361# Hedelmiä

Olen ennenkin sivunnut aihetta blogaamalla vihanneksista, mutta jos tällä kertaa rapsattais he-vi-osaston toisesta osakkaasta, ettei sen tarvitse mustasukkaiseksi ryhtyä. Mä kun en yleensä mitään hedelmiä syö, kun maistuvat pahoilta ja kyllähän kaiken maailman kasvisten kanssa puleeraus on muutenkin 100%:sesti hintmannien hommaa.

Mutta nyt nähdessäni viime viikolla peilistä valtavan vatsani, niin myönnettäköön, että tässä täytyy taas kunto- ja laihiskuurille ryhtyä. Sipsit, kaljat ja nannat siis kohti vesilintua ja terveyskamppeet tilalle. Aloitetaan varovasti ja testataan paria tunnettua hetelmää:

1. Mandariini. Vai onks se klementiini, ja jos on niin mitä eroa? Se semmoinen keltanen plussapallon näkönen juttu. Ei kannata sotkea lajitovereihin, niitä on meinaan semmosia isompiahi. Tämä on semmoinen hiukan golf-palloa kookkaampi. Mä olen valkannut tällä kertaa luomu-mandariineja koska olen porvari, mutta kai niitä on eri hintaluokan riinejä ja. Sekasinhan ne on menneet kuljetuksessa jo ajat sitten, joten ei sillä sen väliä. Kolmen mandariinin hinta 0,89 €.

Kuoriminen on semmoista pientä nyppimistä. Kuori ei irtoa hienoina sliivuina vaan pikkurillin kynnen kokosina kappaleina. Haju täyttää työhuoneen hetkessä, joten ehkä näitä ei kannata julkisissa tiloissa syödä. Käsi tulee semmoiseksi tahmaiseksi. Ja kun varsinaisesta kuoresta on päästy eroon, niin semmosta valkosta haituvaa on hedelmän päällinen täynnä. Sekin inhottaa joten yritän nyppiä sitäkin pois. Ja sitten se kannattaa paloitella jo valmiiksi, koska jos siihen jää niitä säikeitä joka pitää hedelmän kasassa, niin oksennusrefleksi on varma, sama kun hiuksia söis. Muistan lukeneeni jostain erillisen kuorimatekniikan, mutten jaksa googletella sitä tähän hätään.

Maku on hapokas mutta nämä veijarit ovat todella  mehukkaita. Parempaa mitä odotin. Sen verran kyllä happamia, että mahtavatko nämä olla miten hammasystävällisiä? Mene ja tiedä; vaivattomuus, maku ja hinta painavat arvosteluasteikossa, joten annetaan tästä 3/5.

Mansku.

2. Päärynä. Tämä on se tuttu maku siidereistä. Ja oliko tämmöstä jäätelöäkin? Tai limskaa? No, mene ja tiedä, mutta en muista olenko koskaan syönyt ihan oikeaa hedelmää. Kaupan laarissa oli ruskeampia pääryniä ja vihreämpiä pääryniä sekasin. Mä en tiennyt kumpi olisi kannattanut valita, mutta löysin yksilön, jossa toinen puoli oli ruskea ja toinen vihreä.

Kuoriminen piti suorittaa erillisellä kuorintaraudalla, se oli hieman työlästä. Päärynämateriaalin kovuus yllätti minut eikä makukaan ollut niin makea mitä olin etukäteen kuvitellut joten vähän floppasi tämä. 2/5.

Paroni von Pärön.

3. Kiivi. Muistelisin olleeni lapsena ja myöhemminkin näille lievästi allerginen. Mude näitä joskus osteli kotiin joten aivan vieras hedelmä tämä ei ole. Ulkonäöstä tulee jotenkin pallit mieleen. Tai sitten peruna? Yhden kiivin hinta oli lähikaupassamme 0,62€ joten aika kallista. Mahtoivatko olla edes kotimaisia?

Syöntitekniikasta ei tietoa, mutta halkaisen paskiaisen veitsellä keskeltä kahtia. Sen jälkeen yritän teelusikalla kaivertaa irti myrkynvihreää sisustaa. Se on kovaa kuin volframi. Neste pirskahtelee silmille kunnes viimein saan sokeripalan kokoisen kimpaleen lusikan kärkeen. Ei maistui oikein millekään, mutta suuhun tulee outo, pistelevä tunne. Kaiverran vielä toisen palasen mutta sen jälkeen en uskalla syödä enempää, ties mitä tuosta vielä tulee. Ja kuuluuko tän olla näin kovaa? Onko tää raaka, saatana?

Hyi helkkari, tätä ei voi syödä, ja heitän hedelmäisen mäkeen. Arvosana 1/5, vain lämmin ananas on kamalempaa. Sipsit voittaa mennen tullen tämmöset moskat. Ehkä noita mandariineja voi kokeilla uudestaan... jos on kerta pakko.

Vihreä peruna.