16.11.2025, Sunday, +4, Partly cloudy, Turku
Katkonaista, hermostunutta ja sisällöltään kummallista unta koko yö. En jaksanut nousta edes kahdeksalta, vaikken enää nukkunutkaan, vaan pötköttelin yhdeksään saakka, aamiaiselle puolta tuntia myöhemmin. Jengiä oli enemmän kuin edellisenä aamuna, vain pari pöytää oli vapaana. Suurin osa aamiaisella istuvista oli pareja, kukaan ei uskaltanut jutella sanaakaan, vaivaantuneempi tunnelma kuin hautajaisissa. Kahvi oli loppunut, siitäkään ei kukaan uskaltanut sanoa mitään. Ainoa ääni mikä rikkoi aika ajoin hiljaisuuden oli kuolonkorisevasti yskivät mies ja nainen. Näin salin toisessa päässä työntekijän, ja huikkasin hänelle salin yli tuomaan lisää kahvia. Jos Pp olisi ollut täällä, hän olisi hävennyt meidät kuoliaaksi, mutta eikö tämä ole juuri se hetki kun pitää alffailla? Muuten oli samat kamat tarjolla kuin edellisenäkin päivänä. Hyvä aamiainen.
Ei oikeastaan
tarvinnut edes miettiä, lähtisikö autiolle kylälle kävelylenkille vai
vuoteeseen takaisin muata makkoomaan. Valitsin tietysti jälkimmäisen vaihtoehdon,
vaikka sää olisi suosinut ulkoilua. Loskakin oli hävinnyt yön aikana kaduilta.
Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.
Pakkasin lopulta
kamat ja sanoin heipat pahanhajuiselle huoneistolleni. Kävin tekemässä check
outin, siihen ei mennyt 10 sekuntia kauempaa. Mulla oli vielä vähän aikaa
bussin lähtöön joten käppäilin sinne tänne. Missään ei ollut mitään, kirpparit ja myymälät kiinni. En ollut toisaalta ihan varma mistä
bussi lähtisi, sillä linja-autoasema oli ilmeisesti muuttanut jokin aika sitten
(v. 2019?) sijaintiaan, mutta oletin sen olevan samassa paikassa mihin dösä
tullessa minut dumppasi. Paikalla käskettiin olla vartin etuajassa, mutta se
lieni vähän hupipuhetta. Rauman Pyhän Ristin kirkko näytti olevan auki,
joten päätin käydä katsomassa sen myös sisältä. Se oli sellainen kuin kirkot
Suomessa aina on. Muuta ihmeellistä ei Raumalla ollut turistille tarjottavana näin pyhäaamuna, joten menin vain dösikselle notkuilemaan ja surffailemaan puhelimella.
Bye bye Hotelli Vanha Rauma. 
Kävelyä autioilla kaduilla. 
Tästä olisi saanut hienon tuliasen. 
Ehkä omituisimmat aukioloajat ikinä? 
Silta yli synkän virran. 
Rauman Pyhän Ristin kirkko. 
Muistopatsas kirkon lähellä. 
Rauman Pyhän Ristin kirkko sisältä. 
Patsastelua kirkon sisällä.
Bussin lähtöaika
oli 12.25. Lauma yskijöitä venaili jo bussia, joten oletin olevani oikeassa
paikassa. Bussi tuli ehkä viitisen minuuttia ennen lähtöaikaa. Siellä oli hyvin
tilaa, sain loistavan istumapaikan takaoven edestä niin, ettei taakseni tullut
ketään. Bussi ei tullut edes täyteen, joten ainakin Turkuun asti sain
istuskella rauhaksiin. Bussissa oli muutamia äänekkäitä matkustajia; Pp joskus kuvaili lounaismurteita niin, että aluksi sitä ihmettelee mikähän kehitysvamma puhujalla on, kunnes huomaa sen johtuvan vain turkulaisuudesta. Jostain syystä nyt läppä huvitti minua melkoisesti. Tulomatkasta poiketen kierrettiin Laitila ja Raisio sekä
Turun esikaupunkialueita, joten ehkä siksikin paluumatka oli 20 minuuttia
pidempi, ollen kokonaiskestoltaan liki 4 tuntia. Siinä riitti istumista.
Rauman bussiasema. 
Tämä lienee oikea bussi. 
Marraskuista peltomaisemaa Varsinais-Suomessa.
Turusta eteeni
tuli pariskunta joka dunkkasi valkosipulille niin saatanasti, että mulle
meinasi tulla huono olo. Ukko puputti menemään muutenkin pari pahanhajuista
patonkia matkan aikana. Jos Suomesta olisi saatavana Durian-hedelmää niin olisi
varmaan vedellyt sitäkin.
Turussa taas.
Bussi kurvasi
vielä kierrellen Espoota niin maan perusteellisesti, joten sekin viivästytti
matkan kestoa. Mutta eipä auttanut valitella sillä ihan aikataulussa saavuttiin
Hesaan. Ja muutenkin, olosuhteisiin nähden ihan inhimillinen bussimatka.
Alkumatkasta paistoi aurinko pläsiin mutta sekään ei haitannut sillä en ollut
nähnyt arskaa viikkoihin. Sitten vielä puolisen tuntia kämpille. Vessahätä ja
nälkä alkoivat olemaan jo aikamoiset, sillä en ollut syönyt koko päivänä muuta kuin
aamiaisen.
Näkymää Länsiväylältä. 
Hesa näkyvissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti