833# Korfu, 3

15.7.2024, Monday, +36, Scattered clouds, Dassia, Greece

 

Kylläpä nukutti maireasti. Pp meni taas aamu-uinnille ja minä jatkoin hetken makkoomista. Vähän ennen yhdeksää menimme aamiaiselle, joka oli huonompi kuin edellisenä päivänä. Lisäksi holtittomasti yskiskelöitä oli kovasti. Sen jälkeen fundeerasimme jonkun aikaa mitä tekisimme; päätimme käydä katsastamassa Kato Korkianan kylän, jossa oli jonkunlainen taidemuseo. Tuntui hämmästyttävältä, miksi pienessä vuoristokylässä olisi minkäänlaista museota. Vaikka oli maanantai, toivoimme sen olevan auki, ja ainakin se tarjosi meille jonkunlaisen päämääräkohteen jota tavoitella. Matkaan lähdimme kymmeneltä. Se oli tietysti ylämäkeä koko matkan ja jo tähän aikaan aamusta oli poskettoman kuuma. Kaskaat sirittivät äänekkäästi ja meininki oli niin kreikkalainen kuin olla voi.

Etelän puustoa.

Rypäleitä tulossa.

Museota kohti.

Museolle oli kuitenkin vain 1,4km matka ja se meni yllättävän kevyesti, ja kaiken lisäksi paikka oli vielä aukikin. Sisään maksoi vitosen /naama, museokortti ei kelvannut täällä. Näyttelyitä oli kolmessa eri kerroksessa, ensimmäisessä oli ilmeisesti ne parhaat. Vanhimmat teokset olivat 1700-luvulta, tärkein oli El Grecon ristimaalaus. Ylemmissä kerroksissa oli jotain nykyaikaista omituisuutta. Ulkoa tullessa hikinorot olivat juosseet selkää pisin, täällä museossa oli enää 28 astetta lämmintä niin pääsi vähän vilvottelemaan. Annoimme museosta arvosanat 2/5, Pp 3/5. Miinusta tuli kun iso osa tauluista oli "lainassa" parempien paikkojen museossa - ja epäilemättä ne parhaat - eikä kaljaakaan saanut. Ketään muuta asiakasta museossa ei ollut, joten se oli kokonaan meidän.

Museon mainoskyltti oli nähnyt parempiakin päiviä.

Epäilys perillepääsystä alkoi jo arveluttamaan.

Oikeassa paikassa oltiin.

Museorakennus.

Näyttelysali.

El Grecon taidonnäyte.

Kivikasoja kuumassa.

Uudempaa taidesuuntausta.

Paitaidetta.

Kävelimme Joy's -nimiseen kippolaan, ja istahdimme terassille. Aluksi ynseä mutta sitten mukavaksi muuttunut nainen oli tarjoilijana. Tilasimme frappet ja itse otin vielä Ice tean, molemmat olivat huippuhyviä. Pääskynen oli duunannut pesän terassin lampun päälle juuri päiden yläpuolelle, ja ruokki ahkerasti pentuja. Ne näyttivät jo varsin täysikokoisilta, joten varmaankin ukottivat vielä pääskysvanhempiaan, ettei tarvitsisi lähteä pesästä. Täällä ei muutenkaan turisteja ollut joten autenttisesta meiningistä 5/5. Tulimme hyvälle mielelle, ja kävimme vielä supermarketissa ennen kuin palasimme takaisin alas hotellille. Aurinkorasvauksen lisäyksen jälkeen painelimme uimaan. Kivikkorantaviiva ahdisti aina vaan, ja haimme hieman sivuummalta vähän parempaa mereenastumispaikkaa, mutta palasimme lopulta alkuperäiselle paikalle.

Joy's cafe.

Kahvetta ja jääteetä.

Kahvilan vuvve otti lepiä.

Huh hellettä!

Melkoinen esitys pihamaalla.

Kivannäköinen supermarketti.

Hupiheinääkö täällä myydään :|

Lepäilimme hetken ja lähdimme sitten kävelemään rantaa toiseen suuntaan. Oli todella kuuma ja kävelimme itsemme lähes uuvuksiin, mutta saavuimme lopulta Red Penguin-baarin kohdalle. Siellä ei ollut muita asiakkaita, mutta ukkeli viittoili meidät tervetulleeksi. Otimme Cheese & Ham-toastit ja mojitot. Niiden valmistukseen meni melko tovi aikaa. Toastit olivat vähän kuivahkot, mutta mojitot oikein hyviä ja tymäköitä. Tarjoilijaukko myös miellyttävä. Arvosana kippolasta 4/5.

Lounaskippola.

Mainosta oli, ei asiakkaita.

Red Penguin "sisältä".

Katunäkymä kippolasta.

Pientä hiukopalaa kera mojiton.

Sitten kävimme vielä kaupassa ostamassa vähän vesiä; palasimme hotelliin ja menimme uudelleen uimaan. Otin sitten vähän paremman suihkun ja sen jälkeen relasimme parvekkeella ja joimme edellisenä päivänä ostamamme Cair-skumpan naamariin ja söimme samalla vinegar-sipesejä. Joku soitti minulle Ruotsin suuntanumerosta, ja vähän arvelutti vastata, mutta siellä oli paikallisoppaamme. Oli ehkä aavistuksen verran tyrttyyntynyt kun emme olleet tulleet hotellivisiitille, ja koska olimme ainoat asiakkaat täällä, hän oli pelkästään meidän takia joutunut tulemaan tänne. Mutta rehellisyyden nimissä emme muistaneet koko opastapaamista emmekä olleet sille mitenkään erityisesti ilmottautuneet.

Cairia, sano.

Tästä intoutuneena ilmoittauduimme sitten Apin kautta retkelle. Meidän piti buukata itsellemme Paxos & Antipaxos -retki torstain lähdölle, mutta sitä ei ollut enää saatavilla. Perjantaina emme halunneet lähteä koska se olisi viimeinen päivämme täällä, joten buukkasimme sitten toisen retken keskiviikolle ihan kuin kompromissiksi.

Skumpan juonnin jälkeen lähdimme etsimään Karda-nimistä illalliskippolaa. Pienen harhailun jälkeen sen löysimmekin (lähinnä sen vuoksi kun olimme harhailla leirintäalueelle jonne joku muija kielsi meitä menemästä). Ravintola paljastui täys-flopiksi joten emme jääneet sinne vaan menimme hätäratkaisuun Ambrosiaan. Sekin arvelutti meitä melkoisesti kun siellä ei ollut muita asiakkaita. Jostain syystä ravintola kuin ravintola niin olimme ainoat asiakkat, ja sellaiseenhan ei pitäisi jäädä mutta minkäs teet? Päätimme jäädä sinne kuitenkin, ja tarjoilijan tuttavan koira meinasi vielä syödä ensin meidät. Pyysivät kuitenkin anteeksi ja veivät vuvven veke, vaikka ei se meitä olisi haitannut. Tarjoilija kysyi mistä olemme ja yllättyi kun kuuli vastauksen, sanoi ettei muista koskaan täällä käyneen finnetyyppejä, vain saksalaisia. Olisimme ottaneet pastitsadan, mutta sitä ei ollut. Harmi. Jouduimme tyytymään souvlakeihin; Pp otti kanasouvlakin ja minä porsaan. Ihan hyviä nekin olivat. Saimme lisäksi talon tarjoamat Mastiha-snapsit, ensimmäiset kaupanpäälliset täällä ollessamme (Kreetalla sai aina jonkun drinksun kaupan päälle mutta täällä ei sellaisten päälle ymmärretty). Ruuat maksoivat 28,50€, annoimme 4,50€ tippiä kun ukko löi summan jopa kassaan, tarjosi juomat ja oli muutenkin ystävällinen. Hiki oli laiskan syödessä; vielä klo 21 luvattiin +34 astetta, joten oli melko tuskaisaa vetää sitä illallista naamariin. Sitten äkkiä hotellihuoneeseen vilvoittelemaan ja iltaa viettämään.

Illalliskippola Ambrosia.

Illallissouvlaki.

832# Korfu, 2

 14.7.2024, Sunday, +34, Scattered clouds, Dassia, Greece

Yö meni jonkunlaisesti, oli tosin univelkaakin. Pp oli nukkunut vähän huonommin, valitteli sängyn olevan liian kova, ja iskias oli alkanut oireilemaan. 6.25 nousimme katsomaan vauhdilla etenevää auringonnousua, se oli ihan hienon näköinen. Sitten jatkoimme unia; Pp lähti varttia vaille kahdeksan aamu-uinnille, minä nukuin vielä makoisasti pisempään.

Auringonnousu.

Aamiaiselle vähän ennen yhdeksää. Se oli buffa; otimme pari croissua, cheese pien, makkaraa, juustoa ja bruschettaa. Vähän olisi kaipaillut enempi vihannespuolta, eikä esim. kurkkuja ei oltu viipaloitu loppuun saakka, eihän niitä saanut erotettua toisistaan sitten itse erkkikään. Mehu oli kamalinta mitä olen eläissäni juonut, se jäi lasiin, mutta muuten aamiainen oli melko kelpo esitys, jopa kahvi. Annetaan arvosanaksi 3/5. Paluumatkalla varastimme aamiaissalista juomalaseja huoneeseemme, kun siellä ei sellaisia ollut, ja niistä pahvikahvimukeista oli niin harmittavainen juoda mitään.

Aamupalaa.

Vetäydyimme majoitustilaamme, mutta siivoojat hyörivät käytävällä meidän huoneen ympärillä, se loi sellaista tietynlaista painetta ettei uskaltanut olla rauhaksiin. Päätimme lähteä alakerran kippolaan frappelle. Matkalla törmäsimme hotellin show-mieheen, joka esittäytyi samalla nimellä kuin itsekin olen (lienee ilmeisesti melko tavallinen nimi Kreikassa, sillä törmäsin kaimaani myös Ateenassa). Aikamoinen sattuma, piti ihan kätellä ukkelia (Luojalle kiitos käsidesistä). Pelottavan extrovertti ukko, mutta varmasti oikeassa ammatissa. Frappet tuotiin tällä kertaa pöytään asti ja ne olivat lasissa. Niitä oli mukava hörppiä siinä ja katsella meininkiä. Jo aamu oli aika kuuma ja hyvin kostea keli, joten siinä tuli hiki pelkästään istuskellessa. Palasimme sitten huoneeseen ja huomasimme iloksemme siivoojien jo käyneen ja saaneet paikat reeraan.

Aurinkorasvasimme itsemme ja lähdimme vähän kävelemään. Juuri lähdön kynnyksellä Pp huomasi vesipullonsa vuotavan laukussaan, ja laukku värjäsi epäilyttävän ruskean tahran lakanoihin, ja piti alkaa sitä pesemään. Viimein matkaan päästyämme löysimme päätien varresta ensimmäisen maailmansodan aikaisen serbialaisten muistomerkin. Paikka oli toiminut serbialaisten hautuumaana, mutta ruumiit oli kaivettu ylös ja siirretty kotimaan multiin jo vuonna 1936. Nyt täällä oli mäen päällä pieni kirkko, joka oli kiinni, sekä pieni hautuumaa, jossa suurin osa haudoista oli hoidettuja mutta yleiset tilat hieman repsottivat. Jatkoimme eteenpäin, mutta ei täällä ollut mitään meitä kiinnostavaa. Ei kippoloita tms. Härön oloinen supermarket löydettiin, jonka edessä ukkeli joi kaljaa, ja itse marketti oli pimeänä, mutta ovi aukeni kuitenkin. Ostimme vesipullot ja mietimme kuinka monta vuosikymmentä vanhoja ne mahtoivat olla.

Serbialaisten muistomerkki.

Eipä ollut hääppöinen.

Viimeisiä leposijoja.

En osannut päättää oliko hautuumaa hieno vai ei.

Palasimme hotellille ja suuntasimme uimaan. Se teki gutaa. Rantaviiva oli edelleen hankala ylitettävä suurien kivien vuoksi, mutta kun pääsi muutaman metrin eteenpäin, pohja muuttui hienohiekkaiseksi. Ja uiminen oli mukavaa. Vetäydyimme sitten parvekkeelle, ja joimme naukut Koum quat-juomaamme aamiaissalista pöllimistä laseistamme. Se olikin aika maukas juoma, muistutti vähän Cointreauta. Minua unetti, joten menin ottamaan 40 minsan päikkärit.

Mielsin kumkvatin aasialaiseksi hetelmäksi.

Lähdimme sitten uudelle kävelylle rantaraittia pitkin. Ulkona oli niin kuuma, ettei oikein voinut kävellä pitkiä aikoja kerrallaan. Näimme nuoren miehen joka oli loukannut pahasti jalkapöytänsä, taisi olla ihan avovhaavoilla ja murtunut, ja toiset kaverivat kantoivat häntä eteäpäin. Kävimme tsekkaamassa muutamat kippolat, jos niistä löytyisi potentiaalisia illallispaikkoja. Kaupasta ostimme vähän vettä, minulle pesoainetta ja pähkinöitä. Toisesta kaupasta kävin hakemassa Cair-kuohuviiniä, joka on Pp:n suosikkeja. Oli aika edukas, maksoi vain 11,37€ / pottu. Sitten palasimme hotellille hakemaan uikkeet, ja menimme uudelleen uimaan. Mukavaa oli muuten mutta jostain oli kulkeutunut aikamoisia heinäpaakkuja, ja aina kun sellainen takertui jalkaan, sai pienen sätkyn.

Laiturillakin pääsi ottaa brunaa.

Kisse.

Kävin suihkussa ja sitten istuskelimme parvekkeella. Siihen paistoi aamuaurinko mutta näin illansuussakin oli vielä 32 astetta lämmintä. Joimme hieman ouzoa ja lähdimme sitten illallispaikkaan Leonidas-grilliin jonka olimme googletelleet. Matkalla näisemme naisen jolta puuttui toinen jalka, joten koipiset näyttivät olevan täällä vaarassa.

Kadun kukkaloistoa.

Meri on aina meri.

Leonidas oli ainoa ravintola jonka olimme näimme viikon aikana olevan täynnä. Yksi pöytä meillekin löytyi, mutta tarjoilija oli kovin poissaolevan tuntuinen, ja pöytämme oli kulkuoven vieressä ja toisella puolen oli gyros-grilli joka hohkasi niin kuumaa, ettei siinä voinut olla, oli pakko lähteä menemään. Menimme rantaravintolaan jossa oli tilaa. Nimi taisi olla Dassia Beach restaurant. Muutamia munauksia; tarjoilija ei tuonut minulle ruokalistaa vaan jouduin hakemaan sen itse toisesta pöydästä, tilasin puolen litran Alfa-oluen mutta silti tuotiin Mythosta, ja ruoka tarjoiltiin ensin minulle ja sitten vasta Pp:lle. Muuten tilaamamme gyrokset olivat ihan kelpo annoksia. Käteisellä maksettiin eikä kuittia annettu joten meille jäi taas hienoinen epäilys mahtoiko kippola kiertää häpeilemättömästi veroja. Eipä tuo silti maksanut tippeineenkään kuin 30€, joten halpaa oli. Sitten hotelille jännäämään futiksen EM-kisojen loppuottelua Espanja-Englanti.

Illalliskippola alakerrassa.

Hotellin vuvve iltauinnillaan.

Illallisgyros.

831# Korfu

 13.7.2024, Saturday, +33, Scattered clouds, Dassia, Greece

Kesäloma alkoi hymyillen edellisenä päivänä, mutta oli toisaalta vain kahden viikon loma, joten aikaa ei ollut laittaa haaskuun. Olimme muutama kuukausi aiemmin tilanneet Apollomatkoilta pakettireissun Korfuun, Dassiaan. Hotellina toimi Elea Beach. Aloitin pakkaamisen edellisenä iltana puoli kymmenen aikaan, mutta toivottavasti sain kaikki kamat kasaan. Olin ehtinyt nukkumaan nelisen tuntia, kunnes kello herätti klo 3.50. Äkkiä aamiainen pakottamalla naamariin, sitten taksin tilaukseen. Puhelinsoitosta kesti vain 6 minuuttia kun istuin jo taksissa, vaikka olin vähän jännitellyt miten mahdan saada viikonloppuyönä neljän aikaan taksin kun ihmiset palaavat baarista kotiin. Kuskina oli tietysti mamu, mutta ystävällinen. Ajoi pikkuteitä pitkin lentokentälle, hinta oli kallistunut taas edellisestä kerrasta ollen nyt jo 56€. Vasta taksista astuessani ulos aloin ihmettelemään, miten infernaalinen pehi oli sattunutkin iskemään, mutta tarkemmin haisteltuani ja tunnusteltuani takamustani tajusin, että olin istunut kaatuneitten kaljojen päällä koko matkan. Kapillaari-ilmiön vuoksi kalja oli alkanut imeytymään ja nousemaan paitaani pitkin kohti keskiselkääni. Asia harmitti minua tuntikausia.

Aikaista aamua lentoasemalta.

Pp oli jo lentokentällä ennen minua, mutta ilmeisesti hänkään ei ollut vielä tuskastuttavasti joutunut minua odottamaan. Teimme sitten automaatilla jonkunlaisen aktionin, ja saimme tulostettua baggage dropia varten matkalaukkutägit sekä boarding passit. Matkalaukkujen jättö droppiin onnistui helposti. Aika lailla oli jonoa turvatarkastukseen, mutta jono eteni nopeasti. Pp läpäisi tarkastuksen nopeasti. Reppuni joutui lisäsyyniin, mutta ei tarvinnut edes tavaroita esitellä virkailijalle, hän tsekkasi kaiken koneelta. Tästä selvittyämme kävimme ostamassa kahvin ja veden, ja menimme lähtöportin 21 läheisyydessä olevalle ulkoterassille. Siinä kuluttelimme reilun puoli tuntia aikaa, sen jälkeen kävelimme edes takaisin lentokentällä käymättä edes perinteisessä "photospotissa". Toivottavasti se ei aiheuttanut epäonnea matkalle.

Terminaalin vaatimaton ulko-ovi.

Vähän väljempää lentoaseman käytävää.

Lentoaseman kahvilan terassi.

Lentomme lähti portilta 17. Pääsimme koneeseen melko nopeasti, paikkamme olivat seiskarivillä. Vieressämme oli turaaniukko, mutta täysin harmiton sellainen kun oli hiljaksiin. Ei sairaita eikä penkin selkämystä potkivia lapsia ympärillä. Baltianmaiden ja Kaliningradin tienoolla oli kuulemma "ukkosta" joten meidän piti kiertää nämä alueet, se lisäsi hieman matka-ajan pituutta. Mutta ei auta itku markkinoilla. Lentoaika oli reilut 3,5h, joten ei mikään paha. Tarjoilu lähti nopeasti käyntiin ja otimme skumpat ja sipsit. Nämä tekivät terää. Sen jälkeen otin hieman lepoa ja sain nukuttua puolisen tuntia. Loppumatkan saimme tuhlattua jonottelemalla vessaan ja vaihdoimme sitten istuinpaikkoja, että Pp:kin pääsi ikkunapaikalle.

Lähtöportti.

行ってきます!

Bernard-Massard on ainoa hyvä mitä Luxemburgista tulee.

Ilmanpaineesta pullistunut sipsipussi.

Laskeuduimme ehkä 10-15 min myöhässä mutta ei haitannut mittään. Koneesta oli mitättömän lyhyt matka terminaaliin mutta silti se piti taittaa bussilla, pääsimme vasta jälkimmäseen dösään. Matkalaukkuja piti ehkä odotella sellaisen vartin verran. Pp:n veska tuli ensin, minun piti hetkinen vielä odotella. Mutta matkalaukku oli pysynyt ehjänä tällä kertaa.

Pari tanskalaista opasta oli vastassa, kolmantena tuli lopulta finneopas joka kertoi meille muutaman sanasen - meitä suututti kauheasti suositus, että tykkäisimme varmasti Paxos-Antipaxos -retkestä, sinne opas kuulemma äitinsäkin veisi. Pitikö hän meitä äitinsä ikäisenä? Sen jälkeen hän ohjasi meidät bussiin numero 8, joka veisi meidät hotellille sen jälkeen kun koko muu bussilastillinen oli dropattu satamaan - he menisivät Sarandeen Albaniaan. Tämä oli meistä hyvin kummallista, erityisesti sen jälkeen kun olimme ainoat matkustajat bussissa. Mutta pääsimme lopulta perille hotelliin ja matkalaukkummekin olivat tallessa. Lisäksi kuski esitti mestarillisen ajosuorituksen väistäessään toista vastaantullutta linkkaria peruuttamalla ylämäkeen taskuparkkiin kapealla kadulla.

Minne kaikki katosivat?

Hotellissa teimme check innin ja pyysimme upgreidausta merinäköalaan. Siitä piti maksaa tietysti extraa, mutta jos maksaisimme sen käteisellä niin saisimme alennuksen. Hinta oli täten satanen. Myös veron toivoivat maksettavan käteisellä. Tietysti epäilimme, että jäivät verohommat tekemättä kun emme saaneet näistä kuittiakaan mutta sellaista se elämä on. 150€ meni luikauksella. Sen verran palvelu parani, että saimme huoneen viidessä minuutissa, kun ensin odotukseen oli kerrottu menevän yli tunti. Lisäksi alkuperäinen huone olisi ollut aika ruisku, joten ehkä kannatti maksaa se satanen sittenkin. Näin ainakin uskottelimme itsellemme. Hotellissa liikuskeli myös kaksi koiraa, jotka menivät polleana takahuoneeseen, ilmeisesti ne majailivat sitten täällä. Törmäsimme samoihin koiriin vielä monta kertaa viikon aikana, niillä näytti olevan oma-aloitteiset ja tarkat uintiajat yms.

Hotellin julkisivu.

Huoneessa ei ollut aluksi ilmastointia päällä, ja se oli niin turkasen kuuma, emmekä meinanneet saada ilmastointia päälle. Sitten tajusimme, että siivojien jäljiltä parvekkeen ovi oli jäänyt hieman auki, ja sen takia ilmastointilaite oli deaktivoitunut. Tästä toivuttuamme ja huoneen hieman viilennettyä aloimme viihtymään vähän paremmin.

Hotellihuone.

Kirottu ilmastointilaite.

"Sometimes impossible to control" ? :'D

Näkymä parvekkeelta. Vastarannalla Albania.

Baari-alue.

Söimme Pp:n kotona tekemät aamiaisleivät. Hotellin edessä olimme tullessa nähneet supermarketin, joten lähdimme sinne ostomaan vähän juotavaa, kun ei kraanaveden latkiminen innostanut. Kauppa oli tukahduttavan kuuma, ja mietimme eikö tuotteet jo menisi piloille sellaisessa helteessä. Ukko kuitenkin oli rehellinen, löi kassaan ostamamme tuotteet, eivätkä ne olleet edes kovin kalliita. Istuskelimme hetken parvekkeella ja lähdimme sitten uimaan mereen. Hotellilla oli isot uima-allasalueet, mutta onhan se meri aina meri, ja se oli tosiaan aivan hotellin vieressä. Uimaranta oli hyvin kapea kaistale pebbles-tyyppistä kiveä. Jonkun verran oli saksalaisten varaamia rantapetejä. Me jätimme vain uimakassin ja kengät rannalle ja menimme uimasilleen. Isoa kiveä oli heti siinä rantaviivalla ja teki vähän höpöniä jalkapohjissa mennä uimaan, mutta pienen matkan päästä merenpohja muuttui hiekkaiseksi, eikä ollut mitään äkkisyvää tms. Vesi oli reilut 30 asteista, joten kelpasi hyvin uida. Pitkään siellä lilluimmekin, mutta alkoi tulemaan vähän nestehukan tuntemuksia, joten palasimme sitten takaisin rannalle. Hotellimme puolella oli vielä rantasuihku, josta tuli kylmää vettä. Pp heitti vielä uintikiekan uima-altaan puolella, mutta valitteli vettä liian kuumaksi.

Kapea rantavyöhyke ja -raitti.

Kävimme testaamassa hotellin suihkun, se oli aika onneton. Huono vedenpaine jne. Kreikkalaiseen tapaan piti muistaa myös vessapaperloiden heittämäinen roskikseen eikä vessanpönttöön, sekin tuntuu aluksi  aina vähän brutaalille. Sitten taisin torkahtaa toviksi vuoteelle Pp:n hengatessa parvekkeella. Piristyttyäni kävimme juomassa frapet hotellin baarissa, ja lähdimme sitten vähän kauemmaksi hotellilta katsomaan, jos siellä olisi tarjolla parempia kauppoja. Kyllä oli, Dassian kylillä oli muutamakin isompi supermarket, jossa ei myyty pelkkää turistikamaa, vaan lähes kaikki asiakkaat tuntuivat olevan paikallisia. Ostimme lisää juotavaa, sipsejä ja brenkkua, ja palasimme takaisin hotellille semi-juopottelemaan. Kaskaat huusivat kurkku suorana, ja muutenkin alkoi vähitellen tuntumaan sille, että Kreikkaan oltiin saavuttu.

Säätiedotus viikolle.

Frappet.

Yamas!

Pittää se ouzoa olla Kreikassa.

Kahdeksan jälkeen lähdimme La Bonita-nimiseen ravintolaan, sinne oli hotellilta muutama sataa metriä. Ostimme pitsat. Juomat tulivat nopeasti mutta pitsoja piti odottaa pitkään. Lopulta ne tulivat ja olivat hyviä, joskin kovin raskaita. Ihan tuli hiki niitä syödessä, emmekä oikein jaksaneet syödä kaikkea. Laskukin oli vain 28e, mutta siitä oli jäänyt joku juoma laskuttamatta, joten annoimme yhteensä 35€. Käteisen rahan kanssa operoiminen pitkästä aikaa vaati myöskin vähän totuttelua taas. Aurinko oli laskenut, mutta kovin kuuma oli edelleen, soijaa puski täysillä kun kävelimme hotellin. Uima-allasalueella oli musisoinnit täysillä. Pp:tä se harmitti kovasti, mutta mökä tuntui lakkaavan klo 23. Päivä oli pitkä ja olimme täysin kanttuvei.

La Bonita.

Kippolassa riitti tilaa.

Pitset illalliseksi.