548# Kypros, 3

14.8.2017, Monday, +32, Partly cloudy, Paphos, Cyprus

Heräsin edellisen aamun tapaan selkäsärkyyn. Kahdeksan kieppeillä nousimme. Pp aloitti päivänsä käymällä aamu-uinnilla. Hänen palattuaan menimme aamiaiselle. Meillä oli tällä kertaa omat mehut mukanamme, koska hotellin mehu oli niin pahaa. Jotain kertoo sekin, että alueella vaellelleet kisset eivät kelpuuttaneet kinkkusiivuja ravinnokseen.

Päätimme testata Pp:n 50 sentillä hankkimat uv-rannekkeet. Sellainen mukamas vaihtaa väriä ja ilmoittaa jos on ollut auringossa liikaa. Pakkasimme päivän retkeä varten mukaamme myös vettä, kameraa, aurinkorasvaa jne. Varmaan tulisi taas kävelyä melkoisesti.

Hotellilta lähdimme varttia vaille kymmenen. Ohitimme vanhan kreikkalaisen teatterin, joka oli nimetty Fabrika Hilliksi. Oli ilmeisesti vasta hiljattain löydetty ja kaivaukset vielä käynnissä, eikä se ollut siksi mikään virallinen nähtävyyskään. Tie mäen päälle kuitenkin meni, ja näimme teatterin ylhäältä päin. Eipä ollut mikään erikoinen, näitä on nähty paljon.

Löydetty teatteri oli vielä osittain maan alla.

Jatkoimme matkaa Tafon ton Vasileon-pääkadulle ja kävelimme 2,2 kilometrin matkan Tombs of Kings-hauta-alueelle. Pääsyliput 2,50€, ei mikään paha hinta. Nimestään huolimatta tälle alueelle ei oltu haudattu kuninkaallisia, mutta toki muita korkea-arvoisia jamppoja. Vanhimmat haudat olivat 300-luvulta. Alue oli löydetty 1970-luvulla. Vähän oli taas sellainen "kivikasoja kuumassa", kuten äitemuori asian muotoilee. Ei mikään hienoin nähtävyys, mutta kyllähän tämän nyt kiersi.

Katu ei paljon auringonsuojaa tarjonnut.

The tombs of the kings.

Kivikasoja kuumassa, niitä riittää aina turistin ihmeteltäväksi.

Hautoja.

Lisää hautoja.

Sen verran pukkasi soijaa ja huomattiin vesivaranto vähäiseksi, että hautuumaan jälkeen kävelimme ensimmäiseen kahvilaan joka vastaan tuli. Se oli Karlina's. Otimme frapet ja vedet. Istuimme siinä melko tovin ja keräsimme voimiamme. Ihmettelyn aihetta tarjosi kahvilan edessä ollut liikenneympyrä, jossa muutama auto sattui siinä kolaroimaan. Vauhti oli hiljainen eikä siinä käynyt sen pahemmin, mutta autot menivät ruttuun ja jäivät keskelle liikenneympyrää tukkien tien. Varmaan osallisille melko kiusallinen kokemus. Kahvilan omistajalta vaikuttanut ukkokaan ei malttanut olla sekaantumatta asiaan ja meni mukaan häsläämään.

Kaffepaus.

Suunnistimme seuraavaksi kohti rantaa ja kävelimme rantaraittia pitkin melkoisen matkan. Kiersimme koko mosaiikkialueen. Välillä istuskelimme penkillä katsellen merelle. Lopulta tulimme satamaan. Poikkesimme jälleen kippolaan; aluksi oli tarkoitus tyytyä pelkkiin juomiin, mutta minua hiukoi sen verran että tilasin myös kanapita-leivän. Ei mikään erikoinen, 2/5, mutta kyllä siitä nälkä vähäksi aikaa talttui.

Liki 20 vuotta sitten karille ajanut M/V Demetrios II-laiva.

Uiminen oli vaarallista.

Pien kirkko.

Taidetta rantaraitin varrella.

Menimme jälleen mosaiikkipaikaan, siihen samaan missä olimme olleet jo edellisenä päivänä, sillä luulimme missanneemme pylvään, jota vasten apostoli Paavali ruoskittiin. Tämä oli kuitenkin mosaiikkialueen ulkopuolella, vaikka surkea karttamme muuta väittikin. Näimme kuitenkin Saranda-linnakkeen rauniot, jotka oli jäänyt meiltä aiemmin väliin. Rauniot olivat hienot, ja niitä pääsi kiertämään lähietäisyydeltä, eikä täällä ollut muita turisteja. Jatkoimme sitten ulos alueelta ja suuntasimme Odos Apostolou Pavlou-kadun itäpuolelle, josta löysimme lopulta ruoskimispylvään. Vieressä oli kirkko, tsekkasimme sen myös.

Ei pestä koipisia tässä.

Saranda-linnakkeen rauniot.

Pilari jota vasten apostoli Paavali piestiin.

Kirkko ulkoa.

Kirkko sisältä.

Tunsimme itsemme väsyneeksi, joten poikkesimme ensin kaupalle hakemaan hieman juotavaa ja sitten palasimme hotellillle. Hetken levättyämme vaihdoimme uimakamat ja menimme rannalle. Merenkäynti oli kovahkoa ja rantavalvojat olivat kiskoneet punaisen lipun salkoon asiasta varoittamaan. Emme uskaltautuneet normipaikalle, vaan kävelimme hieman eteenpäin aallonmurtajien suojiin. Tässä ei ollut erityistä pasaasia, vaan uimaan piti mennä rannasta. Se ei ollut helppoa, sillä pohja oli epätasainen ja kivinen ja muita uimareita oli paljon. Paluumatkalla hotellille Pp kävi testaamassa normiuimapaikan, ja sanoi sen olevan sen verran haastava uimakohde tänään, että päätin jättää väliin.

Omituinen.

Hotellilla otimme pienet drinksut. Rinta oli mennyt palamaan. UV-rannekkeissakin oli väri vaihtunut ja se indikoi meidän saaneen liikaa aurinkoa.

Ranneke oli muuttunut keltaisesta pinkiksi.

Kahdeksan maissa lähdimme ulos lämpimään iltaan. Kävimme ensin tsekkaamassa mistä löytyi CTO-toimisto, jonne meidän pitäisi osata mennä seuraavana aamuna, siellä oli retkipysäkkimme josta bussi meidät noutaisi. Sen löydettyämme aloimme etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme Pelicaniin, kun ei muuta tuntunut tänään löytyvän. Paikkaa oli haukuttu etukäteen jo paljon, joten ennakko-odotukset eivät olleet korkealla. Ja surkea ravintolahan se olikin. Pp tilasi kanan ja minä lihavartaan. Ruuan tulo kesti kauan, liha ei ollut medium vaan kypsä. Täysin mautonta oli ruoka ja liha sitkeää, sipulit ja paprikat huonoja, ranskalaiset huonot, barbeque-kastike nyt ei voi missään ikinä onnistuakaan, bisse oli lämmintä ja laimeaa. Ihme, että sain syötyä sitä niinkin paljon. Arvosanaksi napsahtaa 1/5. Aika heikot ravintolat olleet tähän asti, kun yleensä Kreikan puolella ruuat ovat olleet hyviä. Onneksi ei sentään kovin pahan hintaisia.

Hotellille palasimme kymmenen maissa.

Ilta saa.

Illallakin riitti kuhinaa.

Syö tätä nyt sitten... 1/5.