843# Seinäjoki

 31.8.-1.9.2024, +15, Thunderstorm & torrential rain, Seinäjoki

Mulla oli ollut käynnissä jo muutaman vuoden "Suomi tutuksi"-projekti. Suomi nyt on mitä on, ja kun mietin mikä voisi olla sellainen vertailukelpoinen tekeminen mitä kaikkialla Finnelandiassa voi tehdä, niin päädyin parturiin. Sellainen löytyy kaikista Suomen 19:sta maakunnasta. Seitsemän maakuntaa oli vielä käymättä; alkuviikon pohdiskelin ottaisiko jonkun "helpon" pois kuleksimasta, mutta toisaalta ikävä jättää sitten niitä supervaikeita projektin loppupuolelle. Lisäksi esimerkiksi Tampereen hotellit ovat niin sikahintaisia, ettei sinnekään tehnyt mieli mennä, joten päädyin lopulta Etelä-Pohjanmaahan. Junaliput hommasin vasta pari päivää ennen lähtöä, joten niistä sai pulittaa 109 €. Hotellin hommasin samaan syssyyn; perushotellin saunalla olisi saanut 180 € ja olisi saanut myös S-bonukset, mutta tyydyin silti Alma-hotelliin sillä se vaikutti viihtyisämmältä. Siinä oli vähän huonoa tuuria kun edellisenä viikonloppuna kaikki sviitit olisivat olleet tarjouksessa, nyt jouduin tyytymään junior suiteen ja se maksoi 216 € / yö. Parturin olin varannut tuttuun tapaan Hairlekiinistä.

Lauantaina heräsin sateen ropinaan enkä muutenkaan saanut nukuttua vaikka olisi ehkä nukuttanut, mutta hermostuneisuus alkoi nostamaan päätään. Kadutti melkoisesti koko reissu, mutta aikaisemmat kokemukset kielivät siitä, että homma lähtisi rokkaamaan kunhan vain saisin itseni himasta liikkeelle. Tankkasin kunnon aamiaisen, ja vasta ihan viime minuuteilla sain tarvittavat kamat kasaan, ja itseni lähtöön. Piti ottaa jo bussi metroasemallekin, kun vettä satoi kaatamalla. Onneksi bussi kulki aikataulussa, metroakaan ei tarvinnut odottaa joskin se piti sen kaltaista ääntä, että mietin jo muutaman kerran hajosiko se lopullisesti. Rautatieaseman pysäkki oli edelleen remontissa, joten piti jäädä pois Kaisaniemessä ja kastella itsensä ja kenkänsä vielä kertaalleen.

Mulla oli kosolti aikaa tuhlattavana, käytin sen kuljeksimalla asemalla edes takaisin. Harmitti kun Forex avattiin vasta klo 10.30, ja juna lähtisi klo 10.19, mulla olisi ollut sinne asiaa. Ihme ettei kukaan trokari tullut myymään tai ostamaan huumehia, pummimaan röökiä tms. hökälöintiä. Viimein katsoin parhaaksi siirtyä junaan; mulla oli käytäväpaikka, koko junasta ei ollut mahdollisuutta saada ikkunapaikkaa kun varailin lippuja, mutta mulla kävi tuuri, sillä sain vieruskaverin vasta Tampereelta jolloin pystyin itse siirtymään käytävän toiselle puolen ikkunapaikalle. Sairaita ihmisiä oli jonkun verran, sitten siellä oli joku ärsyttävä perhe joka oli menossa varmaan johonkin sukujuhliin vaatetuksesta päätellen.

Matka kului hitaasti ja perille saavuimme hieman myöhässä. Ehdin kuitenkin tekemään check inin hotelliin ja sain huoneenkin vaikka kello oli vasta vartin yli yksi. Kysyin samalla, onnistuisiko check outin pidentäminen seuraavana päivänä klo 13 asti, sekin kuulemma onnistui ja vielä maksutta. Kävin heittämässä äkkiä kamat sisään ja söin kourallisen sipsejä, ja sitten piti lähteä etsimään Epstori-nimistä ostoskeskusta, jossa parturini oli.

Alman hotelli-ravintolakompleksi.

Junior sviitit löytyivät sivurakennuksesta.

Huone.

Talja.

Huoneen jääkaappi.

Pien työpöytäkin oli.

Sauna.

Ikkuna vessassa.

Junarata kulki aivan ikkunan vierestä.

Maisemat eivät olleet hääppöiset.

Epstoriin oli matkaa ehkä 300 metriä (eli toisin sanoen toisella puolen kaupunkia, tirsk). Sateli hieman vettä ja ihmettelin kun ihmisiä ei ollut missään; ostarin ovella notkui arveluttava nuorisosakki, mutta ei muita. Itse ostari oli täysin autio, taisi siellä yksittäinen vaateliike olla auki mutta ei muuta. Onneksi Hairlekiini löytyi nopeasti, se oli sentään auki. Vain yksi työntekijä, ei muita asiakkaita. Parturitar oli ihan mukava maalaislikka, ja ainakin hyvin nopea leikkaamaan. Liian pitkäksi jäi tukka mutta menkööt. Olin varmasti päivän viimeinen asiakas, enkä halunnut pidätellä neitoa viikonlopun viettoon lähdössä. Hinta 36 €.

Seinäjoen Epstorin Hairlekiini.

Sen jälkeen lähdin tsekkaamaan Suojeluskunta- ja Lotta Svärd-museon (Kauppakatu 17). Sinne oli vain muutaman sadan metrin matka. Museokortilla pääsi sisään, muuten olisi ollut 6 € / aikuinen. Nainen heitti pienet tarinat ensin rakennuksen historiasta ja siellä asuneesta Laurilasta. Ensiksi katsastin yläkerran, keskikerroksessa oli lottajuttuja, molemmat olivat ihan OK. Alakerrassa oli jonkinlainen sali, jolle en antanut arvoa. Sisäpihalla oli erikseen vielä pari patsasta, sekä asemuseo ja Mannerheimin päämaja kansalaissodan ajoilta. Ihan mielenkiintoinen, arvosana 3/5 ilman muuta.

Suojeluskunta- ja Lotta Svärd-museo.

Museota.

Kodikasta.

Menneitä aatteita.

Entisaikojen propagandapläjäys.

Vanhoja tuotteita.

Kansalaissodan aikainen päämaja sisäpihan suojissa.

Pyssylöitä.

  

Mansku.

Nykyaikaista propagandaa.

Onhan tää vitsi... ONHAN?

Minulla asuu sukulaisia Seinäjoella, ja olin vähän aprikoinut olisiko pitänyt heitäkin mennä tapaamaan, mutta onneksi tätini oli bongannut facebook-päivitykseni ja kertoi olevansa koronassa, joten tapaaminen ei onnistuisi. Se ei minua haitannut, jäipähän sitten enempi omaa aikaa.

Kävelin hetken aikaa kylillä, ja totesin sen Suomen masentavimmaksi paikaksi, ja siihen vaaditaan kyllä paljon. Erikoismaininta vielä se, että nyt elettiin sentään kesää, ja silti täällä oli täysin kuollutta. Millaista täällä mahtaisi olla marras- tai tammikuussa? Muutamaa härötyyppiä lukuun ottamatta ei ristin sielua missään. Tätini sanoi kaikkien olevan Ideaparkissa. Sinne oli liian pitkä matka joten minun oli tyytyminen keskustan menomestoihin. Mieleeni muistui Härmän Häjy-niminen pubi, jossa oli jokin aika sitten ollut seurueen ammuskelut käynnissä. Googlasin sijainnin nopeasti ja löysin paikalle, mutta sateesta huolimatta terassilla oli jotkut puliveivaireiden hökälöintimeiningit menossa siihen malliin, että katsoin viisaammaksi jatkaa matkaa. Menin sitten S-markettiin josta ostin vähän snackseja ja limpskaa (minua ei huvittanut ryypiskellä). Vein ne hotellille ja ohikulkiessani harkitsin vielä uudemman kerran Härmän Häjyyn poikkeamista kahville; sama sakki kansoitti terassia, joskin olivat väsyneet väittelyssään. Päätin juoda kahveet hotellilla.

Näillä sitä kelpaa pimppistä ajella.

Seinäjoki on kyllä yksi ankeimmista paikoista.

Tällä olisi varmaan päässyt Ideaparkkiin.

Kahvit juotuani ja hiukan puhelimen akkua ladattuani päätin lähteä vähän kävelylle. Sade oli lakannut mutta missään ei ollut edelleenkään ketään. Kävin kuvaamassa Lakeuden Ristin; kirkossa oli jotkut kinkerit menossa, joten en viitsinyt sinne poiketa. Vastapäinen kaupungintaloksi epäilemäni pytinki (tai sitten teatteri) näytti olevan remontissa. Torikeskus oli auki, mutta siellä ei ollut ketään, puolet valoistakin tuntui olevan pois pelistä. Googlasin Kotipizzaa, mutta sekin oli Googlemapsin mukaan "suljettu pysyvästi". Löysin sitten Turkinpippuri-nimisen peruskebabbilan, josta tilasin pizzan mukaani, ja toivon etten saisi siitä vatsatautia tai mitään muutakaan tautia. Täällä oli sentään muutama asiakas. Pizza tuli nopeasti, maksoi 13 €. Mietin ensi alkuun, että onpa inflaatio käsitellyt pizzerioita kovakouraisesti, mutta kun sain pitsalaatikon eteeni niin epäilin oliko minulle myyty perhepitsa, niin valtavan kokoinen se oli. Ennätin hotellille juuri ennen ukkosmyrskyä.

Keskeneräinen (ilmeisesti?) parkkitalo.

Lakeuden Risti.

Seinäjoen kaupungintalo.

Kesälauantai-iltapäivän humua.

Hiljaista oli Torikeskuksessakin kuin huopatehtaalla.

Sapuskamesta.

Söin pitsaa täysiä niin paljoin kuin ikinä jaksoin, mutta silti sitä jäi melkoinen siivu tähteeksi. Heitin sen erilliseen roskikseen, koska olin niin ähkyssä, että pitsen huoneeseen jäänyt hajukin etoi minua. Ajattelin sitten ruveta saunan lämmitykseen kun huoneessani sellainen kerran oli. Puolen tunnin päästä menin katsomaan lämpötilan kehittymistä, mutta mittari ei ollut hievahtanutkaan. Alkuun elättelin toiveita että mittari oli rikki, mutta kyllä se oli kiuas joka oli särki. Kiukaassa oli vain yksi nappi jota pyörittämällä pystyi päättelemään lämpeääkö sauna heti vai ajastuksen päästä, mutta mitään ei tapahtunut vaikka kiekkoa kuinka pyöritti. Virtavalo kyllä syttyi ja alkoi sellainen sähkökiukaan sirinä, mutta kiuas oli ja pysyi kylmänä, liekö vastukset menneet. Soitin sitten respaan ja kysyin oliko kiukaassa jokin älykkyystesti. Ukko sanoi tulevansa heti katsomaan. Näin kävikin mutta ei hänkään sitä saanut sen paremmin tulille kuin minäkään, kyseli sitten haluanko vaihtaa huonetta. Tottahan se kävi, koska mieleni teki saunaan kovastikin. Ukko sanoi palaavansa hetken päästä asiaan, minä pakkasin levittyneet tavarani takaisin veskaan ja toivoin etten unohtanut mitään. Ukko tuli tuomaan minulle uuden avainkortin kerrosta ylemmästä huoneesta.

Tällainen rasvakiekko tällä kertaa.

Kiuas oli kaputt.

Huone oli identtinen maisemaa myöden, mutta sauna tosiaankin alkoi heti lämpeämään (respa oli laittanut sen jo päälle, joten lämmitys oli jo vähän edistynytkin). Audiovehje sitä vastoin ei toiminut, ei saanut virtaa. Laitteessa oli pitkä sähköjohto mutta se oli jumissa kaapin takana joka oli ilmeisesti pultattu seinään mutta lopulta sain piuhan toiseen töpseliin ja alkoi sekin toimimaan. Ulkona jatkui ukkosmyrsky ja kaatosade tuntikausia, ja pimeä tuntui tulevan jo ennen seitsemää vaikka elettiin vielä elokuuta. Parturi oli käyttänyt aiemmin minua huvittanutta sanaa "salamoitti", ja niin tosiaan nytkin teki. Oli oikein kodikasta saunoa salamoitten loimussa. Tornirakennus oli aivan junaradan vieressä, mutta äänieristys oli huippuluokkaa, sillä ohiajavista junista ei kuulunut pihaustakaan, mutta sitä vastoin koko talo tuntui tärisevän ukkosenjylyn voimasta.

Nukkumaan menin ehkä yhdentoista maissa. Nukuin hyvin neljään asti, mutta herätin johonkin ihmeelliseen rätinään. Aivan kuin jokin laite pyörähtäisi kymmenisen kertaa rätisten ympäri, ja sitten se lakkasi, mutta uusiutui aina 6-10 minuutin välein aivan kuin jokin geysir. Koitin etsiä äänilähteen aiheuttajaa, mutta en löytänyt, epäilin mahtoiko se tulla edes huoneestani vai yläkerrasta vai käytävästä. Se piti minut sitten aika lailla hereillä aamuun asti. Ne vähäiset unet mitä näin olivat puolittaisia painajaisia esim. tukanlähdöstä. Kahdeksalta avasin ikkunaverhot, ulkona oli edelleen pimeää mikä oli kummallista. Vettä satoi edelleen. Torkuin vielä hetken, puoli kymmenen kieppeillä oli pakko lähteä aamiaiselle. Sade oli viimein tauonnut ja aurinko oli tullut näkyviin.

Sade lopetteli vasta aamupäivällä.

Ennen aamiaiselle menoa varmistin vielä respalta, että myös uusi huoneeni olisi käytettävissä klo 13 asti kun olin asiasta unohtanut eilen huoneenvaihdon yhteydessä mainita. Homma olisi ok. Sitten aamiaiselle. Se yllätti positiivisesti; sali oli kivan näköinen, valkoiset pöytäliinat jopa (!), ja aamiainen oli muutenkin mieleinen, juuri ne komponentit mistä pidän (karjikset, pekoni, nakit, lihapullat ja hyvät leikkeleet. Munavoi oli ehkä vähän arveluttavaa). Kahvi ja mehutkin hyviä. Annan arvosanaksi 5/5. Huoneeseen palattuani aprikoin, lolleroisiko vuoteessa vai lähtisikö lenkille, mutta päädyin kuin varkain ensimmäiseen vaihtoehtoon. Seinämesta oli todella tylsä ja ruma, ja se kusinen jokikaan ollut mistään kotoisin, meillä päin sellaista kutsuttiin ojaksi. Mutta kylläpä aika kuluikin siinä makkoillessa nopeasti.

Aamiaissali.

Komponenttien kokoamista.

Hyvä finne-hotelliaamiainen.

Varttia vaille yksi kävin tekemässä check outin, ja päätin sitten kävellä vähän. Minua ei nälättänyt, mutta edessä olisi pitkä matka kotiin, joten olisi ehkä hyvä tankata jotain matkan varrelle. Menin Torikeskukseen, koska olin nähnyt siellä Hesburgerin valomainoksen edellisenä päivänä. Tyrmistys oli melkoinen, sillä Hese oli kiinni. Uskomatonta! Voi minua pöljää kun luulin juuri sunnuntain olevan Hese-myynnin pääpäivä. Googlasin sitten, olisiko toista Heseä lähettyvillä. Yksi löytyi, sinne oli 1,5 kilometrin matka mutta päätin koittaa ehtisikö sen kävellä ennen junan lähtöä. Kylän läpi lompsiessa pistin merkille, miten uskomattomasti täällä olikin parturiliikkeitä. Nyt oli sunnuntai, joten olivat tietysti kaikki kiinni, eikä pelkästään parturi. Kyllä oli ankea paikka.

"Rautatie menee etelään.."

Hese sunnuntaina kiinni?

Cityhirvi vuodelta 2014.

Minkähänlainen räkälä tämä olisi mahtanut olla?

Löysin Hesburgerin ABC:ltä. Tilasin automaatista kerroshampurilaisen, se onneksi tuli nopeasti. ABC:n puolella oli jumalattomasti saksalaisia, liekkö tulleet sitten jollain turistibussilla ja päätyneet tänne hiukopalalle. Hamppis meni naamariin luikauksella, ja kävelin sitten takaisin asemalle. Minua ei yllättänyt yhtään, että juna oli myöhässä. En nyt muista kuinka monta prosenttia VR väitti juniensa kulkevan aikataulussa, mutta on se metka tuuri kun en itse päädy ikinä niihin ajoissa oleviin juniin.

ABC oli sunnuntain ainoa menomesta.

Sunnuntailounas.

Tuolta se tuloo ja tuonne se menöö.

Matkakeskus.

Steissi sisältä.

Viimein juna veks täältä.

Paikkani oli yläkerrasta, onneksi ei ollut selkä menosuuntaan. Mulla oli taas käytäväpaikka, mutta tällä kertaa sain Seinäjoelta vieruskaverin, sellaisen läskin ukon jolla oli koko ajan vaikeuksia pysytellä omalla puolellaan. Parkanossa juna pysähtyi odottamaan jotain kummallista taas toviksi, ja Tampereelle pääsimme 20 minuuttia myöhässä. Vieruskaveri poistui, mutta Tampereelta viereen tuli joku opiskelijapimu. Hän vei onneksi huomattavasti vähemmän tilaa joten ei haitannut.

Matka Hesaan kesti ikuisuuden, pyllerikin puutui niin ettei tiennyt miten päin olisi istunut. Juna teki vielä ylläripysäyksen Keravalle, kun junassamme oli matkustajia jotka halusivat vaihtaa Joensuuhun menevään junaan, mutta se oli jo lähtenyt Tikkurilasta kun olimme niin pahasti myöhässä. Tikkurilassa joku pariskunta mylvi alakerrassa, kun eivät ehtineet jäämään pois junasta, vaan ovet sulkeutuivat ja juna lähti liikkeelle. En tiedä miten sellainen on mahdollista mutta niin vain pääsi käymään. Pariskunta sätti toisiaan, ja ukko oli ilmeisesti kipeänäkin vielä kun sitäkin hoettiin ja yskittiin päälle. Meteli lakkasi Pasilassa, joten ilmeisesti ennättivät sentään siinä ulos junasta. Matka kotiovelle ei tuottanut muita hämmästyksen aiheita kuin sen, miten yhdellä silmäyksellä näki sekunneissa enemmän ihmisiä kuin Seinäjoessa parissa päivässä yhteensä.

* * * *

Arvio reissusta: Melkein tekisi mieli pamauttaa 1/5, sen verran oli vastoinkäymistä. Junat myöhässä molempiin suuntiin, sää oli aivan kamala, Seinäjoki aivan kamala, parturissa ei hurraamista, hotelli oli epäonnistunut lukuun ottamatta aamiaista... Noh, välillä käy näin. Silti uskomatonta, että räntäsateinen Kajaanikin pilottitakkisine kaljupäineen oli parempi kohde kuin tämä Etelä-Pohjanmaan helmi.