647# Luettua ja katsottua, 16

1. Gareth Davis - Lion (elokuva)

Tositapahtumiin perustuva elokuva, jossa intialainen pikkupoika eksyy perheestään ja päätyy junaan joka kuljettaa hänet 1600 kilometrin päähän kotootaan Kalkuttaan ja josta hänet myöhemmin adoptoidaan Tasmaniaan. Aikuiseksi kasvettuaan epätietoisuus menneisyydestä saa päähenkilön kuitenkin selvittämään miten kotiväen mahtoi käydä. Ainekset olisivat olleet parempaan elokuvaan, nyt tämä kävi vähän tylsäksi, jota ei pelastanut edes kaikenlaisten kliseiden lisäily täytteeksi. Arvosana 2/5.

2. Outlast 2 (pc peli)

Sopivan karmivaa kauhupeliä olen itselleni haeskellut pitkän aikaa, ja lopulta päätin antautua Outlast 2- pelille kun ei muutakaan tuntunut olevan saatavilla. Arizonassa ja autiossa koulumaailmassa seikkaileva päähenkilö ei osaa puolustautua möröiltä, vaan ainoa keino selvitä hengissä on piiloutua tai paeta. Mä olisin kyllä toivonut, että kaveri olisi pystynyt puolustautumaan edes jotenkin. Karmivuutta oli saatu kyllä mukaan vähän liiankin kanssa; välillä pystyi pelailemaan vain 10 sekunnin pätkissä, koska fiilikset olivat todella kuumottavia. Pelästyminen on taattua joten ei kannata täyden rakon kanssa pelailla. Sopivan helppo, mutta mielenkiinto pysyi yllä. Arvosana 4/5, tekisi mieli antaa enemmänkin muttei nyt ihan täysiä pojoja viitsi myöntää.

3. Tuomas Milonoff, Riku Rantala - Mad cook Kulinaristinen seikkailukirja (kirja)

Huh, Madventuresin pojat ovat kasanneet liki 700 sivuisen spin-off teoksen Madcookista - makumatkasta maailman yrjöttävimpiin keittiöihin. Kirja sisältää ruokakulttuuria ympäri maailman, reseptejä erikoisista herkuista ja takuuvarmaa vasemmistolaisblastausta. Ilman jälkimmäistä pitäisin kaksikosta huomattavasti enemmän ja ne matkailusarjat ovat ihan hauskoja. Tämä ruokakirjakin menetteli paikoitellen, tarinankerrontahan pojilta luonnistuu. Arvosana 3/5.

4. Martin McDonagh - In Bruges (DVD)

Omituisesti suomennettu elokuva Kukkoilijat tuskin houkuttelee ketään muuta katsomaan tätä kuin sellaisia jotka ovat juuri vierailleet Belgian Bruggessa. Omituinen paikkavalinta kaiken kaikkiaan, mutta pitihän tämä kirjastosta hakea kun oli itsekin kaupungissa tullut hiljattain pyörittyä. Leffa itsessään oli melkoisen huono, vaikea edes kategorisoida tätä mihinkään genreen. Etäisesti tunnettuja brittinäyttelijöitä, mutta eipä heidänkään suoritukset olleet kaksisia. Venytetyltä tuntunut juoni seurasi kahden palkkamurhaajan piileskelymatkaa Bruggeen kolmannen lähdessä kostoretkelle sekä naisboheeminäyttelijän ja hänen homoskinipoikakaverin ja kääpiönäyttelijän liittyessä kuvioihin mukaan. Kerran elokuvan katsoi mutta jopa omat Brugge-videoni tuntuivat kiinnostavammalta kuin tämä. Arvosana 2/5.

5. Peter Farrelly - Green book (elokuva)

Minulla oli joululahjana saaduista elokuvalipuista vielä pari käyttämättä ja ne olivat kovaa vauhtia umpeutumassa joten päätettiin käydä Pp:n kanssa tuhlaamassa kyseiset piletit pois. Puoliväkisin valittiin sitten Green book-elokuva, kun ei parempaakaan ollut tarjolla. Tämä 1960-luvun Yhdysvaltojen etelävaltioihin perustuva elokuva ei ollut lainkaan hassumpi; ensisijaisesti tässä kai haettiin tarinaa rasisteerauksen kauheudesta mutta ehkä kyseessä oli enempikin kahden erilaisista lähtökohdista tulevan miehen ystävystymisestä ja näkökantojen avartamisesta. En usko, että oikeassa maailmassa tällaista kovin usein tapahtuu, vaikka leffa tositapahtumiin perustuikin. Hyvä se oli silti, arvosana 4/5.

6. Lenny Abrahamson - Room (elokuva)

En juuri kotioloissa tunnusta katsovani kauheasti telkkaria, joten sinänsä ihme, että bongasin leffan  ja aloin vieläpä katsomaan sitä. Tarina siepatusta naisesta ja koko elämänsä vankeudessa asuneesta lapsesta jonka maailmankatsomun rajoittui vain tähän yhteen huoneeseen. Pidin aluksi elokuvaa tyhmänä, mutta kuitenkin huomasin miettiväni sitä pari päivää katsomisen jälkeen. Antoi siis jotain ajateltavaa ja sellainen ei voi olla huono leffa. Arvosana 4/5.

7. Steven Spielberg - E.T. (elokuva)

Jostain syystä ei ole E.T.:tä tullut koskaan katsottua. Mä en juuri perusta elokuvista jossa lennetään ilman moottoreita tms laitteita, mutta päätin nyt tehdä poikkeuksen kun kuitenkin aikansa (vuodelta 1982) klassikkoja tämä taitaa olla. Elokuvassa ryhmä avaruusolioita on Maassa harjoittamassa hortonomiaa kun heidät yllätetään housut kintuissa. Muut onnistuvat pakenemaan mutta yksi olioista joutuu eristyksiin toisista. Myöhemmin E.T.:ksi ristitty otus saa yhteyden yh-perheen keskimmäiseen lapseen. Koti-ikävä vaivaa kuitenkin kovasti, terveys reistaileepi ja kulttuurierot saavat E.T.:n mielimään takaisin himaan ja yh-perheen pennut siinä projektissa jalosti auttavat. Lasten leffahan se tämä taisi olla, mutta ei nyt ihan "ruisku". Annan arvosanaksi 3/5.

8. Pertti Jarla - Rikos paikalla (sarjakuva)

Näihin Fingerpori-sarjakuviin ei kyllästy ikinä, vaikka kaikki onkin moneen kertaan nähtyjä. Joulupukki näyttää tuovan näitä vuosi toisensa perään ja hyvä niin. Pelottaa jo ajatuskin, jos näiden tuottaminen joskus loppuu. Toivottavasti Jarla ei kyllästy piirtelyyn ja ideoita riittää jatkossakin. Arvosana 5/5.

9. Albert Camus - Rutto (kirja)

Minulla kesti peräti 4,5 kuukautta saada tämä reilu 400 sivuinen teos kaluttua läpi, pahimmillaan en pystynyt lukemaan tätä kuin pari sivua kerrallaan. Kirja oli äärimmäisen tylsä ja mietin moneen kertaan miksi en vain jättäisi tätä kesken. Tarinassa liikuttiin 1940-luvun algerialaisessa Oranin kaupungissa, joka joutui ruttoepidemian pauloihin ja jonka vuoksi kaupunki piti eristää muusta maailmasta lähes vuodeksi. Teksti oli Camusille omintakeista, mutta vaikealukuista ja ennen kaikkea todella tylsää. Todennäköisesti missasin koko kirjan yhteiskunnallisen pointin. Tämän lukemiseen meni niin pitkään joten kirjan henkilötkin menivät minulta jo osin sekaisin. Arvosana 1/5.

10. Albert Camus - Sivullinen (kirja)

Luin tämän kolmisen vuotta sitten ja annoin tästä silloin arvosanaksi 2/5. Siitä lähtien olen kuitenkin huomannut itseni toistuvasti pohtimassa tätä teosta. Ostin kirjan äidilleni joululahjaksi, ja pyysin myöhemmin itselleni lainaksi. Toisin kuin Rutto, niin tämän teokseen lukemiseen ei mennyt kuin muutama ilta. Lukemisen jälkeen pohdin, että tässä teos josta voisi antaa 5/5, ja myöhemmin en enää keksinyt syytä, miksipä en antaisi, jos kerran tällä on Nobelin kirjallisuuspalkintokin poikinut. Itse asiassa, tämä on paras kirja mitä olen koskaan lukenut. Ohut, nopealukuinen teos ja kuitenkin niin tavattoman monitulkintainen. Eräs vanha työkaverini kertoi kirjan käsittelevän sielutonta ihmistä, joka eli elämäänsä ulkopuolisen silmin. Itse ajattelin yksinäisen päähenkilön sairastaneen äärimmäistä masennusta niin pitkään, että se oli lopulta syöpynyt sieluun ja lahoittanut sen. Päähenkilö on tunteissaan äärimmäisen rehellinen joka kuitenkin näkyy ulkopuolisille tunteettomuutena ja hinta on tällöin kova.

11. Emma Vepsä - Asfalttivolgaa etelään (kirja)

Ihan koukuttava matkajournal rohkeasta liftarinaisesta joka peukalokyydillä matkustaa Moskovasta aina Afganistaniin asti. Ensimmäiseksi lukijoille tulee varmasti mieleen, eikö tuollainen ole helkkarin vaarallista ja miksi joku tekee jotain tuollaista? On helkkarin vaarallista, liftari taitaa olla vähän naiivi joka uskoo ihmisten olevan pohjimmiltaan hyviksii ja taviksii, ja hän liftaa koska hän voi. Tyhmänrohkeutensa lisäksi kirjoittajalla on kuitenkin kykyä aistia vaarat etukäteen sekä satumaisen hyvä onni. Kirjoitustapa oli kuitenkin ihan soljuvaa ja paikat ja välietapit oli mainittu selkeästi, ja oli mukava seurata kartasta mitä reittejä pitkin kulloinkin mentiin. Väliin oli saatu kuviakin ja tietysti talvinen Venäjä toi ripauksen lisää jännittävyyttä. Arvosana 4/5.

12. Roddy Doyle - Paddy Clarke hähhähhää (kirja)

Tämä liittyi alun perin Tallen lukuhaasteeseen, kohtaan neljä: "Lue kirja jonka nimessä mainitaan jonkun ihmisen nimi." Kirja lojui sattumalta rappukäytäväni pahvilaatikossa jonne joku oli pinonnut vanhoja kirjojaan tarjolle, jos jotakuta sattuisi hotsittamaan sellaisia lukemaan. Tämä oli mulla mökkilukemisena joten tämän lukemiseen tarvittiin yli vuosi, ellei peräti kaksi. Kirjassa seurattiin 1960-luvun lopulla elävän 10-vuotiaan pojanviikarin (Paddy Clarke) elämää. Tarina oli onnistuneesti osattu kirjoittaa poikamaiseen tapaan, mutta mitään järkeä tai juonta tässä ei tuntunut olevan, hieman alle 300 sivua ailahtelevaa tarinaa päivittäisestä irlantilaisarjesta. Muistan Roddy Doylelta lukeneeni joskus Nainen, joka törmäili oviin - ja josta oli tehty myöhemmin minitv-sarja "Perhe". Se onnistui huomattavasti paremmin. Tästä teoksesta lohkeaa arvosana 2/5.