879# Lefkas

 28.6.-29.6.2025, +32, Scattered clouds, Lefkada, Greece

Oltiin toukokuussa buukattu Pp:n kanssa Aurinkomatkoilta valmis matkapaketti Kreikkaan, Lefkakseen. Emme olleet siellä aiemmin käyneet, ja paikka näytti mukavalta Gabriel Travelerin videoilla, ja lisäksi se oli niitä harvoja paikkoja jonne tehtiin matkoja lauantaista lauantaihin. Tiistai-tiistai ei oikein omaan aikatauluun olisi sopinut. Harminlista kuitenkin, että Prevezaan oli aina iltalento, siinä tavallaan menetti yhden matkapäivän, vaikka tuntien määrä perillä olikin sama aamulentojen kanssa.

Sain pakattua vasta aivan viime hetkillä kamat valmiiksi, ennen kuin porukat tulivat hakemaan minua klo 14.40. Ajoin itse lentokentälle, Pp oli minua jo kentällä vastassa. Normityyliin tehtiin baggage dropit ja lähtöselvitykset automaatilla. Näihin aikoihin lähti hirveästi Aasian lentoja, ja paikka oli täynnä kiinalaisia. He kyllä osaavat ottaa paikan ns. haltuun metelöimällä, etuilemalla, tungeksimalla jne. Selvisimme kuitenkin turvatarkastukseen kun oli niin monta linjastoa käytössä. Minulla reppu feilasi taas tarkastuksen, käsidesi joutui lisätarkastukseen.

Kuten niin monesti ennenkin, matkalle lähtö käy tästä ovesta.

Kävimme ensiksi tarkistamassa lähtöportin, joka oli tänään 35. Sitten menimme O’Leary’s-baariin, jossa otin itse lähtökaljan. Tuoppi maksoi huikeat 13,40€. Voi hemmetti mitä hintoja, tuolla saisi jo lavan kaljaa Tallinnasta. Pp ei ottanut mitään. Sen jälkeen notkuimme tovin lähtöportin läheisyydessä. Koneemme boardaus alkoi ajallaan, kone tuli aivan täyteen, mutta silti meitä istutettiin ylimääräinen vartti ennen kuin kone pääsi matkaan.

Lentoaseman photospotilla <3

Suuntana Preveza.

Kone jo odotteli.

Yskijöitä ei pahemmin ollut. Mulla oli ikkunapaikka, Pp oli keskellä, joku ukkeli käytäväpaikalla – ei sanonut meille mitään. Alkumatkasta kapteeni ennusti olevan turbulenssia, mutta ukko vaikutti turhan varovaiselta, mitään tärinää ei juuri aiheutunut ja turhaan pidettiin myyntikärryt suljettuina. Vasta Puolan kieppeillä turvavalon merkkivalo sammutettiin, ja tarjoilu alkoi. Otimme skumpat ja itse vielä konjakin. Aika mukavasti meni tuo kolmen tunnin lento.

Pasilaa lentokoneesta kuvattuna.

Lentokoneen brenkut.

Paikkamme olivat koneen keskivaiheilla, edestä ja takaa pääsi ulos, eli olimme viimeisten joukossa. Ei ollut tuubipaikkaa, mutta piti itse kävellä asemarakennukseen. Olimme olleet Pp:n kanssa tällä samalla Aktionin kentällä 9 vuotta sitten käydessämme Pargassa, silloin oli sama meininki. Koska emme olleet käyneet vessassa lentokoneessa, niin nyt oli tarve päästä jo sinnekin. Tietysti jonot olivat tässä vaiheessa helkkarilliset.

Illaksi pois kotoota.

Ei bussikuljetusta, vaan kävelyä lentokentälle.

Kiitos Finnair, palvelit meitä hyvin.

Meidän matkalaukut tuli vasta viimeisten joukossa, minun taisi olla kaikkein viimeisin. Aurinkomatkojen pari opasta oli valmiudessa ottamaan meidät vastaan ja ohjasivat meidät bussiin numero 4. Olimme sielläkin viimeisten joukossa. Matkalaukut piti laittaa itse bussin alaosan matkatavarasloossiin, se oli jo niin täynnä, että heitimme ne kylmästi pinon päällimmäiseksi. Paksu yöpukuun sonnustautunut paikallisopas oli ohjaamassa jotenkin toimintaa, mutta oli kyllä niin laiska suoritus, että ihmettelin mitä helkkaria silläkin oppaalla oli virkaa, yhtä hyvin bussikuski olisi pystynyt kuuluttamaan hotellin nimet. Ei toivottanut edes tervetulleeksi tai hyvää lomaa, saati että olisi kertonut jotain infoa tms.

Matkalaukkuja venaamassa. Aina hermostuttava hetki.

Bussi oli ahdas ja kuuma, ensiksi piti istua siellä varmasti yli 20 minuuttia ennen kuin bussi pääsi liikkeelle, meidän paikat oli toiseksi viimeisellä rivillä. Taakse änkesi vielä joku pariskunta jotka yskivät jatkuvasti kumpainenkin + eukko vielä korisi välillä kummallisesti. Kun bussi vihdoin ja viimein saatiin liikkeelle, niin matka eteni vauhdikkaasti mutta silti kesti vielä tunnin ennen kuin olimme perillä. Paikallisopas kuulutti hotellien nimet, mutta muuta virkaa hänellä ei ollut, keskittyi lähinnä olemaan tiellä. Ei edes kertonut mihin suuntaan bussipysäkiltä pitäisi lähteä.

Hotellimme oli nimeltään Lefko. Se oli saanut 3,5 tähden luokitusen Aurinkomatkoilta, mutta sen parempaa ei ollut tarjolla. Olimme kuitenkin ottaneet sviitin, kun ... no kun me nyt olemme me. Respaa oli aluksi vähän vaikea löytää, kun ei tiedetty missä rakennuksessa sellainen oli, ei oltu viitsitty kylttejä pystyttää. Allasbaarista meidät kuitenkin toivotettiin tervetulleeksi ja ohjattiin respaan. Kreikkalainen virkailija oli ripeä töissään, ei tarvinnut edes passia näyttää kun hän tiesi jo keitä olimme (joskin nimi oli kirjoitettu avainkorttiin päin  mäkeä. Huoneemme oli kakkoskerroksessa (katutaso – ykköskerros – kakkoskerros), käytävän päässä. Siinä oli erillinen olkkari, sitten makkari, siisti vessa ja kylppäri, ja kaksi parveketta. Ilmastointia ei oltu pidetty päällä (sähköjen saamiseksi piti laittaa avainkortti lukijaan eikä siihen käynyt mikään muu kuin hotellin avainkortti), joten kämppä oli aika kuuma. Käsi- ja pesuaine / shampoo oli annosteltu nätteihin pulloihin ja ihan hyvän tuoksuisia. Oli käsipyyhkeet ja kylpypyyhkeet, joskin jälkimmäiset olivai aika niukanmalliset ja käsipyyhkeille ei ollut kuin yksi seinäkoukku. Muutenkin huoneessa oli vähän kaappitilaa, ja mikä pahinta, yhteislakana peittona. Jääkaappi oli melko iso, mutta jostain syystä siinä oli läpinäkyvä ovi (mikä itsessään on kiva idea) mutta jääkaapista puski sellainen kummallinen valonkajo mikä häiritsi nukkumista. Kummassakin huoneessa oli erilliset ilmastointilaitteet, siitä plussaa. Myöskin televisiokanavia tuntui riittävän, ja taisipa tv:llä päästä youtubeenkin. Netti oli jonkunlainen, ainakin kreikkalaisen mittapuun mukaan (download-nopeus 32,2Mbs). Turvakaappi oli myös. Löytyi myös kapselikahvikeitin ja marshallin kaiutin – näille ei välttämättä tule käyttöä, mutta nice to have. Ennen kaikkea siisteys toi hyvän fiiliksen.

Respa.

Olkkari.

Makkari.

Kello hivoitteli jo puoltayötä, joten eipä siinä ehtinyt muuta tekemään kuin käymään suihkussa pesemässä matkan aikana kertyneet bakteerit veks, ja vähän asettumaan taloksi ja sitten tutumaan.

Huonosti sujui yö, heräilimme koko ajan. Välillä oli vähän viileä kun Pp oli rohmunnut peiton, mutta jossain vaiheessa heräsin kun hän marmatti minua peittovarkaaksi ja haki sitten pyyhkeen itselleen peitoksi. Joka tapauksessa yö tuli lopulta lusittua, ja heräsimme klo 8.

Ykkösparveke.

Näkymä kakkosparvekkeelta.

Korpivesi miellytti meitä.

Hotellimme aamiaisaika oli klo 8-10. Laadusta oli kyllä varoitettu hotellin arvosteluissa, eikä se kovin hyväksi paljastunutkaan. Pahanmakuista leipää, ok croissant, leikkeleet jonkunlaisia ja kovan kakkahädän aiheuttanut kahvi + bulkkiappelsiinimehu. Söimme ulkona kun sisätilat oli täytetty yskijöillä. Aamiainen ei ollut hääppöinen, se täytyy kyllä sanoa. 

Aamiaistarjoilut.

Aamiainen.

Lähdimme sitten vähän tutustumaan kylille, kun se oli jäänyt meiltä edellisillalta väliin. Oli sunnuntai ja aikainen aamu, ja meininki oli hiljaista. Ensiksi kävimme etsimässä lyhyimmän reitin rannalle; se löytyi helposti muutaman sadan metrin päästä hotellilta. Ranta oli kapea kaistale, johon oli levitetty rantavuoteita. Toistaiseksi saksalaiset eivät olleet vielä varanneet montakaan (olivat toki maksullisia). Merenpohja näytti olevan samantyylinen kuin Korfussa, sellaista pientä kiveä jonka päällä kävely tuntui varmasti höpöniltä. Emme menneet nyt kuitenkaan vielä uimaan, vaan jatkoimme katsomaan mitä itse kylillä olisi meille tarjottavana. Siellä oli pieniä liikkeitä, hyvin tyypillinen turistikylämäinen miljöö. Rantakadulla oli paljon kahviloita, mekin asettauduimme yhteen ja tilasimme frappet ja veden hintaan 6,50 (tippeineen 8€). Ystävällinen ja nopea palvelu.

Raitti uimarannalle.

Välimereä <3

Meidän lähikirkko.

Nydrin pääraitti.

Aristoteles Onassiksen patsas.

Venesatama.

Ikaroksesta sai kahveet maistuvat.

Arvosana frapelle 5/5.

Kävimme sitten vielä katsastamassa muutamia kauppoja läpi, lähinnä supermarketteja. Eräässä kaupassa oli omistaja-papparaisen hellyyttävä ja masentunut vuvve jota paijasimme, mutta muuten kaupassa oli kolminkertaiset kusetushinnat verrattuna muihin, emmekä ostaneet sieltä mitään. Zeus-niminen supermarket vaikutti parhaimmalta, ostimme sieltä ouzoa, kaljaa, sodavettä, tavan vettä, sipsejä yms. Maksoi 14€ ja risat. Palasimme sitten hotellille viemään ostokset, aurinkorasvaamaan itsemme ja vaihdoimme uintikamat päälle. Menimme lähirannalle jossa olimme jo aiemmin pistäytyneet. Ranta tuntui pahalle jalkapohjissa, siinä oli vähän heinää ja vesi tuntui kylmälle. Silti mittari näytti sen olevan 27 asteista, joten kai se oli sitten pakko uskoa. Ranta oli semi-äkkisyvä, vastaranta oli yllättävän lähtellä eivätkä aallot päässeet isoiksi. Ikävintä oli samat purevat ahvenet joita oli Israelissa. Ne aiheuttivat sätkyn joka kerta jos erehtyi hetkeksikin lepuuttamaan koipisia merenpohjassa.

Sunnuntaiaamuna oli kylänraitti hiljainen.

Kirkas ja lämmin vesi.

Rantapedeissä oli myös lukittavat kaapit, 5/5.

Paluumatkalla kävimme hotellimme uima-altaalla ottamassa ensin jääkylmän suihkun ja sitten uimalla hetken altaalla ja hetken olimme porealtaassa. Chillailimme sitten hetken varjossa allasvuoteilla, katselimme pääskysten, varpusten ja pulujen meininkiä. Ne kävivät mielellään juomassa uima-altaalla ihmisuijista välittämättä. Pääskyset joivat suoraan lennosta.

Palasimme hotellihuoneeseen jossa dokasimme parvekkeella aiemmin ostamamme ouzon pois. Siitä meni kyllä hetkeksi aikaa tuiteriin. Siivooja kävi koputtelemessa ovella; hän ei puhunut kuin kreikkaa. Saimme kuitenkin pyyhkeet vaihdettua ja Pp:lle oman lakanan yöksi (olimme jo aiemmin koittaneet saada sellaista hotellin respasta), mutta kielitaito ei riittänyt, että olisimme saaneet myös roskiksen tyhjennettyä. Päätimme sitten lähteä selvittämään päätä tekemällä toisen uintikierroksen. Sekin oli ihan ok, kalat eivät tällä kertaa päässeet puremaan, mutta jalkoja ei parannut laskea maahan hetkeksikään. Meressä kellui hieman roskia, mm. yksinäinen kahvikuppi muovikansineen jotka veimme rannalle sekä yksittäinen kokonainen sipuli??

Parvekkeen ouzo-hetki.

Huoneessa otimme suihkut, katselin sitten hetken youtubea telkkarista Pp:n levätessä. Pp oli sipsilakossa, eikä hän ollut syönyt mitään koko päivänä aamiaista lukuun ottamatta ja vaikutti vähän happamalta. Lähdimme drinksuille rantabaariin; asetuimme Di Paris-nimiseen baariin. Ostimme mojitot á 8€, tippeineen maksoivat yhteensä 18€. Hyvät juomat mutta viinaa olisi voinut olla vähän enemmän. Sitten kävimme ostamassa minulle hamam-pyyhkeen ja kusiluistimet. Pp:llä oli uupumuskohtaus, ja valitteli kuumuutta, vaikka mielestäni ei ollut niin paha keli – tosin mieleen tuli se kerta kun itse koin samanlaisen uupumuksen Itävallan 30-asteisessa museossa. Olin kadottanut aiemmin aamulla jo käsidesini, joten kävin monessa kaupassa kysymässä sellaista (kreikaksi apolymantiko cherion), mutta ainoastaan yhdestä paikasta sitä löytyi mutta sekin oli iso puolen litran pönikkä. Lisäksi etsimme Cair-skumppaa, mutta emme löytäneet sitä kuin riistohintaan tahi puolimakeana – sellaistahan ei juo kuin puliukot.

Drinksubaari.

Mojitot.

Kävimme huoneessa dumppaamassa ostokset ja sitten menimme Yefsi-nimiseen ravintolaan, jonka olimme bongannnet aiemmin drinkkibaari-kierroksella. Siinä oli blondi, ehkä nelikymppinen nainen sisäänheittäjänä. Ravintolassa oli vain yksi pariskunta ennen meitä, mutta otimme silti riskin. Ihan kiitettävän täyteen kippola pian tulikin. Pp tilasi kleftikon, itse tilasin giouvetsin, pari napsua ouzoa, olut ja vettä. Hinta oli tippeineen 55€, tosin ruokien hinnat eivät täsmänneet menu-hintoihin tahi ravintolan ulkopuolella oleviin hintoihin, se vähän sapetti. Mutta safka oli itsessään 5/5, joten annetaanpa olla. Kreikkalaista ruokaa meidän oli tehnyt mieli ja sen he kyllä osasivat täällä tehdä. Meillä oli ollut Pp:n kanssa kisseveikkaus, kuinka monta sellaista näemme viikon aikana, ja arvelimme luvun olevan 14. Joka tapauksessa 14 kisseä näkyi jo pelkästään illallisen aikana.

Illalliskippolamme.

Illallista.

Tämä epeli se jatkoi kinuta ruokaa.

Täältä sai sentään laskun paperisena.

Ilta jo saa...

Rantaraitti illalla.

Erikoinen botski.

Palasimme sitten hotellille. Kävimme suihkussa, huomasimme polttaneen itsemme hieman auringossa rasvauksesta huolimatta. Kirjoittelimme päivän tapahtumista muistiinpanoja ylös. Käsidesikin löytyi sitten sattumalta hotellin lattialta.