879# Lefkas

 28.6.-29.6.2025, +32, Scattered clouds, Lefkada, Greece

Oltiin toukokuussa buukattu Pp:n kanssa Aurinkomatkoilta valmis matkapaketti Kreikkaan, Lefkakseen. Emme olleet siellä aiemmin käyneet, ja paikka näytti mukavalta Gabriel Travelerin videoilla, ja lisäksi se oli niitä harvoja paikkoja jonne tehtiin matkoja lauantaista lauantaihin. Tiistai-tiistai ei oikein omaan aikatauluun olisi sopinut. Harminlista kuitenkin, että Prevezaan oli aina iltalento, siinä tavallaan menetti yhden matkapäivän, vaikka tuntien määrä perillä olikin sama aamulentojen kanssa.

Sain pakattua vasta aivan viime hetkillä kamat valmiiksi, ennen kuin porukat tulivat hakemaan minua klo 14.40. Ajoin itse lentokentälle, Pp oli minua jo kentällä vastassa. Normityyliin tehtiin baggage dropit ja lähtöselvitykset automaatilla. Näihin aikoihin lähti hirveästi Aasian lentoja, ja paikka oli täynnä kiinalaisia. He kyllä osaavat ottaa paikan ns. haltuun metelöimällä, etuilemalla, tungeksimalla jne. Selvisimme kuitenkin turvatarkastukseen kun oli niin monta linjastoa käytössä. Minulla reppu feilasi taas tarkastuksen, käsidesi joutui lisätarkastukseen.

Kuten niin monesti ennenkin, matkalle lähtö käy tästä ovesta.

Kävimme ensiksi tarkistamassa lähtöportin, joka oli tänään 35. Sitten menimme O’Leary’s-baariin, jossa otin itse lähtökaljan. Tuoppi maksoi huikeat 13,40€. Voi hemmetti mitä hintoja, tuolla saisi jo lavan kaljaa Tallinnasta. Pp ei ottanut mitään. Sen jälkeen notkuimme tovin lähtöportin läheisyydessä. Koneemme boardaus alkoi ajallaan, kone tuli aivan täyteen, mutta silti meitä istutettiin ylimääräinen vartti ennen kuin kone pääsi matkaan.

Lentoaseman photospotilla <3

Suuntana Preveza.

Kone jo odotteli.

Yskijöitä ei pahemmin ollut. Mulla oli ikkunapaikka, Pp oli keskellä, joku ukkeli käytäväpaikalla – ei sanonut meille mitään. Alkumatkasta kapteeni ennusti olevan turbulenssia, mutta ukko vaikutti turhan varovaiselta, mitään tärinää ei juuri aiheutunut ja turhaan pidettiin myyntikärryt suljettuina. Vasta Puolan kieppeillä turvavalon merkkivalo sammutettiin, ja tarjoilu alkoi. Otimme skumpat ja itse vielä konjakin. Aika mukavasti meni tuo kolmen tunnin lento.

Pasilaa lentokoneesta kuvattuna.

Lentokoneen brenkut.

Paikkamme olivat koneen keskivaiheilla, edestä ja takaa pääsi ulos, eli olimme viimeisten joukossa. Ei ollut tuubipaikkaa, mutta piti itse kävellä asemarakennukseen. Olimme olleet Pp:n kanssa tällä samalla Aktionin kentällä 9 vuotta sitten käydessämme Pargassa, silloin oli sama meininki. Koska emme olleet käyneet vessassa lentokoneessa, niin nyt oli tarve päästä jo sinnekin. Tietysti jonot olivat tässä vaiheessa helkkarilliset.

Illaksi pois kotoota.

Ei bussikuljetusta, vaan kävelyä lentokentälle.

Kiitos Finnair, palvelit meitä hyvin.

Meidän matkalaukut tuli vasta viimeisten joukossa, minun taisi olla kaikkein viimeisin. Aurinkomatkojen pari opasta oli valmiudessa ottamaan meidät vastaan ja ohjasivat meidät bussiin numero 4. Olimme sielläkin viimeisten joukossa. Matkalaukut piti laittaa itse bussin alaosan matkatavarasloossiin, se oli jo niin täynnä, että heitimme ne kylmästi pinon päällimmäiseksi. Paksu yöpukuun sonnustautunut paikallisopas oli ohjaamassa jotenkin toimintaa, mutta oli kyllä niin laiska suoritus, että ihmettelin mitä helkkaria silläkin oppaalla oli virkaa, yhtä hyvin bussikuski olisi pystynyt kuuluttamaan hotellin nimet. Ei toivottanut edes tervetulleeksi tai hyvää lomaa, saati että olisi kertonut jotain infoa tms.

Matkalaukkuja venaamassa. Aina hermostuttava hetki.

Bussi oli ahdas ja kuuma, ensiksi piti istua siellä varmasti yli 20 minuuttia ennen kuin bussi pääsi liikkeelle, meidän paikat oli toiseksi viimeisellä rivillä. Taakse änkesi vielä joku pariskunta jotka yskivät jatkuvasti kumpainenkin + eukko vielä korisi välillä kummallisesti. Kun bussi vihdoin ja viimein saatiin liikkeelle, niin matka eteni vauhdikkaasti mutta silti kesti vielä tunnin ennen kuin olimme perillä. Paikallisopas kuulutti hotellien nimet, mutta muuta virkaa hänellä ei ollut, keskittyi lähinnä olemaan tiellä. Ei edes kertonut mihin suuntaan bussipysäkiltä pitäisi lähteä.

Hotellimme oli nimeltään Lefko. Se oli saanut 3,5 tähden luokitusen Aurinkomatkoilta, mutta sen parempaa ei ollut tarjolla. Olimme kuitenkin ottaneet sviitin, kun ... no kun me nyt olemme me. Respaa oli aluksi vähän vaikea löytää, kun ei tiedetty missä rakennuksessa sellainen oli, ei oltu viitsitty kylttejä pystyttää. Allasbaarista meidät kuitenkin toivotettiin tervetulleeksi ja ohjattiin respaan. Kreikkalainen virkailija oli ripeä töissään, ei tarvinnut edes passia näyttää kun hän tiesi jo keitä olimme (joskin nimi oli kirjoitettu avainkorttiin päin  mäkeä. Huoneemme oli kakkoskerroksessa (katutaso – ykköskerros – kakkoskerros), käytävän päässä. Siinä oli erillinen olkkari, sitten makkari, siisti vessa ja kylppäri, ja kaksi parveketta. Ilmastointia ei oltu pidetty päällä (sähköjen saamiseksi piti laittaa avainkortti lukijaan eikä siihen käynyt mikään muu kuin hotellin avainkortti), joten kämppä oli aika kuuma. Käsi- ja pesuaine / shampoo oli annosteltu nätteihin pulloihin ja ihan hyvän tuoksuisia. Oli käsipyyhkeet ja kylpypyyhkeet, joskin jälkimmäiset olivat aika niukanmalliset ja käsipyyhkeille ei ollut kuin yksi seinäkoukku. Muutenkin huoneessa oli vähän kaappitilaa, ja mikä pahinta, yhteislakana peittona. Jääkaappi oli melko iso, mutta jostain syystä siinä oli läpinäkyvä ovi (mikä itsessään on kiva idea) mutta jääkaapista puski sellainen kummallinen valonkajo mikä häiritsi nukkumista. Kummassakin huoneessa oli erilliset ilmastointilaitteet, siitä plussaa. Myöskin televisiokanavia tuntui riittävän, ja taisipa tv:llä päästä youtubeenkin. Netti oli jonkunlainen, ainakin kreikkalaisen mittapuun mukaan (download-nopeus 32,2Mbs). Turvakaappi oli myös. Löytyi myös kapselikahvikeitin ja marshallin kaiutin – näille ei välttämättä tule käyttöä, mutta nice to have. Ennen kaikkea siisteys toi hyvän fiiliksen.

Respa.

Olkkari.

Makkari.

Kello hivoitteli jo puoltayötä, joten eipä siinä ehtinyt muuta tekemään kuin käymään suihkussa pesemässä matkan aikana kertyneet bakteerit veks, ja vähän asettumaan taloksi ja sitten tutumaan.

Huonosti sujui yö, heräilimme koko ajan. Välillä oli vähän viileä kun Pp oli rohmunnut peiton, mutta jossain vaiheessa heräsin kun hän marmatti minua peittovarkaaksi ja haki sitten pyyhkeen itselleen peitoksi. Joka tapauksessa yö tuli lopulta lusittua, ja heräsimme klo 8.

Ykkösparveke.

Näkymä kakkosparvekkeelta.

Korpivesi miellytti meitä.

Hotellimme aamiaisaika oli klo 8-10. Laadusta oli kyllä varoitettu hotellin arvosteluissa, eikä se kovin hyväksi paljastunutkaan. Pahanmakuista leipää, ok croissant, leikkeleet jonkunlaisia ja kovan kakkahädän aiheuttanut kahvi + bulkkiappelsiinimehu. Söimme ulkona kun sisätilat oli täytetty yskijöillä. Aamiainen ei ollut hääppöinen, se täytyy kyllä sanoa. 

Aamiaistarjoilut.

Aamiainen.

Lähdimme sitten vähän tutustumaan kylille, kun se oli jäänyt meiltä edellisillalta väliin. Oli sunnuntai ja aikainen aamu, ja meininki oli hiljaista. Ensiksi kävimme etsimässä lyhyimmän reitin rannalle; se löytyi helposti muutaman sadan metrin päästä hotellilta. Ranta oli kapea kaistale, johon oli levitetty rantavuoteita. Toistaiseksi saksalaiset eivät olleet vielä varanneet montakaan (olivat toki maksullisia). Merenpohja näytti olevan samantyylinen kuin Korfussa, sellaista pientä kiveä jonka päällä kävely tuntui varmasti höpöniltä. Emme menneet nyt kuitenkaan vielä uimaan, vaan jatkoimme katsomaan mitä itse kylillä olisi meille tarjottavana. Siellä oli pieniä liikkeitä, hyvin tyypillinen turistikylämäinen miljöö. Rantakadulla oli paljon kahviloita, mekin asettauduimme yhteen ja tilasimme frappet ja veden hintaan 6,50 (tippeineen 8€). Ystävällinen ja nopea palvelu.

Raitti uimarannalle.

Välimereä <3

Meidän lähikirkko.

Nydrin pääraitti.

Aristoteles Onassiksen patsas.

Venesatama.

Ikaroksesta sai kahveet maistuvat.

Arvosana frapelle 5/5.

Kävimme sitten vielä katsastamassa muutamia kauppoja läpi, lähinnä supermarketteja. Eräässä kaupassa oli omistaja-papparaisen hellyyttävä ja masentunut vuvve jota paijasimme, mutta muuten kaupassa oli kolminkertaiset kusetushinnat verrattuna muihin, emmekä ostaneet sieltä mitään. Zeus-niminen supermarket vaikutti parhaimmalta, ostimme sieltä ouzoa, kaljaa, sodavettä, tavan vettä, sipsejä yms. Maksoi 14€ ja risat. Palasimme sitten hotellille viemään ostokset, aurinkorasvaamaan itsemme ja vaihdoimme uintikamat päälle. Menimme lähirannalle jossa olimme jo aiemmin pistäytyneet. Ranta tuntui pahalle jalkapohjissa, siinä oli vähän heinää ja vesi tuntui kylmälle. Silti mittari näytti sen olevan 27 asteista, joten kai se oli sitten pakko uskoa. Ranta oli semi-äkkisyvä, vastaranta oli yllättävän lähtellä eivätkä aallot päässeet isoiksi. Ikävintä oli samat purevat ahvenet joita oli Israelissa. Ne aiheuttivat sätkyn joka kerta jos erehtyi hetkeksikin lepuuttamaan koipisia merenpohjassa.

Sunnuntaiaamuna oli kylänraitti hiljainen.

Kirkas ja lämmin vesi.

Rantapedeissä oli myös lukittavat kaapit, 5/5.

Paluumatkalla kävimme hotellimme uima-altaalla ottamassa ensin jääkylmän suihkun ja sitten uimalla hetken altaalla ja hetken olimme porealtaassa. Chillailimme sitten hetken varjossa allasvuoteilla, katselimme pääskysten, varpusten ja pulujen meininkiä. Ne kävivät mielellään juomassa uima-altaalla ihmisuijista välittämättä. Pääskyset joivat suoraan lennosta.

Palasimme hotellihuoneeseen jossa dokasimme parvekkeella aiemmin ostamamme ouzon pois. Siitä meni kyllä hetkeksi aikaa tuiteriin. Siivooja kävi koputtelemessa ovella; hän ei puhunut kuin kreikkaa. Saimme kuitenkin pyyhkeet vaihdettua ja Pp:lle oman lakanan yöksi (olimme jo aiemmin koittaneet saada sellaista hotellin respasta), mutta kielitaito ei riittänyt, että olisimme saaneet myös roskiksen tyhjennettyä. Päätimme sitten lähteä selvittämään päätä tekemällä toisen uintikierroksen. Sekin oli ihan ok, kalat eivät tällä kertaa päässeet puremaan, mutta jalkoja ei parannut laskea maahan hetkeksikään. Meressä kellui hieman roskia, mm. yksinäinen kahvikuppi muovikansineen jotka veimme rannalle sekä yksittäinen kokonainen sipuli??

Parvekkeen ouzo-hetki.

Huoneessa otimme suihkut, katselin sitten hetken youtubea telkkarista Pp:n levätessä. Pp oli sipsilakossa, eikä hän ollut syönyt mitään koko päivänä aamiaista lukuun ottamatta ja vaikutti vähän happamalta. Lähdimme drinksuille rantabaariin; asetuimme Di Paris-nimiseen baariin. Ostimme mojitot á 8€, tippeineen maksoivat yhteensä 18€. Hyvät juomat mutta viinaa olisi voinut olla vähän enemmän. Sitten kävimme ostamassa minulle hamam-pyyhkeen ja kusiluistimet. Pp:llä oli uupumuskohtaus, ja valitteli kuumuutta, vaikka mielestäni ei ollut niin paha keli – tosin mieleen tuli se kerta kun itse koin samanlaisen uupumuksen Itävallan 30-asteisessa museossa. Olin kadottanut aiemmin aamulla jo käsidesini, joten kävin monessa kaupassa kysymässä sellaista (kreikaksi apolymantiko cherion), mutta ainoastaan yhdestä paikasta sitä löytyi mutta sekin oli iso puolen litran pönikkä. Lisäksi etsimme Cair-skumppaa, mutta emme löytäneet sitä kuin riistohintaan tahi puolimakeana – sellaistahan ei juo kuin puliukot.

Drinksubaari.

Mojitot.

Kävimme huoneessa dumppaamassa ostokset ja sitten menimme Yefsi-nimiseen ravintolaan, jonka olimme bongannnet aiemmin drinkkibaari-kierroksella. Siinä oli blondi, ehkä nelikymppinen nainen sisäänheittäjänä. Ravintolassa oli vain yksi pariskunta ennen meitä, mutta otimme silti riskin. Ihan kiitettävän täyteen kippola pian tulikin. Pp tilasi kleftikon, itse tilasin giouvetsin, pari napsua ouzoa, olut ja vettä. Hinta oli tippeineen 55€, tosin ruokien hinnat eivät täsmänneet menu-hintoihin tahi ravintolan ulkopuolella oleviin hintoihin, se vähän sapetti. Mutta safka oli itsessään 5/5, joten annetaanpa olla. Kreikkalaista ruokaa meidän oli tehnyt mieli ja sen he kyllä osasivat täällä tehdä. Meillä oli ollut Pp:n kanssa kisseveikkaus, kuinka monta sellaista näemme viikon aikana, ja arvelimme luvun olevan 14. Joka tapauksessa 14 kisseä näkyi jo pelkästään illallisen aikana.

Illalliskippolamme.

Illallista.

Tämä epeli se jatkoi kinuta ruokaa.

Täältä sai sentään laskun paperisena.

Ilta jo saa...

Rantaraitti illalla.

Erikoinen botski.

Palasimme sitten hotellille. Kävimme suihkussa, huomasimme polttaneen itsemme hieman auringossa rasvauksesta huolimatta. Kirjoittelimme päivän tapahtumista muistiinpanoja ylös. Käsidesikin löytyi sitten sattumalta hotellin lattialta.

878# Kaakkoiskulmalla, 5

19.6.-22.6.2025, +11, Wet, Etelä-Karjalan maakunta

Suomen kesä oli edennyt jo keskivaiheeseen – tämä näkyi tietysti vain kalenterista, ei säiden puolesta. Olin veikannut jo toukokuun alussa, että tänä vuonna ei tulisi kesää ollenkaan ja hyvin näytti pitävän ennustukseni kutinsa. Mutta jotainhan se oli juhannuksenakin tehtävä, kaupunkijuhannus kun on ihan supersyvältä. Monesti olen huomannut joidenkin toitottavan, miten stadi (huutista) on aidoimmilaan juhannuksena kun junantuomat lähtevät veks. Just juu, kun katselee sitä sakkia mikä jää jäljelle... Ja kaikki mestat kiinni. Pois siis sieltä. Mies voi lähteä Hesestä ja Hese miehestä.

Onneksi Pp:n äiteen mökki oli vapaana. Sinne on matkaa vajaa kolmesataa kilometriä. Matkaan päästiin tietysti vasta töiden jälkeen; lintsasin sieltä pokkana tunnin, mutta silti pääsimme matkaan vasta viiden jälkeen. Olimme otaksuneet kiireellisempien jo ennättäneen alta pois, mutta ruuhkaa oli kuitenkin huomattavasti enemmän kuin tavallisena viikonloppuna. Matkantekoa vaikeutti vielä ikävä sää, vettä satoi koko matkan ja illan ajan. Lappeenrannassa pysähdyimme tekemään pitkän viikonlopun ostokset sekä aterioimaan Hesburgerissa. Molemmat rastit onnistuivat, joskin aikaa tuohonkin menee aina vähintäänkin tunti.

Taukoamaton sade siivitti matkaa.

Hesburgerista matkaevästä.

Lappeenrannan "risma".

Näillä ostoksilla juhannuksen viettoon.

Mökille ennätimme ehkä vartin yli yhdeksän. Vesisateesta huolimatta oli onneksi valoisaa; purimme auton kamoista, latasimme ruuat jääkaappiin, asettauduimme taloksi, reerasimme vuoteet ja näin ollen ensimmäinen ilta oli taputeltu.

Juhannusaaton aamuna sää oli onneksi kirkastunut; aurinko paistoi joskin tuuli pohjoisesta melko navakasti. Järvivesi oli vain noin 17-18 asteista, joten ei siihenkään oikein viitsinyt mennä uimasilleen ilman saunaa. Monilla mökkeily on suorittamista työleirillä, mutta me käytimme koko aikamme rentoutukseen ja laiskotteluun, sellainen sopi meidän pirtaan. Päivän merkittävämmäksi teoksi jäi ampiaispesän tuohoaminen. Teimme ruokapreppiksiä jo hyvissä ajoin, ja lämmitimme myös saunan aikaisin. Sauna- ja uintihommista päästyämme (kylläpä vesi olikin kylmää, hrr!) aloimme juopottelemaan shampanjaa verannalla. Siinä oli mukava istuskella ja juopua, vaikka kyseinen shamppis ei suosikkeihini lukeutunutkaan. 

Pien ampiaispesä.

Sauna.

Kippis!

Nostimme lipun salkoon. Kaasugrillistä oli kaasu loppunut, tai sitten emme osanneet sitä käyttää, mutta perinteinen koksi-grilli löytyi ja saimme tehtyä siinä makkaranyytit. Perunat jäivät ehkä vähän al denteksi, mutta muuten oli kiva syödä kyseistä lajia pitkästä aikaa. Illalla katselimme vielä vähän James Bondin edesottamuksia telkkarista.

Itadakimas~!

Tuuli tyyntyi illaksi. Savua näkyi ilman tulta.

Näkymä Suomesta.

Juhannuspäivä valkeni niin ikään aurinkoisena, mutta pilveni nopeasti. Iltapäiväksi oli luvattu sadetta, ja loppupäivän satoikin sellaista loputtomalta kestävää perussadetta. Minkäännäköisiä hyödyllisiä aikaansaannoksia ei syntynyt päivän mittaan ollenkaan, illansuussa lämmitimme saunan ja kävimme hyisessä järvessä uimassa. 

Niin oli kylmä, että piti takassakin pitää tulta.

Fire in the hole!?

Eläinhavainnotkin jäivät aika minimiin; kerran järvellä kiekaisi kuikka, peippo oli tehnyt pesän läheiseen linnunpönttöön ja lyijykynän mittainen herhiläinen etsi mökin seinustalta sopivaa pesäpaikkaa. Saunan jälkeen joimme taas putelin shampanjaa – se oli huomattavasti parempaa kuin aaton juoma. Harmi ettei ulkona tarennut sitä tehdä. Sitten paistelimme lehtipihvit ja uunitimme ranskalaiset perunat – niistä tuli poikkeuksellisen hyviä tällä kertaa.

乾杯！

Sunnuntai valkeni taas puolipilvisenä. Ei mikään kovin lämmin vieläkään. Istuskelimme hetken verannalla, siinä oli hetkittäin jopa lämmin. Kukkakärpäsillä on aina kummallinen mieltymys herkutella mun paljaita jalkoja, niin kävi taas. Jättiläismäinen herhiläinen aiheutti meissä pientä panikointia. Perusampiaisiakin oli, niitä ruokimme Raidilla. Ikävää kun ne selvästi haluaisivat duunailla pesiään mökin rakenteisiin. Pelottavampaa oli ajatus herhiläispesästä, sillä luultavasti sekin oli tiluksia tarkistelemassa, mahtaisiko kelvata hänen yhdyskunnalleen asuinpaikaksi.

Virolaista limpsaa.

Siivoskelimme ja tiskailimme (mökille tulee lämmitetty järvivesi hanasta, mutta ei varsinaista vesijohtovettä), veimme saunaan puita ja sen sellaista. Lopulta tuli aika vaihtaa verkkarihousut takaisin farkkuihin, ja lähteä tsekkaamaan juhannuksen paluuliikenteen määrä. Sitä ennen poikkesimme kuitenkin kylillä syömässä pitset.

Pitse.

Paluumatka sujui katkeamattomassa liikennevirrassa ja ryysiksessä, mutta onneksi ylilyönneiltä vältyttiin. Pp paineli vielä koko reilun kolmen tunnin matkan ykkösellä, joten olin kotosalla puoli kahdeksan aikoihin. Hyvin meni kolmen päivän relausreissu mökillä ilman suorituksia. Kokko nyt jäi näkemättä, mutta muutenhan juhannuksen taskilista tuli aika lailla tsekattua läpi.

Paluuruuhkaa.

877# Tallinna, 9

 7.6.2025, Saturday, +18, Mostly cloudy, Tallinn, Estonia

 

Oli taas aika tehdä jokavuotinen keilauksen kaudenpäätösmatka Tallinaan. Sinällänsä pidän perinteistä, mutta viime aikoina nämä Tallinnan reissut ovat käyneet vähän tylsiksi, kun toistavat aina sitä samaa. Olin ehdottanut yön yli reissua, mutta se ei RK:lle tai PE:lle jostain syystä käynyt. Lisäksi mulla oli ollut edellisenä iltana työpaikan kesäjuhlat, joten oli kaikin puolin hyvät fiilikset kun aamulla tein lähtöä terminaaliin... NOT.

 

Laiva lähtisi klo 10.30, mutta tuttuun tyyliin keuli aikataulustaan melkoisesti, joten olin terminaalissa jo klo 9.15. Parikaksikko tuli mun jälkeisellä ratikalla. Terminaalirakennus pullisteli väkeä, nämä kesälauantain aamulähdöt ovat erittäin suosittuja. Ja miksi eivät olisi, meno-paluu taisi irrota 35€:n hintaan, joskin meillä oli 9€:n alennuskoodi. Mä en ole koskaan kokeillut Eckerö Lineä, nytkin meillä oli tuttuun tyyliin Tallinkin MyStar-paatti buukattuna. Sää oli tuulinen, ja vähän jännitti vaikuttaisiko se laivan menoon jotenkin. Tämäkin huoli paljastui turhaksi.

Länsiterminaali alkukesän aamuna.

 

Ryysistä piisasi.

Menimme laivaan peräpäästä, nousimme raput ylös ja saimme baarista jopa ikkunapaikat. Haimme sitten kaljat, tasottava tekikin tässä vaiheessa aamua gutaa. Laiva lähti hieman kymmenen jälkeen. Vaihdoimme kuulumisia, mutta RK:n ja PE:n joku frendi tuli siihen samaan pöytään sitten istuskelemaan. Kaveri oli melkoinen papupata, ei siinä muut saaneet puheenvuoroa lainkaan. Kävimme kahvilan puolella hakemassa voikkarit ja toiset oluet, tosin PE tyytyi nyt pelkkään kahviin. 

Laivalle päästy.

 

Merille.

Laivan kahvilan tiloja.

Laivan päästyä Tallinnan satamaan annoimme kiireessä olevien rynniä ensin alta pois ennen kuin poistuimme kahvilasta. Se oli ihan hyvä idea, niin ei tarvinnut siinä tungoksessa painia menemään. Meidän keilausvuoro alkaisi vasta klo 14, joten meillä oli hyvää aikaa muutenkin. Terminaalissa oli Unibetin jätkä jakamassa juomalippuja, joten haimme sellaiset. RK:lla oli pubi jokin tietty pubi mielessään, joten otimme sen ensimmäiseksi kohteeksi, mutta se avattiin vasta klo 14. Kävelimme sitten Unibet Sports Bar Tallinnaan, jonne meillä oli juomaliput. Se löytyi osoitteesta Vana Viru TN 13, aika läheltä meidän Kuulsaal-keilahallia. Baari oli hiljainen, vain muutamia suomalaisia ryypiskelemässä. Tilasimme kaljat ja lonkeron, PE:tä vähän hävetti kun emme maksaneet / ostaneet mitään, käytimme vain ilmaislipukkeet. Joimme juomat ulkona; lintu paskoi mun lasiin, mutta onneksi olin melkein ehtinyt juomaan jo kaiken. Jo toinen linnunpaska-haveri samalle viikolle.

Uudelta vaikuttava talo.

Osa taloista oli nähnyt parempiakin päiviä.

Uutta ja vanhaa.

Formula-auto seinäkoristeena.

 

Ilmaislonkero.

Klo 14 ennätimme Kuulsaaliin. Se on ruman neukkuaikaisen kivitalon kakkos- ja kolmoskerroksessa. Kuten viimeksikin, menimme väärään kerrokseen, ja jouduimme jälleen käyttämään hengenvaaralliselta vaikuttavia kierreportaita. Paikka oli täynnä, mutta meillä oli onneksi varaus. Tunnin lauantaivuoro kenkineen maksoi n. 45€, joten melkeinpä Suomen hinnoissa oli tämä. Sitten tietysti vielä bisset päälle. Tunti kului nopeasti, tulokset nyt olivat mitä olivat kun ei ollut omia kamoja. Taisin voittaa ensimmäisen erän, PE toisen. 

Ku:l Sa:l-keilahalli.

 

Sekava keilahalli oli levittynyt kahteen eri kerrokseen.

Game on!

Keilauksen jälkeen menimme syömään. RK oli skoutannut meille paikan etukäteen, mutta dokumentaatiot näin jälkikäteen olivat kovin puutteelliset. Olettaisin, että kyseessä oli Vana Villemi-pubi, mutta sinne mentiin toisen ravintolan sisäänkäynnistä (The Dubliner?), ja ruokapuoli oli alakerrassa. Blogia kirjoittaessa edes kippolan nettisivut eivät toimineet, joten en voinut olla varma asiasta. Mä olin luvannut itselleni ja muille, että tällä kertaa en tilaisi iän ikuista junttiburgeria. PE otti sen, RK makkarasafkan ja itse olisin ottanut beef cheek, mutta sitä vastoin mulle toimitettiin joku leivitetty leike sienikastikkeella. Sienikastike oli erillisessä kaatonekussa (RK söi sen), ja ihmettelin kyllä asiaa kun ei menussa mainittu asiasta mitään. Hetken päästä kyyppari tuli tunnustamaan, että oli paskonut ruokatilauksen. No, en minä jaksanut alkaa odottelemaan uutta sapuskaa, joten sanoin ettei haittaa mittään. Ruoka oli kuitenkin ihan kohtalaista, ja ennen kaikkea edullista, taisi maksaa 10,50€, PE:n hampurilainen irtosi 8€:lla. Kalja maksoi sen 5,80€ tms. Töppäilystä - ja erityisesti töppäilystä johon lukeutuu sienet - lähtee 3 pistettä pois, joten annan arvosanaksi 2/5.

Väärä sapuska.

 

Päännojauspehmike urinaalin yläpuolella.

Menimme sitten lähettyvillä olevaan Valli bariin, joka on  RK:n suosikkeja ja myös itse diggaan tästä omalla tavallaan, vaikka paikka on vähän samanlainen kuin Cafe Moskova oli Hesessä aikoinaan. Kaurismäkeläinen tunnelma, hyvin kiusallinen sellainen, jurot työntekijät, ja arveluttavat humalaiset asiakkaat. Minua oli unettanut kovasti edellisessä ravintolassa joten päätin ottaa kahvin ja paikan erikoisen - Milli Mallikas-juoman johon tuli pari cl vodkaa, jotain keltaista juomaa toiset pari senttiä, ja sitten muutama kunnon tujaus tabascoa. On kyllä hyvä juoma, 5/5! Kahvin kanssa maksoi 7,50€.

Valli-baaria etsimässä.

Valli-baarissa myytiin jopa Domppaa 300€ / plo.

Kävelimme sitten oman aikamme vanhassakaupungissa, se nyt ei sinällään tarjonnut meille mitään uutta. Oli tietysti kesä, ja turisteja paljon. Tässä vaiheessa piti alkaa jo pitämään kelloa silmällä, ettei missattaisi paluulauttaa. Kävimme vielä pubissa Pühaste pubissa, jonne yritimme jo aiemmin. Mulla meni siinä paikassa kaikki pieleen, en osannut avata vessan ovea (ja kun tarjoilija avasi sen puolestani, mieleen tuli tietysti miten osaan avata sen sitten sisäpuolelta), enkä osannut tilata kaljaa, yms. Kaljat juotuamme menimme vielä satamaterminaalin alakerroksessa olevaan kauppaan, ostin sieltä limua ja Vana Tallinnaa kotiinviemisiksi. Kello oli jo sen verran, että laivaan pääsy oli alkanut joten mekin painelimme seuraavaksi sinne. Suurin osa menomatkan väestä oli jäänyt yöksi Tallinnaan, joten laiva ei ollut niin täynnä kuin tullessa. 

Tästä alkoi vanhakaupunki.

Raatihuoneentori.

Ovi.

I'll protect ya.

Kävelyä vanhassakaupungissa.

Sotakalustoa.

Viru-hotellissakaan ei ole tullut koskaan käytyä.

Pühaste-pub.

Nyt oli RK:n vuoro tilata kahvi, me tilasimme PE:n kanssa vadelmalonkerot. Vähän sellaista äitelän makuistahan tuo oli, mutta meni alas ihan ok. Kävin sitten kaupassa ostamassa itselleni Ritualsin kuortinta-ainetta (16,95€) ja sellaisen peltipurkillisen keltaisia Turkinpippuri-salmiakkeja (en muista hintaa). Kaupassa oli skumppamaistajaiset; edelläni ollut naiskaksikko tyrmistyi kun olivat ottaneet ensiksi proseccoa ja olisivat halunneet sen jälkeen toista skumppaa, mutta maistaja ei tarjonnut koska sanoi, että ei voi ensin juoda puolimakeaa ja sen jälkeen kuivaa skumppaa :D Totesin naisille, että nyt sattui paha hama, mutta mulle maistuisi kyllä skumppa - aloitetaan kuivasta :)

Meillä oli vielä aikaa ennen laivan saapumista satamaan joten tilasimme vielä yhdet lonkerot. RK alkoi valittelemaan, että hänellä kipeytyi kurkku ja alkoi yskiskelemään holtittomasti ja ääni katosi. Minua sellainen tietysti kauhistutti, mikä tauti tältäkin reissulta sitten tulisi...

 

Laiva saapui aikataulussa ja tuulesta huolimatta ei keinunut juurikaan. Ratikka tuli tietysti helkkarin täyteen ja vaikka se oli täyttynyt niin se ei tietenkään voinut lähteä yhtään aikaisemmin liikenteeseen, joten jouduimme sitäkin odottamaan tungoksessa varmasti kymmenisen minuuttia. Himaan pääsin joskus puoli yhdentoista jälkeen. Parin päivän ryypiskely oli vaatinut veronsa, ja meninkin nukkumaan melko nopeasti kotiin päästyäni.

Illan tullen takaisin Hesaan.

 

* * * *

Ei tarjonnut mitään uutta eikä ihmeellistä tämä, mutta ihan kiva kesäpäivän reissu. Arvosana 3/5.