Kilometrikisa on taas alkanut. Eikä se nimestään huolimatta mikään kisa ole; tietysti siinä merkataan ajetut pyöräilykilometrit touko-syyskuun välisenä aikana, ja sitten voi verrata tuloksiaan niin yrityksen sisällä kuin yritysten välilläkin. Mutta ei siinä mitään palkintoa saa, muuta kun hyvän mielen ja paremman kondiksen.
Kävin tempasemassa täydellisessä säässä 36 kilsan pyörälenkin päivän päätteeksi. Parempaa pyöräilykeliä sai tosiaan hakea; täysin tyyni, aurinkoinen sää ja sopivan lämmin. Ei kylmä eikä kuuma. Tyyni sää Hesassa on muutenkin harvinainen, ja täytyypä sanoa, etten muista nähneeni Hesaa niin kauniina kuin tuona keväisenä keskiviikkoisena iltana. Piti oikein ottaa pari kuvaa matkan varrelta.
Mä tiedän, että jotkut pyöräilee semmoisia 150-260 kilsan päivälenkkejä; näitä näkee välillä tien päälläkin. Vaikka mäkin olen ajanut yli kolmeakymppiä, niin ne menevät ohi kuin luoti. Mä en voi käsittää, millaiset jalkalihakset pitää olla... Noh, eniveis, mä olen hirmu tyytyväinen 36 kilsaan; ei hassummin keskivartalolihavalta, oluella ja sipsillä elelevältä sohvaperunalta, jonka liikuntanumero koulussa oli 6. Riittää kun mulle tulee hyvä mieli.
Kävin ajamassa kaupungin toisella laidalla, Lauttasaaressa, Kaskisaaressa, Lehtisaaressa ja Kuusisaaressa (katselemassa itselleni sopivia asuinalueita tulevaisuutta silmällä pitäen, heh heh). Stadin läpiajaminen on kyllä vittumainen; punaisia valoja, pitkiä taipaleita ilman pyöräteitä ja tietysti paljon liikennettä. Sen vielä sietää, mutta eniten vituttaa toiset pyöräilijät ja ennen kaikkea jalkaisin kulkevat. Onko tästä ollut ennenkin puhetta? Ei se mitään, kertaus on opinto. Etikettiä kehiin:
1. Älä aja pyörällä siksakkia. Vaikka edessäsi näkyy tyhjä baana, niin koita silti ajaa suoraan. Ihan sama mulle, ajatko vasenta vai oikeata reunaa tai vaikka keskellä, kunhan ajat suoraan. Meinaan joku takaatuleva voi haluta päästä ohitsesi. Enkä muutenkaan suosittele tekemään mitään äkkinäisiä liikkeitä, kuten kääntymisiä ja jarruttamisia.
2. Jos olet päättänyt lähteä pyöräilemään toisen kanssa, niin ettehän aja rinnakkain, etenkään koko tien leveydeltä. Meinaan sama juttu kuin ykköskohdassa, olisi kiva päästä ohi kun te ajatte kuitenkin niin hiljaa.
3. Jos olet pyöräilemässä lapsen kanssa, niin opeta myös hänelle säännöt 1 & 2.
4. Jos olet liikkeellä jalkaisin, niin painu nyt vittuun siitä pyörätieltä ja nopeesti! Hesassa on muutamia baanoja jotka on pyhitetty pelkästään pyöräilijöille, esimerkiksi nyt vaikkapa Espalla. Joten älä tule lampsimaan sinne, voit tehdä sitä muuallakin.
5. Ajotien reunassa saattaa olla samanlainen kaista pyöräilijöille. Jos haluat mennä jalkaisin tien yli, ja odotat liikennevalojen vaihtumista, niin ethän tee sitä pyörätiellä? Mikä saatana siinä voi olla, kun joka kerta se ihmislauma tulee siihen pyörätielle venailemaan. Mikä teitä vaivaa? Sokeus? Tyhmyys? Vai eikö siellä maalaispitäjässä mistä on liikkeelle lähdetty ole samanlaisia liikenneratkaisuja?
6. Koiranulkoilijat pitää sitten varmaan piskeistään huolen. Ettei se puoli kilometriä pitkä lieka muodosta mitään esteitä muille ihmisille, eikä se verenhimoinen vuvve saa sätkyä kun painellaan ohi? Saatikka että se jolkottelisi siellä vapaana?
7. Ylipäätänsä, katsokaa saatana eteenne!
8. Ja turha tulla motkottamaan siitä pyöräkellon käytöstä!
EDIT:
9. Autoilijat hoi. Jos ajatte liikenneympyrään tai tulette kolmion takaa, niin mikä ihmeen vaikeus siinä on varoa myös pyöräilijöitä? Sama tapahtuu parkkipaikka-alueelta poistuttaessa, missä pitää ajaa jalkakäytävän / pyörätien yli. Muita autoja te osaatte hienosti väistää, mutta pyöräilijöistä ei niin suurta lukua?
Liitetäänpä oheen vähän graafista materiaalia, eli toisin sanoen paskoja kuvia kameralla otettuna baanalta:
Mulla on sellainen täti-pyörä, jossa on ostoskorikin edessä, joten ajan tietysti hiljaa ja rauhallisesti. Mä käytän aina sitä kelloa, kun lähestyn ohitettavia, muttei sekään ole jalankulkijoille hyvä. Vaikka soitan sitä jo tarpeeksi ajoissa, aina ne ihmiset jostain kumman syystä säikähtävät sitä ja pomppivat kuin kanit siinä kävely&pyörätiellä. Ja mulkoilevat, kun tahallani heitä säikyttelen.
VastaaPoistaHenk.koht. musta on kivempi pomppia etukäteen kuin siinä vaiheessa, kun joku on siinä kohdalla, kun eihän sitä tiedä, miten tällaiset täti-ihmiset saattavat käyttäytyä. Säntäävät vielä alle, onnettomat pökiöt.
:)
Totta, siitä kellon soitosta ei ole mitään hyötyä :D Paniikissa ne vasta säntäilevätkin kuin kissa kylpyammeessa. Lisäksi kanssaihmiset ottavat sen kellonsoiton myös vittuiluna, joten oon päättänyt luopua sen rimputtelusta muutenkin.
VastaaPoistaVittu just kutoskohan kohalla tuli mielee sanoo, et soita saatana sitä pyöräs olevaa kelloo ku lähestyt ohitettavaa. Ainaki tääl Lahti nimises käpykyläs moni niin tekee ja se on hyvä konsti, et tiiän häippästä äkkii sivummalle.
VastaaPoistaHyvä ja ajankohtain aihe sulla, eikä kuvatkaa ny niin paskoi oo.
Haha :) Jotenkin siitä kellonsoitosta vaan tulee sellainen olo, että soitan sitä tahallani. Joskus on kyllä pakko soittaa, kun huomaa ettei toinen oo messissä ollenkaan. Mut vähän sama ilmiö kuin autojen torven soitolla; muissa maissa sitä harrastetaan enemmän, ja nimen omaan varoitetaan muita tiellä liikkujia. Täällä sillä osoitetaan haistattelua.
VastaaPoistaMites muuten sille laihishommalle kävi, tuliko kilot takas vai oliko pysyvä muutos?
VastaaPoistaMä soittelin tuossa kelloa muutama päivä sitten kun yritin ohittaa porukkaa,jossa oli kaksi äitiä lastenvaunuineen,kolmipyöräisellä menevä piltti ja flexissä sinne tänne seikkaileva koiruus.Menivät tietysti koko tien leveydeltä ja kellonsoiton tapahduttua sain osakseni äärimmäisen vihaisia katseita.Just niin.
VastaaPoistaAnnika: Joo, kilot tulivat takasin :) Se siitä laihiksesta. Nyt viikon pyöräilyn jälkeen (127 km) ei olla laihduttu edes kilon kymmenystä. Pitäisi ruokavaliota varmaan vähän modata.
VastaaPoistaTalle: Just tota mä tarkotan.
Täällä ois yks vastarannan kiiski, maalainen koiranulkoiluttaja. Helvetistäkö minä aina tiedän, missä ne pyörätiet täällä menee.:) Asun sellaisessa Helsingin lähiössä, missä ei ole pyöräteitä. Meille maalaisille (kotosin landelta) vois kyllä olla sellaset "opi kulkemaan Helsingissä" -kierrokset niiden "Tässä on Kiasma, tässä Kansallisteatteri" -sightseeing-kierrosten sijasta.
VastaaPoistaKoiran kanssa ei kyllä mennä pyöräteille, flexit on muutenkin laiskojen ihmisten juttuja. Niiden, joiden ei tee mieli kerätä koiransa ulosteita vaan jättää ne levittämään tauteja meidän muiden wuffeihin ja ei opeteteta kulkemaan hihnassa. Se kellon soittaminen on musta huono koirien kanssa, ellei sitä tee oikeesti nätisti (ei tartte täysiä sitä rämpätä). Kun ei tiedä siitä koirasta miten se vauhkoontuu, saati sitten omistaja. Pentukoirat on aina vähän arvaamattomia, saati sitten täysin kouluttamattomat täyskasvuset (koirat/ihmiset).
Harmi kun mulla ei ole enää sitä hoitokoiraa. Koska jos ulkoiluttaisin sitä, niin tämä blogiteksti käsittelisi edesvastuuttomien pyöräkaahareiden kiroamista ;D
VastaaPoista