Mietin, kirjoittaisiko feissareista, noista itsensähäpäisevistä ituhipeistä, jotka eivät tajua että he hyödyttäisivät maapalloa enemmän ja paremmin käymällä normaalissa duunissa sen sijaan että kiusaavat väsyneitä veronmaksajia ja maapallon oikeita pelastajia, mutta annetaan olla. Ettei mene taas turhaan politikoinniksi.
Mut joo, vaihdetaan aihe kevyempään. Ostoksiin. Shoppailuhan on yhtä helvettiä, ainakin kunnollisten heteromiesten osalta. Mä käyn vuodessa pari kertaa ostoksilla, yleensä keväisin ja syksyisin. Tänä keväänä en päässyt shoppailemaan, mutta ostin neljä t-paitaa netistä. Eikös se lasketa? Kävi kyllä helposti.
Mutta sitten, on tulossa kaikenlaista hääjuhlaa ja herrojen kesäjuhlia. Pukujuhlia, siis toisin sanoen.
Kunnollisella miehellähän pitäisi nyt olla pari pukua vähintään. Mulla ei ole kuin yksi. Puolustukseksi on sanottava, että ei se rippipuku sentään ole, mutta jalo vartaloni on modifoitunut hieman toisenlaiseksi tässä vuosien saatossa, joten istuvaksi vaaterievuksi sitä ei voi sanoa. Käsiä ei meinaan ainakaan voi nostaa ylös ilman, että takinlieve kohoaa navan yläpuolelle. Puku täytyy pistää hankintalistalle ihan lähitulevaisuudessa. Täytyypä etsiä joku kunnollinen lyhytkasvuinen juutalaisräätäli, eikös sellaiset tee parhaimmat puvut? Toisaalta luotan myös hinttapulien vaatemakuun, joten pidetäänpä silmät auki.
Mut niin, nyt ei ole aikaa pukukaupoille, mutta jotain tarvitaan kiireesti saada. Siispä keskiviikkona duunin jälkeen ensin täyttämään kupu safkalla, ja sen jälkeen vaatekauppaan.
Vaateostoksilla on oikeastaan yksi sääntö: kaikki tarvittava on löydettävä ensimmäisestä kaupasta 20 minuutissa.
Mulla on Pp makutuomarina. Mä olisin mennyt Prismaan, mutta Pp:n mielestä se on pärtsäriä. Monet suosivat Dressmania, mutta mä ostan sieltä maksimissaan kalsarit. Onhan siellä ihan ok semmosia duunipaitoja esimerkiksi, mutta se könttäkaupustelu saa kikkelin otsaan. Kun sieltä ei voi ostaa ikinä yhtä tuotetta, vaan aina pitäisi ostaa kolme tuotetta kahden hinnalla. Ei yhtä tuotetta yhden hinnalla. Ja sitten kun ostaa sen yhden, niin voi juukeli että kyrpii kuunnella sitä myyjän ripitystä. Joten ei enää Dressmania.
Menemme asioimaan keskijunttiliikkeeseen. Alennuksessa olevat kengät löytyvät nopeasti. Ainoa ongelma niissä on, että sopivaa kokoa ei taaskaan löytänyt, ja seuraavaksi parhaimmat (oikeankokoiset) kengät olisivat maksaneet liki kolminkertaisesti. Joten täytyy taas tyytyä yhtä numeroa liian pieniin kenkiin. Kyllähän ne siinä venyvät ja mitäs tuosta jos joutuu vähän pitämään varpaita koukussa.
Paita onkin sitten vaikeampi, enhän mä muista / tiedä mitään kokoani. Pakko pyytää myyjän apua. Semmonen vähän ynseä akka mittää kiljukaulani, ja lyö vaihtoehdot framille. Valitsen halvimman. Tietysti myyjällä on ollut sen verran pelisilmää, että on rankannut näkyville vain keskihintaiset ja kalliit paidat. Noh, valitsen niistä halvimman.
Sitten vielä jokin kraka. Mullahan ei ole minkäänlaista värisilmää enkä tiedä mikä sopii minkäkin kanssa, enkä edes tunnista värejä. Mikä saatana on peessi tai turkoosi? Noh, Pp valkkaa krakan. Joten helpolla pääsen.
Meni siihen yli 20 minsaa, varsinkin kun myyjä sekoili hintojen kanssa (alennus jäi yllätys yllätys saamatta). Mutta tarvittavat ostokset tuli hommattua. Ehkä näillä pärjää nyt nämä seuraavat kekkerit (sama kuin siivouksessakin, "mä otan nyt vaan tällei huolimattomasti, ensi kerralla sitten paremmin"). Illalla tein elämäni ensimmäisen kravaatti (vai kravatti?)solmunkin, toki katsoin youtubesta ohjeet. Ei ollut hääppönen, mutta ehkä tuo nyt sitten menee.
Helvetti tätä maata. Oikeesti se koulupukukäytäntö nyt ja vähän äkkiä, jotta saadaan nämä puvut istumaan luontevasti suomalaisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti