435# Kuuba, 6

1.2.2016, Monday, +30 Partly cloudy, Cienfuegos, Cuba

Illaksi pohjoisrannikolle.

Hotellinkäytävällä oli katonrajassa putkia, joiden päällä pääskyset pitivät majaansa. Olin kiinnittänyt niihin jo illalla huomiota, kun istuivat siinä rivissä. Mitä ne suunnittelivat? Pohjoiseen lähtöä? Käytävät olivat täynnä linnunpaskaa, niitä ei oltu siivottu aikoihin. Ilmeisesti ei kuulunut kenenkään toimenkuvaan tai alueeseen. Huonesiivojia ei kiinnostanut viedä asiaa eteenpäin, hotellinjohtoa ei asia kiinnostanut ollenkaan? Hotelli on täynnä paskaa mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Semmoinen on mun mielestä vähän omituinen ajattelutapa, mutta kuuluu ilmiselvästi paikalliseen kulttuuriin. Mutta kuitenkin, pääskysten momentum tuntui olevan klo 5. Ne lentelivät käytävillä ja kirkuivat. Mä kuulin sen sinne huoneeseen saakka. Eikö olekin mukava herätä linnun liverrykseen?

Metelöivät pääskyt orrella keräämässä voimia.

Kello kuusi puolestaan heräsi naapurin ukko. Ensi töikseen se alkoi huudattamaan televisiota kuin tuomiopäivän alla. Sieltä tuli jotain valmiiksinaurettua jenkkikomediaa; jokaisen näyttelijän vuorolauseen jälkeen naurettiin vatsat kippurassa, ja tämä viereisen huoneen katselija etunenässä. Mä en muista koska olisin kuullut niin sydämmellistä naurua; mitalisijoille jäi niin Loirin Naurava kulkuri kuin sun muut nettimaailman nauruvideot. Mua ärsytti niin jumalattomasti että sukat pyöri jaloissa kun kuuntelin sitä touhua. Tänään olisi voinut nukkuakin pidempään. Mutta ei. Kiitos vaan naapurin. Ja joku pitää huumorintajua ihmisen hyvänä puolena?!?

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Melkein merinäköala.

Aamiainen ei ollut niin paha kuin illallinen, mutta ei hyväkään. Kahviautomaatti oli kaputt, sen piti korjaantua viidessä minuutissa, mutta mitään ei luonnollisestikaan tapahtunut. Mulla oli vesi lopussa, ja aamiaisen jälkeen hain tyhjän pullon ja kävin kysymässä baarista jos sen voisi täyttää. Ei ole vettä, aha. Miksipäs sitä siellä nyt olisi ollutkaan. Ihme kyllä, viimein aulabaarista sitä sai, helkkarinmoisen jonotuksen jälkeen. Tiskillä työskennellyt eukko piti varmasti huolen, että jokainen sai minut etuiltua ennen kuin täytti pulloni. Mä pidin varmasti huolen, etten antanut senttiäkään tippiä.

Huoneessa pakkasin kamat kasaan, oli aika jatkaa matkaa taas eteenpäin. Jalat olivat edellispäivän tornikapuamisesta aivan paskana enkä meinannut päästä matkalaukun kanssa kakkoskerroksesta alas painavan matkalaukkuni kanssa.

Lähtö hotellilta oli klo 9.30. Ensiksi ajoimme kohti Cienfuegosia. Matkalla bongasimme karmivan luontonäytöksen; tienpientareella makasi koiranraato, joka oli ilmeisesti vain hetkeä aiemmin jäänyt auton alle ja nyt sen ympärillä parveili ahnas korppikotkaparvi vetämässä hauvaa naamariin. Voisi se aamu huonomminkin siis alkaa.

Kaupunkiin päästyämme menimme "hienostoalueelle" Plaza de Vallen huvilalle. En muista enää sen tarkemmin tönön historiaa, mutta ilmeisen varakas sen omistaja on aikoinaan ollut. Fasadi oli hieno ja talo mittava ja se oli rakennettu niemekkeelle, joten oli myös merinäköalojen ympäröimä. Itse huvilan ekaan kerrokseen pääsi menemään kai ilmaiseksi, mutta jos mieli näköaloja katsomaan niin piti maksaa ns. kiipeämismaksu 2 cuc, joka tosin sisälsi ilmaisen drinkin. Kipeillä jaloilla kiipeilyn jälkeen drinkki osoittautui rommiksi ja kokikseksi, mutta näköala oli eittämättä hieno. Meri oli tyynenä, aurinko paistoi kirkkaasti ja oli hyvin kuuma jo aamusta, hiki valui noroina selästä.

Plaza de Valle.

Parvekkeelta avautui merinäköala.

Jatkoimme bussilla keskustaan. Hämmästyksekseni kaupunki oli aika siisti ja eläväinen ja jopa kauppakatua kehtasi hyvin kutsua nimensä veroiseksi, sillä sitä reunustivat ihan rehelliset, kapitalistiset, paheelliset ja syntiset merkki(?)liikkeet. Kävelimme keskusaukion vieressä olevalle teatterille asti. Teatteri oli eri upea sisältäkin - joskin penkit saivat takaliston kivistämään jo viidessä minuutissa - mutta siellä oli järjetön kuvausmaksu niin jäi kuvatkin sitten ottamatta.

Cienfuegosilaisen muusikon patsas.

Sitten oli 1,5 tuntia ns. omaa aikaa. Kävelimme torikatua pitkin rantaan, jossa haisi hirveälle. Ilmeisesti jokin kaupungin paskaputkista työnsi tuotoksensa tähän. Eikä se mikään uintitarkoitukseen soveltuva ranta ollut muutenkaan vaan ennemminkin siellä oli vain laituri ja laivojenraatoja. Hajusta huolimatta jäimme ainoaan kahvilaan joka siihen kulmille oli pykätty, kun ei mielikuvitus riittänyt muuhunkaan. Kahvion wc oli erityisen kauhea. Avain piti pyytää kassalta, sama vessa miehille ja naisille. Ovea ei saanut kiinni ja välittömästi noudettuani avaimen ja mentyä vessaan alkoi ulkopuolelle kerääntyä jonoa. Pytystä puuttui palasia. Kyllä sitä tällaisina hetkinä arvostaa kun on syntynyt mieheksi. Seuraavaksi takanani tuli vessaan asioimaan turistinainen joka pyöritteli epäuskoisena päätään.

Kauhealta haiseva laiturialue.

Bussi ja taksi.

Kahvilan edustalla pyöri hevostaksi ja päätimme sitten ottaa sellaisen takaisin teatterille. Se oli ihan hauska, maksoi yhden cucin / naama. Teatterilla piti vähän aikaa odottaa muita ryhmäläisiämme; joku ukko tuli siihen kerjäämään lippistäni. Näytti lippistäni, sen jälkeen itseään ja hoki "present, present". Hei haloo onks valoo?!? Edellisenä päivänä paita ja nyt lippis. Mikä ihme näitä tyyppejä riivaa? Ihme tapa kerjätä jopa vaatteita päältä. Muutenkin siinä alkoi hyöriä kaikenlaista sakkia ympärillä, ennen kuin bussi viimein tuli ja pelasti meidät.

Taksissa.

Menimme lounastamaan viihtyisään ravintolaan. Varjopaikasta huolimatta oli todella kuuma. Otin jonkinlaisen vartaan katkaravuilla; tervetullutta vaihtelua ainaisen riisi-papu-nyhtöporsaan välille. Ruoka oli silti pahaa ja kuivaa, ei mikään menestys todellakaan. En saanut sitä edes syötyä. Jälkkäriksi kahvi.

Sitten lähdimme bussilla pidemmälle ajotaipaleelle, etelärannikolta Kuuban läpi pohjoisrannikolle Cayo Santa Mariaan, jossa olisi seuraava yöpymispaikkamme. Sinne oli kolmen tunnin bussimatka. Kerran pysähdyimme Santa Claran liepeillä vessataukoa pitämään; täällä oli myynnissä melko halpaa vettä, vain 0,70 cuc / 1,5litraa, ja kaikki innostuivat sitä ostamaan. Edes vedenosto ei suju niin jouhevasti kuin voisi olettaa, vaan jonotuksessa meni aikansa ja olin huomaavinani ärtymyksen oppaassa.

Meillä oli ollut tähän saakka sama bussikuski, mutta se menisi nyt vaihtoon, joten ryhmämme keräsi kuskille tippirahat. Hän sai varmaan 300 cuc, joka vastaa bussikuskin varsinaista vuosipalkkaa. Eihän tietysti 300 cuc mihinkään elämiseen riitä siltikään kovin pitkäksi aikaa, mutta antaa osviittaa miten elintärkeitä tipit ovat ja miten kullanarvoinen duuni on jos saa turistien parissa työskennellä.

Viimeiset kolme varttia ajettiin Santa Marian niemekkeellä pengertietä pitkin, meri vellosi kummallakin puolella. Mitenhän tänne pääsisi myrskyn iskiessä? Paikalliset eivät päässeet tänne ollenkaan, pl. tietysti hotellien työläiset, vaan alue oli ns. turistirysä. Vieri vieressä hotelleja ja meriloma-aktiviteettejä pääosin kanadalaisille turisteille. Jenkkituristeja ei maiden välillä pitkään vellonneiden erimielisyyksien takia päästetty, mutta kanadalaisten kanssa olivat kuubalaiset hyvää pataa. Tämä ei ollut oikeaa Kuubaa missään nimessä - ja sehän olisi pelkkää positiivista.

Matka tuntui aika pitkältä. Jalkoja ja persettä pakotti ja oli hieman huono olo ja vatsassa kiersi. Helkkarin katkaravut! Kun viimein päästiin hotellille, ryykäsin ehkä vähän röyhkeästi ensimmäisenä check inniin ja pikavauhdilla huoneeseen. Olin aivan vesiripulilla ja hieman etoi. Oli pakko turvautua Imodiumiin.

Hotellimme oli valtava kompleksi, 1400 huonetta. Huoneet eivät sijainneet samassa rakennuksessa, vaan hotellin tiluksilla oli suuri määrä kolmikerroksisia ja pitkiä kerrostaloja. Meidän huoneemme olivat rakennuksessa 35; respasta sinne päästiin hotellivirkailijan ajamalla golf-kärryllä. Meille jaettiin kartat, jotka varmasti olivatkin alussa tarpeen, tänne eksyisi muuten varmasti. Huoneiden numerot olivat tippuneet aikapäiviä sitten mikä ei ollut omiaan helpottamaan huoneiden löytymistä; jopa matkalaukkupojalla oli vaikeuksia löytää oikeat huoneet.

Hotelli oli rankattu neljän tähden lukaaliksi, ja kyllähän se siisti oli ja valtavan tilava huone. Vähän risoi kun näin jälleen oven puhkovan seinää ja menevän naapurihuoneeseen. Sieltä kuului vaimea ranskankielinen puhe, mutta ei mitään tämän aamun kaltaiseen huudatukseen verrattavissa olevaa. Ilmastointilaite oli tosin paskana, sitä ei saanut kytkettyä pois päältä muuten kuin sammuttamalla päävirran.

Liskojen yö luvassa.

Menin vierailulle PE:n huoneeseen. Meille kuului tässäkin hotellissa ilmaiset juomat, joten myös baarikaapin antimet olivat maksuttomia. Otettiin jääkaapista bisset ja juotiin ne kuumalla parvekkeella, vaikka aurinko oli jo laskeutunut ja oli pimeää.

Kävin vielä huoneessa ripuloimassa ja suihkussa ennen kuin puoli yhdeksän maissa mentiin buffaan illallistamaan. Taso oli tuttua 1/5 höttöä. Pyysimme jälleen pihvinpaistajaa paistamaan lihat; tällä kertaa lihaa oli, mutta se oli niin sitkeää ja pahaa ettei siihen auttaneet minkään valtakunnan teräaseet, hampaat tai jo muutenkin reistailevat ruuansulatuselimet. Todennäköisesti lihan laatu oli jo heikkotasoinen, leikattu väärin väärästä ruhon osasta ja paistettu päin helkkaa. Eikä se nyhtöporsas ollut yhtään sen parempaa. Pyysin juomaksi viiniä, joka maistui minusta marjamehun ja vodkan yhdistelmältä. Näimme buffassa paikallisoppaammekin, oli näköjään ehtinyt nauttimaan ilmaisesta juomatarjoilusta meitä enemmän.

Haimme baarista niin paljon drinksuja kuin saimme kannettua ja menimme katsomaan "teatteriin" Cuba night-spektaakkelia. Täyttä skeidaa 1/5, mutta juomat tuntuivat toimivan. Näimme sitten ryhmäläisistämme erään mieskaksikon, jonka kanssa jatkoimme siinä ulkosalla ensin tissuttelua. Väki väheni ja pidot parani ja menimme sitten lobby baariin jatkamaan juopottelua. Kauheasti ei ollut väkeä, mutta paikallisopas ja englantia osaamaton bussikuskimme (joka tuntui olevan erityisen vauhdissa kun olisi vaihtanut aktiivirannekkeenikin  kolmeen huoraan Santiagossa. Eipä käynyt kateeksi hänen seuraavan päivän kuuden tunnin ajokeikkaa takaisin Havannaan liftarien kanssa) sekä pieni ryhmä kanadalaisia liityivät porukkaamme myös - vai liityimmekö me heidän? - ja vauhdikkaasti sujuikin se ilta sitten juu.