891# Rodos, 6

26.7.-27.7.2025, +36, Clear, Rhodes, Greece

Viimeistä täyttä päivää vietiin, ja se alkoi kieltämättä masentamaan. Heräsimme yhdeksän maissa, ja lähdimme sitten tuttuun naapuribaariin aamiaiselle. Tällä kertaa siellä oli runsaasti tilaa. Tarjoilijamies vaikutti jotenkin masentuneelta, tilauskin meni vähän niin ja näin (Pp mieli suklaacroissanttia mutta sai vain tavallisen). Itse tilasin pinaattipiiraan. Kahvit kyytipojaksi. Hinta 18€, annoimme 20€.

Hotellimme fasadi aamuauringossa.

Sitten menimme uimaan. Ilma oli selvästi erilainen kuin aiemmin; tuuli oli tyyntynyt, ilma kuumentunut mutta tyynellä itärannalla mainingit voimistuneet melkoisesti. Ihmisiä kuitenkin lillui meressä entiseen malliin. Tosin, keltainen lippu oli nostettu salkoon. Kastautumista ei tarvinnut paljoa miettiä, sillä aalto tempaisi äkkiä mukaansa. Vesi oli myös sekoittunut, se oli sameaa + siinä kellui kaikenlaista heinää ja mikromuovia. Isot aallot olivat mukavaa vaihtelua. Mikä parasta, uimaretkemme aikana siivooja oli käynyt.

Jotkut mielivät veneilemään.

Lähdimme sitten ostosreissulle vanhaankaupunkiin. Pp jo varoitteli, että ostosreissusta tulee kova, sillä kuumuus ulkona oli melkoinen. Reilun kilsan kävely vanhaankaupunkiin vielä meni uinnin tuoman raikkauden ansiosta, mutta sitten alkoi soijaa pukata. Oli pakko mennä ensiksi drinksuille; suihkulähteen aukion varrella oli Archipelagos-niminen kippola, johon jäimme. Tilasimme Campari-spritzit; mielestäni Aperol Spritz oli parempaa. Juomat maksoivat yhteensä 19€, jätimme tietysti parin euron tipin. Vaikka paksut markiisit suojasivat meitä pahteelta, hiki virrasi kovasti.

Taas uusi ristseilyalus turisteja tuomassa.

Archipelagos-kippola.

Sitten saimme muutamia ostoksia väkisin tehdyksi; ne olivat ihan perus-magneetteja ym turistikamaa. Kävimme tarkistamassa aikaisemman aarteenetsintäpaikan jemmat – joku oli selvästi niitä käpistellyt, mutta ei ollut kelvannut (?!). Kävimme itse juomassa toiset drinksut – gintonicit jotka oli mielestäni pahan makuiset – paikassa, jossa olimme olleet aiemminkin ja jossa oli vähän tylyhkö palvelu. Sitten jatkoimme ostostelua, ja puolikuolleena selvisimme takaisin hotellille.

Pahat gin-tonicit epäystävällisessä paikassa.

Kävimme heittämässä vielä toisen uintikierroksen. Aamupäivän aallot olivat kesyyntyneet pieneksi laineen liplatukseksi. Vähän oli kaihoisaa, sillä tämä oli jäähyväisuintimme, seuraavana päivänä olisi aamulla aikainen kotiinpaluu.

Illallisen hoidimme La Casa Roof Garden-nimisessä ravintolassa. Meitä aluksi se vähän arvelutti, kun oli vähän sivummassa ja hinnat olivat halvemmat kuin muualla, mutta ruoka oli superhyvää. Otin speciotan ja Pp otti Tiganian. Pp:n safka näytti paljon paremmalta, mutta kyllä omanikin oli hyvä. Otimme myös ouzoa, ne olivat vahvat paukut.

La Casa Roof Garden.

Illalliskippola täyttyi lopulta.

Speciota-pastaa.

Pp:n tigania.

Kävimme parissa supermarketissa ostelemassa viime hetken ostoksia, ja palasimme sitten hotellille, jossa Pp aloitti heti infernaalisen pakkaamisen. Itse koitin lykätä vääjäämätöntä, mutta koska meitä tultaisiin noutamaan jo klo 7.30 tapaamispaikalta, niin oli pakko kaivaa minunkin matkalaukku jo esiin.

Yö meni heräillen tuon tuosta, kotimatka jo hermostutti. Klo 5.30 jälkeen en saanut enää nukuttua, mutta eipä sillä suurta merkitystä ollut kun herätyskello soitteli sävelmiään jo 6.20. Ei muuta kuin ylös, loput kamat kasaan, kolmiovoileipä naamariin ja sen semmoista.

Hotellilta lähdimme klo 7.15. Check outissa ei mennyt aikaa. Kävelimme noutopaikalle, meille jäi siinä 10 minuuttia aikaa. Opas tuli paikalle, emme olleet häntä ennen nähneetkään. Taisi olla itseruskettavan aurinkovoiteen ystäviä. Kertoi meille, että vain 11 matkustajaa oli tulossa takaisin päin, iltalennolle tarvittaisiin kuulemma kolme bussia.

Meidän dösä tuli jopa neljä minsaa etuajassa. Haimme sitten muutamilta hotelleilta väkeä; bussi kurvasi kuitenkin kummalliselle sivuraiteelle, ja opas alkoi ihmettelemään kun hänen matkustajalistojen mukaan ei kenenkään pitäisi olla enää kyytiä vaille, mutta ilmeisesti kuljetusyhtiöllä oli joku oma vedätys menossa. Oppaalta muutenkin täysi kympin arvoinen suoritus, tuli ihan nostalginen tunne kun joku jaksoi juurta jaksain selittää lentoaseman proseduurit huolellisesti. Joka tapauksessa, ketään ei tullut enää kyytiin mutta aikaa tuhraantui sen verran, että olimme lentoasemalla check in-jonossa viimeisten joukossa. Melko tovi siinä sitten menikin, vaikka kyseessä oli vain baggage drop, sillä varsinaisen check inin olimme tehneet jo aiemmin itse netissä. Virkailija ei meinannut tätä uskoa, vaan pyysi näyttämään QR-koodit puhelimestamme. Hyvästelimme oppaan joka toivoitti hyvää matkaa, näin se asia pitää hoitaa!

Bussissa ei juuri matkustajia ollut.

Rodoksen kenttä.

Turvatarkastus meni ns. karjanajona läpi nopeasti. Läpivalaisulaitteet vaikuttivat antiikkisilta, kenenkään kamat eivät jääneet lisätarkastukseen. Sitten olimmekin jo läpi; kenttä vaikutti isommalta ja paremmalta kuin ne mihin olimme Kreikassa tottuneet. Ostimme kaupasta hieman tuliaisia, ihmettelin kun korttini ei kelvannut eikä myyjä suostunut sanomaan syytä. Hetken päästä menin Burger Kingiin, tarkoituksena ostaa hampurilainen, mutta automaatti ei hyväksynyt korttia tässäkään, ei edes Pp:n korttia. Onneksi kassalta sai vielä ostaa purilaisen virkailijalta ja maksaa rahalla. Se oli sikahintainen, pelkkä hampurilainen maksoi kympin. Pp osti Starbucksista itselleen croissantin. Muuten odotusaika meni tavalliseen tapaan; Pp kävi naisten vessassa ja sai jonottaa varmaan likemmäs vartin. Miesten vessassa huomattavasti helpompaa.

Kone saapui Helsingistä pikkuisen myöhässä. Meitä pidettiin melko kauan ulkona kuumassa, ennen kuin bussit tulivat hakemaan matkustajat koneelle. Se tuntui muutenkin tarpeettomalta, sillä portilta kentälle taisi olla vain muutaman kymmenen metrin matka... mutta turvallisuus ennen kaikkea. Meidän paikkamme olivat koneen takaosassa joten menimme myös takaata sisään. Jalkatilaa oli tietysti runsaasti kun olimme hätäulospaikoilla.

Flygari valmiina viimeinkin.

Isoista jalkatiloista huolimatta lentomatka ei ollut mikään mukava kokemus, sillä ensinnäkin meidän piti odotella puolisen tuntia kentällä odottamassa slotti-aikaa. Kapteeni sekoitti kuulutuksissaan Unkarin ja Ukrainan. Taakse tuli kolmihenkinen perhe, jonka mies ja nainen olivat aivan käsittämättömässä taudissa. He yskiskelivät niin, että kuulosti heidän olevan tukehtumaisillaan. Olivat supersairaita. Pikkulapset olivat meistä vähän kauempana mutta kuumuudesta huolimatta heillä tuntui olevan kosolti energiaa huutamiseen. Viimein päästiin matkaan, mutta kapteeni vaikutti nössöltä, laittoi varmasti viisi kertaa turvavyön merkkivalot päälle heti pienemmästikin värähdyksestä – keskeyttäen aina tarjoilut ja eväämällä vessareissut. Tilasimme skumpat, mutta ei nekään oikein maistuneet siinä kun takana köhittiin keuhkoja pihalle. Mikähän hemmetin tauti niilläkin oli?

Tällaiset pitää jalkatilat olla.

Skumppaa.

Viimein laskeuduimme rutkasti myöhässä. Ajoimme portille, mutta tällä kertaa lentokentän henkilökunta ei ollut huomannut asiaa eikä kukaan ollut ohjaamassa sitä putkea lentokoneen oven suulle. Sitä piti taas odotella jonkunlainen tovi – sama tietysti oli myös matkalaukkujen kanssa. Kun Rodoksen matkalaukut viimein tulivat, olivat laukkumme kerrankin ensimmäisten joukossa. Ulos päästyämme kävimme vielä Alepassa, Pp heitti minut sen jälkeen kotiin, kultainen kun on.

Reissun masentavin osuus.

* * * *

Arvio reissusta: lähtökohdat eivät luvanneet hyvää kun otimme tämän äkkilähtönä kohteeseen, johon emme olleet yhtään valmistautuneet, skoutanneet tai edes halunneet mennä. Siihen nähden homma oli ihan positiivinen yllätys. Vain pari hellepäivää oli (tarkoitan helteellä yli 35 astetta enkä mitään turaanilämpötiloja, toim. huom.), tuuli piti kelin helteettömänä. Suomijuntteja oli – voi hirvitys kun meitä hävetti jos joku sisäänheittäjä huomasi meidät sellaiseksi (vaikka me emme pukeudu ruutupaitoihin, eikä meillä ole tatuointeja eikä kouvolalaisia sivukaljuja eikä risupartoja ja mitä siihen junttikulttuuriin nyt ikinä kuuluukaan) – mutta niidenkin kanssa tuli toimeen. Elli-ranta (tyynempi puoli) oli positiivinen yllätys, joskin väkeä oli high seasonilla niin ettei sekaan meinannut mahtua. Hotelli oli jonkunalinen; eka kerros ei näkymiä tarjonnut, ei ollut uima-allasta, aamiainen ei kuulunut hintaan emmekä sellaista ottaneet, ja hotellivero 70€ oli sikamainen, siivoojat olivat aika ehdottomia – tulivat silloin kuin heille sopi ja muuten eivät tulleet ollenkaan. Pahinta oli huoneen wc:n oven narina + se vessanpytty jossa miespuolisen oli mahdotonta istua ilman ns. pohjakosketusta. Mutta muuten oli siistiä. Alakerroksessa taisi olla jopa sauna, joka jäi tosin testaamatta, se olisi voinut olla mielenkiintoinen kokemus. Respan nainen oli ystävällinen. Ruuat olivat hyviä, joskin huomattavasti kalliimpia kuin esim. Lefkaksessa. Mahataudeiltakin vältyttiin, se oli meitä hieman huolettanut. Kaupunki itsessään oli myös näkemisen arvoinen, ja etenkin vanhakaupunki, joten olimme iloisia kun olimme valinneet sen kohteeksemme tämän emmekä esim. Lindosta. Arvosana 3½/5.