759# Risteilemässä, 4

 15.9.-17.9.2022, +13, Shower, Stockholm, Sweden

En ole varmaan 25 vuoteen tehnyt Ruotsin risteilyä Siljalla. Nyt aikataulullisista syistä oli pakko buukata Silja Serenade. Matkakaveriksi lähti PE. Korotimme A-luokan hyttiin merinäköalalla + toiseksi illaksi buffet + toiseksi aamuksi aamisbuffa, hinta 309€. Tuntui kalliilta.

Mulla oli ollut viimeinen viikko kesälomaa, mikä mahdollisti torstai-lähdön. Terminaaliin lampsin puoli neljäksi, kävi melkoinen tuuri sillä kaatosadekuuro osui parahiksi juuri kun pääsin satamarakennuksen suojiin. PE tuli viisi minuuttia perässäni, eikä hänellä käynyt yhtä hyvä tuuri. Ikuisena optimistina hän ei ollut ottanut edes sateenvarjoa mukaansa. Terminaalissa ei ollut jonoa eikä oikein ihmisiäkään. Mietimme, tekisimmekö check inin automaatissa, mutta koska jonoa ei ollut, menimme virkailijan luokse. Helpompaa niin kun meillä oli vielä niitä buffetteja yms.

Sinivalkoisella tällä kertaa.

Check iniin ei mennyt varmaan minuuttiakaan. Ihmiset oli päästetty jo laivaan, joten ei tarvinnut jäädä odottelemaan, sen kuin paineli vain sisään. Lisäpisteet siitä kun ei tarvinnut tarpoa tuskastuttavan pitkää lasiputkea laivaan päästäkseen, kuten Viking Linella.

Hiljainen terminaali.

Terminaalikäytävää ei tarvinnut tarpoa pitkään.

Hyttimme olivat viidennessä kerroksessa, ja sitä sai vähän aikaa hakea kun oli niin kummallisen mutkan takana, mutta muuten sijainti oli aika hyvä, lähellä kutoskerroksen buffaa ja kauppaa, suurin piirtein laivan puolessa välissä. Hytti oli siisti ja tässä vaiheessa vielä melko hajuton. Televisio oli niin pieni, ettei sitä meinannut aluksi edes huomata. Vessassa lemusi tosin hieman virtsalle.

Hyttimme.

Kurkistus vessaan.

Lähtömaisema hytin ikkunasta.

Jätimme kamat sisään ja painelimme sitten promenaden takana sijaitsevaan baariin ottamaan lähtöoluet ja vaihtamaan tuoreimmat kuulumiset (käymme viikottain keilaamassa joten tilannepäivitys ei sinänsä ollut kovin ihmeellinen). Menimme ulos katsomaan laivan lähtöä ja Kustaanmiekan ohitusta, kun vielä tarkeni sen verran ulkona olla. Sitten kävimme kaupassa hakemassa muutaman lonkeron; hyllyjentäyttelijä oli juttutuulella ja suositteli meille oman settinsä. Palasimme sitten hyttiin nauttimaan lisävirvokkeita.

Lähtö.

Sinne jäi Hesa...

Suomenlinna.

Kustaanmiekka.

Syksyinen Vallisaari.

Hytissä oli sentään telkkari joskin pieni.

Sateenkaaren pätkä merellä.

Ensimmäiseksi illaksi meillä ei ollut buffettia, joten piti valita jokin kippola. Jostain syystä niissä paremmissa kippoloissa ei ollut hampurilaisia, joten jouduimme menemään vähän köyhemmän väen suosimaan ruokapaikkaan (nimi taisi olla Fast line). Hampurilainen ja olut maksoivat 25€, ja olikin aika hyvä, arvosanaksi annan 4/5.  Mulla oli pudonnut purkkapaketti lattialle kun otin taskusta puhelimen enkä ollut tätä huomannut, mutta pari nuorta arabiäijää tuli suomeksi siitä mulle sanomaan.

Siljan promenadi.

Illallista.

Menimme katsomaan sitten iltaohjelmaa laivan etuosassa sijaitsevaan kippolaan. Ensin oli joku ulkomaalainen bändi soittelemassa ikivihreitä, sellainen kun näillä risteilyillä aina on. Joku yksinäinen varttuneempi nainen tuli meitä pokaamaan kiusallisen pitkäksi aikaa, mutta häipyi sitten. Esiintymislavan valloitti jonkunlainen tanssipoppoo, katsoimme heidän ohjelmanumeronsa läpi. Puoli tuntia oli vähän liikaa sitä lajia. Pelasin sitten rulettia vielä kahdellakympillä, ja sain 60€ takaisin. Pelimerkit piti tietysti vaihtaa info-tiskillä josta kysyimme samalla seuraavan päivän metrolippuja. Virkailija opasti, että siellä mitään lippuja tarvii kun vain vilauttaa pankkikorttia portilla. Sellainen kuulosti meistä vähän uskomattomalta ja mietimme miten ihmeessä se voisi toimia teknisesti ja mahtoiko ukkeli ukottaa. Menimme sitten vielä laivan takanaolevaan baariin jossa otimme lonkerot. Täälläkin oli jonkunlainen trubaduuri mutta PE ei halunnut sitä kuunnella joten menimme hiljaisimpaan sopeen. Yksi nuori mies oli niin humalassa, että meinasi kaatua moneen kertaan ja yhden kerran jopa pöytäämme.

Harva uskalsi karkeloimaan.

Lavashow.

Nukkumaan menimme puoli kahden aikaan. PE on aika kova kuorsari, mutta otti tällä kertaa iisisti ja hänet piti herättää vain muutaman kerran jolloin äänimökä rauhottuikin. Sen sijaan Maarianhaminassa apumoottorit jyrräsivät niin että koko hytti resonoi tuskastuttavan pitkään. Merenkäyntiä ei juuri ollut.

Seitsemän jälkeen aamulla aloimme pikku hiljaa heräämään. Katselimme ohilipuvaa Tukholman saaristoa. Aamiaiselle suuntasimme kahdeksalta. Meillä oli aamiaisbuffetti buukattu, á 17 €. Piti syödä mahdollisimman paljon varastoon, kun sillä pitäisi sitten pärjätä lähes 12 tuntia. Perunakroketti oli hyvä, lihapullat ja nakit nyt jonkunlaisia. Sitten pari kroissua vielä leikkeleineen ja juustoineen, sekä kahvia ja mehua.

Näihin maisemiin heräiltiin.

Aamiaista naamariin.

Kaknästornet näkyvissä.

Satamaan laiva tuli kymmeneltä. Sää vaikutti melko harmaalta mutta ei vielä satanut vaikka sellaista oli luvattu. PE:llä ei ollut edelleenkään sateenvarjoa mukana. Toisin kuin Hesassa niin täällä joutui kävelemään ikusuuden lasikäytäviä ja sitten toisenlaista tuubia ennen kuin pääsi Tegeluddsvägenille ja sitä kautta ihmislaumaa seuraamalla Gärdetin metroasemalle. Asemalla alkoikin sitten arpajaiset, eikä kukaan oikein tuntunut tietävän mitä tehdä. Porteilla oli grupieereja ja näytin pankkikorttia ja virkailija neuvoi näyttämän sitä lukijaan ja kas, portit aukesivat. Meillä ei ollut mitään hajua paljonko se maksoi (myöhemmin pankkikortilla näkyi mystinen maksu 3,73€ joten lienee tämä) ja kauanko "näkymätön ja olematon" lippu olisi voimassa ja kysyttäisiinkö sitä vielä jossain.

Metroon pääsi iisisti. Toimi kuin junan vessa.

Metrokin oli tyylikkäämpi kuin Hesassa.

Matkustimme Gamla Stanin metroasemalle. Onneksi portit aukesivat ulospäin mennessä ilman mitään kortin näyttelemistä. Kävelimme sitten ristiin rastiin vanhaakaupunkia, emme löytäneet mitään ostettavaa. Ählénsilla menimme kahville, se onnistui suht pienillä töppäyksillä. Guuglasimme sitten keilapaikan (Lucky Bowl, Sveagatan 118). Sinne oli jonkun verran käveltävää, mutta löysimme perille. Paikka oli kellarikerroksessa; se oli avattu hetkeä aiemmin mutta olimme ainoat asiakkaat. Yksi rata 55 minuutiksi, kengät ja oluttuopit maksoivat lähemmäs 500kr, joten ei mitenkään halpa paikka. Muutenkin rata oli huonompi kuin Hesassa (ei ollut mahdollista korjata keiloja ja ahtaampi), mutta muuten oli ihan mukavaa, myyjä ystävällinen yms. Arvosana 4/5.

Kivalta vaikuttava kippola.

Mårten Trotzigs Gränd.

Mårten Trotzigs Gränd ylhäältä.

Seesteinen tunnelma vanhassakaupungissa.

Mau...

Kunulinnan tykit paikoillaan.

(Riks?)dagshuset.

Sergelin tori.

Kiropraktikon poliittinen blastaus.

Game on!

Noustessamme takaisin maan pinnalle oli taivas auennut. Näin sateenvarjollisena tunnelma oli jonkunlainen, mutta PE kävi sääliksi. Menimme sitten kaupunginkirjastoon pitämään sadetta, mutta taivas oli tasaisen harmaa eikä sade näyttänyt laantuvan. Ei sitten auttanut kun lähteä kävelemään takaisin Åhlensille. Ostimme katukiskasta hodarit; vähän jännitti tulisiko niistä mahatautia mutta ei näyttänyt tulevan, ja jonoahan siinä oli kuitenkin koko ajan, joten kaippa paikalliset ovat paikan hyväksi todenneet ja ruuan vaihtuvuus suurta. Myyjä ei osannut sanaakaan englantia, joten pääsimme testaamaan ruotsin kielen taitomme.

Huikopalaa hodarikojusta.

Menimme sitten T-Centralin metroasemalle, ja löysimme Ropstenin menevän linjan heti ykkösellä. Pankkikortti avasi taas portit meille. Junakin tuli sopivasti pari minuutin päästä; odotusaika näytti olevan 10 minuuttia keskellä päivääkin joten ei näitä turhan usein mennyt. Aivastelijoita ja yskijöitä oli tietysti metro täynnä vauvasta vaariin.

Siljan satama-alue Värtahamnen oli aika ankea.

Ehdimme juuri kävelemään satamarakennukseen kun taivas aukeni uudelleen ja vettä tuli ihan kunnolla. Meillä olisi ollut aikaa vielä mutta kun emme keksineet oikein muuta tekemistä kuin mennä satamarakennuksessa olevaan baariin ottamaan oluet. Joimme ne hissuksiin. Sitten takaisin laivalle ja hyttiin ottamaan vähän lepiä.

Mielikuvitus ei riittänyt muuhun kuin terminaalin baariin.

Terminaali autio ja kolkko.

Testasin hytin suihkun, ei ollut hääppönen mutta aika samikset Viking Linen kanssa. Sitten kauppaan ostamaan vähän tuliaisia. Silja ei näköjään enää ottanut kruunuja enää vastaan, se oli outoa. Eipä sillä, että meillä olisi sellaisia ollutkaan. Buffetti oli vasta puoli kahdeksalta joten sitä sai odotella melkoisen tovin laivan lähdön jälkeenkin (lähtöaika oli 16.45). Ryysis oli buffassa tietenkin aikamoinen. Hetken aikaa meidänkin piti etsiä istuinpaikkoja mutta löytyivät lopulta. Ihmettelimme erästä mieskaksikkoa, joka istuskeli koko ajan toisten paikoilla niin, että monet joutuivat heidät häätämään pois. Mitä lie vedättäjiä. Buffetin ruoka oli kuitenkin hyvää, parempaa mitä odotin. Viini oli samanlaista kuin Viikkarilla. Annan arvosanaksi 4/5 (olin odotellut lämminsavulohta mutta siinä oli ruotoja ja sitä "harmaata juttua", mutta muuten oikein hyvä suoritus).

Ennen buffaa parit odotuslonkerot.

Buffa-safkaa.

Safkan jälkeen menimme taas katsomaan iltakippolaan katsomaan samaa esiintyjää kuin edellisenäkin iltana. Tällä kertaa joimme vain yhdet ja menimme sitten hyttiin. Ihmisiä oli selvästi enemmän kuin edellisenä päivänä koko risteilyllä, ihmettelimme moista emmekä oikein jaksaneet sitä ryysistä.

Show oli toisinto eiliseltä.

Stoppi Maarianhaminassa suoraan autorampin kohdalle.

Aamulla nukuimme pidempään kuin edellisenä päivänä. Meillä ei ollut buffettia ja toisaalta palasimme takaisin Suomen aikaan. Yhdeksältä kävimme ostamassa kahviosta aamiaisleivät hyttiimme. Oletin sen olevan sellainen nahistunut ja pahanmakuinen, mutta broilerileipä olikin aika hyvä. Arvosana tästäkin 4/5. Sitten odottelimme kärsimättömänä laivan saapumista satamaan, jonne se kurvasi klo 10. Ryysis ulospäin oli uskomaton ja ahdistava. Olisi pitänyt odotella hytissä varmaan ylimääräiset 10 minuuttia mutta siivoojat olivat jo ampaiseet kerrokseemme. Kävelimme Kaisaniemeen ikusuudelta tuntuvan matkan ajan painavan laukun hiertäessä olkapäitä.

Paluu aurinkoiseen ja syksyiseen Hesaan.

* * * *

Arvio:
Arvosana 4/5. Tukholman päässä olevaa metromatkaa olin jännittänyt eniten, mutta kun sekin sujui näin hyvin niin ei mitään ongelmaa käyttää Siljaa joskus uudestaankin. Buffetin safka yllätti hyvyydellään, vaikka olihan tuo aika arvokas (á 45€). Tukholmassa on aina mukava käydä, ja tällä kertaa reissusta jäi mieleen keilahomma.