711# Hauho

 28.5.-30.5.2021, +15, Clear, Hauho

Jotenkin oli unohtunut blogata toukokuun lopulla tehty mökkiviikonloppu w/ sukulaiset. Faija oli buukannut luksusmökin Hämeenlinnan Hauholta viikoksi, ja oli kutsunut minut ja veljen perheen sinne viikonlopuksi. Ajatus tuntui ihan mukavalle, pääsisi pois Hesa-kuplastaan ja näkisi vähän broidiakin pitkästä aikaa.

Porukat olivat menneet paikalle jo edellispäivänä. Mä olin valkannut itselleni junan klo 13:n pintaan, joten jouduin vähän lintsaamaan töistä, mutta perjantaiset ruuhkajunat saattoivat olla melkoisia koronalinkoja eikä sellainenkaan houkutellut. Aamupäivän koitin tehdä duunia täysiä, mutta ensimmäiset harmaat pilvet alkoivat kehittymään horisonttiin. Mutsi oli epävarma terveydestään, ja jonkinlaisen pohdinta-ajan jälkeen hän päätti lähteä kotiin muita tartuttamasta. Mielestäni ainoa oikea vaihtoehto. Broidin mielestä se oli aivan päätöntä, mikä kertoi kyllä osaltaan melkoisesta asennevammasta.

Sain duunit tehtyä ja pistin itseni Pasilaan. Juna tuli ajallaan, eikä siinä ollut kauheasti väkeä. Olen reissanut Helsingin ja Hämeenlinnan väliä aikanaan paljoltikin, vaikka viime kerrasta olikin aikaa. Matka kesti tunnin ja meni kyllä joutuisasti. Faija oli asemalla vastassa, Hämeenlinnasta oli Hauholle matkaa varmaan yli 30 km, mökki sijaitsi Iso-Roineen äärellä. Päästyämme perille broidin perhe oli juuri saapunut ennen meitä.

Mökki.

Asetuimme taloksi. Mökki oli kyllä hulppea ja hieno ja varmasti melkoisen uusi. Kodinkoneet olivat niin uutukaisia, ettemme meinanneet osata käyttää niitä ensinkään - käyttöohjeita ei oltu paikalle jätetty ollenkaan. Tilaa oli mukavasti, makuuhuoneita oli riittävästi. Olohuone oli valoisa ja avara, näkymä järvelle. Keittiö oli fiini. Sauna oli sähkökäyttöinen; kiukaan ohjauspaneeli oli saunan ulkopuolella seinässä. Nämä ovat ihan hienoja laitteita siinä mielessä, kun saunan saa lämmittää täsmälleen niihin lukemiin kun haluaa, mutta toteutus oli hieman epäkelpo kun saunan lämpömittarin anturi oli jostain syystä asennettu kattoon.

Kyökki.

 

Yksi makkareista.

 

Diggasin tästä taulusta.

 

Broidi alkoi puuhaamaan koko porukalle pitsaa. Meitä oli 4 aikuista ja kaksi lasta, joten yksinäisen ihmisen olisi ollut mahdotonta kuvitella millainen ruokamäärä pitäisi edes varata moiselle sakille. En muista edes kuinka monta pitsaa broidi pyöräytti, mutta uskomattomasti niitä oli ja osa meni vielä jääkaappiin myöhempiä käyttökertoja varten. Veikka haluaa aina kokeilla kaikkea uutta ja erikoista, mutta onneksi tällä kertaa oudoin täyte oli vain nduja eikä sekään ollut lainkaan hullumpi. Faijan ja mun kiellosta huolimatta muutamaan pitsaan oli eksynyt ananasta sillä se on heidän ja lasten suosikki (vaikka miltä kantilta yritän maailmaa tarkastella ja ymmärtää, niin ananas pitsassa menee kyllä yli ymmärryksen), mutta sallittakoon sellainen kokin vaivannäön vuoksi. 

Nduja.

Lämmitimme saunan joka jäi tosin melko haaleaksi kokemukseksi, kun emme olleet huomannut lämpömittarin anturia katossa, ennen kuin vasta aloimme ihmettelemään miten 75 astetta voi tuntua niin vilakalta. Mökkirannassa oli laituri jossa oli äkkisyvää, joten tarkkana sai olla lasten kanssa. Mutta aikuinen pääsi siitä hyvin uimaan, joskaan sitä pientä dippausta ei varsinaisesti voi uimiseksi kutsua. Järvivesi oli vasta 13 asteista. Pääsin heittämään talviturkin jo toukokuussa, yleensä sellainen ei tapahdu vielä kesäkuussakaan kun olen vähän huono pulikoimaan kylmissä vesissä (herrasmiehet eivät ui alle 25-asteisissa vesissä). Hauskaahan se oli, edelliskerran olin ollut uimassa lokakuussa eikä vesi ollut silloinkaan mitään linnunmaitoa.

Kiuas.

Laituri.

Loppuilta sujui kaljaa juodessa ja jääkiekkoa katsellessa. Tupa oli täynnä jätkämiehentäi-merkkisiä hyönteisiä, ja minua ne vähän inhottivat. Niitä oli vaatteissakin eivätkä ne irronneet millään, joskin käsidesistä ne eivät selvästikään diganneet. Lisäksi minua vähän huoletti kun nuorin lapsista vaikutti olevan yskässä, mutta vanhemmat viittasivat sellaiseen kintaalla, "ainahan pennut on kipeinä". Toivoin mielessäni, että se oli vain sellaista jälkiyskää, joka usein jää roikkumaan pitkäksi aikaa flunssan jäljiltä.

En nukkunut hyvin. Pienikin määrä alkoholia tuhoaa yöuneni ja niin taisi käydä tälläkin kertaa. Vuode ja bed linensit olivat kyllä hyvät (lakanatkin tuli talon puolesta, joskin joutui itse sijaamaan vuoteet). Sää oli jälleen aurinkoinen joskin vilakka.

Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä vähän kylille, Alvettulaan. Ihan nevari paikka minulle, vaikka olin Hämeenlinnassa asunutkin, mutta en ollut täällä koskaan pyörinyt. Kävimme ensiki katsomassa entisen museosillan. Sen jälkeen Alvettulan päänähtävyyteen, Pub Kylikseen. Se oli jonkinlainen combo-ratkaisu kyläkauppaa ja pubia. Koronasta huolimatta maskia ei käyttänyt täällä kukaan, vaikka ihmisiä tungeksi kaupan/pubin hämäryydessä. Otimme veikan kanssa pienet bisset, ukko otti kahvin ja lapset saivat jäätelöt. Istuimme terassilla, ja siinä tarkeni istua vaikka lämpötila oli vain 15 asteen luokkaa. Hämmästyksekseni bongasin erään työkaverini täältä myös.

Alvettulan silta.

 

Yli synkän virran.

 

Vanha maantiekyltti.

 

Ma & ti kiinni, su suljettu :)

 

Kauppa ja pubi.

Ajoimme seuraavaksi Hauholle. Juice oli tehnyt kylästä biisinkin joka tosin oli jäänyt vähemmälle huomiolle. Aika mitätön mesta, täytyy sanoa. Kävimme S-marketissa ja kirppiksellä. Sen jälkeen päätimme poistua faijan kanssa mökille, veikan perhe jäi vielä kylille. Sopi meille, saimme sen verran rauhaa, että pystyimme ottamaan mökillä pienet päikkärit.

Hauhon metropoli.

 

Kaikenlaista olis tarjolla.

Loppupäivä sujuikin perinteisesti hengaillen. Pelasimme lasten kanssa pelejä, lämmitimme saunan ja kävimme uimassa. Veden lämpötila oli dropannut entisestään ja oli tänään vain 12 asteinen. Hrr. Huoletusta herätti enemmän kun nyt molemmat lapsista olivat saaneet yskän ja välillä tuntui, että niillä oli kisa kumpi pystyi yskimään kovempaa. Olin tietysti hermoheikkona ja käly nauroi vittuili miten joku voi olla niin tautikammoinen.

Finnemaisema.

Yön nukuin edellistäkin yötä huonommin jos mahdollista. Sunnuntaipäivä sujui jotenkin nihkeästi, lähinnä yytsäillessä kelloa milloin pitäisi palata Hämeenlinnaan ja junalle (ja kotiin). Broidi oli saanut vanhemman tyttärensä innostumaan kalastuksesta ja eräjutuista, ja kävivät venholla hakemassa muutaman hauen. Me muut hengailimme pääosin mökillä. Lounaaksi valmismuusia ja lihapullia, ihan siedettävän makuista.

Lähdin neljän junalla takaisin kotiin, faija vei minut asemalle ja haki samalla parantuneen mutsin takaisin mökille. Junassa oli selvästi enemmän väkeä kuin tullessa, mutta väki vaikutti terveeltä. Minua kalvasi edelleen ajatus siitä, mahtoiko kakarien tauti tulla minuun? Vastauksen sain seuraavana päivänä, jolloin lentsu iski ja sairastin seuraavat kaksi viikkoa. Kohtalon ivaa, kun olin käynyt torstaina ottamassa koronarokotteen, olin kaikkein varovaisin ja silti sairastuin. Pääsin tosin tutustumaan koronatestauksen ihanuuteen sekä nieluviljelyyn, mutta se olkoot toinen tarina. Arvosana mökkiviikonlopulle 3/5. Ne tukkimiehentäi-jutut ärsyttivät eniten sairastumisen ohella.

710# Aurinkokuntamalli Pajamäellä

 19.6.2021, Saturday, +26, Clear, Espoo

Kesän ensimmäinen - mutta toivottavasti ei viimeinen - helleaalto koetteli meitä neukkukuutiossa kärventeleviä hämmentyneitä pohjoisen kansakunnan jäseniä siihen malliin, että piti keksiä jonkin sortin ulkoilma-aktiviteettiä lauantain vapaapäivän kunniaksi. Vuosia "bucket listillä" oli pyörinyt Ursan kyhäämä Pajamäen Aurinkokuntamallin bongaaminen. Se oli toteutettu Helsingin ja Espoon rajalle ulkotiloihin jossa planeettojen koot ja välimatkat vastasivat suhteessa yksi metri luonnossa miljoonaa kilometriä avaruudessa.

Ideaaliahan olisi ollut aloittaa tutkimusretki Auringosta, mutta käytännön syistä jouduimme tekemään retken päinvastaisessa järjestyksessä. Meillä oli Pp:n kanssa treffit Koivusaaren metroasemalla kymmeneltä. Ehdin siis mainiosti nauttimaan aamiaisen kahveineen ja pakkaamaan veskan mukaan. Vesiputeli olisi ollut oiva lisä, mutta kamerat ja kiikari yms pikkusälä veivät jo pikkulaukun kapasiteetin. Kävelin metroasemalle; aamu oli jo lämmin ja pienet hikikarpalot juoksivat selkäpiitä pitkin kuin pienet hämähäkit ennen kuin pääsin junaan. Oli outoa käyttää länsimetroa, kun harvemmin eksyn sille puolen kaupunkia. Koivusaaren asemakin oli minulle uusi tuttavuus; aseman erikoisuutena kerrottakoon, että se oli bygattu meren alle ja täältä löytyi myös Suomen pisimmät liukuportaat (76 metriä). Ihmisiä ei ollut montakaan.

Suomen pisimmät liukuportaat Koivusaaren asemalla.

Ajoitukseni oli loistava, eikä minun tarvinnut odottaa tuskin minuuttiakaan kun Pp kurvasi hakemaan minut asemalle. Ajoimme pienen matkan Länsiväylää ja kurvasimme seuraavasta liittymästä Hanasaareen, jossa oli ensimmäinen planeetta bongattava kohde, kääpiöplaneetta Pluto. Autolle piti löytää paikka, joten jouduimme ajelemaan muutama sata metriä eteenpäin Länsiväylän toiselle puolen. Palasimme Hanasaarenrannan mutkaan ja löysimme ilmoitustaulun jossa oli pari nuppineulaa jotka symboloivat Plutoa ja sen kuuta Charonia. Tämä oli toteutettu vähän "ryssäksi". Nuppineulat olivat saman kokoisia vaikka Charon onkin Plutoa pienempi, ja todennäköisesti myös Pluton koko ei ollut suhteessa oikea (0,2mm liian pieni).

Pluto ja sen kuu Charon löytyivät ilmoitustaulun alaosasta.

...nuppineuloina.

Paikka oli äkkiä kuvattu joten palasimme autolle ja lähdimme etsimään Neptunusta. Kiersimme Keilaniemen ja painelimme Lehtisaareen. Ajoimme ensin auton parkkiin Liljasaarentien päähän, mutta se oli virhe, emme löytäneet kävelyreittiä rantaan, joten ajoimme auton Alepaa vastapäätä parkkiin. Tiira tai muu vastaava pyöri untuvikkoine jälkeläisineen ajotiellä kuin humalaiset. Onneksi emo ei purkanut meihin aggressioitaan tahi puolustusviettiään. Kävelimme muutamia satoja metrejä Kuusisaarentietä Espooseen päin ja näimme pusikossa ilmoitustaulun. Siinä käskettiin jatkamaan parikymmentä metriä eteenpäin laiturille, josta Neptunus löytyisi. Epäilimme alueen olevan variksien reviiriä kun sen verran pahankuuloisesti raakkuivat meille mutta saimme hiipparoida paikalle. Katselimme täältä kiikareilla ja koitimme etsiä Aurinkoa. Näimme jonkin sortin kukkulan jossa oli lipputankoja ja epäilimme sitä Pajamäeksi, mutta myöhemmin tajusimme katsoneen Malminkartanon täyttömaata. Mahdotonta bongata Aurinko tältä etäisyyksiltä jos ei tarkalleen tiedä mihin suuntaan katsoa - tai miltä sen kuuluisi näyttää.

Neptunus Lehtisaaren rannassa.

Seuraavaksi oli Uranuksen vuoro. Sen löytäminen oli jo vaivalloisempaa. Se sijaitsi Espoon puolella Villa Elfvikin lähettyvillä. Itse en ollut siellä koskaan käynyt. Syötimme osoitteen navigaattoriin, mutta koko Helsingin ja Espoon välinen raja-alue oli yhtä tietyömaata ja ne risteykset mistä meidän olisi pitänyt kääntyä olivat suljettu. Loppujen lopuksi harhailimme aina Turun moottoritielle asti ja jouduimme käymään kääntymässä Munkkivuoressa asti. Puistoalueen parkkipaikalle päästyämme jouduimme vielä kävelemään melko runsaasti ennen kuin bongasimme Uranuksen. Se oli planeetoista hienoin, sillä se sijaitsi keskellä paviljonkia. Istuskelimme sitten hieman ja kävimme kiertamässä kaislikkoon tehdyt pitkospuut / laiturin joka ei vienyt minnekään.

Uranusta piti etsiä Villa Elfvikin tiluksilta.

 

Itse huvila.

 

Omituinen lehmälauma kaukana kaislikossa.

 

Uranus alkoi löytymään.

 

Paviljonki.

 

Löytyihän se lopulta.

 

Laituriväylä ei minnekään.

Lämmin päivä oli tosiaan, ja juomapullo olisi ollut kyllä hyvä lisä mukana. Toisaalta, vessamahdollisuudet olivat nekin kortilla joten ei sellainenkaan paine olisi kiva. Jatkoimme sitten autolla tietöiden ja suljettujen risteysten täyttämiä reittejä pitkin Pitäjänmäelle. Pp oli töissä näillä seuduilla ja tunsi alueen, minulle tämäkin oli vähän vieras vaikka olenkin ollut muutamassakin paikassa joskus aikoinaan täällä hommissa. Auto jäi kauas ja jouduimme kävelemään 800 metriä suuntaansa puliukkojen seassa bongataksemme Saturnuksen, sijainti oli Pitäjänmäen Lidlin edessä. Muut planeetat olivat melko suorassa pohjois-etelälinjassa, mutta Saturnus oli jouduttu Talin golfkentän (?) vuoksi laittamaan kauas muista. Kaiken huipuksi sekin oli rakennusaitojen sisällä, mutta saimme kuitenkin näköyhteyden tekoplaneettaan. Paluumatkalla kävimme Alkossa hakemassa vähän juomia myöhempää käyttötarkoitusta varten.

Saturnus syrjässä Lidlin pihalla.

Seuraavaksi meidän piti luovia autolla Talinhuipun epämääräiselle parkkipaikalle. Lisäksi tietyöt haittasivat menoa täälläkin sen verran, että ajoimme harhaan ja meiltä kesti melkoinen tovi ennen kuin löysimme sopivan kiertotien parkkikselle. Jonkun verran oli käveltävää, mutta tulihan se Jupiterkin viimein vastaan. Tämän jälkeen jahti helpottui, sillä pystyisimme todennäköisesti bongaamaan loput jäljellä olevat planeetat jalkaisin. Näimme puistossa myös ns. Monkey barsin, jossa mittelöimme käsivoimiamme. Pp eteni varmasti toistakymmentä puolaa, itse pääsin vain yhden välin. Ei ne heikot käsivoimat vaan Maan vetovoima.

 

Jupiter.

Palasimme pienen matkaa takaisin päin, mutta emme kääntyneet autolle vaan jatkoimme puistotietä eteenpäin kunnes saavuimme ajotielle. Olimme saapuneet viimein Pajamäkeen; ohitimme bussin päätepysäkin kääntöpaikan, ja bongasimme sen läheisyydestä hieman kallellaan olevan Marsin. Monet olivat kuvanneet tällä paikalla Mars-patukoitaan, mutta me keskityimme ihailemaan piskuista replikaa naapuriplaneetastamme. Tästä olikin kivenheitto Maahan. Muista maista oli tehty planeetat, mutta ilmeisesti ilkivallan vuoksi Maa oli pitänyt korvata jonkinlaisella litteällä veitsenterällä, jonka toisessa päässä oli sormen mentävä reikä mikä symboloi Maata, ja toisessa päässä pienen pieni reikä jonka oli tarkoitus olla Kuu. Taiteilijan näkemys ei oikein miellyttänyt meistä kuimpaakaan.

 

Bussin kääntöpaikalta lähtevä puistotie.

 

Mars oli pieni.

 

Maa. Ja Kuu.

 

Venusta pitikin sitten vähän haeskella, se löytyi toisen polun varresta ja sen välittömästä läheisyydestä löytyi myös Merkurius. Pieniä planeettoja molemmat. Täältä näki jo Auringonkin; se oli korkean tolpan nokkaan ripustettu viuhkamainen pallokuvio, ei siis sinällänsä pyöreä kokomuodoltaan. Ja tietysti vähän harmitti kun ei sitä päässyt koskemaan, mutta ilmeisesti tämä lipputangon nuppiin nostettu hökötys piti sitten näkyä sinne Neptunukselle asti (mikäli olisi osannut katsoa oikeaan suuntaan).

 

Venus.

 

Merkillinen Merkurius.

 

Aurinkokin rupesi pilkottamaan Merkuriuksen lähistöllä.

 

Aurinko.

Istuskelimme hetken aikaa penkillä ihmettelemässä Ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitustöitä ja lepuuttamassa jalkojamme. Oli jotenkin tyhjä olo tämän reissun jälkeen, retki oli ollut pitkä vaikka käytimmekin autoa apunamme. Propsit vaan niille jotka tuon kävelevät läpi. Meiltäkin meni urakkaan varmasti nelisen tuntia aikaa. Tarkoitus olisi ollut käydä testaamassa myös Kauniaisen pizza-automaatti, mutta ajallisesti siihen ei ollut enää mahdollisuuksia joten se jäi seuraavaan kertaan.

 

Arvosana planeettakierrokselle 3/5. Mukava retki, mutta ei tätä toista kertaa ihan heti viitsisi uudelleenkaan tehdä. 

709# Loviisa

 14.5.2021, Friday, +16, Scattered Clouds, Loviisa

Duunissa oli ollut sen verran mälsää, että päätin ottaa saldovapaan perjantaille ja lihottaa helatorstain ansiosta viikonloppuni nelipäiväiseksi. Lisäksi porukat olivat ostaneet uuden auton jota piti päästä testaamaan, joten vapaapäivän kunniaksi olimme suunnitelleet ajoretken Loviisaan. Itse en ollut koskaan siellä käynyt, ja Porvookin on niin nähty.

Uusi auto oli jonninlainen puoli-hybridi, en ollut sellaisella ajanut koskaan aiemmin. Oli absurdia, että kosla käynnistyi napista, mutta moottori ei varsinaisesti "hurahtanut" käyntiin ja kierrosluku näytti edelleen nollaa. Mutta kyllä se liikkeelle lähti kun laittoi vaihteen päälle ja nosti jalan jarrulta (automaattivaihde). Vähän vaati ajaminen ensi alkuun totuttelua, mittaristo oli hyvinkin uudistunut. Näyttöpaneeli oli ruma; vaikka se oli integroitu niin oli jotenkin kolhon näköinen suurine ulottuvuuksineen. Ulkoapäin auto oli ihan tyylikäs.

Ajoimme Roihuvuoren kirsikkapuiston kautta. Vaikka oli arki niin väkeä oli tosi runsaasti. Olimme Pp:n kanssa käyneet jo edellispäivänä ihailemassa kukkaloistoa, mutta koronan vuoksi siellä ei oikein viihdytty sen pidempään.

 

Kirsikkapuistoa.

Jatkoimme Itäväylälle, ja Kehää pitkin Lahdentielle ja siitä seiskatielle. Loviisaan pääsi moottoritietä pitkin, autoja oli jonkunlaisesti, ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Taivas oli pilvessä ja oli vähän koleaa viime päivien jälkeen, enkä ollut varma oliko minulla tarpeeksi vaatteita mukana. 

Ensiksi ajoimme Ruotsinpyhtäälle tsekkaamaan vanhan Strömforsin ruukin. Hienolla paikalla joskin melkoisen syrjässä kaikesta muusta oli tämä 1600-luvun loppupuolella alkunsa saanut ruukkimiljöö. Ajoimme auton parkkiin ja jalkauduimme, mutta mitään ihmeitä täällä ei ollut tarjolla vessaa ja pientä turistimyymälää lukuun ottamatta. Vaikea arvioida johtuiko se koronasta vai vain Suomesta (tiedättehän, että sesonki on vain heinäkuussa ja muulloin kaikki on kiinni).

Silta yli synkän virran.

Sivukirjasto. Ja tätä ei muka vandaalit tuhoa?

Ruotsinpyhtääläistä kevätmaisemaa.

Strömforsin Bed & Bistro.

Brankkari (?)

Turistikauppa.

 

Turistikaupasta paljastui myös jonkinlainen saunahomma?

Nostimme sitten kytkintä jarrupoljinta ja otimme suunnaksi Lovisan keskustan, jonne oli reilun 15 kilometrin matka. Ajoimme ensiksi Laivasillalle ja jätimme auton parkkiin Rantatielle. Sen verran meitä jo hiukosi, että menimme katsomaan ravintolatarjonnan. Terassia oli kahdella puolen, sisätilat olivat suljettu. Aurinko oli tullut kuitenkin pilvien takaa ja ihan hyvin tarkeni istuskella terassilla. Väkeä oli jonkunlaisesti, joten toivottavasti siellä ei ollut sitä koronaporukkaa. Faija tilasi makkarapannun, mude halloumi-burgerin ja itse otin tavan juustopurilaisen. Juomaksi vettä. Annoksen laatu hieman floppasi; ranskalaiset olivat lötköhköjä ja mauttomia, täysin suolattomia mutta hampurilainen oli ihan ok ja annan siitä arvosanaksi 3/5. Mutsin mielestä myös hampurilainen oli ruisku ja antoi arvosanaksi 1/5. Faija puolestaan luonnehti omaansa "täyttä paskaa" perusteella, että vaikka sipuli oli hyvä niin makkarat halvan makuisia.

Laivasillan kippolan terassi.

 

Laivasillan aittarakennuksia.

Kävimme vessassa (ravintolassa taisi olla vain yksi vessa lasiterassin puolella) mutta aittojen takana oli lisää vessoja. Sen jälkeen ajoimme rantatien toiseen päähän, jossa oli hieno Camping-alue. Aikaisestä kesästä huolimatta siellä oli jo väkeä.

Kippolassa oli unisex-vessa.

 

Satamaraitti.

Ajoimme takaisin keskustaan ja jätimme auton parkkiin kirkon lähelle. Parkkitilaa täällä kyllä riitti. Porukat missasivat kaupungin yhden nähtävyyksistä, vaikka vastaan ajoi ehta Aku Ankan auto. Kävelimme hetken kylillä. Mitään ihmeellistä täällä ei kyllä ollut, olin ajatellut etukäteen olevan samankaltainen pössis kuin Porvoossa tai edes Haminassa, mutta aika mitätön mesta tuntui loppujen lopuksi olevan. Vanhakaupunki rajoittui muutamaan katuun. Mutsi oli bongaavinaan harvinaisia keltavuokkoja, mutta kyllä ne lopulta taisi paljastua mukulaleinikiksi - ainakin jos uskomme hortonomi Pp:tä, ja miksipä emme uskoisi.

Hieno pankin rakennus. Ja kirkkokin hieno.

 

Olisikohan tämä kaupungintalo?

 

Keltavuokkoepäily.

Poikkesimme vielä kahville pieneen kahvilaan Aleksanterinkadulla; nimi taisi olla Favorit Cafe & Tea. Se oli aika sympaattinen, myynnissä oli hienoja baakkelseja joista emme tosin niin välittäneet sekä kaikenlaisia bulkkiteetä yms. Viihtyisä paikka. Istuskelimme sivupihalla jossa oli mukava katsella ketterästi tuolinkarmilta toiselle pompahtavia naakkoja, jotka olivat myös äkänneet leivosten maistuvuuden olevan kohdillaan.

Vanhakaupunki oli piskuinen.

Palasimme sitten takaisin autolle ja faija ajoi minut Porvoon bensiksen kautta takaisin kotiin. Ihan mukava pikku ajoretki, ja kiva päästä aina pois seitsemän kilometrin koronakuplasta. Muuten Loviisa ei kyllä vakuuttanut, voin rankata sen pois mahdollisista asuinpaikoistani. Arvosana 2/5.