169# Viikonloppuna, osa 2

Taas pientä viikonloppurapsaa, ettei blogi ihan täysin nyivety.

Perjantaina pääsin viideltä, joten tuntui taas, että oli jo ilta ennen kuin pääsi ees himaan. Näin isokokoisen pärtsärimiehen, jonka paidan etumuksessa luki "Thank God Im born white".

Piti mennä kaupan kautta taas. Tarkoitus oli ostaa sellaisia leivitettyjä sipulirenkaita, joita voi uunissa paistaa. Muistin sen tietenkin vasta kaupan kassalla, enkä viitsinyt jättää enää paikkaani. Kyllä mulla on yleensä kännykässä aina jonninlainen ostoslista, mutta jäi nyt listalta pois koko jutska.

Himassa pikkasen purtavaa, sen jälkeen kävin puoleksi tuntia pitkäkseni. Meni taas haukotellessa tovi, mutta jaksoin kaivaa fillarin varastosta ja menin tekemään pienen lenkin. Jälleen Kulosaaren sillalla oli vähän saatananmoinen tuuli, mutta tietysti se sitten helpotti jossain vaiheessa, ei tarvinnut kuin hiukan jarrua välillä painaa. Vastaan tuli lenkkeilijä, joka juoksi paljain jaloin. Aloin miettimään siinä samalla työjuttuja ja yhtäkkiä kuin huomaamatta olinkin jo kotona. Whoo.

Sitten pari kaljaa naamariin, ja chattailin erään kaverini kanssa ja pelasin manageria pikkutunneille.

Lauantaina ei oikein ihmeempiä. Nukuin kelvollisesti, siivosin keittiön, katsoin miten onneton suomi otti pataansa jääkyykässä. Ensimmäinen peli, jonka tällä kaudella katsoin, ja yhtä heikko se Suorni oli kuin aina ennenkin. Silmäänpistävää oli erittäin surkea maalivahti sekä täydellinen voitontahdon puuttuminen. Ei ihme ettei tulosta tullut.

Lähdin mutsille, söin siellä mautonta lihakeittoa ja kävin tekemässä pienen kävelylenkin. Sen jälkeen saunaan sekä Mestareiden Liigan finaaliottelun täpitystä. Se kestikin lähes yhteen asti yöllä kun meni rankkareille ja pilkuille. Omituista oli huomata, että nukkumaan mennessä taivaalla oli edelleenkin vaaleita sävyjä. Sehän on kesä ny!

Sunnuntaina olikin sitten aikainen herätys, piti vääntäytyä ylös jo puoli kymmeneltä. Pp tuli noutamaan minut tasalta. Käytiin ensiksi katsomassa Roihuvuoren kukkivia kirsikkapuita ennen kuin suunnattiin auton nokka kohti Tammisaarta. Tai Raaseporihan se nykyään on. Ajettiin Lohjan kautta motaria, perille päästiin tunnissa.

Käytiin ensin tekemässä piiiitkä lenkki Ramsholmenissa. Ruoho viheriöi, satakielet lauloivat, kalliot olivat jylhiä ja meri näytti lähes uimakelpoiselta. Katselimme, miten vanhemmat eivät viitsineet kieltää jälkikasvuaan kivittämästä sorsapesuetta.

Luontokierroksen jälkeen palattiin keskustaan. Jumankeklis miten hiljainen "kaupunki" voi olla. Liikkeet menevät kiinni arkisin klo 17 (eli sama kuin Hämeenlinnassa), ja lauantaisin ovat auki klo 10-13. Ihmeellisiä työaikoja. Melkein kuin Kreikassa. En tiedä johtuiko suljetuista liikkeistä vai Suomen pronssipelistä, mutta missään ei tosiaan ollut ketään. Käsittämättömän hiljaista. Yhdet 60-vuotispirskeet nähtiin, ja siellä varmaan sitten olikin puoli kaupunkia.

Mutta kyllä oli siistiä ja rauhallista, ja muutenkin miljöö oli täsmälleen kuin jostain ruotsalaisesta pikkukylästä. Ja eihän siellä suomea puhuttukaan. Mutta kyllä täytyy sanoa, että pitäisi ottaa mallia rantaruottalaisista. Täällä jos on jokin kukkaistutus tms, niin kyllähän se pitää mennä rikkomaan heti. Ja graffiti maalaamaan talon kulmaan, jne... On kummallinen kulttuuri.

Kirkossa tuli käytyä kusella ja muuten vain käveltyä. Käytiin Santa Fe -merkkisessä ravintolassa syömässä, Pp otti kanatortillan ja mä otin grillipihvin, joka oli virhevalinta. Hampurilaisateria olisi toiminnut varmasti paremmin.

Lämmintä oli, mittari näytti 23 astetta, joten ensimmäiset kesäkelit tuli nautittua. Miten se kevään ensimmäinen lämmin keli ihastuttaakin aina yhtä paljon? Ja toivottavasti kesäkelit jatkuvat. Hesassakin oli lämpötila noussut yli +20 asteen, joten varmaan on lämmintä muuallakin Suomessa. Ihan vaan piruillakseni katselin lämpötiloja maailmalta; esimerkiksi Etelänavalla oli -66 astetta ja lumisadetta. Sitä odotellessa...

Viiden jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin Hesaan, ajettiin sitä Inkoon tietä. Olihan siellä tietyötä jne, joten matka kesti näinkin päin ajettaessa kauan, ellei kauemminkin. Pp heitti minut taas porukoille, josta hain vähän ruokaa ja muita kamoja ja palasin sitten kämpille katsomaan viikonlopun aikana tallentamiani ohjelmia.

Kiva viikonloppu, tällaisia lisää!