. Ilmeisesti se oli vielä toiminnassa, joskin näin kesäsunnuntaina hiljaista oli kuin huopatehtaalla. Täällä koulutettiin upseereja sun muita kapiaisia. Tein kierroksen sisäpihalla, jonne sai luvan kanssa mennä, joskaan ei poiketa polulta. Jatkoin viereiseen Länsi-Mustan saarelle, jossa kävin kuvaamassa kolkonnäköisiä asuinrakennuksia. Mahtavat olla kesähelteillä kuin pätsejä ja talvimyrskyissä jääkylmiä. Kyllä mä silti haluaisin täällä vuoden asua jos se vaan olisi mahdollista.

Suomenlinnan kauppa.

Pikku-Mustan saari Merisotakouluineen.

Oppilaitos.

Näköjään täällä toimii armeija.

Edessä Länsi-Mustan saari.

Asuintalojen fasadia ei oltu turhaan siloiteltu.

Kuin venäläinen vankila.

Käännyin takaisin (myöhemmin minua harmitti etten ollut viitsinyt käydä katsomassa huoltotien toista päätä  - toinen päähän on Kaivarissa - ja vaikka sinne ei olisi päässytkään niin kiva se olisi ollut silti nähdä. Lisäksi täältä sotien aikana hoidettiin Helsingin ilmapuolustus. En tiedä olisiko paikalla ollut muistomerkkejä tms, ja toisaalta mulle on viime aikoina tullut jonkinlainen punkkikammo enkä mä olisi mennyt heinikkoon muutenkaan käveleskelemään. Olen ihan riittävästi saanut armeija-aikoina punkinpuremia näiltä saarilta.) ja kävelin kaupan ohi Isolle Mustasaarelle. Kirkkopuistossa oli paljon väkeä piknikillä puiden varjossa ja läheinen lasten leikkikenttä näytti myös olevan hyvin suosittu. Naureskelin mielessäni aasialaisturisteille joista äijätkin piileskelivät kukallisten päivänvarjojen alla. Hymy hyytyi kuitenkin myöhemmin kotona kun huomasin miten olin onnistunut polltamaan naamarin ja niskan.

Pieta-ryrtit erittivät kirpeää tuoksuaan.

Tutumpia Suomenlinnan polkuja.

Pelargoniat viihtyivät.

Kävelin sillan yli Susisaareen ja jatkoin edelleen kohti Kustaanmiekkaa. Katselin rantatörmiltä meininkiä. Uimareitakin oli jonkun verran, joskin ajattelin veden olevan jo melko kylmää näin avomerellä ja ainakin siinä olisi sinilevää. Ihan koko törmää ei päässyt vieläkään kulkemaan, tämä ollut jo pitkään rempan alaisena. Olisin mennyt Walhallan kattoterassille juomalle, mutta siellä oli täysin kuollutta. Pöydät ja tuolit olivat paikoillaan, mutta ei ristinsielua ja baaritiski näytti puretulta. Alakerrasta olisi saanut haettua ilmeisesti juomaa, mutta paikka oli niin masentava että päätin lähteä pois.

Saariston kesä.

Suomenlinnan uimaranta.

Jotkut uskaltautuivat rantautua karille.

Kesäinen Itämeri.

Suosikkipaikkani.

Reitti Walhallan kattoterassille.

Istuskelin hetken aikaa penkillä katsellen merelle. Kyllä tämmöinen lämpö on mahtava keksintö, vaikkakin olen viime aikoina tuskastellut kerrostalokämppäni sisälämpötilojen kanssa. Iltaisin asteita saattaa hyvinkin olla 30 ja semmoinen on ehdottomasti liikaa sisälämmöksi. Käppäilin sitten vielä Kuninkaanportille ja lähdin takaisin laiturille päin. Alkoi nimittäin nälättämään jo kovasti, vaikken ollutkaan kävellyt kuin viitisen kilometria. Walhallan ravintolapuolelle olisi voinut mennä pitsalle, mutta olin sopinut meneväni äitemuorin lihapatojen äärelle iltapäiväksi. Kävin vielä tekemässä pienen kierroksen Ison Mustasaaren päässä, missä vankilakin sijaitsi mutten löytänyt sieltä oikein mitään. Sotamuseo olisi ollut auki, mutta ei jotenkin riittänyt energialevelit siihen. Vähän manailin mielessäni, miksi en ollut tullut tänne jo edellisenä päivänä, silloin olisi voinut nauttia vaikka muutamat raikkaat ja ravitsevat oluet ja kierrellä paikkoja enemmälti. Nyt huominen työpäivä jo vähän painoi mieltä.

Kustaanmiekka.

Tämä näkymä näkyy usein laivastakin Kustaanmiekkaa ohittaessa.

Kuninkaanportti.

Telakka.

Hiukan tuli poikettua muureissakin.

Lisää venäläistyyppistä taloa.

Palasin lauttalaiturille. Seuraava botski lähtisi 13 minuutin päästä. Jonoa ei ollut paljoakaan mutta mitä lähemmäksi lähtöaika tuli, sitä enemmän ohitseni lappasi väkeä. Pahimipia olivat taas - yllätys yllätys - kiinalaiset. Niillä on aina niin kumma tapa keulia ja ryysätä härskisti kainaloidenkin alta jne. Käsittämätöntä porukkaa. Päätin tällä kertaa jäädä sisätilaan, mutta siellä oli vielä kuumempi kuin katolla, höystettynä lisäksi pahoilla hajuilla ja lasten itkulla.

Kaffela.

Portti laituriraitille.

Laituri Suomenlinnan päässä.

Paluumatka sujui niin ikään vartissa. Ihmeen joustavasti lauttamatkat menivät ja muutenkin oli ihan kiva parin tunnin reissu lukuun ottamatta sitä Walhallan terassikokemusta tai siis sen puutetta. Suomenlinna on edelleen suosikkipaikkani Hesassa, ja turisteille ehdoton must-see. Ehkä joskus voisi käydä niissä museoissa ja rakennuksissa ja tutkia historiapuoltakin enempi. Nyt täällä on tullut käytyä useimmiten vain kaljoittelemassa tai kävelyllä ja ihan vaan nauttimassa saaristolaistunnelmasta johon paikka tietysti on mitä sopivin. Arvosana 5/5.