362# Laihis

Projektia - jota ei sen kummemmin suunniteltu tahi määritelty - on jatkunut viikon verran ja on ensimmäisen etapin tarkastelun aika.

Painoa oli lähtenyt peräti 3,7 kg, joka ehkä yllätti positiivisuudellaan minutkin. Toki sen eteen olen tehnyt valtavan määrän työtä, kärsinyt paljon vilua ja nälkää. Siltikin. Koko homma lähti käyntiin oikeastaan vahingossa testaessani kuntoani tekemällä lenkin isänpäivänä, ja siitä rohkaistuneena sain hyvän tsempin päälle. Lisäksi tällä viikolla onnistumista puolsi muutama hyvä seikka:

• Porukat olivat matkoilla, joten pääsin käyttämään heidän asuntoaan tukikohtana. Siellä esimerkiksi nukkuminen on helpompaa, koska hiljaisempaa. Lisäksi käytössä sauna, tarvittaessa myös auto (helpottaa arkiasioiden hoitamista).
• Duunissa tein myöhäisempää vuoroa joten sain riittävästi lepoa yöllä. Näin mulla jäi energiaa tehdä jotain työpäivien jälkeenkin.
• Viikonloppuna Pp oli liesussa joten mulla ei ollut mitään muutakaan tekemistä kuin harjoittaa laihista.
• Ilmat olivat niin hyviä kuin ne nyt marraskuussa voivat olla. Ei satanut yltiöpäisesti, ei ollut lunta / loskaa / jäätä, eikä pahoja pakkaskelejä (joskin jouduin vaihtamaan jo talvitakkiin)
• Lähikaupasta löytyi mahtava salaattiosasto, josta saa itse kerätä haluamistaan aineksista purkkiin annoksen. Loistava keksintö. Kyllähän mä olin ennenkin jonkun laarin siinä huomannut mutta ohittanut sen nopeasti sen kummemmin ajattelematta. Pp:n neuvoille ja opastukselle kiitos.

Pyrin vaihtamaan päivän toisen lämpimän ruoan salaattiin, ja melko hyvin siinä onnistuinkin. Hedelmäkokeiluja jatkoin, mutta en edelleenkään tykkää niistä. Yhden hyvän ja pehmeän ja mehukkaan päärynän löysin, mutta tympeää niiden syöminen on silti.

Punainen liha oli tällä viikolla todellakin minimissä, en ole koskaan syönyt näin vähän lihaa. Kalaruokia pitäisi suosia enemmänkin, mutten osaa valmistaa niitä, ja toisekseen, kaupasta sitä tulee aina niin helvetillinen määrä ettei yksi ihminen sitä syö.

Sipsejä ja kaljaa tekee totta kai mieli, mutta niille nyt ei voi antaa periksi. Muuten koko juttu kaatuu kuin korttitalo. Töissä oli perjantaina tarjolla kääretorttua, mutta skippasin senkin tyystin. Mä en ole mikään makeiden leivosten ystävä, mutta koska nälän tunne oli alituinen niin vaati ehkä hieman enemmän ponnisteluja kieltäytyä kuin normioloissa.

En vielä uskalla juhlistaa, mutta aivan kuin vatsa olisi voinut paremmin? Mä olen kärsinyt pienimuotoisista vatsavaivoista (vuosia?), mutta nyt tuntuu paremmalta? Voisiko se olla niin (mitä Pp:kin on minulle toitottanut), että safkalla on tosiaan vaikutusta pötsin kondikseen? No, saa nyt nähdä, tarkkaillaan tätä vielä jatkossakin.

Pitkiä iltoja pimeillä lenkkipoluilla, sitä oli viikko juu. Sport trackerin mukaan tuli lenkkeiltyä yli 50 km, joten se on minunlaiselle sohvaperunalle hyvä suoritus.

Tulevan viikon mietteitä sen verran, että näin optimaaliseen "treeniviikkoon" ei ole (onneksi) mahdollisuuksia. Liikuntapäiviä tulee maksimissaan kolme, edellyttäen että pysytään tietenkin terveinä. Perjantaina on firman pikkujoulut, joten terveyshommat kokenevat siinä vaiheessa kolauksen. Lisäksi tilalle tulevat aamuvuorot ja lyhyet yöunet. Mä oletan, että lepo on yhtä tärkeä tässä hommassa kuin ruokavalio ja liikunta.

Seuraavan viikon tavoitteeksi olen asettanut 1,8 kg. Jos se saavutetaan niin ei voi kuin tyytyväinen olla.