549# Kypros, 4

15.8.2017, Tuesday, +31, Clear, Paphos, Cyprus

Heräsin kellonsoittoon klo 7. Vielä olisi nukuttanut armottomasti, mutta oli retkipäivä Troodos-vuoristoon ja meidän piti olla ns. asemissa klo 8.30 CTO:lla pahanmakuinen aamiainen syötynä ja kamat pakattuina. Onnistuimme tässä hyvin, olimme pysäkillä melkein 10 minuuttia etuajassa. Hämmästyimme hieman kun pysäkille kurvasikin sellainen pienempi bussi, ns. shuttle-bussi, mutta retkelle ei ollut niin paljon osallistujia, että olisi tarvittu isompi dösä. Retkiläisiä oli ehkä tusinan verran, pari opasta ja bussikuski, josta emme osanneet päätellä onko se mies vai nainen.

Retkibussi.

Paikallisopas oli suomalainen, joskin asunut Kyproksella jo niin pitkään että meni paikallisoppaasta. Hän hoiti puhumisen, ja hänellä olikin valtava tietämys asioista. Ensiksi teimme kuvausstopin tienseisakkeelle kuvaamaan Afroditen kalliota, jossa kyseinen jumalatar oli syntynyt. Tarinan mukaan merellä oli pyörinyt aalto, joka ei tiennyt minne olisi mennyt ja lopulta iskeytynyt tähän kyproslaiseen kalliomuodostelmaan ja aallon jälkeisestä vaahdosta olisi Afrodite sitten syntynyt. Afrodite on kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumala. Uskomuksen mukaan, jos nainen ui kallion ympäri, hänestä tulee kaunis ja nuori, mutta jos hän ui kallion ympäri kolme kertaa täydenkuun aikana, hän saa neitsyytensä takaisin. Vastaavasta tempusta mies näkee itse Afroditen. Ja uimapuuhat pitää suorittaa tietysti alastomana.

Keskimmäinen kiviröykkiö on Afroditen syntymäpaikka.

Lähdimme jatkamaan matkaamme vähitellen kohti vuoristoa. Pysähdyimme Omodoksen pikkukylään, jossa kävimme kaupassa maistelemassa jotain pähkinöitä ja leivoksia yms. Emme ostaneet mitään. Omodoksessa oli myös kylän kokoon nähden suuri, ulkoapäin vaatimattoman näköinen kirkko, jonka kävimme tsekkaamassa. Se oli ihan hieno pytinki, maalaukset olivat näyttäviä. Tänään oli Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumispäivä, joka oli ortodoksisen kirkkovuoden suurimpia juhlapäiviä, joten paikallista porukkaa ramppasi kirkossa pilvin pimein suutelemassa pyhimysten kuvia. Meillä oli omaa aikaa puoli tuntia, mutta emme oikein keksineet missä olisimme sen voineet kuluttaa. Ei ollut mitään ostettavaa emmekä jaksaneet mennä baariinkaan, joten kävelimme päämäärättömästi kapeilla kujilla ja leikimme kissepennun kanssa.

Alttari.

Kirkon pyhimyksiä.

Omituista kamaa.

Omodoksen kylän katuja.

Leikkikaveri Omodoksesta.

Hyppäsimme bussiin ja jatkoimme matkaa nousten vuoristoteitä yhä ylöspäin. Nousu ei ollut jyrkkää kuten esimerkiksi Balkanilla, vaan tasaista nousua ja suht suoraa tietä. Maisema oli ylänkömäistä eikä oikein huomannut edes olevansa missään kunnon vuoristossa. Saavuimme lopulta Troodos-aukiolle, joka oli reilun 1700 metrin korkeudessa. Ei ollut enää niin turkaisen kuuma kuin alhaalla merenrannalla, mutta sellainen miellyttävä keli, ehkä +24. Alueella oli vessat, hevosajelua, kioski, hotelli, turistikauppoja ja baareja. Kävin ostamassa pienen sipsipussin ja maistamassa viinaa, jota tarjosivat kaupasta. Se maistui simalle, enkä halunnut ostaa sitä.

Troodosvuoriston näkymiä.

Jollekin oli kalja maistunut.

Puolen päivän kieppeillä ajoimme pienen matkan alaspäin ja lähdimme sitten jalkaisin pienelle patikkaretkelle. Olisikohan ollut kadunpätkä mukaanlukien nelisen kilometriä taivallettavaa, mutta polku oli kapoisa ja raskasta maastoa ja melko vaikeakulkuista kivien ja kantojen vuoksi, vaikka olikin alamäkeä. Korkeita askelmia yms, joten kyllä se hieman jalkoja hapotti. Potamos-joki seurasi polun vieressä, mutta ehkä se oli ennemmin pelkkä puro kuin joki. Ei nyt mitään kovin erikoisia maisemia tarjonnut tämä kävelyretki, mutta oli siellä nyt jonkin verran ihmeteltävää, kuten esimerkiksi mansikkapuu. Siinä oli punainen runko ja puu kasvatti pahanmakuisia marjoja (niitä ei ollut tosin nyt). Polun keskipaikkeilla oli isohko vesiputous - tosin Niagaran nähtyäni tälläiset pienet purot eivät jaksa enää oikein säväyttää.

Kyproslainen joki ei tulvinut yli äyräiden.

Mansikkapuu erottui punaisen rungon vuoksi.

Vesputtous.

Kävelyreitti päättyi Psilo Dendro-nimiseen ravintolaan ja kalankasvattamoon. Meiltä oli jo aiemmin bussissa tiedusteltu, söisimmekö kalaa, kanaa vai porsasta. Päätimme ottaa Pp:n kanssa kanat, vaikka arvasimme sen jo etukäteen kuivaksi käntyksi. Istuimme yhteispöydässä, sellainen on aina vähän kiusallista. Aluksi tarjottiin jumalaton lautasellinen kuivaa salaattia, ei kastiketta, ei öljyä, ei fetaa, ei sipulia ja kusetukseksi salaattia oli jatkettu kaalilla. Pääruoka oli kuiva ja paha. Kyytipojaksi oli surkeaa viiniä, ei saanut edes olutta. Arvosanat ruuan suhteen jatkuvat 1/5, mutta kun ei näistä kerta kaikkiaan voi antaa parempaa. Jälkkäriksi haimme Cyprus cafet papparaiselta, joka toi mieleen Twin Peaksin roomservice-ukon. Se oli sentään vähän parempi kokemus.

Kalankasvattamo.

Lounas 1/5.

Kahvisetä taisi esiintyä Twin Peaksissa.

Siirryimme jälleen bussiin ja ajelimme alas vuorilta kohti Limassolia. Matkalla pysähdyimme paikkaan, jossa meillä maistatettiin pahanmakuisia juttuja; mitä lie luumutuotteita ja muuta makeaa massaa, oliiviöljyä sekä commandariaa, joka oli makeaa viintä. Yhtä lailla, kaikki karsean makuisia, joten emme ostaneet mitään, en tiedä ostiko joku ryhmäläisistämme jotain.

Sinne ja tänne.

Souzoukos - jonkinlaista makeaa mantelimättöä.

Sitten ajoimme moottoritietä pitkin takaisin Pafokseen. Annoimme pienen tipin kuskille. Opas kertoi meille, että aiemmin hotellitapaamisella tiedustelemamme retki ei tulisi onnistumaan, mutta hän oli kirjoittanut meille bussiaikataulut ylös haluamiimme kohteisiin varsin kattavasti. Isot plussat taas oppaalle viitseliäisyydestä ja vaivannäöstä.

Hotellilta haimme uimakamat ja menimme uimaan. Vieläkin oli isot aallot ja punainen lippu, joten menimme samalle rannalle jossa olimme olleet edellisenäkin päivänä. Olin ottanut uimakengätkin taas käyttöön, mutta edelleen niillä oli omituista uida.

Illalliselle menimme hotellimme vieressä olevaan Mandra Tavernaan. Tilasimme kleftikot. Tunnelma ravintolassa oli kivempi kuin rantakadun brittimestoissa. Ruokakin vaikutti vähän paremmalta, eikä maku huono ollutkaan, mutta olisin toivonut että kokki olisi osannut erotella lihat luista. Semmosia pieniä luunsiruja oli annoksessa niin laski vähän fiilistä, mutta paras ruoka täällä kuitenkin tähän asti.

Illallisravintola Mandra Tavern.

Tämä sapuska oli jo vähän parempi.

Illallisen jälkeen menimme vielä kauppaan tekemään hieman juomaostoksia. Telkkarista olisi tullut Hoffenheimin ja Liverpoolin välinen jalkapallomatsi. Sitä olisi ollut kiva ehkä vähän aikaa katsoa, mutta naiset...

Kaupassa oli vielä vihannesten punnitsija.