597# Cattolica, 1

14.7.2018, Saturday, +28, Clear, Rimini, Italy

Vaikka olimmekin päättäneet Pp:n kanssa boikotoida hieman Aurinkomatkoja, niin kuitenkin vaihtoehdot olivat vähissä ja jouduimme kääntämään takkimme, koska muut matkanjärjestäjät eivät oikein tehneet matkoja Riminin alueelle. Paikka ei muutenkaan vaikuttanut kovin kaksiselta; jo lyhyt googlaus ja youtubetus näytti kyseessä olevan massaturismipaikan. Mutta halusin päästä sinne kuitenkin lähinnä San Marinon ja Venetsian vuoksi, eikä Pp:kään pistänyt pahasti hanttiin kohdevalinnasta. Päädyimme sitten Cattolicaan. Se sijaitsi noin 25 kilometrin päässä Riministä, joka oli alueen suurin kaupunki.

Lauantainen iltalento, kone lähti klo 18. En tiedä mitä Finnairilla sekoiltiin, sillä aamulla tuli sähköposti + tekstari, että koneen lähtö myöhästyisi kahdella ja puolella tunnilla, mutta myöhemmin tämä peruutettiin. Hyvä niin. Sain kamat pakattua juuri ennen lähtöäni, joten olin varma, että jotain tärkeää oli unohtunut matkasta. Taksin tilaaminenkin vähän arvelutti sen uudistuksen jälkeen; tyydyin sitten soittamaan vanhasta tottumuksesta Taxi Helsinkiin. Se ei ollut kaikkein edukkain, mutta ajattelin ainakin kyydin tulevan kaikkein varmimmin.

Kentälle saavuin vähän ennen neljää. Pp:tä piti odottaa kymmenisen minuuttia. Väkeä oli tietysti kentällä tähän aikaa paljon, kun Aasian koneet olivat lähtökuopissaan. Check in oli tehty netissä jo aiemmin, joten tulostimme vain matkalaukkutägit automaatista, liimasimme ne laukkuihin ja kävimme viemässä ne baggage dropiin. Turvatarkastus meni ihmispaljoudesta huolimatta ketterästi, ja meillä oli kosolti ylimääräistä aikaa tuhlattavana. Kävimme kaupassa ostamassa eväitä, loppuajan kävelimme kentällä edestakaisin.

Automaattista sai tulostettua boarding passit ja matkalaukkutägit.

Viimein tuli boarding aika. Meidän paikat olivat rivillä 28. Boardauksen nopeuttamiseksi matkustajat on jaettu eri grouppeihin, me kuuluimme kolmoseen. Ihmetytti kun joku nainen yritti koko ajan ängetä sisään, vaikka kuului vasta viimeiseen groupiin. Käsittämätön tapa jollakin koittaa koko ajan keulia ja etuilla. Onneksi ne automaattiportit eivät päästäneet naista etukäteen läpi, joskin tämä kävi huomauttamassa asiasta virkailijoille ja jäi muutenkin mielenosoituksellisesti tukkeeksi portille.

Istuin ikkunapaikalla, näin miten matkalaukkupojat pakkasivat laukkuni. Pp istui keskellä, käytäväpaikalla oli mies, joka vaikutti ensin puheliaalta, mutta vaikeni sitten. Lähtö viivästyi kymmenen minuuttia, oli vähän ukkosta ilmassa. Matka kesti kolmisen tuntia, oli paljolti turbulenssia eikä tarjoilukärryt meinanneet päästä millään liikkeelle. Saimme kuitenkin lopulta juomatilauksen tehtyä, otimme tuttuun tyyliin shampanjat ja söimme kaupasta ostetut sipsit.

Oma laukku bongattu.

Tutut lentoeväkset.

Laskeuduimme samoihin aikoihin auringon kanssa. Laukut saapuivat lyhyen odottelun jälkeen. Oppaat toivottivat meidät tervetulleiksi ja ohjasivat oikeisiin busseihin. Bussin lähtöä piti odotella, mutta saimme tällä kertaa oppaan mukaamme joka pölisi sellaisia tärkeitä arkipäivää helpottavia asioita. Saimme myös retkiliput jotka olimme tilanneet netin kautta etukäteen. Ajoimme ensin Riccioneen jossa ensimmäiset matkailijat pudotettiin kyydistä, jatkoimme sitten Cattolicaan. Vaikka matkaa ei ollut merkittävästi kilometreissä, ajo kesti lähes tunnin ruuhkaisen tien vuoksi. Väki oli lähtenyt lauantai-iltaa viettämään.

Välimeri saavutettu.

Koneesta pääsi kävellen terminaalirakennukseen.

Hotelimme oli nimeltään Senior. Kiinnitimme nimeen huomiota jo heti alussa ja naureskelimme luullen sen tarkoittavan asiakkaiden elämänvaihetta, mutta nimi taisi viitata enemmänkin hotellin ikään. Loppujen lopuksi ei parempaakaan luukkua löytynyt. Se oli ulkoapäin vähän neukkumainen rakennus, sisältä ajan syömä. Saimme huoneen heti, respa otti kopiot passeistamme mutta ei tarvinnut täyttää mitään lappusia. Saimme avainkortin mutta emme mitään muuta ohjeistusta muuta kuin hissi olisi takanamme. Hissi ei sopinut vanhahtavalta vaikuttavaan rakennukseen mitenkään, siellä oli diskovalot ja televisio lattialla. Koska huoneemme sijaitsi neljännessä kerroksessa, hissi tuli viikon mittaan tutuksi. Se tuntui elävän omaa elämäänsä; viikon kuluessa mietimme monta kertaa oliko hissi karannut kenties sirkuksesta vai oliko se humalassa. Ovet avautuivat milloin kymmenesosasekunniksi niin ettei kyytiin kerennyt ja välillä se unohti minne olikaan menossa eikä hissin kutsuntanappi kerroksissa toiminut yhtään sen luotettavammin.

Hotelli Seniorin nuorekas ilme.

Huone vaikutti kyllä pettymykseltä, ehkä olemme viime aikoina tottuneet vähän liian hyvään. Huoneessa oli järkyttävän kuuma, se oli ränsistynyt ja 70-lukulainen. Parveke oli niin pieni ja kapea, että sinne mahtui hädin tuskin muovituoli. Jotenkin kokonaisuus vaikutti ehkä vähän likaiseltakin. Koitimme saada ilmastointilaitetta toimimaan, mutta sekin vain hurahti ja sammui sitten. Kello oli jo 22, joten lähdimme etsimään lähistöltä kauppaa josta saisi edes juomista. Onneksi sellaisen löysimme hotellin takana kulkevalta kävelykadulta (Via Dante). Palattuamme hotelliin odottelimme hetken aikaa respaa saapuvaksi. Sitä ei näkynyt eikä kuulunut, joten kävimme kysymässä baarin työntekijältä voisiko hän jeesiä. Saimme sitten hankittua safetyboxin avaimen (10€ / viikko) ja ilmastoinnin (5€ / vuorokausi). Ilmastointi ei ollut mikään hääppöinen, sillä kesti tuntikausia saada pieneen huoneeseen inhimilliset lämpötilalukemat ja oli vähän turhan äänekäs. Safetybox oli pienin koskaan näkemäni. Sinne mahtui hädin tuskin toisen lompakko, joten säilöimme siellä vain passejamme ja ylimääräisiä rahoja. Netti oli aika susi myös, katkeili tuon tuosta pitkiksi ajoiksi. Ensivaikutelmat alkoivat olla "Kuuba-tasoa", vähän masensikin.

Paluu 70-luvulle.

Maailman pienin turvakaappi.