836# Korfu, 6

 18.7.2024, Thursday, +38, Scattered clouds, Dassia, Greece

Nukutti paremmin kuin edellisenä yönä kun ei ollut paniikkia heräämisen suhteen. Pp lähti taas aamu-uinnille ja sen jälkeen menimme rutiininomaisesti aamupalalle yskijöiden sekaan. Se aamiainen on vaan pakollinen rasti joka pitää suorittaa alta pois, vaikka olimmekin jo melkoisen tyrttyyntyneitä siihen roskaan. Sen jälkeen haimme läppärin ja muistiinpanovehkeet huoneesta ja menimme alakerran ulkoilmabaariin tekemään pariksi tunniksi töitä ja blogaamaan ja sen semmoista. Oheistoimintona maisemien ja ihmisten katselua, frappen juontia ja ampiaisten hätyyttämistä.

Kahdentoista maissa kävimme katsomassa josko siivoojat olisivat saaneet huoneen kondikseen, olivathan he. Vaihdoimme uikkeen ja menimme uimaan, tällä kertaa vähän kauemmaksi "omasta" rannastamme, jos siinä olisi ollut helpompi mennä veteen. Samanlainen kivieste siinäkin oli ylitettävänä. Uinti teki kuitenkin gutaa, kuten aina täällä ollessa. Ei ollut vielä toistaiseksi ollut niitä kantapäitä purevia kaloja mitä oli viime kesänä Kreetalla ja Israelissa, eikä meduusojakaan. Silloin tällöin tielle osui joku heinänkorsi, mutta muuten sai vaan nauttia lämpimistä merivirroista.

Uinnin jälkeen lähdimme kävellen kaupalle, josta ostimme postikortteja, kynän, käsidesiä, purkkaa, jotain tukkajuttua ja sen semmoista, ja sen jälkeen kävelimme taas Red Penguin-baariin. Siellä oli samat ukot duunissa kuin aikaisemmallakin kerralla. Otimme jälleen mojitot ja toastit, sen lisäksi vielä yhden ylimääräisen veden kun niin janotti ja kuumotti. Kadun toisella puolen ollut vuvve jaksoi räksyttää helteestä huolimatta koko sen ajan mitä kippolassa istuskelimme. Sain postikortit runoiltua valmiiksi.

Hetken aikaa jäähdyttelimme hotellihuoneella ennen kuin lähdimme Kerkyraan Korfun kaupunkiin. Bussi oli tietysti juuri kurvannut naaman edestä ja piti odottaa 20 minuuttia seuraavaa uskomattomassa kuumuudessa. Saimme dösästä vielä istumapaikat. Täällä oli kuitenkin tapana antaa vanhemmille ihmisille paikka, mutta onneksi linkkarissa oli istuskelemassa nuorempiakin kuin minä. Bussi tuli täyteen matkan edetessä ja alkoi olla aika tuskallista kun saavuimme viimein kaupunkiin.

Paikallisbussissa taas & tunnelman.

Väkeä tungeksi kylillä taas niin uskomattomasti. Asukkaita oli 40000, tietysti luku on huomattavasti suurempi näin kesäaikaan koska turismi. Mutta vaikea kuvitella jotain samankokoista härmäläistä kaupunkia jossa meininki olisi samanlainen. Ensi alkuun koitimme metsästää tavallista supermarkettia, jossa pääsisimme hetken nauttimaan ilmastoinnista ja ostaa mahdollinen vesipullo. Viimein sellainenkin löydettiin. Eukko ei suostunut antamaan 10€:n setelista rahaa takaisin vaan piti ostaa kortilla. Se olikin vasta toinen korttiostos tällä retkellä, eli rahalla maksettiin pääsääntöisesti aina. Kalkkisten paratiisi.

Ihmisväljempi kuja.

Supermarketin ovi.

Aukiolla.

Kyra Faneromenin kirkko.

Jatkoimme ostosreissuamme, ostimme vähän tuliaisia, mutta ei ollut oikein sellaista innostusta päällänsä. Menimme drinksuille baariin, jos se vähän relaisi tunnelmia. Otin korfulaisen bissen, Pp otti jonkun drinksun. Hinta oli tippeineen 22€, eli aika sikahintainen, siinä taidettiin hieman ukotella meitä. Piipahdimme sitten viereisessä pinkin värisessä kirkossa, ja sen jälkeen kävimme katsomassa vanhassa satamassa tiistaista pääskyä. Emme löytäneet sitä enää, mutta kolmannen vesikorkin löysimme, eli joku toinenkin oli sitä koittanut vilvoittaa. Talojen välissä lenteli kovaa meteliä pitäviä pääskyjä (tervapääsky?), ehkäpä se oli päässyt takaisin kaveriensa joukkoon.

Drinksubaari. Oikealla kirkko.

Korfu-kaljaa saipi.

Kolamarkiisi.

Aukiolla kaksi ukkoa tekivät räppivideota tms, ja liikkuivat apinamaisesti musiikin tahtiin. Se oli paitsi meistä myös muutamista muista ohikulkijoista naurettavan näköistä, mutta nuoriso on pilalla, mitäs sitä muuta voi sanoa. Kävelimme jälleen melkoisen rupeaman tutkaillen illallispaikkaa. Saimme postikortit postiin Listonin vieressä olevaan epämääräisen näköiseen postilaatikkoon (tulivat perille). Sen jälkeen panostimme tosissamme illallispaikan löytämiseen, muutamissa henkilökunta ei viitsinyt keskeyttää siivoamistaan ottaakseen meidät vastaan joten emme sellaiseen alkaneet edes ruinaamaan sisään, ja muutamissa muissa oli jotain mikä ei miellyttänyt meitä tai toista meistä. Eräässä ravintolassa pulupari oli lemmekkäällä tuulella, ja lehahtivat sitten jonkun ihmispariskunnan pöydälle jatkamaan päällekkäistä räpistämistään. Ihmisukko suutahti siitä ja hätisti lintuparin matkoihinsa, meillä oli naurussa pitelemistä.

Kippoloita Listonin vieressä.

Kortit tulivat perille häröstä laatikosta huolimati.

Viimein löytyi meillekin sopiva kippola monitasoisesta ravintolasta jonka terassi oli levittäytynyt rappusille. Tilasimme molemmat 16€:n hintaiset kleftikot, juomaksi kaljaa vettä ja roséta. Ruuan tulossa kesti melko pitkään. Viimein ruuat tulivat, ne olivat minulle pieni pettymys, sillä annoksen lihaosuus piti itse kaivaa luun ympäriltä veke. En tykännyt omasta annoksestani, oheiskamppeet fetajuustoineen olivat supersuolasia. Pp puolestaan piti annosta parhaimpana täällä nautituista. Lisäksi ampiainen oli kiinnostunut omasta ruuastani kovasti, välillä pysähtyi pitkäksi aikaa herkuttelemaan lampaallani. Aikamoinen ahmatti. Hintaa tuli 44€, jätimme viisikymppisen.

Illalliskippola.

Sisätiloja.

Safka.

Meillä oli vielä reilusti aikaa ennen bussin lähtöä takaisin Dassiaan (klo 22), joten Pp osti itselleen puu-tuntematon ainesosa-hartsisen tarjoilulaudan, maksoi 44€ mutta myyjän mukaan "internetissä" oli ongelmia jonka vuoksi kassaa ei voinut käyttää, joten siihen sai 4€:n alennuksen. Aika raskasta myyjälle sitten tilittää päivän kassa myöhemmin, että saa ALVinsa maksettua. Minäkään en jäänyt tyhjin käsin, sillä Pp ja myyjä käskivät minun ostaa 30€ maksavan bangladeshissa valmistetun paidan, joten sellainen tarttui mukaan. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi ollut vähän ennen kymmentä illalla vaateostoksilla.

Sandaaleissa olisi ollut kasvuvaraa.

Bussiliput ostimme automaatista. Vaikka linkkarin lähtöön oli vielä reilut 10 minuuttia, laituri kuhisi jo ihmisiä ja lisää tuli paikalle koko ajan. Olimme vähän huolissamme mahtuisimmeko bussiin, mutta kylmästi änkeämällä pääsimme ja saimme jopa istumapaikat takaosasta, joskin selkä menosuuntaan. Ihmiset änkesivät sisään siihen malliin, että bussikuskiakin nauratti. Osa ihmisistä ei tosiaan mahtunut mukaan, ikävä juttu heille jäädä odottamaan seuraavaa bussia joka lähtisi puolen tunnin kuluttua. Ihme kun niitä vuoroja ei oltu lisätty näin turistisesongin aikaan.

Busseja meni vain puolen tunnin välein.

Matka takaisin Dassiaan oli todella kuuma ja pitkäveteinen. Nuoret saksalaispimut joivat vodkaa ja appelsiinimehua, ja päihtyivät silminnähden sen reilun puolen tunnin aikana. Hirveä matka, joka onneksi palkittiin suloisilla kissenpennuilla kotipysäkkimme läheisyydessä. Kello oli lähes yksitoista, ja piti vielä raahautua suihkuun ja sen semmoista ennen unille käyntiä.

835# Korfu, 5

 17.7.2024, Wednesday, +36, Clear, Parga, Greece

 

Tänään oli veneretkipäivä Pargaan ja Paxokseen, joten herätyskellot oli veivattu aktivoiduksi jo kukonlaulun aikaan. Heräsin kuitenkin jo viiden jälkeen enkä saanut enää nukuttua. Lopulta piti nousta klo 6.40. Aamiaissali ei ollut vielä auki, joten koitimme syödä edellisenä iltana ostamiamme eväitä. Mulla oli jonkunlainen sämpylä-bagels, jota maistoin varovasti ja se oli niin kamalaa, että leksa meinasi lentää saman tein. Syömäkelvoton, ja luikautin sen heti roskikseen. Pp:llä oli onneksi muutama suklaakeksi jolla piti sitten pärjäillä. Pikainen aurinkorasvaus, ja ei muuta kuin tien päälle klo 7.31.

Aamulla varhain.

Noutopaikalle ehdimme pari minuuttia etukäteen. Siellä olikin jo jengiä kokoontuneena, mutta matkalaukkuineen päivineen, eli muitakin busseja oli tulossa samaan kellonaikaan. Vahvistusmeilissä oli kuitenkin kerrottu meidän bussissa lukevan Sarris. Muutama muu dösä tuli ennen meitä, mutta omamme tuli lähes aikataulussa. Siinä olikin jo jengiä, itse asiassa meidän pysäkki oli toiseksi viimeinen ennen satamaa.

Satamassa meiltä alkoi kinuamaan bar codella varustettuja lippuja tyly ja semikiukkuinen kreikkalaisnaisopas. Meillä ei ollut muuta kuin sähköpostiin saatu vahvistusmeili ja Apollo-apin kautta saatu kuitti, mutta ne olivat pelkästään suomeksi eikä niissä ollut mitään bar codea. Saimme melkoisen ripityksen aiheesta mutta minkäs me sille mahdoimme; muijan sähköpostia ei löytynyt edes spämmikansiosta tms emmekä olleet sellaista meiliä edes osanneet kaivata. Olimme tehneet varauksen Apollo-apin kautta joten todennäköisesti vahvistusmeili oli sitten heillä. Viimein eukko viitsi kysyä hotelliamme ja sen jälkeen löytyi nimetkin. Mutta mieli oli tässä vaiheessa jo hieman happamena. Bussikuskikin oli lippua kysellyt ens alkuun, mutta ei ollut välittänyt sitten enempää asiasta.

Laivaan päästyämme arvoimme hieman paikkoja. Ensiksi koitimme istua ulkona muiden tavoin, mutta kellään ei ollut mitään hajua moneltako laiva lähtee. Muitakin bussilastillisia alkoi tulemaan, ja huomasimme laivan tulevan täyteen joten vaihdoimme viime hetkellä sisätiloihin, jossa oli edes jonkunlainen ilmastointi. Jouduimme istumaan kuitenkin kahden naisen ja lapsen kanssa samassa sloossissa, mutta he olivat hyvätapaisia, puhuivat jotain kummallista kieltä jota emme tunnistaneet (albaniaa?).

Välimeri tyynenä.

Venhon sisätilat.

Laivan lähtöä piti odotella 45 minuuttia, mikä alkoi pännimään, koska olisimme voineet käyttää senkin ajan esim. hotelliaamiaiseen. Kun laiva lopulta lähti, ensimmäinen pätkä Korfun saaren eteläosan Lefkimmiin kesti puolitoista tuntia. Kävin hakemassa meille frapet ja itselleni jonkun ällömakean suklaacroissantin alakerran kahviosta. Ne vähän piristivät mutta aiheuttivat veesee-hädän, ja tällaisessa pienehkössä kipossa ne eivät olleet mitään siisteyden perikuvia + ovea ei saanut edes lukkoon enkä osannut vetää pönttöä, lisäksi oli kaiken maailman paskasia kahvoja oli joihin en uskaltanut tarttua. Kädet sai onneksi pestyä.

Korfun kaupunki mereltä päin.

Lefkimmistä Pargaan taisi kestää toiset puolitoista tuntia. Viimein päästyämme perille näimme tutut maisemat, sillä olimme käyneet täällä Pp:n kanssa viikon viettämässä kahdeksan vuotta sitten. Ensiksi näkyviin tuli vanha pinkki hotellimme ja sen jälkeen itse "kaupunki", joka meillä päin ehkä luonnehdittaisiin kyläksi 2000 asukkaallaan. Paikka oli jopa kauniimpi kuin muistin. Kippari oli vähän huono parkkeeraamaan laivaa ja lähtemään laiturista, nämä telakoinnit tuntuivat aina kestävän ikuisuuden. Viimein päästyämme laiturille meidät vastaan otti tuskastuttavan kuuma sää, kello oli kahdentoista kieppeillä ja lämmintä oli 36 astetta.

Parga <3

Nostalginen tunne valtasi kun näki Pargan taas <3

Pargan "keskusaukio".

Koska aamiainen oli ollut niin heikonlainen, päätimme hoitaa lounaskuviot alta pois. Meillä oli 1h45min aikaa. Satamasta otimme jonkun kippolan, siellä oli muitakin turaaneja limsoilla ja puhelimiaan tutkimassa. Tilasimme jääteet, vedet, minä otin jonkun sandwich homman ja Pp kreikkalaisen salaatin. Leipäjuttu ei ollut erikoinen, arvosana 2/5, mutta tarjoilija oli mukava ja baari ihan siisti. Pp antoi salaatistaan 4/5.

Lounasmättöä.

Ruuan jälkeen kävelimme Pargan rantaraittia pisin Utopia-kahvilalle asti, jossa vilkuttelimme hetken nettikameralle. Palasimme takaisinpäin, ja kävelimme hetken matkaa linnoitukselle päin nousevia rappusia jotka olivat tulleet meille tutuksi sen viikon aikana jota täällä vietimme. Meidät valtasi hirmuinen nostalginen tunne. Kujat oli vuorattu kauppiailla ja heidän tuotteillaan muttei meillä ollut oikein aikaa ostaa mitään kun piti kiirehtiä jo takaisin laivaan. Meitä oli peloteltu, että ketään ei jäädä odottelemaan ja viimeksikin jäi kolme ihmistä Pargaan, ja täältä onkin sitten mukava keksiä reitti omin päin takaisin Korfulle.

Pargan uimaranta.

Pargan akvedukti (Υδραγωγείο Πάργας).

Retkiveneemme laiturissa Pargan rannikolla.

Pargan edustalla oleva Panagian saari ja kappeli.

Kannella.

Seuraavaksi vene lähti kohti Paxosta, jonne oli ehkä 50 minuutin merimatka. Vieruskaverimme olivat vaihtuneet kahdeksi nuoreksi afrikkalaistaustaiseksi naiseksi, jotka olivat pukeutuneet näyttävästi. Puhelivat keskenään ranskaa, mutta olivat kovin hillittyjä käytökseltään joten lienivät jotain vähän parempaa väkeä. Tämä matka meni näistä siirtymistä nopeiten, mutta vene piti jättää melko kauas laituriin, josta sai kävellä varmaan vartin verran kuumassa ennen kuin pääsimme ns. kylille.

Korkealla ollut merivesi tulvi laiturille asti.

Vaatimattomampaa kippoa.

Paxos oli vähän erilainen kuin etukäteen ajattelin, mutta ihan kelpo mesta jossa kelpasi ökyrikkaan viettää kesäpäivää. Täältä löytyi pinkin värinen kirkko - kuinka outoa sekin on? - mutta se oli kiinni. Kävelimme sivukujalla, jossa oli muutama turistikauppa, mutta tärkein baana oli kuitenkin merta lähinnä oleva promenadi. Rantaraitti oli reunustettu meren puolella hulppeilla ökyveneillä, ja maan puoli oli täytetty kahviloilla. Niissä kelpasi istuskella köyhien katsomassa rikkaita kahvilasta päin ja rikkaiden katsellessa köyhiä veneistään. Me tilasimme Pp:n kanssa Aperol Spritzit, joka minusta oli pelkkää mehua.

Paxoksen keskusaukio.

Paxoksen kirkko.

Kippolamme Paxoksella.

Aperol Spritzit tuntuivat olevan pelkkää mehua.

Omat fyffet voisi ehkä riittää tähän.

Juomien jälkeen palasimme turistikaupoille, ja saimme väkisin ostettua muutaman jääkaappimagneetin. Olisin halunnut ostaa vesipullon mutta missään ei ollut sellaista kauppaa. Palasimme sitten takaisin veneemme luo, taisimme olla hieman ajoissa kun laskusiltaa ei oltu veneeseen vielä nostettu, odottelimme hetken aikaa puiden varjoissa ja näimme muutaman finnenkin. En ymmärrä miten suomalaiset voi olla aina niin juntin näköisiä, ne näkyy jo kilometrin päähän ruutupaitoineen ja risupartoineen.

Paxoksen hiljaisia kujia.

Parturi oli huomattavasti halvempi kuin meillä.

Kilpailevalla yrityksellä oli hienompi botski.

Päästyämme laivaan menimme taas heti ylös. Tällä kertaa saimme sloossikavareiksi neljä pulskaa keski-ikäistä naista joita epäilimme kielen ja käytöksen perusteella romanialaisiksi. Ne ärsyttivät meitä hurjasti, ja pelkäsimme että sairastuttavat meidät johonkin karmeaan tautiin joka heillä selvästi jylläsi. Lisäksi ärsyttävin naisista vielä hieroi vesipulloni korkkia sillä välin kun olin käymässä vessassa, FHAT? Mutta muuallakaan ei voinut oikein olla, sillä ulkotiloissa oli niin poskettoman kuuma, että siellä olisi tullut noutaja alta aikayksikön.

Matka oli tuskien taival. Ensimmäinen veto Lefkimmiin kesti 1h10min ja sitten siitä vielä 1h30min Korfuun. Aika ei tuntunut kuluvan millään. Kävin hakemassa kahviosta pienen bissen ja yhden veden, mutta ei sekään jouduttanut matkaa. Viimeiset puoli tuntia seisoskelimme ulkona, mutta siellä vallinnut kuumuus ja veneestä lähtenyt meteli olivat aika sietämätöntä, mutta ei niin paha kuin ne romanialaiset eukot. Puoli kahdeksan maissa saavuimme satamaan, siinä piti löytää oikea bussi, ja sitten vielä puolen tunnin dösämatka jättöpaikkaan ja kymmenen minuutin kävely hotelliin. Aikataulusta yli tunnin myöhässä. Se oli kyllä superpitkä ja -raskas ja -kuuma päivä, ja yksi ikävimmistä retkistä mitä olen koskaan tehnyt: aamun lippusekoilut, pitkät odotteluajat, liki 8 tuntia kuumassa veneessä, liian vähän aikaa Pargassa, ynseä opas... ei tästä voi antaa kuin 2/5 arvosanaksi.

Korfun vanha linnake.

Hotellille päästyämme vaihdoimme pika-pikaa uikkariin (reissussa olisi voinut käydä uimassa mutta sitten olisi jäänyt paikkakuntaan tutustuminen pois) ja äkkiä mereen. Aurinko oli jo laskemassa mutta kylläpä uinti teki eetwarttia. Sen jälkeen vielä suihku, ja puhtaat vaatteet päälle ja sitten äkkiä illalliselle puoli kymmenen kieppeillä. Ta diktia -niminen ravintola valikoitui aika nopeasti illalliskippolaksi. Kauan kesti ruuan tuleminen, mutta oli hyvää. Otimme molemmat Sofrito-nimisen annoksen, joka ei näyttänyt hyvältä mutta oli sitä kyllä. Juomaksi kaljaa, rose-viiniä ja vettä. Yhteensä maksoi 46,50€, annoimme viisikymppisen. Pari kisseä pyöri jaloissa kerjäämässä ruokaa, Pp nuolletti voikipon sellaisella ja kylläpä se tekikin kauppansa pienen epäröinnin jälkeen.

Illalliskippola Ta Diktia.

Maistui paremmalta miltä näytti.

Voi, voikepon nuolija se siinä.

Asiakkaitakin tuli illan edetessä.

Meillä oli vesivarannot vähissä, joten piti vielä sitä lähteä ostamaan. Lähikauppa oli jo kiinni, mutta hotellin respassa oli myös pieni myymälä, josta ostimme monta putelia vettä parilla eurolla. Sitten pikku hiljaa makkoomaan; huone oli saatu jo ilmastoitua, ja pitkän päivän jälkeen kovasti jo nukuttikin.

834# Korfu, 4

 16.7.2024, Tuesday, +37, Clear, Kerkyra, Greece

 

Nukutti taas hyvin, joskin yöllä heräsin kertaalleen kun humalaiset mimmit huutelivat uima-allasalueella. Pp kirmasi herättyään aamu-uinnille, mulle teki tiukkaa päästä aamiaiselle kaksikymmentä vaille yhdeksän. Aamiainen ja sairaat ihmiset tympivät, mutta joten kuten siitä selvittiin.

Vähän aikaa puuhailimme aamuhommia, ja pakkasimme sitten vähän aurinkorasvaa ja juotavaa ja sen sellaista mukaan, ja lähdimme bussipysäkille katsomaan jos pääsisimme Korfun saaren "pääkaupunkiin", Kerkyraan. Olimme yrittäneet edellisenä päivänä oppaalta asiaa kysellä kun hän oli meille päin soitellut, mutta tuntui, ettei oikein täsmätietoa löytynyt häneltäkään. Leipomopysäkillämme oli oikein automaatti josta pystyi ostamaan liput mutta ilmeisesti kuskilta olisi saanut ostaa lipun kolikoilla myös. Kuin tilauksesta bussi kurvasi pysäkille; toisin kuin esim. Kreetalla, täällä mentiin bussiin etuovesta ja jäätiin takaovista ulos. Kuski repi lippumme, mutta yleensä sellainen piti leimata itse leimauslaitteessa. Bussilinja 7 operoi Dassia / Ipsos - Kerkyra-reitillä. Se oli haitaribussi joita meni noin 20 minuutin välein. Bussi oli jo lähes täynnä, mutta saimme kuin tilauksesta oman sloossin vapaaksi. Matka Kerkyraan kesti noin puolisen tuntia, joka tuntui mennessä varsin pitkältä ajalta. Muut matkustajat koostuivat plunssaisista ihmisistä, kuinkas muuten.

Aikataulu.

Ostimme bussiliput automaatista.

Dösälippu.

Linja-autossa on tunnelmaa.

Päättärillä jäimme pois. Olimme ensi alkuun vähän eksyksissä, mihin suuntaan kuuluisi lähteä. Ympärillä oli kauheasti hälinää ja väkeä, ja ennen kaikkea kuumaa. Otimme sitten suunnaksi vanhan linnakkeen. Kävelimme vanhankaupungin läpi ja saavuimme Listonille. Se oli pitkä kaariholvinen rakennus, jonka ranskalaiset olivat rakentaneet 200 vuotta sitten, nyt se oli kahviloiden ja kippoliden valtaama. Vaikuttivat tyyriiltä paikoilta, eikä meillä ollut liiemmälti intoa sinne tässä vaiheessa pistäytyä. Istuskelimme hetken aikaa penkeillä puiden varjossa ja koitimme kerätä voimia auringossa tarpomiseen. Ensiksi kävimme katsastamassa Maitlandin muistomerkin (brittiläinen Sir Thomas Maitland oli 1800-luvun alkupuolella Korfussa työskennellyt upseeri, komissaari ja käskynhaltija, ja ilmeisen suosittu sellainen). Se oli nopeasti kierretty ympyränmuotoinen muistomerkki. Sen jälkeen suunnistimme vanhalle linnakkeelle. Se oli rakennettu nykymuotoonsa 1500-luvun puolivälissä; Kerkyrassa oli kaupungin toisella laidalla myös "uusi" linnake, jonka rakennustyöt oli aloitettu vain pari vuosikymmentä vanhan linnakkeen jälkeen.  Sisäänpääsymaksu vanhalle linnakkeelle oli 6€ / naama (v. 2024). Aluksi ylitettiin siltaa pitkin vallihauta, sitten oli muutama näyttelytila joista toinen oli ilmastoitu. Se olikin parasta antia. Meidän oli pakko paeta kuumuutta kahvilaan, jossa oli self service, haimme riistohintaiset jääteet (5€ puteli), jotka piti juoda pullon suusta. Taisimme nähdä täällä myös suomi-pariskunnan; eivät puhunneet mitään, naiselle oli tatuoitu maksuhäiriöleimat käsivarteen, äijällä ruutupaita ja kävelytyyli oli sellainen täys-turaani, että vaikea siitä oli erehtyäkään. Koitimme nousta linnakkeen huipulle jossa oli jonkunlainen majakkakin, mutta huippu oli suljettu kunnostustöiden vuoksi klo 15 asti, joten sekin jäi näkemättä. Muurilta nyt sai jonkunlaiset valokuvat mutta aika vaisu esitys, arvosana 2/5.

Liston.

Maitlandin muistomerkki.

Linnakkeen muurit.

Välimeri <3

Vanha linnake.

Vallihauta.

Ilmastoitu näyttelytila.

Linnakkeen huippu oli suljettu rempan vuoksi.

Vanha kellotorni.

Linnaketta eri tasoissa.

Kävelimme hetken vanhassakaupungissa ja poikkesimme Saint Spyridonin kirkossa. Siellä oli uskonnollista meininkiä, me lähinnä lepuuttelimme jalkojamme ja nautimme kirkon viileydestä, mutta esim. edellämme istunut nainen selvästi rukoili ja itkeskelikin, joten hänellä oli ilmeisen "pahat tilanttteet", toivottavasti sai apua murheisiinsa.

Vanhankaupungin katuja.

Korfun museo / Aasian taiteen museo Anaktoronilla.

Sir Frederick Adamin patsas Anaktoronin aukion puutarhassa.

Saint Spyridon church.

Me jatkoimme matkaa ja pistäydyimme taas kahvilaan. Äijä yritti saada meitä vaihtamaan istumapaikkojamme sivukadun puolelle, mutta sanoimme haluavamme istua nykyisillä paikoillamme. Se vähän ihmetytti meitä. Tilasimme frapet ja minä otin toastin, Pp jonkun jugurttihunajajutun. Ne olivat ok. Siistissä vessassakin pääsi käymään. Sen jälkeen näytti siltä, että jonkunlainen siesta käynnistyi, sillä kauppiaat keräsivät kimpsunsa ja kampsunsa ja laittoivat liikkeiden ovet kiinni. Me kävelimme vanhalle satamalle, jossa ei ollut muuta kuin verkkoaita, hirveästi roskia ja autonromuja, sekä kusenhaju. Istuskelimme epämukavilla penkeillä tovin ja näimme pääskysen pyörivän auton alle. Luulimme sen olevan janosta sekaisin ja annoimme sille korkillisen vettä jota se alkoikin heti juomaan mutta meidän olisi pitänyt tajuta nostaa se puunoksaan tms, josta olisi päässyt jatkamaan matkaa. Sitä kun sanotaan, että jos pääskynen putoaa maahan, se ei pääse itse siitä enää nousemaan takaisin lentoon. Miten mahtoi reppanan käydä. Se harmitti meitä loppupäivän.

Frappea ja hiukan hiukopalaa.

Pala korfulaista katumiljöötä.

Holy Church of High Virgin and Saint John The Merciful.

Kaikkea sitä...

Vanhan sataman aukio (10th Infantry Batallion Square).

Vanha satama ei ollut mikään pittoreski paikka.

Pääsky heikossa hapessa </3.

Koitimme suksia uudelle linnakkeelle, mutta emme löytäneet sisäänkäyntiä mistään. Sitten kuumuus ja väsymys kävivät ylitsepääsemättömiksi ja päätimme kävellä bussipysäkille ja kun bussi oli lähdössä takaisin kotiin niin ostimme pikaisesti liput ja hyppäsimme siihen. Meidän piti seisoskella ainakin puolet matkasta, mutta silti matka tuntui menevän kotiinpäin nopeammin, vaikka ajallisesti siihen menikin sama aika. Kävimme kaupassa ja sitten hotellille.

Ylhäällä oleva linnake jäi valtaamatta.

Kovin kauaa emme levänneet vaan teki mieli päästä jo uimaan. Jälleen jalkapohjat huusivat hoosianna mutta itse vedessä lillunta oli kyllä 5/5. Puolta tuntia kauempaa ei uskaltanut olla, ettei iho palaisi aivan karrelle. Huoneen parvekkeella joimme energiajuomaa, kaljaa ja siideriä sekä ouzo-paukut. Sen jälkeen menimme Andreas-ravintolaan syömään joka oli rantaraitilla, saimme vielä parhaimman pöydän. Pp otti stifadon, minä pastitsadan, se oli ainakin minusta paras ruoka tähän mennessä. Arvosana 4/5.

Ilta jo saa.

Illalliskippola Andreas.

Pastitsada.

Seuraavana päivänä olisi retkipäivä ja lähtö aikaisin aamusta emmekä ehtisi aamiaiselle, joten meidän piti vielä mennä kauppaa ostamaan aamupalaa. Se olikin aika vaikea operaatio. Hotellilla oli käynnissä kreikkalainen ilta zorbas-tansseineen. Sitä oli kiva seurata turvassa parvekkeelta ja katsoa miten ammattilaiset ja osa yleisöstäkin joutui lavalle tanssitettaviksi.