853# Nihon, 22

 24.9.2024, Tuesday, +25, Partly cloudy, Tokyo, Japan

 

Krapulaisissa herättiin joskus kymmenen kieppeillä, mutta lepiä piti ottaa vielä senkin jälkeen, aamiainen meni naamariin puoliväkisin. Päätimme sitten lähteä viettämään päivää Shinjukun alueelle. Haimme Pocari sweatit, se piristi oloa. Kannattaa vetää sellainen naamariin, jos olet janoisissa tunnelmissa Aasiassa. Asakusa Linellä ensin Gotandaan, ja siellä vaihdoimme Yamanote Linelle ja menimme Shinjukun asemalle. Maltoimme hoppumme emmekä seuranneet muita ihmisiä vaan kylttejä, ja siksi emme päässeet pahemmin eksymään. Ensiksi suunnistimme Metropolitan Governement Buildingin huipulle, jossa olen käynyt jokaisella Tokion reissullani. Syy: hienot näkymät + se on ilmainen + kukaan ei tiedä tästä, joten jonoa ei ole. Kävelymatkaa metroasemalta oli kyllä varmasti lähemmäs kilometrin, mutta tosiaan ei jonoa. Jos oli laukku messissä, niin se tsekattiin, mutta me pääsimme jatkamaan sukkana hisseihin ja ylös. Maisemat olivat ihan hienot, vaikkei Fuji-vuorta ei näkynyt tälläkään kertaa. On se ujo kaveri kun aina piileskelee jossain.

Metropolitan Government Building.

Maailman paras kaupunki <3

Ei paljoa puuttunut ettei olisi näkynyt Fujille asti.

Kävimme ylhäällä vessassa, mutta emme ostaneet turistimyymälästä mitään emmekä käyneet edes kaljalla. Alakerrassa oli kuitenkin posti, ja sinne menimme (toki piti kysellä mistä se löytyy). Postissa ei ollut jonoa, mutta sekava vuoronumerokäytäntö; aluksi emme tienneet mistä vuoronumeron saisi, kunnes yksi asiakas antoi meille omansa. Silti vuoronumeron vaihtuminen kesti ikuisuuden, todennäköisesti virkailijat eivät uskaltaneet ottaa meitä asiakkaikseen. Hienosti sujui meiltä kuitenkin postimerkkien osto japaniksi, nyt kun tiedettiin minkä arvoisia merkkejä ostaa.

Seuraavaksi kävelimme takaisin Shinjukun asemalle päin, ja jouduimme etsimään melkoisen tovin AT:n Book Off-kauppaa. Se löytyi lopulta, ja sitä oli peräti neljä kerrosta. AT osti sieltä PS5 pelin; jos hänellä olisi ollut mukana passi, olisi saanut veroalennuksen, mutta eipä ollut tullut mieleen. Ilahduttavaa kuitenkin, että jossakin on vielä mahdollista ostaa fyysisiä mediatallenteita!

Kylläpä ilahdutti kun ymmärsi mitä mainoksessa sanotaan.

Jatkoimme täältä kohti Kabukichoa. Ensiksi bongasimme puolikuuluisan kissemainoksen, ja sitten Godzillan. Nyt oli päivä, tämä olisi varmasti täysin erilainen paikka pimeyden laskeuduttua, ja näyttävien valomainosten sytyttyä. Ja paikka oli varsinainen synninpesä, epäilemättä. Me suuntasimme sen sijaan web cameraan, jossa meitä oli katsomassa satoja ihmisiä ja muutamia tuttuja.

Godzilla kurkkimassa katolta.

Päästiin web cameraan.

Minkähänlainen maitobaari se tämä on...

Sen jälkeen kävimme kaljalla ja syömässä vähän kanaa eräässä saksalaistyyppisessä kippolassa. Laskutussysteemi oli mielenkiintoinen, siinä kerrottiin että pöydässä ollut tablettiautomaatti piti ottaa mukaan kun meni maksamaan kassalle, mutta meitä se vähän ihmetytti. Tarjoilija kuitenkin vakuutti, että näin on.

Sen jälkeen pelasimme grab-pelejä (koura-pelejä), josta olisi voinut voittaa Ice climbers-pelejä (joka oli jo Mauno Koiviston lempipelejä kuulemma?) ja Pringleseitä ja vaikka ja mitä, mutta meidän osalta voitot jäivät nolliin. Otimme metron Harajukun asemalle, josta kävelimme tien toiselle puolen Takeshita streetille, ja shoppailimme jälleen t-paitoja. Minullekin tuli jo viides t-paita ostettua, huh!

Gashaponeja riitti taas jos jonkinlaista.

Takeshitan ostoskatu.

Yksi tuliaispaidoista.

Sitten kaupan kautta kämpille, ostimme iltapalaksi nattouta (納豆), jonka suunnittelimme vetävämme naamariin yöpalaksi. Hetken aikaa hengailimme kämpille, ja lähdimme sitten hakemaan illallista Togoshi-Ginzasta. Olimme nähneet kebab-paikan, jossa oli tosin nepalilaiset ja intialaiset liput; ajattelimme sen olevan jonkunlainen fuusio-paikka (jotka yleensä ovat aina huonoja). Tilasimme jonkunlaiset wrapit. Niiden tuleminen kesti pitkään, ja olivat mitättömän kokoiset. Maku oli kyllä ihan hyvä, joten arvosana 3/5, mutta tämän jälkeen piti lähteä vielä mäkkäriin. Otin jonkun tulisen kanahampurilainen, ei hassumpi mutta toppingseissa oli liikaa säästelty. Muuten se oli ihan ok. AT otti jonkun tsuki-aterian. Haimme vielä muutaman juoman Lawsonista ja sitten kämpille herkutteemaan nattoolla. Kyseessä on mädätetyt pavut, eikä sapuska ole yleensä turistien mieleen. Se lienee ennemminkin aamiaisruoka, mutta nyt tuntui siltä, että oli parempi syödä ne illalla. AT lämmitti annoksen mikrossa, ja koko kämppä löyhkäsi kamalalle. Maku ei ollut niin paha kuin haju, mutta kyllä yrjötti pitkään. Arvosana luonnollisesti 0/5.

Vaatimaton annoskoko.

Back up-safkaa Mäkkäristä.

Tällänen purilainen tällä kertaa.

Nattoa, itadakimasu!

852# Nihon, 21

 23.9.2024, Monday, +25, Partly cloudy, Tokyo, Japan

Herätys kahdeksalta, kävin suihkussa virkistyäkseni, sen jälkeen vähän pakkailin kamoja kasaan. Tänään oli lähtö takaisin Tokioon. Edellisen päivän sateinen sää oli seljennyt. AT:n kanssa mentiin samaan paikkaan aamiaiselle kuin edellisenäkin päivänä; homma meni vähän huonommin tällä kertaa. Tilasimme aamiaissetit, ja myyjä niistä vähän yritti varoitella mutta emme ymmärtäneet mitään. Vasta sitten ajatuksella tajusimme, että olisi pitänyt ostaa erilainen aamiaissetti; hankalaa kun paikassa on 6 eri ruokalistaa, jotka ovat tietysti vain japaniksi. No, takkiin tuli jonkun verran taloudellisesti + pöljän maine.

Aamukahvee kullan kallis.

Sitten hotellille hakemaan kamat ja tekemään check out. Pitkä matka Itamin lentokentälle alkoi; siinä oli taas monen monituista vaihtoa ja kulkupeliä ja asemarakennuksen vaihtoa ennen kuin Monorail päätyi perille. Osakassa oli isompi, kansainvälinen lentokenttä (Kansai), ja siihen verrattuna Itamin lentokenttä oli huomattamasti pienempi, ja huomattavasti helpompi. Sisään päästäkseen piti näyttää puhelimesta boarding passia laitteelle, olimme tehneet edellisenä päivänä check inin lennolle joten sellainen meiltä löytyi kyllä. Turvatarkastus meni tosi nopeasti, joskin tällä kertaa piti läppäri kaivaa esiin (mutta ei nesteitä). Sen jälkeen olimme sisällä, ja aikaa vähän päälle toista tuntia (lentomme lähti klo 13.30). Menimme oluelle, se oli tietysti superkallista lentoasemalla.

Asemalla odottelua.

Nysse tulee.

Lentoasemat olivat aina samanlaisia.

Baarin whiskey-valikoima taas aikamoinen.

Koneemme lähtövalmiina.

Meillä oli eri penkkiriveillä ja eri puolella konetta paikat. Kone oli ääriään myöten täynnä. Osakan ja Tokion välillä lensi koneita tunnin välein, tällaisia isoja 50 rivin koneita, meidän paikat oli keskirivillä, mutta onneksi suuret reppumme mahtuivat hyvin. Paljon oli sairaita ihmisiä, minunkin vieressä japanilaisnainen köhi siihen malliin, että mikähän tauti siitäkin tuli. Naisella oli kyllä maski, mutta olisi pitänyt olla minullakin. Pikkulapsia oli myös tosi runsaasti jotka kiukuttelivat ja huusivat koko tunnin pituisen matkan ajan. Ei siinä pystynyt nukkumaankaan. Menomatkan tapaan tarjottiin joku juoma, edessäni ollut länkkäripariskunta teki valintaansa niin pitkään, että luulin jo toisten jäävän ilman juomia, minä en ottanut mitään.

Lento laskeutui 9 minuuttia myöhässä. Mitään passintarkastuksia ei ollut, ja kun ei ollut ruumalaukkujaan, olimme äkkiä ulkona. Latasimme matkakorteillemme taas muutaman tonnin rahaa. Paluumatka kämpille sujui huomattavasti helpommin kuin menomatka, jäimme pois Shinagawassa, sitten juna Oimachiin ja sieltä juna Togoshi-Koenille. Tuntui mahtavalta palata tänne takaisin, kummankin valtasi kummallinen nostalginen tunne, aivan kuin olisi kotiinsa saapunut. Kämppäkin oli vielä pystyssä, joskin ilmastointi oli ollut pois niin oli turkasen kuuma, kaappiin unohtunut leipä homeessa, ja paha haju viemäristä.

Tokiolainen metro lähes tyhjänä.

Haimme maitoa ja keitimme kahveet. Kello oli vasta viiden maissa, joten päätimme lähteä vähän ulos. Otimme suunnaksi Daimon-aseman, ja menimme katsomaan vanhaa Tokyo Toweria. Sen vieressä oli hotelli, jossa olimme olleet porukoiden kanssa 12 vuotta sitten. Sekin oli vielä pystyssä. Lisää nostalgiaa. Tokyo Towerin alla olevat hodarikojut olivat muuttuneet terassiksi, kävimme ottamassa siinä yhdet hi ballit. Sen jälkeen kävimme shoppailemassa Tokyo Towerin alla olevissa kaupoissa.

Iltameininkiä Tokyo Towerin lähellä.

Vanha Prince-hotellimme-

Torni likeltä.

It's Hai booru-o'clock!

Siisti julkinen vessa.

Kävelimme Roppongiin, mutta emme löytäneet sieltä oikein mitään, emme edes AT:lle tupakkipaikkaa. Lisäksi tämä vaikutti kalliilta paikalta, joten palasimme metrolle ja sitä kautta takaisin Togoshiin. Matkalla mokailimme kummasti, aloimme epäilemään, että olemme matkalla väärään suuntaan, jäimme pois seuraavalla asemalla, vaihdoimme toiselle puolen kunnes tajusimme olevamme taas matkalla väärään suuntaan joten ei auttanut kuin palata taas takaisin ja odottaa seuraavaa junaa :) Metka juttu, että heti kun keskittyminen herpaantuu, niin näitä suunnistusmokia tulee.

Roppongin tornihuushålleja.

Togoshissa menimme samaan paikkaan hakemaan take awayt missä olimme käyneet viikko takaperin, tällä kertaa otimme tosin pienemmät annokset, silti puolet riisikupista jäi syömättä. Teimme vielä paremman ostosreissun, mulla oli tarkoitus salakuvata se rintataskusta, mutta sekin meni valitettavasti pieleen. Sen jälkeen siirryimme kämpille nauttimaan japanilaisista olueista sekä tv-viihteestä.

Peura-juomaa.

851# Nihon, 20

 22.9.2024, Sunday, +24, Torrential rain, Osaka, Japan

 

Vähän huononlaisesti tuli nukuttua. Olin mennyt yukata päällä nukkumaan ja heräsin kuumuuteen, ja hetken päästä sitten kylmyyteen. Hotelli oli aika hiljainen, vaikka ilmastointilaite piti jonkunlaista huminaa. Nukuin ehkä puoli yhdeksään asti. AT:tä menin hakemaan puoli kymmeneltä, mutta eipä ollut ukko himassa, oli lähtenyt sauhulle ja käymään 7-elevenissä. Toi sieltä vesipullon tuomisena joten hyväksyttäköön se.

Ilma oli pilvinen ja alkoi pahaksi onneksi satamaan. Meille ei kuulunut aamiaista, joten piti lähteä hakemaan aamiaispaikkaa; sellainen löytyi hotellin läheltä, mutta ensin oli pitänyt kiertää koko kortteli. Se hämmensi taas kun piti nimi kirjoittaa listaan, joka oli jonkunlainen varauslista, koska sisään piti jonottaa. Sen jälkeen vietiin pöytään; pelkäsimme, että pitäisi joku hemmetin appi tilata puhelimeen ja sitten sitä kautta tehdä tilaus, mutta ainakin meille tuotiin menu, toinen jopa englanniksi, ja saimme aamiaiset tilattua. Se olikin tosi runsas, maksoi 2430 yeniä.

Aamiaissetti.

Tällä välin vesisade oli kiihtynyt entisestään, ja kun vettä alkaa Japanissa satamaan, sitä tulee yleensä sitten kunnolla. Sade oli lämmintä, mutta isoja pisaroita ja tulivat vielä tuulen kera, ettei sateenvarjoista kauheasti ollut hyötyä. Lisäksi kadut alkoivat tulvimaan, joten goretex-kengät olivat nyt poikaa. Etsiskelimme postitoimistoa; ensimmäinen oli kiinni ja seuraavaan oli 550 metriä matkaa. Löysimme sen kuitenkin ja saimme postimerkit ostettua, ne eivät maksaneet kuin 800 yeniä (8 kpl) joten halpa hinta vähän mietitytti. Mutta virkailija vakuutti niiden olevan oikein. Mun japaninkielen taito on kyllä tosi huono, luettelen vaan sanoja mitä tiedän ja toivon vastapuolen ymmärtävän loput. Jos minulle esitetään kysymys, niin ymmärtämättä jää. Silti tämä on helpompaa kuin koittaa tankata asiaa englanniksi.

Voiko tällaista olla muualla kuin Japanissa?

Sadepäivä Osakassa.

Vettä satoi edelleen niin järjettömästi, mutta kohdallamme osui baari joten poikkesimme sinne. Heti sisäänastuttaessa sinitukkainen myyjälikka sanoi ettei puhu englantia. Eihän me nyt sellaista oltu puhumassakaan, mitä lie likka hupsi. Tilasimme pienet oluet; valitettavasti tässä baarissa sai polttaa joten vaatteisiin jäi sellainen ynseä haju. Istuimme siinä melko pitkään, mutta sade ei hellittänyt. Palasimme sitten hotellille lepäämään, kuivattelemaan ja tekemään check inniä seuraavan päivän lennolle. Vähän meni nyt suunnitelmat mistiin; sateen piti loppua ensin yhdeltä, sitten kahdelta ja sen jälkeen viideltä. Tarkoitus oli mennä Universal Studiosiin, mutta ei sinne sateella tee mieli mennä + nettisivujen mukaan siellä oli 110 minuutin jonotus aina yhteen paikkaan + tähtitieteelliset lippujen hinnat.

Sateen pitämistä baarissa.

Sade kuitenkin jatkui kovana pitkälle iltapäivään ja jouduimme tyytymään vararatkaisuuun; googlasimme Osaka Aquariumin, joten lähdimme seuraavaksi sinne. Veimme postikortit postilaatikkoon, siinä oli jonkunlainen lappu mutta toivottavasti ymmärsimme oikein, että postilaatikkoa ei tyhjennetä enää lokakuussa. Yhdellä metrovaihdolla pääsimme Osakako-asemalle ja kävelimme Tempozanin alueelle. Kävimme ensiksi syömässä Wendy'sissä kanaa ja juomassa oluet. Sitten oli hieman vaikeuksia ymmärtää lipunmyyntiä akvaarioon, mutta lopulta sekin onnistui, joskin saimme liput vasta klo 18.00 aikaslottiin, joten meillä oli puolitoista tuntia aikaa tuhlattavaksi. Kävimme ostamassa parit t-paidat, ja sitten menimme oluelle ja sen semmoista.

Tempozanista löytyi iso maailmanpyörä.

Satamaa.

Akvaario oli ihan mielenkiintoinen, isohko rakennus joka kierrettiin spiraalinomaisesti ylhäältä alaspäin, se oli lähemmäs 900 metriä pitkä. Siellä oli saukkoa ja pingviiniä, hyljettä ja haita ja paljon pienempiä kaloja ja meduusoja yms mereneläviä + paljon ihmisiä joista osa oli tietysti kuoleman kielissä plunssansa takia. Harmitti kun emme nähneet aksalotleja, jotka ovat erityisesti veljenlasten mieleen, mutta kaupassa oli pari aksalotli-pehmistä jotka heille ostin tuliaisiksi. Nekin maksoivat maltaita, ja minua vähän rahanmeno harmitti, varsinkin kun sisäänpääsymaksu osui minun kontolleni (yhteensä 7000 yeniä). Arvosana akvaariosta 3/5. Ihan mukava sadepäivän tekeminen, mutta ei mikään ihmeellinen.

Aquarium.

Vesipeto.

Rausku.

Lattialla oli merkitty etäisyys uloskäynnille.

Lasin eteen oli tuskaisaa jonotella.

Pingviinit katselemassa vitriinissä olevia kuvaavia ihmisiä.

Lisää pingviinejä.

Liekkö lunneja?

Ihrapallo potslojo.

Rapulassa?

Meduusoja.

Sitten takaisin kämpille, jossa hetken aikaa hengailtiin. Sade oli viimeinkin loppunut. Oli paljon viileämpää kuin aiemmin, mutta shortseilla ja lyhythihasella pärjäsi finne-poika vielä. Lähdimme sitten hakemaan Dominosista pitsaa, kun emme olleet sellaista vielä Japanissa syöneet. Sinne oli aika matka, ja kun pääsimme perille niin oli pelkkä takeaway-paikka, eikä paikan päällä voinut syödä ollenkaan. Tilasimme hetken epäröinnin jälkeen kuitenkin pitset mukaan, ja kävimme hakemassa konbinista juotavat. Sitten takaisin pitsojen kanssa hotellille. Ne pysyivät onneksi lämpiminä, ja olivat todella hyviä (S-koon pitsa riitti loistavasti). Arvosana 4/5. Saataisiinpa Suomeenkin joskus Domino's. Kämpillä sitten vielä blogaamista, suihkua, rahojen laskentaa, ja sen semmoista.

Maailmanpyörä iltavalaistuksessa.

Suomi mainittu Osakan metrossa.

Kukkia myynnissä.

Illallispitze, njamskista!

850# Nihon, 19

21.9.2024, Saturday, +32, Overcast, Osaka, Japan
 

Olin nukahtanut kesken kaiken, ja heräsin valot päällä klo 5.49, aurinkokin oli jo noussut. Vähän harmitti sellainen meininki. Nukuin sitten vielä katkonaisesti hetken. Kirjoittelin vähän blogia herättyäni, kävin suihkussa ja laitoin vielä viestiä AT:lle, että tarvitsin lisäaikaa aamutoimiin.

Kauaa siinä ei ehtinyt hommailla mitään, sillä hotellista oli uloskirjautuminen sikamaiseen aikaan jo klo 10. Tänään pitäisi vaihtaa Osakan hotelliin, joten kamat kasaan. Teimme check outin, ja jätimme kamat hotellille säilöön. Itse menimme asemalle aamiaiselle samaan paikkaan kuin edellisenäkin aamuna, otimme molemmat sandoitchi setton. Se oli ihan OK.

Tämänlaista aamiaista tänään.

Sitten menimme Nijo-jon linnalle. Sinne pääsi metrolla, toki piti vaihtaa junaa Karasuman (jostain syystä mulla oli muistiinpanoissani Kamasutran asema, toim.huom. :D). Se matka meni yllättävän jouhevasti. Nijo-jon linna oli lähellä metroasemaa, pääsymaksu oli 600 yeniä (1300 jeniä jos valitsi sisätilatkin). Paikkaa oli alettu bygamaan heti 1600-luvun alussa. Alue oli iso (alue oli 275000 neliömetriä) ja tosi hieno. Puutarha-alueet olivat mahtavat ja jalankulkijat eristetty niin, että sai hienoja kuvia. Sisälinna oli kamala; kengät piti ottaa pois ja kenkävaraston jalkahien haju oli infernaalinen. Sisällä oli turkasen kuuma ja täynnä ihmisiä; lähinnä tuli keskityttyä siihen, että pystyi kiertämään linnan läpi pyörtymättä, mutta kaikki maalaukset yms jäivät näkemättä. Ei sinällänsä haitannut mitään, koska nekin olivat jäljennöksiä, alkuperäiset olivat jossain museossa. Merkillepantavaa oli lattialankkujen narina; AT tiesi kertoa tämän olevan siksi ettei salamurhaajat pystyneet aikoinaan seuraamaan ja tappamaan hallitsijaa; toki joku supertyyppi - harvat ja valitut osasivat kävellä niin ettei lattia narissut - mutta me emme kuuluneet niihin. Käytiin vielä lopuksi turistimyymälässä, mutta emme löytäneet mitään. Kiva paikka silti, arvosana 4/5.

Nijo-jon linnan Tonan Sumi Yaguran vartiotorni.

Pääsisäänkäynti.

Päärakennus.

Kyllähän täällä on kelvannut 1600-luvulla asustella.

Linnan puistossa.

Lampi kuului näissä aina olla.

Ja vallihauta.

Ja vallihaudassa kuhisevat alligaattorit.

Näköalapaikalla.

Vallihauta ylhäältäpäin.

Otimme metrolinjat takaisin hotellille ja haimme kamat pois säilöstä. Respan mimmi oli pienikokoinen, ja jaksoi hädin tuskin kantaa reppumme narikasta. Lähdimme sitten asemalle, ja otimme pikajunan Osakaan. Se oli 5 minuuttia myöhässä, uskomatonta. Jo toinen juna Japanissa mikä on myöhässä. Se tuli ääriämyöten täyteen, ja oli sangen epämukava matka, sillä ruuhkajunissa ja metroissa täytyy reppu laittaa vatsan puolelle ettei taklaa ihmisiä. Teen kyllä samaa myös Hesassa, sillä onhan se epäkohteliasta kulkea reppu selässä jos ihmisiä on paljon metrossa tms. Mutta raskastahan se tietysti on.

Junamatka kesti ehkä 30-40 minuuttia. Sen jälkeen piti vaihtaa vielä metroon, mutta tässä vaiheessa eksyimme pahanlaisesti. Meillä kesti likemmäs 20 minuuttia ennen kuin aloimme ymmärtämään, että olemme tyystin väärällä asemallakin. Lopuksi kaikesta kuitenkin selvittiin. Niitä kylttejä katonrajassa täytyy todellakin katsella herkeämättä, sillä jos sitä ei tee, niin eksyminen on taattu.

Juna-aseman lattioihin oli merkitty odotuspaikat.

Osakassa meillä oli majapaikkana Smile Hotel Osaka Yotsubashi. Se oli Shinsaibashin alueella, joten oli aika hyvillä paikoilla, mutta vähän halpishotellin leima. Sisäänkirjaus oli kuitenkin jo kahdelta, ja kello olikin juuri sopivasti kun saavuimme hotelliin. Pelkkiä länkkärituristeja + yksi intialainen ennen meitä. Nämä tekivät check innin englanniksi, mutta me tietysti koitettiin parhaimman mukaan taaplata japaniksi. Aika hyvin se pitkälti menikin, mutta siinä vaiheessa kun respa alkoi puhelemaan siivouksesta ja jos emme ottaneet siivousta niin voisimme ainakin vaihdattaa pyyhkeet jättämällä vanhat oven eteen, meni aika lailla ohi ja piti vaihtaa englanniksi. Mutta yrityksestä toivottavasti respanlikkakin antoi muutaman pisteen edes ajatuksissaan.

Hotellimme Smile.

Huoneemme oli 12. kerroksessa, varsin urbaanit näkymät ikkunat (eikä edes kuplamuovia ikkunoissa!). Huone oli pieni, ja vessa haisi kuselle sellaiselle Viking Linen halpishytin vessalle. Lisäksi vähän kulumisen merkkejä huoneessa, mutta muuten ihan ok. Olisin halunnut vähän levätä, mutta AT pakotti lähes samoin tein uudelleen matkaan. Kävimme vastapäisessä Mäkkärissä juomassa kahvit ja syömässä chicken nuggeteja ennen kuin jatkoimme sitten metroilla Osakan linnaan.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Moottoritie ohitti hotellin seiskakerroksen kohdalta.

Sänky vei 99% huonepinta-alasta.

Hotellihuoneen muita "tiloja".

Vessaan mahtui melkein yksi ihminen kerrallaan.

Mäkkärin yhdistelmä kahvia ja kananuggetteja.

Osakan linna oli niin ikään valtava alue, mutta olimme nähneet sen jo tullessamme lentokoneen ikkunasta, joten osasimme henkisesti asiaan varautua. Paikka oli bygätty 1500-luvun loppupuolella. Puistoalue oli toista kilometria pitkä, ympärillä vallihauta jossa tehtiin jopa risteilyjä! Tännekin piti maksaa liput sisään, ne maksoivat 600 yeniä / naama. Liput ostettiin automaatista, mutta jono oli aivan juukelin pitkä. Olisi kannattanut ostaa pääsyliput netistä (jotkut näin tekivätkin jonottaessaan), niin pääsi skippaamaan jonon. Varmasti yli puoli tuntia meni siinä, ja kuumuus tottakai vaivasi.

Osakan linna lentokoneesta kuvattuna.

Kuva ei tee oikeutusta suurelle vallihaudalle.

Viimein päärakennus näkyviin.

Vaikea tönö kuvata.

Sisälinna oli 8-kerroksinen, liukuportaat olivat korjauksen alaisena, joten ylös piti kävellä portaita pitkin. Jokaisessa kerroksessa oli kuitenkin nähtävää, joten tsekkasimme ne puolivillaisesti läpi. Ylhäältä avautuivat näkymät Osakaan.

Sisätilalla oli tarjolla tällaista.

Ylhäältä avautuivat näkymät Osakaan.

Näkymät puistoon.

Palasimme alas ja menimme varsinaiseen museo- / matkamuistomyymäläkeskittymään. Täältä saimme hankittua jonkun verran tuliaisia (joiden ostaminen oli superkiusallista, koska tietysti myyjät puhuivat pelkkää japaniaa ja kyselivät jos jonkunlaisia kysymyksiä millaisen ostoskassin haluan tuotteilleni ja mistä materiaalista, ja olenko tarkistanut t-paidan koon ja mitä vielä. Oli niin kallista, että päätin kokeilla korttimaksua mutta sekin oli tottakai vain japaniksi ja hankaluuksia siinäkin. Haluaisin kyllä osata japaniaa edes sen verran, että joten kuten pärjäisi mutta kun olen niin kovapäinen oppimaan mitään. Vähän masensi se kyllä.

Palasimme sitten takaisin päin. AT olisi mielinyt tupakoimaan, sillä hän ei ollut sitten Kioton saanut röökiä poltettua, kun se oli kaikkialla kiellettyä. Nyt hän meni puskille tuhannen yenin sakon uhasta huolimatta, mutta ei jäänyt kiinni. Ennen hotellille palaamista käväisimme 7-elevenissä, ostimme kaljaa ja sipsejä ja purkkaa, ja koitin ostaa vielä postimerkkejäkin. Olisi pitänyt tietää minkä arvoisia postimerkkejä ostamme, mutta emme osanneet siihen sanoa mitään muuta kuin että lähettäisimme postikortteja Suomeen. Myyjäkin rupesi raapimaan päätään ja sanoi, että parempi jos menisimme postitoimistoon :) Tämäkin keskustelu käytiin tietysti japaniksi, joten siinä oli meillä vähän haasteita ymmärtää ensi alkuun mistä homma kiikasti.

Kävimme suihkussa ja vaihdoimme taas puhdasta vaatetta päälle. Kirjoittelimme hetken postikortteja, ja lähdimme sitten metrolla Nambaan; sinne oli vain yhden metropysäkin välin, mutta matkaa oli sen verran, että katsoimme viisaammaksi matkustaa sen metrolla kuin hiottaa itsemme kävellen. Nambaan päästyämme iski tuttu kulttuurishokki, kun ihmisiä oli ympärillä puolisen miljoonaa. Kävelimme Dotonborilla, pistäydyimme muutamassa turistikaupassa ostamatta mitään, kuvasimme kanavanrantaa, kävimme Don Quiotessa (joka on vähän samanlainen junttikauppa kuin meidän Tokmanni), etsimme tuskissamme vessaa (löytyi lopulta Namban metroasemalta) ja sitten AT:lle tupakkipaikkaa, joka löytyi vapeja myyvän hienostoliikkeen toisesta kerroksesta. Sen jälkeen etsimme ruokapaikkaa päätyen jälleen Kamukuraan; vähän aikaa piti odottaa ulkopuolella, että tilaa syntyi mutta ei haitannut mitään. Myyjä piti tietysti hälyttää paikalle, kun automaatti oli aluksi vain japaniksi, mutta lopulta alettiin pärjäämään senkin kanssa ja saimme tilattua itsellemme ramenit, gyozat ja oluet. Maksoivat 3800 yeniä. Ihan ok.

"Hi booru" maistuu välipalana.

Kivasti osasivat valaista julkisivut täällä.

Paikallinen Makkaratalo.

Namba HIPS oli erikoisen näköinen pytinki.

Nambassa riitti väkeä.

Muistan tuon rapumestan viime kerralta.

Dotonborin kanava.

Osa kaduista oli katettu.

Ja mopoilu niissä näytti olevan OK?

Legendaarinen Glico-mainos.

Astetta prameampi röökikoppi.

Ramen-kippolamme.

Kippola auki klo 09-25...

Ruoan tilaaminen onnistui paremmin kuin edellisenä iltana.

  

Kaippa tuoltakin olisi sapuskaa saanut?

 

Sitten metro kämpille, ja kävimme vielä hakemassa kaljat kaupasta. Joimme ne hotellilla, ja välilllä piti lähteä AT:n kanssa tupakkipaikalle, jonka hän oli googletellut noin 800 metrin päästä. Ilta oli jo hiljentynyt, ja koko illan metroaseman eteen sammunut nuorimieskin oli saatu jo tolpilleen. Nukkumaan puoli kahden aikoihin.

Ajotien keskikaistojen välistä löytyi röökimesta.

Joku oli selvästi Konamilla ylitöissä.

Yönäkymä hotellihuoneen ikkunasta.