729# Tampere, 3

 18.9.-19.9.2021, +9, Showers, Tampere

Heräsin vartin yli kahdeksan, edellisillan jallu kivisti päätä. Laitoin puhelimet lataukseen ja otin vielä reilun tunnin tirsat. Sitten otin virkistävän suihkun ahdistavassa ja ahtaassa mustaseinäisessä suihkukopissa. 

 

Hotellissa oli sentään porrastettu aamiaisserviisi ja mun vuoro oli klo 10-11. En mennyt ihan tasalta kun oletin muidenkin menevän siihen aikaan. Mutta ryysis oli silti ja käteen yskijöitä riitti, vaikka ohjeistus oli, että maskia pitää käyttää silloinkin kun hakee ruokaa. Liian vaikeata sellaiset ohjeistukset, kun ei kiinnosta. Onneksi aamiaissali jatkui seinän toisella puolen jossa oli hyvin tilaa. Muuten perusaamiainen, croissua ja kaffetta tutulla sokoshotellimaisella makutwistillä. Mehu näytti kamalalta mutta oli juomakelpoista.

Rauhallisempi aamiaissali.

Tuttua ja turvallista.

Palasin huoneeseen. Kaverini J:n piti tulla tänään Hesasta klo 12:ksi, mutta laittoi viestiä, että oli onnistunut myöhästymään junasta, joten sain vielä tunnin lisäaikaa vuoteessa älylakanoideni kanssa (toimi ihan hyvin). Lakanoissa oli jonkun verran verta ja jotain ruskeaa, en tiedä oliko se lähtöisin minusta mutta ällötti silti. Olin vielä jättänyt siivouspalvelun väliin kun ajattelin, etten saa niin paljoa tuhoa aikaiseksi yhdessä yössä.

Vähän ennen yhtä lähdin asemalle. J:n juna tuli ajoissa ja bongasin hänet lopulta. Hän vaati tulokaljoja, joten kävimme nauttimassa sellaiset Oluthuone Panimomestarissa. Vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset. Ohrapirtelöiden jälkeen jatkoimme Hämeenkadun päähän, kävimme grillissä ostamassa hamppiksen ja kanapitan ja sitten vielä Ukkometsoon janoa sammuttamaan.

Kaveria odottelemassa.

Muraalia tehtaan takana.

 

Minä ja hän-blogista olin saanut vihiä Tampereella sijaitsevasta Lenin-museosta, ja sellainenhan oli pakko käydä tsekkaamassa, kun aihe jollain mystisellä tavalla allekirjoittanutta kiinnostaa. Museo löytyy osoitteesta Hämeeenpuisto 28. Näyttely oli sekavan työväentalon / teatterirakennuksen 2½ kerroksessa. Kahdeksan euron porvarihenkinen sisäänpääsymaksu aiheutti pientä ärsytystä saituudesta kärsivälle kaverilleni. Väkeä oli kourallinen; mikään iso museo se ei ollut. Tarjolla oli julisteita, neuvostopropagandaa, ja muuta aiheeseen liittyvää kamaa. Myymälästä ostin kortteja ja julisteen.

Sitten palasime hotelleille ja J kävi tekemässä tsek innin omaan Villa-hotelliinsa, joka oli Torni-hotellin vieressä. Pidimme tunnin tauon toisistamme, jonka käytin lepäämiseen. Kirjoitin myös postikortit valmiiksi.

Lenin-museon mainostus oli minimaalista.

Työväentalon / teatterin ala-aula.

Museo löytyi 2½-kerroksesta.

Näyttelytilaa.

Taidetta.

 

Mainosta.

 

Veistosta.

Selfie-tilaisuuksia.

Myymälää.

Ostamiani tuliaisia.

Breikin jälkeen kävin viereisessä S-marketissa, ja hain J:lle ja itselleni hieman juomaa ja menin kylään J:n hotellille. Katsoimme futista ja Youtubesta pilavideoita. Illallistakin piti saada, joten lähdimme sitten kylille. Ensiksi kävelimme Finlaysonin alueelle kun sitä oli meille jossakin mainostettu. Se oli lauantai-illasta huolimatta autio kuin huopatehdas. Yksi pubi-tyyppinen ravintola löydettiin, mutta ei sekään meitä oikein kiinnostanut. Jouduimme sitten tyytymään hätäratkaisuun ja menimme lähistöllä olevaan Pancho Villaan. Tarjoilijamme oli todennäköisesti ensimmäisiä päiviä duunissaan päätellen kömpelyydestä. Hän sotki myös tilauksemme, ja J joutui tyytymään samaan annokseen kuin minäkin joskin hän sai oman ruokansa puoleen hintaan. Sattuuhan sitä mokia, J oli ilahtunut kun sai vähän takaisin Lenin-museon kallista sisäänpääsymaksua. Eikä ruokakaan pahaa ollut.

Miksei me tässä hotellissa yövytty?

Hiljaista oli terassilla.

Ja hiljaista oli Finlaysonin alueella muutenkin.

Vanhaa tehdasaluetta.

Koskea.

Pienempää koskea.

Pitäiskös täällä tosiaan olla jotain?

Yksi pubi sentään löydettiin.

Hämeenkadulta löysin postilaatikot ja sain kortit postitettua. Sitten menimme Vanhaan monttuun; kyllä hirvitti olla sellaisessa koronalingossa, kippola oli täynnä kuin Jokisen eväät. Joimme tuopilliset ja sieltä poikkesimme vielä toisille juomille tuntemattomaksi jääneeseen baariin, jossa ei onneksi ollut niin paljoa väkeä. Pilkku tuli koronarajoitusten vuoksi klo 23, jonka jälkeen palasimme hotellille.

Tuoppi Vanhassa montussa.

Tillikan ränni iltavalaistuksessa.

Heräsin hieman krapulaisena puoli yhdeksän aikoihin. J laittoi viestiä, että oli menossa jo aamiaiselle, mutta mulla oli aamiaisaika vasta kymmeneltä. En taaskaan viitsinyt mennä ihan tasalta, vaan vähän myöhemmin kun ajattelin että pahin jono olisi mennyt ohi, mutta mitä vielä, jono oli ulos asti. En voinut sellaiseen jäädä.

Kävin huoneessa ja palasin 20 min päästä uudelleen. Sitten mahtui syömään jo huomattavasti paremmin. Edellisillan bileiden jäljeltä mulla oli huono olo, joten aamiainen ei tehnyt oikein kauppaansa, mutta puoliväkisin änkesin vähän jotain safkaa naamariin. Yhdeltätoista palasin huoneeseen mutta paluumatka kesti ikuisuuden kun sama lössi oli jonottamassa hissiin, ja kaikki kolme hissiä piileskelivät laiskottelemassa kerrosten 20-24 välillä. Itse hissimatkakin kesti kun kaikki muut halusivat jäädä pois välikerroksissa.

Aamiaisella taas.

Hisseillekin sai jonottaa.

Pakkasin kamat ja sitten piti melkein jo lähteä. Paluumatka respaan kesti taas sata vuotta kun hissi pysähtyi joka kerroksessa ja sitten sitä samaa "ai onpas hissi täynnä, tulen seuraavalla hehehe". Check out sujui onneksi nopeasti, ei jonoa. Respa lupasi palauttaa deposittini. Kysyi olinko viihtynyt mutta oli pakko todeta ettei huone ollut makuuni, maalamatonta ja pinnoittamatonta elementtiharkkoa toi mieleeni lähinnä jonkun varaston. Annan arvosanaksi 1/5. Todellakin olettaisi saavansa vähän parempaa hinnalla 300€/yö.

J:n tapasin asemalla. Juna tuli tällä kertaa ajoissa eikä siinä ollut epäselvyyksiä. Selkä oli tietysti menosuuntaan ja kuumahko lämpö. Matka kesti 1h34min, mutta tuntui ikuisuudelta, vaikka juna ei pysähtynyt kuin Tikkurilassa ja Pasilassa ennen Hesaa. J lähti bussilla himaan, mä otin metron jossa joku lakkaa vetänyt piripää riehui ja huuteli ja teki karatepotkuja ilmaan, sai tosiaan pelätä sitä jätkää. Himassa ei ollut mitään safkaa joten ensiksi piti lähteä kauppaan.

* * * *

Arvio: Perjantaina oli kiva kävellä vanhoilla kulmilla ja muistella nostalgisesti menneitä, mutta muuten jäi reissulle toivomisen varaa. Menomatka junalla ihan hirveä, hotellihuone ruisku, ruuat floppasi, Lenin-museo floppasi. Arvosana 2/5.