375# Cambodia, 5

20.1.2015, +28 Clear, Phnom Penh, Cambodia

(bongatut eläimet: hämähäkit, heinäsirkat, madot jne (ruoaksi)

Siirtyminen pääkaupunkiin.

Tiistai ja matkustuspäivä. Heräsin klo 6.45, olisi unettanut vielä kovasti. Suihku ja sitten aamiaiselle ja sitten viimeisetkin kamat kasaan, laukunkantajat tulivat hakemaan veskoja jo ennen kahdeksaa. Varttia yli check out, ja sitten meitä tulikin jo uusi paikallisopas ja bussi Phnom Penhistä asti hakemaan.

Matkaa Siem Reapista pääkaupunkiin Phnom Penhiin oli 320 km, joskin teimme vielä pienen kiepin joka lisäsi matkaa 15 kilsalla. Matkalla oli paljon tietöitä, joka paitsi pölisi aivan mielisairaasti, myös hidasti matkaa kovasti. Taukoineen matka-arvioksi oli arvioitu 9 tuntia. Niin pitkää bussimatkaa en muista koskaan aiemmin eläissäni tehneeni.

Tienvarsikylän pieni vaatekauppa.

Sinipaitamies istui takanamme ja höpisi kilpaa oppaan kanssa taukoamatta. 2 tunnin päästä pidimme pienen tauon. En itse ostanut mitään, kävin vain vessassa kusella ja jaloittelemassa. Keskellä ei mitään. Sitten jatkoimme vielä reilut 1,5 tuntia ja saavuimme lounaspaikkaan, keskelle ei mitään. Ruoka oli kuitenkin ihan hyvää, joskin oli minusta outoa kun piti käydä itse onkimassa vedellä täytetystä pakastearkusta olut. Limsat tarjoilijat toivat pöytään, mutta eivät olutta.

Mopokin siirtyi näppärästi auton tarakalla.

Matkalla ohitimme muutamia kyliä. Ne näyttivät meikäläisen silmiltä toistensa kopioilta; ränsistyneiltä, likaisilta, köyhiltä. Nimet olivat kovin samankaltaisia, eikä niitä voi jälkikäteen enää muistaa, jos niillä nyt nimiä ylipäätänsä oli. Ensimmäiset 100 kilsaa meni hyvin, mutta sitten alkoi tietyöt ja hiekkatie, ja pöly oli jotain infernaalista. En tosiaan tiedä miten kuski näki eteensä 10 metriä enempää. No, ei siinä vauhti ehtinyt isoksi kasvaa. Valtatietä käyttivät niin bussit, autot, rekat, mopot, fillarit, härkävankkurit jne. Kaikki oli värjäytyneet punaruskeaksi pölystä, ihmiset, rakennukset ja puut. Voisin kuvitella kun sadekausi alkaa, niin kaikki muuttuu mutaliejuksi tehden liikkumisen mahdottomaksi ja varmasti sitä putoilee myös puista. Autuaita olkoot me jotka vain loskassa saavat matkansa kyntää.

Pölyä riitti päätiellä.

Ja tietöitä.

Lounaan jälkeen pysähdyimme markkinoilla Skun-nimisessä kylässä. Täällä oli erikoisuutena hyönteis- ja hämähäkkimarkkinat. Heti astututtuamme bussista ulos lapset piirittivät meitä ja istuttivat eläviä, kämmenen kokoisia hämähäkkejä päällemme ja pyysivät maistamaan. En maistanut niitä, mutta jotain heinäsirkkoja ja sen semmoisia tuli syötyä, suoraan paskasten lasten paskasista käsistä. Maistuivat ihan hyviltä, vaan minkälaisen vatsataudin niistä saisi. Mähän en syö hedelmiä, mutta mun oli ostettava silti jätesäkilliset banaaneja ja ananaksia lapsilta. En tiedä onko se oikein vain väärin, mutta on vain vaikea olla ostamatta (maistoin muutamia hedelmistä ja tyhjensin ne ensimmäiseen phnom penhiläiseen roskikseen).

Paikalliset makkaraperunat tuli syötyä.

"Joo joo, mä ostan noi hedelmät kunhan viet ton häkin veks ja äkkii!"

Pysähdyimme vielä pienessä kylässä, joka oli suuntautunut hopeataontaan. Omistaja osti kilon hopeaa kolmella sadalla taalalla, ja lapset väkersivät niistä taitavasti koriste-esineitä, jotka myi 400 dollarilla. Mulla ei siellä mitään ostettavaa ollut, mutta ilmeisesti homma kannatti.

Tiet muistutti 50-lukua.

Phnom Penhiä lähestyessämme saimme maistiaisen 2,2 miljoonaisen kaupungin liikenteestä. Se oli mieletöntä. Huolestuin todella, että millä täällä pääsee ikinä tien yli. Se ei ole mikään vitsi.

Sinipaitamies oli kiroilut koko matkan ajan Kambodiaa, liikennettä, paskaisuutta, alkeisuutta, oppaan höpinöitä ja mielipiteitä, joten vaikka perse olisi vielä kestänyt muutaman tunnin bussimatkan, niin mieli ei. Oli kiva päästä hotelliin.

Vietiin kamat sisään, ja käytiin sitten supermarketissa, jonne päästääkseen piti ylittää tie. Kokemus oli yksi haastavammista koskaan. Vieläkin ihmettelen, miten selvisimme siitä hengissä. Kauppa sitä vastoin oli parempi kuin yksikään Siem reapissa. Viskipullo ei montaa markkaa maksanut, kalja ja muu brenkku oli paljolti alle taalan tölkki. Ostin viskipullon 3 dollarilla. Pitää sitä kai aiemmin syödyt öttiäiset jollain sulattaa.

Hotellissa suihku ja hiukan surffailua ja juomista, ennen kuin lähdimme etsimään ruokaravintolaa. Eksyimme infernaalisessa liikenteessä heti, joskin bongasimme sinipaitamiehen paikallisen kaupan terassilta. Vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoimme matkaa, ja lopulta löysimme ihan hyvän ravintolankin, jossa tilasimme ruokaa jakaen sen keskenämme niin, että molemmat joutuivat syömään toisen valitsemaa ruokaa. Se oli ihan hyvää. Ruoan jälkeen kävelimme hetken rantabulevardilla ja ostimme kaljaa likaiselta katumyyjältä ja välttelimme parhaamme mukaan rikollisilta vaikuttavia jätkiä. Kävelimme vielä takaisin hotelliin, vaikka ehkä olisi kannattanut ottaa tuktuk. Jouduimme oikaisemaan pimeän puiston halki, jossa kimppuumme eivät käyneet rikolliset khmerit mutta nälkäisiä ja haukkuvia vuvveja siellä oli. Onneksi eivät syöneet meitä. Aurinko oli laskenut jo nelisen tuntia sitten, mutta ilma tuntui yhä kuumalle.

374# Cambodia, 4

19.1.2015, +29 Scattered clouds, Tonle Sap, Cambodia

(bongatut eläimet: korppikotka, kolibri)

Tänään oli puolta tuntia aiemmin herätys, ja koska olin mennyt nukkumaan vasta myöhään, olisi uni vielä kelvannut. Noh, unet jäivät kuuteen tuntiin, mennään näillä.

Aamiaisella väkeä oli niin paljon, ettei meille riittänyt omaa pöytää vaan jouduimme änkemään toisten pöytään istumaan. He lähtivät aikanaan pois mutta tilalle tuli toinen englantilainen pariskunta. Aamiaiset naamariin, sen jälkeen hotellihuoneeseen hakemaan kamat ja aurinkovoitelemaan itsensä. Tänään oli retki Tonle Sap -järvelle, jossa oli erikoisuutena kelluva kylä, Kampong Kleang. Aurinko ja vesi, niin palaminen olisi varmaa, ajattelin näin.

Järvelle oli 40 kilometrin matka, eli ajoajassa se teki lähes tunnin. Aluksi ajettiin pääväylää Phnom Penhiin päin, mutta käännyttiin sitten pienemmälle tielle, joka kapeni ja huononi mitä kauemmas ajettiin. Lopulta tultiin päätepisteeseen, jossa odottelimme vähän aikaa venekyytiä.

Tonle Sap-järvestä lähtee myös Tonle Sab River, eli joki joka yhdistyy myöhemmin Mekong-jokeen. Joen erikoisuus oli, että se virtaa molempiin suuntiin. Alaspäin kohti Etelä-Kiinan merta kuivalla kaudella ja sadekaudella päin vastoin Tonle Sap järvelle, koska Mekong ei ehdi kaikkea vettä imaista.

Joenvarsikylä lähellä Tonle Sap-järveä.

Silta yli synkän virran.

Järven pinta nousee sadekauden lopulla 8 metriä, ja järven pinta-ala kuusinkertaistuu. Sellaisia määriä on vaikea kuvitella. Sadekausi kestää toukokuusta marraskuuhun, joten ehtiihän tuossa ajassa satamaan. Nyt oli ollut siis kuivaa jo pari kuukautta, ja vesi laskeutunut hurjasti. Pari metriä neljässä viikossa, ja tiet olivat tulleet osin näkyviin. Talot oli rakennettu valtavien tolppien päälle. Toinen kylä oli rakennettu lauttojen päälle. Ihmiset asuivat lautoissa, ravintolat olivat lautoissa, kaupat olivat lautoissa, koulut olivat lautoissa.

Asuntoja tolppien nokassa.

Nousimme pitkulaiseen veneeseen, jolla teimme n. puolentoista tunnin ajelun ensin jokea pitkin kunnes pääsimme lopulta aivan järvelle saakka. Ihmiset vaikuttivat iloisilta ja onnellisilta vaikka paljoa heillä ei varmastikaan ollut. Kun vedenpinta oli alentunut riittävästi, he viljelivät soijapapua sen aikaa minkä ehtivät ennen seuraavaa sadekautta. Pääsääntöisesti elelivät kalastelulla. Kaikilla oli vene, jolla ajelivat kalastamaan tai sitten kunnostivat moottoreita. Eräskin mies vaihtoi moottoriin öljyjä, valuttaen vanhat öljyt suoraan jokeen.Vesi oli tietysti paskasta kuin mikäkin, täysin kahvin väristä ja silti lapset siellä uivat. Sameassa vedessä vaani varmasti muitakin vaaroja; käärmeitä, rottia ja krokotiilejä. Iilimadoista ja muista loiseliöistä puhumattakaan.

Kelluvan kylän asuntoja.

Koulu.

Kippola.

Toinen kippola.

Palasimme takaisin lähtökylään jossa kävelimme hetken aikaa kylänyhteisön seassa. Näimme kalankuivattamoja; hajusta lienee syytä vaieta. Pienet kalat kuivatettiin tellinggeillä auringossa jonka jälkeen ne savustettiin pakkausta varten. Jatkokäsittelyä kun ei pystytty muutoin oikein tekemään kun täällä ei mitään jäitä tai pakastimia ole.

Kylänraitti.

Kambodzan yleisin traktorimalli.

Ajoimme takaisin Siam Reapiin, jossa kävimme syömässä yhdessä lounaan. Se oli ihan hyvä setti; kevätkääryleitä, keittoa, riisiä, nuudeleita, vihanneksia, kanacurryä ja hedelmiä.

Sitten palasimme hotelliin ja koska kello oli vasta puoli neljä niin kävimme vähän aikaa rentoutumassa altailla, uimassa ja juomassa muutamat oluet. Näin samalla kolibrin haistelemassa kukkia; se oli erikoinen tuttavuus. En muista oliko se perhonen vai lintu, enkä osannut sitä seuraamalla asiaa päätelläkään.

Huoneissa vähän aikaa taukoa ennen kylille lähtöä. Iltasiivoojana oli tällä kertaa nuori nainen, jonka englannista en ymmärtänyt sanaakaan, mutta arvasin toki että hän kysyi lupaa päästä tekemään iltasiivousta. Vierellään hänellä oli pari pukuäijää tekemässä muistiinpanoja. Olikohan joku harjoittelija sitten? En päästänyt sisään, kun olin vaan kalsareillani.

On their way.

Puoli kahdeksalta hain PE:n. Oli ollut kävelylläkin kylillä, olin vähän siitä kateellinenkin. Ei jaksettu ottaa tällä kertaa tuktukia ja mennä kylille, vaan käveltiin läheiseen baariin. Siellä ei ollut oikeastaan muita asiakkaita, joten toivottavasti ei tullut vatsatautia. Sinipaitamies nähtiin viereisen kojun muovituoleilla syömässä katukeittiölounasta. Siinä nyt ei ainakaan olisi mitään järkeä. Seuraavana päivänä olisi 9 tunnin bussimatka Phnom Penhiin, joten jos terveenä pitäisi olla, niin juurikin silloin. Ei pidä kyllä nauraa, vatsatauti voi tulla meille yhtä lailla.

Mitähän täällä mainostetaan?

Ravintola sinänsä oli ihan ok, Barbe.q pienen kävelymatkan päästä hotellilta. Pääsimme toiseen kerrokseen. Hyttysiä ja muita öttiäisiä oli hieman, mutta ruoka oli hyvää, tällä kertaa oikein onnistunutta. Otin jonkun kanacurryn kookosmaidolla, kuulostaa pahemmalta miltä maistuu. Hupaisasti nähtiin terassilta, miten humalaiselta vaikuttanut poliisi hiipparoi kujalle, kiskasi letkunsa esiin ja kusaisi läheiseen pöheikköön. Uskomatonta.

Palattiin hotellille torjuen vielä förärien ehdotukset ja juotiin sikahintaiset viinapaukut ennen huoneeseen vetäytymistä. Piti laittaa kamat kasaan, aamulla olisi aikainen lähtö.

373# Cambodia, 3

18.1.2015, +28 Scattered clouds, Siem Reap, Cambodia

Heräsin kuudelta, enkä saanut enää nukutuksi. Kolme varttia kieriskelin vuoteessa, kuunnellen liikenteen meteliä sekä oveni takana hissiä odottavien ihmisten puhetta. Sitten surffailin hetken netissä, kävin suihkussa, jossa iski niin yllättävä tarve päästä pöntölle ettei mitään rajaa. Kambodzalainen kakkoshätä ei ole niitä kaikkein maltillisempia kavereita. Vähän huoletti miten päivä etenee.

Kahdeksalta kävin koputtelemassa tovin PE:n huonetta. Jätkä jumalauta unessa, vaikka piti mennä kahdeksalta syömään aamiaista. Herätyskello oli kuulemma tehnyt tepposet. No ei muuta kuin takaisin huoneeseen ja odottamaan PE:n ylösnousemista.

Ei sillä onneksi mennyt viittä minuuttia kauempaa. Käytiin kiskaisemassa aamiaiset hetulaan; kahvia, patonkia, nakkeja, kinkkua, pancakea ja hedelmiä. Hyvää teki.

Käväsimme hotellihuoneessa pakkaamassa kamat ja sitten ysiltä respaan. Lähdimme ryhmässä bussilla kauemmaksi temppelialueelle, noin 40 kilsan matkan päähän, ajassa 45 minuuttia. Kuski ajeli kuin mielenköyhä ja aika hyppyytystä kyyti olikin. Näimme kambodzalaisia maalaiskyliä ja ihmisiä maaseututöissä. Ei käy tasan onnenlahjat. Duuni käsipelillä riisipellolla näytti olevan hankalaa ja vaivanloista.

Kambodzalainen metsämiljöö poikkeaa tundramaisemistamme melkoisesti.

Perillä kohteessa kävimme tutustumassa taas yhteen kivirykäelmään. Sinipaitamies unohti tietysti kulkukorttinsa bussiin, eikä olisi millään viitsinyt hakea sitä. Viittasi kintaalla lipunmyyjälle. Siinä vasta äijä jolta puuttuu täysin alkeellisinkin käytöstapa. No, kakkosoppaan johdolla kävivät hakemassa bussista ukkelin kulkukortin.

Kivikasat jatkuivat.

Kuvattiin temppeli ja palailtiin sitten pikkuhiljaa busseille. Niin mielisairaan iso lapsikaupustelijajengi piiritti meidät, että pahaa teki. Lapset olivat paskaisia, ja lähes itkua pidätellen pyysivät ostamaan "only dolla" hintaisia tuotteita. Vedätystä tai ei, niin köyhiä nämä lapsirukat olivat. Jopa minä, joka inhoan lapsia, ei voinut olla ajattelematta hetken sitä kamalaa elämää mitä nämä joutuivat viettämään. Meillä kekarat kiukuttelee jos saivat vääränvärisen ipadin lahjaksi. Nämä joutuivat kauppaamaan täällä likaisina henkensä pitimiksi piraattituotteitaan läskeille länkkäreille.

Ostin miekin yheltä paskaselta lapselta korttipinkan. Oli se sitten sallittua tahi ei. Ja juu, mikä oli seuraus? Lapsi alkoi myymään kahta kauheammin lisää kortteja, samalla kun suuri pilvi toisia lapsia hyökkäsi kimppuun. Aivan kuin olisi antanut puolikkaan rasian makkaraperunoita kauppatorin ohiliitävälle lokille.

Edelleen mä en tiedä mitä mieltä olen. Toiset rankasti kieltävät ostamasta lapsilta mitään, näiden kun kuuluisi olla koulussa eikä myymässä kortteja / vaatteita / juomaa länkkäreille. Ja onko muutenkaan eettistä ostaa 6-vuotiaalta katukauppiaalta kaljaa? Toisaalta, on niin hikikin ja täytyyhän lapsenkin päästä syömään. Ajattele siinä nyt sitten pitkää tähtäintä.

Oli luvattu pilvistä mutta aurinko paistoi ja ainakin mulla naama alkoi palaa, joten rasvaus lieni paikallaan. Seuraavaksi jatkoimme maaseutukylään, jossa meille esiteltiin miten palmusokeria tehtiin. Oli siellä viinaksiakin pullotettuna. Paskasilla sormeilla ihmiset veistivät biitit sokeria ja tarjosivat käsistään sitä maistettavaksi. Varmaan kaikki sitä maistoivat mutten mie. Mä olen vähän friikki hygienian suhteen, eikä tällainen paikka varmastikaan helpota asiaa.

Kiertelimme kylässä ja ihmettelimme takapihoja. Kaikkialla sitä voivatkin ihmiset asustella. Talot rakennettiin tolppien päälle, koska näin alapuolelle jäi varjoinen hengailutila, ilma kiersi paremmin asunnoissa eikä sisälle ängenyt yökylään niin helposti käärmeksiä, häkkejä tai skorpiooneja ja muita vittumaisia metsän asukkaita.

Enkö mä tosiaan parempaa kuvaa kylästä ottanut?

Alttarijutska löytyi liki joka kodin edustalta.

Kävimme seuraavaksi bongaamassa vielä hiljaisen ja lähes aution temppelipaikan. Se oli mielestäni yksi hienoimmista, ehkä juuri siksi ettei täällä ollut muita turisteja, mutta kooltaan vaatimaton. Myyjiä oli kadunvarressa muutamia, vedättivät ainakin PE:n ostamaan kolme paitaa yhden sijasta.

Seuraavaksi ajoimme takaisin Siem Reapin pohjoispuolelle ja kävimme lounastamassa Phnom Bros restaurantissa. Otin ruoaksi paikkalisruoakaa Amokia. Beef amokia. Se oli tehty kookospähkinän sisään ja oli ihan hyvää, joskin sisältö oli pelkkää sipulia ja lientä, joukossa muutama beefin palanen. Juomaksi kaljaa. Ihan hyvä lounas.

Sen jälkeen ajoimme itse Angkor Watin päänäyttämölle. Sinipaitamies oli jälleen jättäytynyt kyydistämme, vaikka käytännössä tämä oli ykkösnähtävyys. Kävelimme bussista kivisillalle, ja ylitimme vallihaudan n. 250 metriä pitkää kivisiltaa pitkin. Apinoita näkyi täälläkin. Mua vähän sellaiset pelottavat, ovat niin arvaamattomia.

Angkor Watin päätemppelille johtava kivipasaasi.

Kello oli kolmen kieppeillä ja angkor watin alueella oli vähän jumalattoman kuuma. Sillan ylitettyä ja muurikompleksin läpi käveltyä piti ylittää vielä puolen kilometrin tasanne, jossa ei tosiaan varjoa ollut. Hiki virtasi noroina selästä. Tänne kannattaa tosiaan varata vesipullo tahi pari. Ja nyt elettiin sentään vuoden kylmimpiä aikoja. Millaistahan mahtaa olla vuoden kuumimpaan aikaan huhtikuussa?

Angkor Wat.

Nousimme kakkostasolle, kiersimme seinävallia pitkin ja opas selitteli seinäkaiverrusten tarkoitusta. Kuvitus oli toki hienoa, liittyen helvettiin ja taivaseen ja kuninkaan kunnioittamiseen, mutta en itse oikein kokenut saavani niistä irti mitään. Kolmannelle tasolle nouseminen oli rankkaa & vapaaehtoista. Täällä piti olla lisäksi vielä vähän säädyllisemmät vaatteet, ja esimerkiksi hattua ei saanut pitää päässä. Näitä myös valvottiin. Lisäksi ei saanut olla "vaimonhakkaajapaitaa" tai alle polven korkuisia shortseja. OK, minihameet mä ymmärrän, mutta onko maailmankaikkeudessa olemassa muka joku joka käyttää hihatonta paitaa tai polven yläpuolelle jääviä shortseja? En kyllä usko että sellaisia on. 80-luvusta on kuitenkin 35 vuotta aikaa.

PE skippasi kolmannelle tasolle nousun koska korkeat paikat eivät edelleenkään lukeutuneet hänen suosikikseen. Lisäksi sinne sai jonottaa hetken aikaa, että pääsi nousemaan (ja myöhemmin laskeutumaan alas). Minä kävin kapuamassa. Olihan siellä hienot maisemat, raput eivät olleet mitenkään pelottavat, mutta ihmisiä oli paljon eikä mitenkään erikoinen noin muuten. Ja jonottamaan tosiaan joutui. Sillä seurauksella tietenkin että kadotin kaikki muut.

Asiaa kolmannelta tasolta tarkasteltuna.

Kävelin hetken itsekseni (no ok, oli siellä 100 000 korealaista ja japanialaista turistia) temppelialueella ja jatkoin sitten markkinapaikalle etsimään suomalaisia. En löytänyt aluksi, mutta ostin lapselta kaljaa ja kävin istuskelemaan penkeille. Myyjiä hyöri ympärilläni kuin kärpäsiä, mutta kun kieltäydyin järjestäen niin kaksi myyjistä jäi istumaan viereeni ja juttelemaan, mistä olin kotoisin ja mitä tykkäsin heidän maastaan jne. Toinen suomensi jopa edellisiltana ostamani repun khmerin kieleiset tekstit. Sekä mies että nainen olivat molemmat ystävällisiä ja miellyttäviä siinä määrin että oikein hämmästyin. Toki puolet jutuista meni varmasti ohi kun khmerin aksentti englanninkielessä ei ollut niitä helpoimpia enkä mä nyt muutenkaan osaa englantia kovin hyvin, mutta silti. Heistä paistoi inhimillisyys ja mukavuus eikä pelkkä koneellinen kaupustelu. Join bissen ja he lähtivät kaupustelemaan säälittävällä äänenpainotuksella "only dolla" taas seuraaville länkkäreille.

Tapasin ryhmäläisen, yksinäisen miehen jonka kanssa palasimme takaisin kivisiltaa pitkin tapaamispaikallemme, jossa odottelikin jo suurin osa porukasta. PE oli löytänyt myös reittinsä perille. Odottelimme vielä kymmenisen minuuttia jonka jälkeen kävelimme busseille ja palasimme hotelliin.

Hotellissa kävin ostamassa respasta postimerkkejä - se olikin yllättävän vaikea prosessi, koska kaikki oli niin kovin virallista, että respapojan piti tehdä joku asiakirja merkeistä jne (ja maksoivatkin sikamaisen paljon, 10$).

Semmoinen tuli mieleen noista maalaispaikoista, että kannattaa tosiaan katsoa mitä ostaa. Johnny Walker -whiskeypullokin maksoi vain dollarin. Ei siinä että viina olisi niin halpaa, vaan että nämä myyvät mopobensaa vanhoissa viinapulloissa. Kannattaa siis olla tarkkana :D

Huoneessa kävin suihkussa, kiehautin kahvit ja kirjoittelin kortteja, ennen kuin PE tuli noutamaan iltakierrokselle. Sitä ennen iltasiivojakin kävi taas kysymässä lupaa päästä sisään. Ajoin hänet jälleen matkoihinsa. Minusta on sikamaista, että huoneessa käy kaksi kertaa päivässä siivooja. Missään muualla en ole törmännyt sellaiseen.

Eksoottinen stop-merkki bussin ikkunasta kuvattuna.

Otimme tuktukin Pub streetille (virallisesti lienee nimeltään Street 8). Yritimme aluksi etsiä PE:lle kännykänlaturia, mutta emme löytäneet kuin huumekauppiaita ja huoria, joten menimme sitten syömään. Ruoka oli perseestä, ensimmäisen kerran tällä reissulla. Otin kyllä kaikkein halvimman aterian, joten siinä mielessä ei tullut tappiota, mutta nuudeliateria jäi kyllä suurimmaksi osaksi syömättä. Tilasimme viinaa jälkkäriksi ja se oli ihan ok. Nautitut juomat tekivät tehtävänsä, joten kävimme vielä muutamassa baarissa - jossa toisessa meitä yritettiin ukottaa ns. maitojauhescamilla (emme kuitenkaan menneet höplään koska olimme lukeneet aiheesta wikitravelista: eli nuori teiniäiti tulee vauva sylissään kerjäämään että menisi hänen kanssa kauppaan ostamaan vauvalle äidinmaitokorviketta - tämän jälkeen äiti palauttaa tuotteen kauppaan ja saa puolet rahoista takaisin. Mielestäni tämä on niin törkeää kusetusta/edesvastuutonta toimintaa, että vaikka Aasiassa ei saa näyttää hermostumistaan niin vähän alkoi pinna katketa), ja toinen invaasio oli purijahyönteisten aikaansaannos. Toivottavasti ei tullut malariaa tai dengueta tai muutakaan niistä miljoonista taudeista mitä täällä on.

Varoitus maitojauhekusetuksesta baarin vessassa.

Otimme tuktukin jälleen takaisin hotelliin. Sen saaminen ei paljoa vaadi. Mun piti ottaa videokameralla kuvaa miten helppoa sen hankkiminen on, mutta enpä ehtinyt. Kun länkkärin perse nousee penkistä, niin kimpussa on samantien förärien armeija ehdottelemassa tuktuk-kyytiä. Joten olisikohan siihen neljä sekuntia mennyt (tietysti hinta pitää sopia etukäteen, mutta olimme kahden päivän kambodzan-kokemuksella jo niin kehittyneitä, että saimme kyydin ja hinnan sovittua silmänräpäyksessä. Valuuttana siis yleisesti ottaen Yhdysvaltain dollari, mutta alle taalan vaihtorahat tulevat paikallisena rahana, rieleinä).

Hotellilla vasta klo 11 jälkeen, sitten vielä pientä kännäilyä ja netissä surffaamista, ja koisimaan vasta vähän ennen yhtä.

372# Cambodia, 2

Kuun ja auringon välissä olento on,
käärmeen kasvot ja rippeet enkelin,
sekö minusta jäljellä enää on,
missä olin ja missä lentelin

17.1.2015, +27 Mostly cloudy, Siem Reap, Cambodia

(bongatut eläimet: porsas, apina, skorpioni, lintuja, kanoja, kukkoja, kaskaan ääniä, hämähäkkejä, hyttynen, puhveli, norsu)

Tuli nukuttua loistavasti, lähes kymmenen tuntia unta. En muista koska olisi niin hyvin nukuttanut. Silti ei yhtään harmittanut herätä seitsemältä, joskin lykkäsin puolella tunnilla ylösnousua. Kävin suihkussa ja kasilta kävin hakemassa PE:n aamiaiselle.

Ihan ok hotellitason aamiainen. Pekonia, leipää, kahvia ja jotain hedelmiä. Mä en tunnistanut hedelmistä kuin vesimelonin, mutta muutkin olivat hyviä ja mehukkaita. Sitten käytiin nopeasti vaihtamassa kamat, ja tasan ysiltä oltiin hotellin ala-aulassa kuten sovittu oli. Lähdimme ensimmäiselle retkelle.

Siem Reapin ja samalla koko Kambodzan ykkösnähtävyys on Angkor Watin temppelialue. Temppeleitä on siellä tuhatkunta, ja alueella asui aikoinaan miljoona ihmistä, joten suuresta alueesta on kyse, eikä sen läpikäymiseen riitä päivä. Me saimme kolmen päivän liput, vaikka tarkoitus oli bongata päänähtävyydet parissa päivässä. Siem Reapista ei ollut pitkä matka itse Angkor Watin alueelle, muutamia kilometrejä. Sen taitoimme bussilla, mutta varsinaiselle temppelialueelle piti vaihtaa pienempään bussiin; portit yms ei oltu mitoitettu rakennusvaiheessa kuin norsuille.

Lippua varten piti käydä kuvauttamassa itsensä ja kaulaan sai sitten kuvallisen pääsylipun.

Kaksi norsua.

Alueen vanhimmat mestat olivat 1100-1200 luvuilta. Temppelit olivat tietysti toinen toistaan samanlaisia ja mulla kun on huono nimimuisti niin en näin enää blogausvaiheessa muista nimiä enkä aikakausia. Alueella oli kuitenkin niin hindujen, buddhalaisten kuin luonnonuskontojenkin temppeleitä, joten aika ekumeenisissä meiningeissä ollaan menty. Kävimme kahdessa eri temppelissä, kuvasimme koristeltuja seiniä ja liikuimme japanilaisten ja korealaisten turistimassojen seassa. Toisen temppelin huipulle pääsi nousemaan kapeita portaita pitkin; mä laitoin pohjelihakset testiin, PE jäi alas. Jostain syystä korkeat paikat eivät hänelle tällä kertaa maistuneet - eipä siinä mitään kun itsekin muistelen edelliskesän Etna-kokemustani.

Joillekin temppeleille pääsi kiipeämäänkin.

Meidän matkaryhmässämme on semmoinen vanhemmanpuoleinen yksinäinen ukkeli, kutsuttakoon häntä vaikka sinipaitamieheksi. Hän on extrovertti, ei kaihda olla kysymättä typeriä, keskeyttämättä toisten puheluja tai aktiviteettejä, muutenkin vähän rasittava tapaus. Kiinnitimme PE:n kanssa jo edellispäivänä huomiota kyseiseen herrasmieheen, ja olimme koko ajan huolissamme ettei hän ota meitä "kaverikseen". Eilispäivän torireissun aikana hän oli jotain ihme paskaa ostanut kojusta ja mietinkin että ei kai hän meinäa syödä kyseisiä kamppeita. Nyt hän vaikutti huonovointiselta, istui aina kuin mahdollista, ja toisen temppelin jälkeen ei miestä näkynyt. PE huolestui sen verran että tiedusteli oppaalta ukon kohtaloa; oli lähtenyt tuktukilla takaisin hotellille. Ilmeisesti paskahätä kaasi ensimmäisen retkeläisen?

Kivikasoja.

Rastatukkainen neitokainen tervehtimässä Angkor Watin kävijöitä.

Muutama lauma apinoita nähtiin. En tiedä mitä lajia ne olivat, semmoisia kissen kokoisia. Varmaan turistit ovat niitä ruokkineet, vaikuttivat kesyiltä tapauksilta, vai tunnistivatko sitten peilikuvansa? Kauppiaita oli myöskin rasittavuuteen asti; mä olin unohtanut ottaa repun mukaan, siis sellaisen pienen repun missä kantaa vähiä tavaroita ja nyt olin liikkeessä muovikassilla ja näytin aivan pultsarilta. Etsin kauppiailta laukkuja, mutta ei ollut kuin sellaisia naismallisia. Ja kun näytin potentiaaliselta ostoehdokkaalta niin ympärillä hyöri niin mielisairas määrä myyjiä etten meinannut päästä enää edes eteenpäin. Nuorimmat myyjät olivat tuskin neljää ikävuotta vanhempaa. Kerjäläisiä oli niin ikään; monet vanhemmat ottivat lapset mukaan kerjuulle jotta näyttivät entistä säälittävimmiltä. Näille olisi virhe antaa rahaa; lasten paikka on koulussa eikä kerjuulla. Silti teki pahaa nähdä lapset paskaisissa vaatteissa ja paskaisina. En tiedä koska sellaiset ovat peseytyneet, tahi syöneet. Samaan aikaan "meillä" lapset harmittelevat saamiaan vääränlaisia joululahjoja.

Apinainen.

Käytiin syömässä välillä lounas. Tilasin nuudelit beefillä ja ihmettelinkin miksi mun ruokaa ei näkynyt eikä kuulunut. Jonkun ajan kuluttua joku toinen asiakas huuteli onko joku tilannut annoksen nuudeleita beefillä, se oli tullut hänelle mutta ei ollut ymmärtänyt sanoa tarjoilijalle mitään. Noh, täytyihän mun sitten se imuroidan naamariin, en tiedä paljonko ukko oli sitä vetänyt. Juomaksi olutta 0,64 litran puteli. Vessassa sitten tiesin ratkaisun olleen väärä; mitään ei tullut ulos, mutta tunsin valtavan kusihädän olevan viiden minuutin päässä.

Naamariin piti lisätä ruoan lisäksi myös aurinkorasvaa kun se tuntui kireältä. Aivan täydeltä teholta aurinko ei paistanut, mutta lämpöä oli silti +27 astetta. Ja vaikka olikin lähes pilvistä niin huomasin hotellille päästyäni niskan palaneen täysin. Punaniska.

Lounaan jälkeen käytiin vielä yksi temppelialue läpi. Lara Croft ja Tomb Rider-elokuva oli kuvattu täällä. Hienoja ja kuvauksellisia temppelit olivatkin. Tämän alueen erikoisuus oli puiden ja luonnon valtaus. Puut yms olivat satoja vuosia kasvaneet pienestä linnun paskan sisältämästä siemenestä valtaviksi, kymmenien metrien korkeiksi puiksi ja uloittaneet juurensa pitkin seiniä. Vaikuttavan näköistä.

Juurihoitoa.

Temppelin sisältä.

Käytiin vielä bissellä (joskin vaihtoehtona sai käydä shoppailemassa itsensä hermoraunioksi tai vessassa tai uudella temppelialueella) ennen kuin palasimme takaisin hotellille.

Hotlassa puolentoista tunnin lepo ja suihku, ja sitten otimme PE:n kanssa tuktukin kylille. Maksoi kolme dollaria, maksu sovittava etukäteen.Vaikeaa se ei ollut, kuski taisi sitä jopa itse ehdottaakin. Turvallisuuden tunteesta lienee syytä vaieta. Yhdet liikennevalotkin täällä näytti olevan, mutta niiden käytöstä kukaan ei näyttänyt ymmärtävän mitään. Ainakaan se ei aiheuttanut ajajissa minkäänlaisia toimenpiteitä, vaan väistämisvelvollisuus sovittiin edelleen ilmein toisten kuskien kanssa risteykseen ajettaessa.

Kylillä etsin edelleen laukkua. Löysin sitten lopulta yhden pienen repun, joka sekin oli mielestäni naisellinen mutta päätin ottaa sen silti. Tinkasin älyttömästi, mutta kyllähän mä tiedän että mua kusetettiin. Myyjänä oli kaunis nuori nainen joka vielä kaupan päätyttyä pyysi itselleen dollaria; mun rahat kun menivät kuulemma riistäjäkapitalistin kassaan. Hyvä yritys. Jos olisin ollut kaljoissa niin läpi olisi mennyt.

Osa paikallisista naisista on hyvinkin kauniita; johtuu varmaan taloudellisesta tilanteestaan, koska he pukeutuvat nätisti, ovat puhtaita, tukka laitettu kauniisti ja naama viimeisen päälle. Satsaavat selvästi kauneuden hoitoon. Toinen puoli on sitten sitä köyhää, rääsyissä kulkevia paskasia naispoloja, jotka yleensä raahavat vielä pientä lasta käsivarsillaan. Yhtäkään lihavaa tai raskaana olevaa naista en ole vielä nähnyt. Tissejäkään ei ole näille ole juuri suotu, mutta ehkä se on enempi rodullinen kysymys kuin hyvinvointiin liittyvä öh, muodollisuus. Miehet puolestaan ovat lähes kaikki rumia. Pienikokoisia hekin, joskin ehkä osa lihavempia. Latuska naama, äreä ilme, samanlaiset tukat. Ihonväriltään ihmiset ovat ruskeampia mitä luulin, huomattavasti tummempia kuin kiinalaiset tai japanilaiset. Vanhoja ihmisiä en ole nähnyt ainuttakaan. Ilmeisesti kuolevat nuorina tai sitten pitäytyvät pois katukuvasta, tai liikkuvat vain omilla asuma-alueillaan.

Skorppendahl.

Käytiin bissellä, sitten syömässä. Ruoka ei ollut hääppöistä mutta ei pahaakaan. Lihaa oli niukalti ja enempi kasvista. Koska päivisin tulee käveltyä mielisairaita määriä, uskon olevani painoltani hyvässä kuosissa kun pääsen takaisin, siitä huolimatta että juon kosolti olutta. Kaikennäköistä kaupustelijaa, förääjää ja huorakauppiaita oli kimpussa pilvin pimein.

Vuvve poseeraamassa.

Käytiin vielä irkkubaarissa (outoa, että olipa millainen pyllynreikä tahansa niin aina sieltä irkkubaari löytyy) jossa otettiin dollarin maksavat kaljat ja kuuntelimme hetken liveorkesteria ja nautimme vielä alkuvaiheen loman tunteesta, ennen kuin otimme tuktukin takaisin hotellille. Ensin luultiin että tuktuk ajoi meidät väärin, mutta osasihan se lopulta perille.

Nukkumaan siinä puoli kahdentoista aikoihin.

371# Cambodia, 1

15.1.2015 - 16.1.2015, +26 clear, Siem Reap Cambodia 

(bongatut eläimet: kisse, vuvve, lehmä)

Sitten matkarapsan pariin. Tavoitteena saada tämän vuoden puolella jutska blogattua loppuun, saa nyt nähdä. Kerrottakoon itse matkasta sen verran, että ihan opastettu kierros on tällä kertaa luvassa suunnalla Kambodza - Vietnam. Mua ärsyttää reppureissaajissa se niiden dissaus samsonite-porukkaa kohtaan, mutta aikaresurssimme ovat rajalliset ja toisaalta halu päästä helpolla ja tehokkaasti paikasta toiseen. Matkakaverina tällä kertaa PE.

* * * * *

Heräsin vähän ennen kahdeksaa porukoilta, enkä saanut enää nukuttua. Joku kusipää laittoi työasähköpostiin viestin jolloin puhelin päästää merkkiäänen. Se ja lähestyvä loma sai minut ylös.

Mulla oli klo 12.40 saakka aikaa pakata, syödä pitse ja käydä suihkussa. Kiirehän siinä tuli, mutta ehdin minuutilleen. Takaiskuna sen verran, että olin kadottanut aktiivirannekkeen laturin ja myöhemmin huomasin unohtaneeni myös jonninlaisen kantoveskan retkitavaroille. Olin luvannut itselleni meneväni metrolla ja bussilla lentokentälle, mutta kyllä kadutti. Oli tosiaan hilkulla etten ottanut taksia. Bussi oli kuitenkin ihan miellyttävä kokemus, 1/3 osa täynnä, kaikki tuntuivat olevan ulkomaalaisia. Sää Hesassa oli harmittavankin hyvä; aurinko paistoi ja oli pari astetta plussaa. Toisaalta mulla oli kesävermeet päällä, joten ihan hyvä ettei mitään paukkupakkasia ollut.

Kahden kieppeillä olin lentokentällä ja tapasin PE:n. Kerrankin oli tullut ennen minua. Checkin oli tehty jo edellisenä päivänä, nyt piti vielä printata matkalaukkuun ne matkalaukkutägit ja lähettää laukku hihnalle. Se on yllättävän haastavaa, ja mietittiin miten jotkut mummelit selviävät hommasta. Kyllä niin perseestä kun kaikki palvelu on karsittu minimiin.

Meitä ihmetytti matkan itinerary. Tarkoitus oli lentää Helsingistä Saigonin kautta Siem Reapiin, Kambodzaan, jossa ensimmäinen varsinainen hotelli oli. Kuitenkaan meillä ei ollut mitään tietoa miten Saigonista jatketaan eteäpäin.Check in oli tehty vain Saigoniin ja sinne lähetimme laukutkin. Kävimme turvatarkastuksessa ja sen jälkeen bissellä Oak Barrellissa. Sitten suunnistimme vielä uuden passintarkastuksen läpi non-schengen -alueelle, käytimme automaattipassintarkastuslaitteita. Kymmenen minuuttia ennen kuin astuimme koneeseen matkatoimistomme laittoi tekstarin jossa käskivät meitä Vietnamin päässä menemään heti transit -alueen tiskille buukkaamaan itsellemme lennot Siem Reapiin. Ööh, mites laukut kun ne ovat checkattu Saigoniin? Viestissä painotettiin, että missään nimessä ei saanut tulla ulos Vietnamin puolelle.

Epätietoisuuden vallitessa marssimme lentokoneeseen. Paikkamme olivat keskirivillä, rivinro 21 joten välttyisimme ehkä sienirisotolta tällä kertaa. Lisäksi meillä oli aivan uskomaton jalkatila, kun edessämme oli seinä eikä toinen penkkirivi., meillä oli yksi vierustoveri. Se oli samoilta suunnilta kotoisin kuin PE ja löysivätkin yhteisen sävelen.

Matka kesti sen 10h30 minsaa ja olihan se juu perseestä. Lensi ensin Porvoon yli, Suomenlahden yli, sivuuttaen Pietaria ja Moskovaa ja siitä alaspäin Afganistanin ja Intian yli aina Thaimaaseen ja eteläiseen Vietnamiin saakka. Välissä oli neljän tunnin pimeä hetki, jolloin nukuttiin. Mua sit ärsyttää kaikki sellaiset jotka sanovat "Mä en saa ikin lentokoneessa nukuttua... krooh pyyh". Vierustoverimme oli tätä kastia. Kokeilin vetää semikännit, mutta sekään ei auttanut unen saamiseksi. PE:n kanssa sitten juteltiin ja takana oleva äijä alkoi valittamaan ettei saa nukuttua jutustelumme takia. Kostoksi päätin palkita takana istuvan miekkosen pierukaasuseoksella.

Aamiainen oli ihan ok vaikkei kahvia saatukkaan, mä en tiedä mitä niille oli tapahtunut. Oliko sää estänyt kahvinkeiton? Kumma, että ykkösluokalle sitä riitti pannukaupalla; he istuivat verhon edessä meidän edessämme seuraavalla rivillä.

Kone laskeutui perille vähän ennen puolta kahdeksaa. Kiiruhdimme transit halliin koska luulimme että meillä on kiire. Olimme jo koneessa tutustuneet äijään, joka oli tulossa meidän kanssa vastaavalle reissulle, ja hänkin murehti laukkujen kohtaloja. Mutta, meidän kokoonnutettiin kasaan parin lentokenttämiehen toimesta, sen jälkeen tehtiin uusi buukkaus Cambodia Angkor Air - lennolle, matkalaukkutägit revittiin irti ja joku ukkeli lähti välittäämään laukkujamme eteäpäin. Me menimme puolestaan turvatarkastukseen, joka tuli niin yllättäen etten ehtinyt tyhjäämään taskujani. Hälytys söi kuin syötävä, mutta näytin virkailijalle taskussani ollutta purkkapakettia jolloin hän hymyili kauniisti ja sanoi OK. Vasta sitten huomasin, että mulla oli kourallinen kolikoita taskussa, rannekello kädessä jne :D

Päästiin sitten lähtökerrokseen ja huomattiin, että meillä oli neljän tunnin aika ennen kuin kone lähtisi. Mikä oli niin helvetillisen kiirettä sitten? Kello oli vähän yli kahdeksan; Saigon - tai Ho Chi Minh city, kuten myöhemmin puhuttiin - on Lontoon kokoinen kaupunki mutta lentokenttä on tasoa Tampere. Pubi oli kuitenkin auki ja mentiin sinne vaikka oltiinkin ainoat asiakkaat. Otettiin kunnon tuopposet naamariin. Sen jälkeen käytiin tutkimassa lentokenttää ja käytiin syömässä Burger Kingissä. Eiköhän siitä majoneeseista ja salaatista saa ensimmäiset vatsataudit?

Tapoimme aikaa piereskelemällä ja kävelemällä ja lopulta pääsimme koneeseen. Näimme jo portilla matkanjohtajamme joka ensimmäiseksi iski paperilapun täytettäväksi. Vähän arvelutti matkustaa kambodzalaisella lentokoneella, ei kai semmoinen voi kovin turvallinen olla? Saimme kuitenkin taas paikat riviltä 14 (rivi 13 puuttui) ja jälleen kerran meillä oli hätäuloskäyntipaikat joten jalkatila oli ylellinen tälläkin kertaa. Nousun jälkeen lentoemotar jakoi meille vielä kolme uutta lappua - mm. terveydentilalappu. Takanani istuivat kaksi naista jotka köhivät koko ajan niin että mulla tukka huojui ja mietin mahdoinko saada niistä plunssan. Olisi ollut kiva tietää, mitä he laittoivat terveydentila-lappuun merkintöjä, siellä kun juurikin kysyttiin plunssasta ja yskösistä.

Matka kesti 45 minsaa ~ 480 kilsaa se taisi olla. Koko aika meni lappujen täyttämiseen. Ja kas, kentälle viimein päästyämme huomasimme olevamme sittenkin viimeisiä.

Kauas oli tälläkin kertaa pitkä matka.

Jonotus oli erikoinen ja kaamea. Ensiksi piti palauttaa terveyslappu; naamiokasvoinen äijä vaihtoi sen keltaiseen lappuun. Sitten jonotettiin luukulle jossa piti antaa passi, 30 us$ rahaa, valokuva itsestään ja yksi lapuista. Sen jälkeen piti jonotella tovi taas kolmannessa jonossa, jonka päässä miesvirkailija huuti khmeriksi länsimaalaisten turistien etunimejä. Onneksi bongasin omani, ja sain  passin. Lappu, valokuva ja 30 taalaa oli lähtenyt pois, mutta olipahan viisumi passista. Sitten jonotettiin kuvaukseen ja otettiin sormenjälki kaikista 10 sormesta, ja palautettiin virkailijalle 1 lappu. Sitten noudettiin laukut jotka yllätykseksi olivatkin perillä, ja sitten heitettiin tullattavaa-lappu tyhjään laatikkoon?!?! Tätä ei oltu vartioimassa kenenkään toimesta. Ja sen jälkeen olimmekin ulkona Kambodiassa.

Ilma tuntui lämpöselle. Taksikuskit olivat heti kimpussa ukottamassa kyytiinsä. Bussi oli paikalla, joskin matkalaukut vei perille pakettiauto. Bussi oli ahdas ja hyvin kuuma, jokainen paikka tuli täyteen. Suomesta asti päällä ollut takki ja pitkähihainen lähtivät kyllä äkkiä reppuun. Tapasimme oppaan toki myös, joka jakoi meille yksinkertaisia käytännön ohjeita. Kertoi myös miksi tulomatka oli ollut semmoista säädöstä; Vietnamin viranomaiset olivat muuttaneet uuden vuoden kunniaksi viisumiehtoja, mutta eivät olleet muistaneet kertoa niistä Suomen viranomaisille tahi matkaoppaille tai kenellekään mitään. Suomalaisille myönnetään vain kertaviisumi, joten emme voineet sen vuoksi tehdä poistumista Vietnamin kentälle. Muuten meidän olisi pitänyt mennä Phnom Penhissä anomaan uusi viisumi.

Heti lentokentältä poistuttua katukuvaan tulivat lehmät, vuvvet, kisset yms. eläimet. Matka hotellille kesti 20 minsaa, ja meni nopeasti kun riitti ihmeteltävää. Sydäntalven vihreys hämmästytti tälläkin kertaa ja auringonpaiste. Kadut pölisivät punaruskeaa pölyä. Ihmiset ajoivat mopojaan t-paidoissa. Mä olen tottunut vain harmaan eri sävyihin ulkona liikuskellessa ja toppavaatteissa jurottaviin ihmisiin.

Tervetuloa Kambodzaan, sähkömiehen paratiisiin.

Hotellilla menimme ensitöiksemme syömään seisovan pöydän antimet. 70% saa täällä ainakin vatsataudin, silti joku suomalainen uhosi että hänen pakkinsa kestää mitä vain. Mua huoletti. Ruoka oli kuitenkin ihan hyvää, ehkä vähän jäähtynyt ja nauta oli ehkä vähän sitkeää, mutta ihan hyvää. Sillä välin kun söimme niin opas väsäsi meille hotellihuoneet valmiiksi. Laukkukin oli viety puolestamme.

Hotellihuone oli siisti mutta sijainti perseestä. Taas hissin odotusaulassa kuten ranskassakin, ja editse kulki vilkasliikenteinen tie. Muuta valittamista ei ollut. Kävin suihkussa ja testasin netin toimivaksi.

Etelän hetelmät.

Aikaero oli Suomeen verrattuna viisi tuntia eteäpäin. Koska ei oltu nukuttu käytännössä ollenkaan, niin alkoi kyllä sisäinen kello olla melkoisen sekaisin. Neljältä lähdimme hurjalta tuntuvalle tuktuk-ajelulle ja kävimme markkinoilla. Siellä oli tietysti hurjia hajuja ja näkyjä. PE:n kanssa teimme pienen kiepin ja kävimme bissellä Angkor what?-ravintolassa, jonka nimi olikin minulle entuudestaan tuttu, kun kaveri siellä oli kerran käynyt ja naureskellut nimeä (alueen ykkösnähtävyys on Angkor Wat-temppelialue).  Yllättävän siistiä, ei haissut paska mitenkään vallitsevasti / häiritsevästi, kerjäläisiäkin näkyi melko vähän, joskin förääjät alkoivat käymään hermoille melko pian. Elantoahan nekin toki ajattelevat, mutta jos kuskeja on jonossa viisi niin ei riitä että ensimmäisen kuskin yritykset dumaa, vaan jokaiselle on kieltäydyttävä erikseen. Muita vedätyksiä ei vielä ainakaan huomattu, ei edes lapsikerjäläisiä joita täällä kuulemma on paljon. Sellaisille ei pidä antaa rahaa. Muutama jalkapuoli kyllä näkyi. Sitten taas tuktukilla takaisin hotelliin. Kävimme vielä viereisessä supermarketissa jossa oli aivan ryöstöhinnat. Ostin silti pari putelia kaljaa, vettä, purkkaa ja sipsejä.

Terassikausi avattu.

Pari vuorokautta valvottu joten tuntui kyllä ja kävimme vain vähän kävelemässä ja drinksuilla hotellin baarissa. Palasimme huoneeseen, korkkasin vielä oluen ja surffailin kun oveen koputettiin. Siellä oli siivooja tulossa tekemään iltasiivousta. Mitä jumalautaa, en ole sellaisesta ennen kuullut ja ajoin ukkelin matkoihinsa. Myöhemmin kyselin PE:ltä asiasta. Hänelläkin oli sellainen käynyt ja hän oli päästänyt sen huoneeseen. Oli ottanut päiväpeitoin pois, harjannut vessanpyntyn ja pöyhinyt tyynyjä, sulkenut verhot ja keittänyt teevettä ja mitä vielä :D

Nukkumaan klo 21.

370# Laiskotellen ♫♪..

Masentavat talviset kelit ja tammikuu ja joulun jälkeinen aika on vierahamme taas. Viikon ajan en ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Laihis on niin ikään olutta ja menneen talven lumia ja loskia. Olen pelännyt plunssaa ja oksennustautia. Ja liukastumista. Ja hammassärkyä. Puhumattakaan muista vastoinkäymisistä.

Loma on alkamassa. Tammikuu on paras aika lomailuun vaikken ollut sitä mieltä vielä muutama vuosi sitten. Jostain syystä mulla on kovasti perhosia vatsassa. Ehkä se johtuu kun olen menossa suuntaan, jossa en ole ennen käynyt. Tai kun saa lukea mystisistä lentokoneonnettomuuksista. Tai sitten rauhan uskonnon edustajien tempauksista. Tai matkakohteesta, joka lienee kehitysmaa, jossa on paskasta ja kurjaa. Tauteja, korruptiota, köyhyyttä ja sen semmoista.

Ehkä olis pitänyt mennä vain johonkin idylliseen rantakohteeseen. Samat maabongaukset sieltä saa, mutta ei tarvitse nähdä sitä kurjuutta. Pelkään, että anti-vasemmistolaisuus kokee minussa kolauksen? Noh, tokihan meillä on kädestä pitäen opastus ja liikumme kuin porvarit.

Selviäisi nyt tästä viimeisestä työpäivästä kunnialla. Pakatakin varmaan pitäisi jossain vaiheessa. Tällä hetkellä mulla on puhelimessani 53 muistutusta tälle päivälle, ja stressiä pukkaa. Mut ehkä se tästä.

Ei muuta kuin hyvää reilua pariviikkoista tammikuun loppua. Olkoon loskat ja pakkaset kohdillaan. Katsotaan sitten jos saisi matkalta jonnin näköistä rapsaa riipastua kasaan.

369# Kippolassa, 2

Taas on yhdestä vuodesta selvitty (pun intended) niin tarkastallaanpa kippola-vierailuja. Tarkoitus siis käydä mahdollisimman monessa eri ravitsemusliikkeessä. Ehto täyttyy vain, jos on käyty nauttimassa kippolassa vähintään yksi ravintola-annos alkoholia.

Pitemmittä puheitta, tässä vuoden 2014 ravintolalista ja tilastopläjäys:

#	PVN	VP	Ravintola	Paikkakunta
1	9.1.2014	Torstai	My City Helsinki	Vantaa
2	9.1.2014	Torstai	Finnair	N/A
3	9.1.2014	Torstai	Radisson Hacienda	Cancun, Mexico
4	10.1.2014	Perjantai	Mayaland	Chicen Itza, Mexico
5	10.1.2014	Perjantai	Pancho's	Merida, Mexico
6	10.1.2014	Perjantai	Gran Real Yukatan	Merida, Mexico
7	11.1.2014	Lauantai	Truck bar	Sotuta de Peon, Mexico
8	11.1.2014	Lauantai	Hacienda	Sotuta de Peon, Mexico
9	11.1.2014	Lauantai	La Parilla	Merida, Mexico
10	12.1.2014	Sunnuntai	Comida Yucateca	Uxmal, Mexico
11	12.1.2014	Sunnuntai	Ppapp hol chac de Uxmal	Uxmal, Mexico
12	12.1.2014	Sunnuntai	Hoten Plaza Campeche	Campeche, Mexico
13	12.1.2014	Sunnuntai	Restaurant Marganzo regional	Campeche, Mexico
14	13.1.2014	Maanantai	La Chiapaneca	Palenque, Mexico
15	13.1.2014	Maanantai	Cafe Plaza	Palenque, Mexico
16	13.1.2014	Maanantai	Restaurant Maya	Palenque, Mexico
17	13.1.2014	Maanantai	Villa Mercedes	Palenque, Mexico
18	14.1.2014	Tiistai	La Selva	Palenque, Mexico
19	14.1.2014	Tiistai	Ristorante Misol-Ha	Misol-Ha, Mexico
20	15.1.2014	Keskiviikko	Hotel Villa Maya	Flores, Guatemala
21	16.1.2014	Torstai	Templo IV	Tikal, Guatemala
22	16.1.2014	Torstai	La Ceiba	Tikal, Guatemala
23	16.1.2014	Torstai	La Luna	Flores, Guatemala
24	17.1.2014	Perjantai	El Portal de Yaxha	Yaxha, Guatemala
25	17.1.2014	Perjantai	The Vidorian room	Belize City, Belize
26	18.1.2014	Lauantai	Ronnie's	Caye Caulker, Belize
27	18.1.2014	Lauantai	Sobre las Olas	Caye Caulker, Belize
28	18.1.2014	Lauantai	Tropical paradise	Caye Caulker, Belize
29	18.1.2014	Lauantai	Rainbow	Caye Caulker, Belize
30	18.1.2014	Lauantai	Sahara Grill	Belize City, Belize
31	19.1.2014	Sunnuntai	Holiday Inn	Chetumal, Mexico
32	20.1.2014	Maanantai	Kinich	Tulum, Mexico
33	20.1.2014	Maanantai	Occidental Allegro, buffet	Playa del Carmen, Mexico
34	20.1.2014	Maanantai	Occidental Allegro, pool bar	Playa del Carmen, Mexico
35	21.1.2014	Tiistai	Tequila Barrell	Playa del Carmen, Mexico
36	21.1.2014	Tiistai	Ambar bar	Playa del Carmen, Mexico
37	21.1.2014	Tiistai	The Mexican	Playa del Carmen, Mexico
38	22.1.2014	Keskiviikko	Occidental Allegro, lobby bar	Playa del Carmen, Mexico
39	23.1.2014	Torstai	Air Margaritaville	Cancun, Mexico
40	1.3.2014	Lauantai	Sevilla	Turku
41	1.3.2014	Lauantai	Pikku-Torre	Turku
42	1.3.2014	Lauantai	Edison	Turku
43	1.3.2014	Lauantai	Hospoda	Turku
44	1.3.2014	Lauantai	Koulu	Turku
45	2.3.2014	Sunnuntai	Alvari	Turku
46	2.3.2014	Sunnuntai	Whiskey Bar	Turku
47	5.3.2014	Keskiviikko	Elite	Helsinki
48	8.3.2014	Lauantai	Oak Barrell	Vantaa
49	8.3.2014	Lauantai	Bierbrunnen an der Plumpe	Berlin, Germany
50	8.3.2014	Lauantai	Bistro & kaffehaus am Alex	Berlin, Germany
51	8.3.2014	Lauantai	Zur Gerichtslaube	Berlin, Germany
52	8.3.2014	Lauantai	Quell Eck	Berlin, Germany
53	8.3.2014	Lauantai	Tryp hotel	Berlin, Germany
54	9.3.2014	Sunnuntai	Bella Italia	Berlin, Germany
55	9.3.2014	Sunnuntai	Vogt's bier-express	Berlin, Germany
56	9.3.2014	Sunnuntai	Bierbar Alexanderplatz	Berlin, Germany
57	10.3.2014	Maanantai	Zoologischer garten	Berlin, Germany
58	10.3.2014	Maanantai	Kadewe	Berlin, Germany
59	10.3.2014	Maanantai	Mantee	Berlin, Germany
60	10.3.2014	Maanantai	Speise Kombinant	Berlin, Germany
61	10.3.2014	Maanantai	Bistro Grillhaus	Berlin, Germany
62	11.3.2014	Tiistai	Wrap me	Berlin, Germany
63	11.3.2014	Tiistai	Am food lounge St Wolfgang str.	Berlin, Germany
64	11.3.2014	Tiistai	Leysieffer	Berlin, Germany
65	11.3.2014	Tiistai	Marche	Berlin, Germany
66	19.3.2014	Keskiviikko	Momento	Helsinki
67	21.3.2014	Perjantai	Juttutupa	Helsinki
68	21.3.2014	Perjantai	Treffipub	Helsinki
69	21.3.2014	Perjantai	Herttoniemen Helmi	Helsinki
70	21.3.2014	Perjantai	Sailor's	Helsinki
71	26.3.2014	Keskiviikko	Stefan's steakhouse	Helsinki
72	2.4.2014	Keskiviikko	Fonda del Sol, Itäkeskus	Helsinki
73	3.4.2014	Torstai	Belge	Helsinki
74	3.4.2014	Torstai	Iltakoulu	Helsinki
75	3.4.2014	Torstai	Cella	Helsinki
76	3.4.2014	Torstai	Rytmi	Helsinki
77	8.4.2014	Tiistai	Jyvänen	Vantaa
78	10.4.2014	Torstai	Prkl Club	Helsinki
79	10.4.2014	Torstai	Kaisla	Helsinki
80	14.4.2014	Maanantai	Sir Eino	Helsinki
81	14.4.2014	Maanantai	Koto	Helsinki
82	14.4.2014	Maanantai	Bruuveri	Helsinki
83	16.4.2014	Keskiviikko	Rodos, Itäkeskus	Helsinki
84	18.4.2014	Perjantai	Foxy bear	Helsinki
85	25.4.2014	Perjantai	Vltava	Helsinki
86	25.4.2014	Perjantai	Morrison's	Helsinki
87	25.4.2014	Perjantai	U. Kaleva	Helsinki
88	25.4.2014	Perjantai	Kafe Moskova	Helsinki
89	25.4.2014	Perjantai	Old Hat	Helsinki
90	26.4.2014	Lauantai	Dubliner	Helsinki
91	29.5.2014	Torstai	Cafe Hello Lentoasema	Vantaa
92	29.5.2014	Torstai	Hajnovka	Prague, Czech Republic
93	29.5.2014	Torstai	Cafe Narodni	Prague, Czech Republic
94	29.5.2014	Torstai	Danovy Doklad	Prague, Czech Republic
95	29.5.2014	Torstai	Chudoba	Prague, Czech Republic
96	29.5.2014	Torstai	Bar and books	Prague, Czech Republic
97	30.5.2014	Perjantai	U Kocoura	Prague, Czech Republic
98	30.5.2014	Perjantai	Zlata Lyra	Prague, Czech Republic
99	30.5.2014	Perjantai	U Prince	Prague, Czech Republic
100	30.5.2014	Perjantai	Zephyr	Prague, Czech Republic
101	30.5.2014	Perjantai	Vodka bar Propaganda	Prague, Czech Republic
102	30.5.2014	Perjantai	Jakara	Prague, Czech Republic
103	31.5.2014	Lauantai	Hostinec U Rotundy	Prague, Czech Republic
104	31.5.2014	Lauantai	Hooters, Havelska	Prague, Czech Republic
105	31.5.2014	Lauantai	Miminoo	Prague, Czech Republic
106	31.5.2014	Lauantai	Pizza & Pasta factory	Prague, Czech Republic
107	31.5.2014	Lauantai	Al Capone's	Prague, Czech Republic
108	31.5.2014	Lauantai	Konvikt	Prague, Czech Republic
109	1.6.2014	Sunnuntai	Hangar bar	Prague, Czech Republic
110	1.6.2014	Sunnuntai	Shanghai duowei	Prague, Czech Republic
111	1.6.2014	Sunnuntai	El mundo del tabaco & cafe	Prague, Czech Republic
112	2.6.2014	Maanantai	Pataässä	Helsinki
113	11.6.2014	Keskiviikko	Nikolai, Suomenlinna	Helsinki
114	30.6.2014	Maanantai	Iguana, Kaisaniemi	Helsinki
115	6.7.2014	Sunnuntai	Rosso	Lappeenranta
116	9.7.2014	Keskiviikko	Grilli Toro	Espoo
117	14.7.2014	Maanantai	Glassblower	London, UK
118	14.7.2014	Maanantai	Angus steakhouse, Oxford Circus	London, UK
119	15.7.2014	Tiistai	The National Cafe, National Gallery	London, UK
120	15.7.2014	Tiistai	Le Petit Blanc	London, UK
121	15.7.2014	Tiistai	Spaghettihouse. Soho	London, UK
122	16.7.2014	Keskiviikko	The Ten bells	London, UK
123	16.7.2014	Keskiviikko	Woodin's Shades	London, UK
124	16.7.2014	Keskiviikko	Bill's, Hammersmith	London, UK
125	17.7.2014	Torstai	La Dolce Vita	London, UK
126	17.7.2014	Torstai	Bella Italia, Soho	London, UK
127	18.7.2014	Perjantai	Searcys	London, UK
128	18.7.2014	Perjantai	Grand Union, Camden Town	London, UK
129	18.7.2014	Perjantai	Poppies, Camden Town	London, UK
130	18.7.2014	Perjantai	Bridge, Heathrow	London, UK
131	21.7.2014	Maanantai	Lufthansa	N/A
132	21.7.2014	Maanantai	Adelholzener bar	Munich, Germany
133	21.7.2014	Maanantai	Bistro Romain	Nice, France
134	22.7.2014	Tiistai	Le Botticelli	Monaco
135	22.7.2014	Tiistai	U Cavagnetu	Monaco
136	22.7.2014	Tiistai	Le Grande Cafe de Lyon	Nice, France
137	22.7.2014	Tiistai	La Stekia	Nice, France
138	23.7.2014	Keskiviikko	Opera Plage	Nice, France
139	23.7.2014	Keskiviikko	La Grande Voile	Nice, France
140	23.7.2014	Keskiviikko	Sud	Nice, France
141	23.7.2014	Keskiviikko	Le Lodge	Nice, France
142	24.7.2014	Torstai	Caffe Roma	Cannes, France
143	24.7.2014	Torstai	Resto le Bosphore	Cannes, France
144	24.7.2014	Torstai	Patin Couffin	Nice, France
145	25.7.2014	Perjantai	SAS	N/A
146	25.7.2014	Perjantai	Le Sommelier	Copenhagen, Denmark
147	25.7.2014	Perjantai	The Bar Hmshost cph Airport	Copenhagen, Denmark
148	2.8.2014	Lauantai	Maininki	Helsinki
149	2.8.2014	Lauantai	Ravintola Loisto	Helsinki
150	2.8.2014	Lauantai	Solmu	Helsinki
151	2.8.2014	Lauantai	Fregatti	Helsinki
152	2.8.2014	Lauantai	Siilinpesä	Helsinki
153	27.8.2014	Keskiviikko	Rosso, Citykäytävä	Helsinki
154	30.8.2014	Lauantai	Boulevard Social	Helsinki
155	11.9.2014	Torstai	Helmi Grilli	Helsinki
156	17.9.2014	Keskiviikko	La Famiglia, Kaari	Helsinki
157	21.9.2014	Sunnuntai	Huviretki	Lappeenranta
158	1.10.2014	Keskiviikko	Suola & Pippuri, Itäjkeskus	Helsinki
159	18.10.2014	Lauantai	Myllypuron keilahalli	Helsinki
160	18.10.2014	Lauantai	Wanha Mylly	Helsinki
161	29.10.2014	Keskiviikko	Döner Harju	Helsinki
162	21.11.2014	Perjantai	Apollo, Cafe	Helsinki
163	3.12.2014	Keskiviikko	Flamingo SPA	Vantaa
164	20.12.2014	Lauantai	Hamburger Börs, Lobby bar	Turku
165	20.12.2014	Lauantai	Oscar pub & grill	Turku
166	20.12.2014	Lauantai	Hunter's Inn	Turku
167	20.12.2014	Lauantai	Teerenpeli	Turku
168	20.12.2014	Lauantai	Olavin Krouvi	Turku

 

Viikkopäivätaso:
		Maanantai	22
		Tiistai	17
		Keskiviikko	21
		Torstai	25
		Perjantai	29
		Lauantai	39
		Sunnuntai	15

 

Jakauma on yllättävän tasainen, eikä lauantaita lukuunottamatta suuria heittelyjä ole. Ehkäpä tässä ollaan omaksuttu ns. eurooppalainen juomakulttuuri sitten.


 

Kuukausitaso:
		Tammikuu	39
		Helmikuu	0
		Maaliskuu	32
		Huhtikuu	19
		Toukokuu	18
		Kesäkuu	6
		Heinäkuu	33
		Elokuu	7
		Syyskuu	3
		Lokakuu	4
		Marraskuu	1
		Joulukuu	6

 

No juu. Loma osui tammikuulle, ja tipatonta kuukautta vietettiin sitten helmikuussa. Alkuvuosi ja lomakuukaudet sanelivat ravintoloiden määrän. Loppuvuodesta ollut aina hiljaisempaa, niin nytkin. Mitään tekemistähän tällä ei ole sen kanssa, että vakioravintolat on koluttu läpi jo alkuvuonna.

Suomikohtainen tilasto:
		Vantaa	5
		Turku	12
		Helsinki	42
		Espoo	1
		Lappeenranta	2

Kertonee enempi matkailun puutteesta kotimaassa. Vaihtuvuutta kaupunkien suhteen on selvästi vähemmän kuin aiemmin. Hesa ylivoimainen ykkönen, hopeamitalin valuminen Turulle on yllättävämpää. Vantaa on pärjännyt lentoasemansa vuoksi.

Maakohtainen tilasto:
		Suomi	62
		Meksiko	26
		Guatemala	5
		Belize	6
		Saksa	18
		Tsekki	20
		Iso-Britannia	14
		Ranska	10
		Monaco	2
		Tanska	2
		N/A	3

Tätä taulukkoa voidaan pitää pienenä ihmeenä, kun vuodenaikana lipitelty kymmenessä eri maassa. Tosin täytyy huomioida, että ns. lentoasemien trasfer-alueet on tässä tilastossa merkitty omiksi maikseen, vaikka sinänsä ollaankin ei-kenenkään-maalla. Tsekeissä on näemmä pidetty kovaa tahtia yllä, pronssisija vain muutaman päivän vierailun aikana.

Vuonna 2015 ajattelin kyllä lomailla tästä "kisasta" ja pitää välivuoden. Muutenhan sitä katoaa vallan motivatsioonit.