285# Ukkostus

Ihan hienoja ukkosia ollut tässä viime öinä. Ei ne mitenkään rajuja ole olleet, mutta yöaikaan (ja elokuussa jo yöt on pimeitä), niin valoshow on ollut hieno. Mä olen yöllä herännyt niihin, ja todennut nukkumisen olevan mahdotonta siinä ryskeessä ja räpsytyksessä, joten yhtä hyvin olen voinut vetäytyä parvekkeelle katsomaan salamointia enemmälti.

Kastuihan siinä tietty läpimärjäksi, mutta toisaalta olin kalsareillani, joten ei tuo suihkua kummempi kokemus ollut. Ulkolämpötilakaan ei laskenut alle kahdenkymmenen asteen ja päälle satanut vesi tuntui lämpimälle. Harvinaista näillä leveysasteilla. Sisälämpötilakin on pyörinyt yli 28 asteen vielä nukkumaan mennessäkin, joten on ollut vaikeuksia sen puolesta nukkuminen. Vähän toi vilvoitusta hetkellisesti ainakin.

Ja ne salamat. Ne olivat välillä niin kirkkaita, että reaktiomaisesti sulki silmänsä. Aivan kuin joku olisi pilvissä päin harrastanut laajamittaista hitsausoperaatiota. Muutaman kerran jyrähti kovemmin, mutta tasainen jylinä tuntui kaikuvan keskustan taloista. Vettä satoi kohtalaisesti. Mutta hienoja nuo elokuun ukkoset.

Mä en kauheasti ukkosta pelkää. Toki en hengaile ukkosella korkean puun alla, tai laakealla pellolla tai järvenselällä golfmaila kurkotettuna taivasta kohden huutaen "Jumalani, todista että olet olemassa". Ja voihan se tuuli olla kovakin homma; silloin kerran Tapaninpäivän myrskyssä kun metsässä kävelin ja ympärillä kaatuvista puista kuului aika ryske, niin hirvittäähän se semmonen. Mutta jos on suojaisa paikka niin mikäs sitä on ukkosta kattellessa.

Yksi kovan luokan ukkosmuisto tulee vuosien takaa. Mä olin sillon vielä exän kanssa, ja mut jätettiin appivanhempien omakotitaloon yksikseen, en muista minkä vuoksi. He asuivat maaseudulla ja lähtiessään sanoivat, että jos kuulet ukkosen tulevan niin ota heti pois televisio pois seinästä.

Polttelin tupakkia takapihalla ja kuulin jostain kaukaa vaimeaa jylinää. Naureskelin mielessäni, että nytkö pitäisi rynnätä sulkemaan televisio ja irroittamaan johdot? Pyh. Mitä lie maalaisten vanhakantaisia höpötyksiä. Ei tuo tekstarichatti tuosta mihinkään katoa. Ja sitä paitsi, ukkonenhan on vielä kaukana.

Menin keittiöön tekemään itselleni voileipää kun yhtäkkiä kuului niin suuri pamaus kuin olisi tykillä ammuttu (olen ollut armeijassa seisoskelemassa tykin lähettyvillä kun sillä ammutaan, se pamaus on riittävän voimakas saamaan kenet tahansa kusemaan housuunsa) ja tuntui hetken että koko talo olisi vavissut. Muutama sekuntti meni ihmetellessä, mitä helvettiä oikein tapahtui kunnes tajusin sen ukkoseksi. Menin olkkariin, ja kas vain... televisio oli kaputt.

Olihan siinä sitten vähän selittelemistä, eikä televisiosta tullut enää kalua. Kaippa se kotivakuutuksen piikkiin meni, mutta hävettihän se silti vähän kun oli asiasta niin varoiteltu. Mutta muuten mulla ei ole negatiivisia kokemuksia ukkosista. En muista pelänneeni niitä lapsenakaan liiemmälti. Toki mä en ole kokenut ukkosmyrskyä merellä pienessä paatissa tai kaakkois-aasialaisen lentoyhtiön pienkoneessa (kuten meidän äitee varmaan rankkaa tuon pahimmaksi ukkoskokemukseksi), mutta toistaseks, antaa tulla vaan!