758# Jämsä & Keuruu

 12.9.2022, Monday +13, Mostly cloudy, Jämsä

Nukuin vähän huonommin aamuyöstä ja näin kummallisia unia. Suht aikaseen oli tullut kuitenkin mentyä nukkumaan niin ei untakaan riittänyt edes kahdeksaan. Aamupalaa rauhaksiin naamariin, surffailua netissä ja uusiomakkoomista. Klo 10.30 lähdimme kohti Hallia ja Jämsää. Sää oli pilvinen eikä lämpöäkään ollut kuin hädin tuskin kymmenen astetta.

Kuoreveden kirkon jälkeen tie muuttui hiekkatieksi, onneksi sitä ei ollut kuin kuutisen kilometriä. Auto tuntui kovin köykäiselle irtosoralla ja aliohjautui pienessäkin mutkassa. Vastaantulijoita täällä ei juuri ollut mutta kaikenlaisia maintenance-hommia tekeviä traktoriurakoitsijoita oli. Kaivoivat ojaa ja harvensivat tienpiennarta. Kyltin mukaan tänne korpimaillekin oli tulossa valokuitua.

Halliin päästyämme kurvasimme ensimmäiseksi katsomaan Patrian rakennusta. Olin ollut täällä 18 vuotta sitten duunissa, mutta sen jälkeen en ollut käynyt paikkakunnalla. Muistin kyllä heti sen rakennuksen joka portilta näkyi. Aluehan oli sinällänsä laaja, enkä ihan muista missä kaikkialla sitä tuli aikoinaan pyörittyä. Hieman nostalginen tunne valtasi minut. Harmitti kun en kehdannut kuvata aluetta, kun kyltitkin sen kielsivät. Jatkoimme sitten matkaa; tsekkasimme, että ravintola Hallin Janne oli paikoillaan ja auki, tulisimme sitten paluumatkalla syömään tänne lounaan.

Täältä oli vielä 22 km Jämsään, muistin matkan puolta lyhyemmäksi. Tie oli kuitenkin hyväkuntoinen joten tuohon ei kauaa mennyt. Jämsään päästyämme ajoimme auton torin viereen parkkiin. Yksi typerimmistä bongauslistoistani on käydä kaikissa Suomen 19 maakunnassa parturissa, ja ajattelin nyt lunastaa Keski-Suomen. Kävimme varmaan kahdeksassa parturissa - ihme että niitä oli näin pienellä paikkakunnalla edes niin montaa - tekemässä ovensuukyselyä mahdollisuudesta lennosta leikkaukseen, mutta kaikilla oli loppupäivän ja melkeinpä koko loppuviikonkin ajat varattuna. Vain yhteen olisi päässyt 3,5 tunnin odotuksella, mutta ei sellainen hotsittanut. Ei Jämsässä niin paljoa tekemistä keksisi. Kävimme sitten ostamassa luontaistuotekaupasta kurpitsansiemeniä, mutta Jämsä-aiheiset postikortitkin jäivät saamatta, niitä ei ollut edes turisti-infossa.

Maanantaipäivän menoa ja meininkiä Jämsässä.

Jämsänjoki.

Patsas.

Näihin sanoihin on melkein helppo yhtyä.

Palasimme autolle ja huristimme seuraavaksi Himokselle. Koska oli sesongin ulkopuolinen aika niin mitään ihmeitä täällä ei ollut tarjolla. Silloin kun kävin täällä keikkaduunissa, yövyimme usein isossa vuokramökissä minne koko kahdeksan hengen tiimimme mahtui majoittumaan. Voi niitä aikoja. Joten kuten muistin missä mökkimme oli (rinteessä), mutta ihan varmasti en uskaltanut sanoa (identtiset mökit). Kävimme vielä kääntymässä pohjoisrinteen huipulla mutta siellä ei ollut mitään ihmeellistä.

Hiljainen Himos.

Kippolalla kokoa.

Palasimme sitten takaisin 36 kilometrin päähän Halliin. Kello oli about yksi ja köykäisestä aamiaisesta oli kulunut sen verran aikaa, että menimme lounaalle Hallin Janneen. Se oli iso ravintola järven rannalla, vain muutama asiakas. Tarjoilija oli ens alkuun vähän kireä mutta muuttui sitten mukavammaksi. Ruoka oli melko tyypillistä lounasbuffaa; kanaa en kehdannut syödä kun näytti epämääräiseltä, mutta kinkkukiusaus oli ok. Raastepöytä ihan jeba. Jälkkäriksi kaffetta ja jonkunlainen marja-juusto-keeki (en itse syönyt mutta mude kehusi). Arvosana 2/5.

Ravintola Hallin Janne.

Lounasbuffa.

Kippolasta levittäytyi tyypillinen suomalainen järvimaisema.

Siinä ruokailun ohessa olin guuglaillut Hallin parturit; niitäkin oli peräti kaksi kappaletta. Toista en kuitenkaan löytänyt (Hiusvintti) ja toinen oli liian brutaali (jonkunlainen kotiparturi). Ei siis auttanut kuin luovuttaa tämän osalta. Ruokakaupassa kävimme ostamassa jotain pientä mökille viemisiksi.

Hallissa tapahtuu.

Hävittäjistä Halli tunnetaan.

Ajelimme samaa hiekkatietä mökille kuin tullessamme. Kuoreveden kirkon takana oli Jättiläisenkivi, joka meiltä oli jäänyt edellisenä päivänä bongaamatta, joten ajattelimme käydä ottamassa vahingon takaisin. Nettisivulla mainostettiin sen olevan valtava kivenlohkare, juuttunut tähän niemennokkaan jääkauden jäljiltä. Tuhansia vuosia sitten ihmiset olivat jo pyörineet täällä tekemässä kalliomaalauksia, ja paikka oli ollut jonkunlainen uhripaikka myös. Kirkon pihan reunassa oli venevaja josta lähti pieni risukkoinen polku. Viidenkymmenen metrin päässä piti kääntyä oikealle, edetä 15 metriä ja kääntyä vasemmalle toiselle polulle. Matkalla oli valtava muurahaiskeko. Kivi löytyi rannasta ja siitä oli myös hienot maisemat järvelle. Annoimme arvosanaksi 4/5. Hirvikärpäsiä ja muita elukoita oli hieman tunnelmaa latistamassa.

Polku Jättiläisenkivelle lähti kirkon takana olevan venevaraston luota.

Pääsi skutsiin.

Muurahaiset olivat bygänneet massiivisen kämpän.

Jättiläisenkivi.

Kaunista ja hiljaista.

Sitten takaisin mökille jossa pelasimme lippupeliä. Googlasin itselleni seuraavalle päivälle parturin Keuruulta; vähän oli kiusallista kun piti soittaa ja varata aika, ei ollut mitään nettiajanvarausta, sellainen on aina pieni kauhistus. Blogasin hieman ja aloin sitten lämmittelemään saunaa. Ilta sujuikin sitten tuttuja rutiineja seuraten; saunoin puolitoista tuntia, aika meni taas kuin siivillä. Lämmitimme uunissa ristikkoperunoita ja kattilassa nakkeja. Valtavan kokoinen kuu teki taas nousua itätaivaalla auringon painuttua mailleen.

13.9.2022, Tueday, +12, Overcast, Keuruu

Nukuin toistaiseksi parhaimmat yöunet tällä reissulla. Olin mennyt ennen yhtätoista makkoomaan ja nukuin melkein kahdeksaan saakka. Mude oli jo ylhäällä odottelemassa, koska saisi laittaa kahvepannun porisemaan ja aamiaista pöytään.

Sitten pientä uusiolepoa, katselin youtubesta vlogeja yms. Yhdentoista maissa lähdimme ajamaan kohti Keuruuta, jonne oli reilut 40 kilometriä matkaa. Mulla oli parturi varattu kahdeksitoista, joten aikaa jäi käppäillä vielä hetken aikaa kylillä, jossa puhalsi kylmä puhuri, taivaskin oli lisäksi vetäytynyt täysin pilveen. Mutsi jäi sitten autoon odottamaan sillä välin kun olin päätäni keritsemässä. Liikkeenä toimi Tuulitukka, josta olin varannut edellisenä päivänä puhelimitse ajan. Parturi oli mukava, kerrankin ei ollut sellaista kiusallisuuden tunnetta, ja jopa pientä small talkkia kävimme läpi. Kerroin olevani täysi turisti ja viettäneeni elämässäni Keuruulla vain 20 minuuttia. Leikkaaja piti tätä kummallisena. Tukan osasi kuitenkin leikata ja se oli ihan kelpo suoritus, annan parturille täydet 5/5.

Täältä löytyi Tuulitukka.

Oli vähän aikaista lounaalle, mutta kun emme keksineet muutakaan tekemistä niin suuntasimme muden kanssa Pappilan Tavernaan. Väkeä oli runsaasti. Lounasbuffasta ostimme mätöt; ruokana oli nyhtöporsasta ja fetajuusto-pastaa. Pasta oli mielestäni hyvä, nyhtöporsas näytti vähän epäilyttävämmältä. Jälkkäriksi köyhiä ritareita ja kaffetta. Vaikka raastepöytä oli huonompi kuin edellisen päivän Hallin Jannessa niin safka oli mielestäni parempi, annan arvosanaksi 3/5, mutsin mielestä huonompi. Samassa yhteydessä oli turistikauppakin josta ostin pari postikorttia ja -merkkiä, myyjä lainasi vielä kynää jotta sain ne kirjoitettua ja postilaatikkokin löytyi ulkopuolelta. Hieno homma.

Pappilan  taverna.

Kävimme sitten vielä tsekkaamassa Keuruun molemmat kirkot, uudemman ja vanhemman. Luonnollisesti ne olivat kiinni. Sitten haimme auton takapaksista tyhjien pullojen kassin ja menimme S-markettiin palauttamaan putelit (ja lahjoitimme fyffet hyväntekeväisyyteen), ja ostimme illaksi hieman safkaa. Sen jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin mökille.

Keuruun kylänraitti.

Uudempi kirkko.

Vanha kirkko.

Pitkä vene se oli täälläkin.

Siisti kokismuki.

Rollaattoriparkki.

Mökillä nautimme kahveeta ja pelasimme lippupeliä. Kävimme viereisessä "Hovirannan uimarannalla", jossa bongasimme kurjen ja lopulta hirvikärpäset ajoivat meidät takaisin mökille. Sitten taas saunomista ja aikaisin nukkumaan.

Kyltti uimarannalle.

Kuoreveden riviera.

Samanlainen maisema avautui kuin mökkirannastakin.

14.9.2022, Wednesday, +12 wet

Nukuin huonoiten tällä reissulla, valvoin tunnin verran kahteen eri otteeseen yöllä, ja muutenkin uni oli kevyttä. Kaiken huipuksi paitani selkämyksessä oli puolentusinaa veripisaraa, syylliseksi en epäillyt luteita vaan ennemminkin niitä pirun hirvikärpäsiä. Aamu valkeni harmaana ja sateisena. Aamiainen naamariin, yritin sen jälkeen uusiounta mutta ei siitä tullut mitään. Tänään piti lähteä takaisin Hesaan, joten tiskasimme astiat, järjestelimme paikkoja (vaikka varsinainen siivous kuuluikin mökin omistajalle ja siitä laskutettiin). Pakkasimme kamat, tuulettelimme petivaatteita ja sen semmoista. Kymmeneltä suljimme ovet, laitoimme tekstiviestin omistajalle ja veimme roskat veks. Sitten lähdimme ajamaan samaa reittiä takaisin Hesaan kuin tullessakin. Ensin Orivedelle, siitä Tampereelle. Toijalassa pysähdyimme ABC:llä ja se onnistuikin paremmin kuin viimeksi; parkkipaikka oli täynnä autoja mutta ihmiset hukkuivat isohkolle asemalle. Ostimme kahvit ja suupalaa. Lähtiessä tankkasimme vielä auton.

Loppumatka ajettiinkin sitten sateessa ja harmaassa säässä. Motari tuntui kestävän ikuisuuden, kolme ja puoli tuntia meni matkaan kaikkine taukoineen. Sade loppui Hesaan päästyämme. Vein ensin omat kampat kämpille ja sitten heitin mutsin ja auton porukoille.

* * * *

Arvio:
3/5. Tietysti oli vähän ikävää kun faija ei päässyt mukaan, mutta meni tuo kaksistaan. Mökki oli ihan OK, sähkösaunasta miinusta ja television sijoittamisesta yläkertaan, mutta muuten oikein siisti ja hajuton ja toimiva mökki. Sijainniltaan loistava. Kiva oli nähdä vanhat mestat 18 vuoden tauon jälkeen, ja Keuruun parturiretki oli oikein onnistunut.