646# Kaupunkijuhannus

21.6.2019, Friday, +25, Scattered clouds, Vantaa

Tänäkään vuonna ei ollut chansseja viettää juhannusta muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Kyllähän se tietyllä tavalla on vähän harmi, mutta minkäs teet. Jotenkin piti kaupunkimiljööstä huolimatta Pp:n kanssa koittaa ottaa iloa irti keskikesän juhlasta (eikö olekin masentavaa ajatella, että kesä oli ehtinyt jo puoleen väliin. Se tuntuu yllättävän joka kerta. Ja jos kesä alkaa 1.6. ja nyt ollaan jo puolessa välissä niin eikös kesä lopu silloin 11.7.? No tästä on tietysti useita variaatioita; kyynisimmät ajattelevat kesäpäivän seisauksesta homman kääntyvän syksyyn, kun päivät alkavat lyhetä. Pimentyvien iltojen lisäksi saattaa huomata, etteivät linnut enää laulele alkukesän malliin. Heinäkuussa ei voi enää toivottaa "hyvää kesää", koska se ei soinnu korviin oikealta, toisin kuin kesäkuussa - ainakin jos uskomme erästä tubettajaa, ja miksipä emme uskoisi. Jaakko viskelee kylmän kivensä vesistöön 25.7., ja ehdoton syksy alkaa 1.8. koska koululaiset palailevat pian opinahjoon ja Suomi on lopettanut kesä- ja ulkoilmatapahtumat.).

Perisuomalaiseen tapaan juhannusta kuuluu viettää veden äärellä alkoholia kitaten ja toisaalta kestohaaveenani on tapahtuma jossa nainen soutaa ja itse juon kaljaa veneessä. Pp oli skoutannut etukäteen, että Hesassakin tämmöinen saattaa onnistua Töölönlahdella Hakuna Matata Sup Rentalin ylläpitämien puitteiden ansiosta. Tarjolla on suosittuja sup-lautoja, mutta myös soutuvene, kanootti ja kajakkeja.

Olimme sekoilleet hieman tapaamisen ajankohdan kanssa, ja puolipaniikissa juoksin puolipainavan repun kanssa selkä märkänä metroasemalle. Metro tuli kerrankin sopivasti; yllättävän paljon oli väkeä, vaikka olisin kuvitellut kaikkien painelevan landelle. Koska kiirus laimeni yhtäkkiä ajantapoksi, päätin kävellä steissiltä kisahallin parkkipaikalle, jossa tapaisin Pp:n. Töölönlahden puistossa oli muutamia porukoita jo juhannuksen vietossa, jotkut jopa grillailivat. Ilmahan oli kuin morsian, joten kerrankin hyvät säät osuivat juhannukseksi. Kauaa ei onneksi tarvinnut odotella Pp:täkään, kun hän tuli jo autolla parkkikselle. Osan kamoista sain jätettyä autolle, kävelimme sitten oopperatalon ohi Töölönlahden rantaa Sup-vuokraamolle. Olimme aiemmin miettineet, että olisiko soutuvene pitänyt buukata etukäteen, kun heillä oli näitä vain yksi kpl, mutta Hesahan on ihmisistä vapaa juhannuksena. Tyrmistys oli melkoinen kun eräs kopla lähti sen kanssa rannasta juuri kun saavuimme paikalle. Myyjä sanoi, että vene olisi vapaa vasta viideltä, mutta tarjosi sen sijaan meille kanoottia. Fundeerasimme hetkisen otammeko sen vai odotammeko pari tuntia. Päätimme ottaa kanootin, vaikkei meillä sen käsittelystä ollut aikaisempaa kokemusta (en edes tiennyt mikä on kanootin ja kajakin ero ennen tätä päivää). Ruuhi maksoi 25€ /tunti, joten aika suolainen hinta.

Kadut kaupungin ovat pitkiä ja hiljaisia.

Vuokrakoju.

Ajopelimme.

Kaupanpitäjä työnsi meidät liikkeelle. Kanootinkäsittelytaitomme oli melkoisen surkeaa, sillä paatti kääntyili koko ajan sivulle vaikka koitimme päästä eteenpäin. Tarkoitus siis oli, että kumpikin meloo yhdellä melalla vastakkaisilta puolilta, ellei sitten haluta kääntyä, jolloin nopeinta olisi meloa taaksepäin samalta puolelta. Eteenpäin päästäkseen kummankin olisi pitänyt meloa samaan tahtiin yhtä voimakkain vedoin ja kaapasta todennäköisesti myös yhtä syvältä. Joten kuten pääsimme sitten keskelle Töölönlahtea. Onneksi oli melko tyyni keli, niin ei pelottanut. Meille tarjottiin pelastusliivejä mutta emme sellaisia ottaneet. Eikös tuo Töölönlahti ole muutenkin niin matala, että sieltä vaikka kävelisi takaisin rantaan. Mitenkään juomakelpoiselta ei merenlahti vaikuttanut, vesi oli vihertävän ruskeaa ja täynnä kasvustoa. Saisi olla aika epeli, jos täältä sukeltaisi helmen valkean.

Lainakanootin kokka kohti Eestiä.

Töölönlahdella.

Pp otti melontavastuun ja minä pääsin kaivamaan kaljan muovipussista. Kylläpä sitä kelpasikin juoda juopotella. Seilaaminenkin alkoi sujumaan hallitummin kun en ollut turhia mukana häiritsemässä. Nappailimme pakolliset selfiet yms kuvat ja varoimme holtittomasti liikuskelleita ulkomaalaisia turisteja, jotka olivat samasta paikasta vuokranneet itselleen kajakit ja suppilaudat.

Linnunlaulu.

Ihan koko tuntia emme saaneet kulumaan, mutta hyvä näinkin. Rantautuminenkin onnistui hienosti sen kummemmin plutaamatta. Palautimme kanootin ja kiitimme kivasta kokemuksesta. Kyllähän se soutuvene olisi ollut helpommin hallittavissa ja tilaa olisi ollut enemmälti mutta meni tämä nyt näinkin. Arvosana meloskelulle ja kaljottelulle Töölönlahdella 5/5.

Finlandia-talo.

Palasimme autolle ja huristimme Pp:lle Vantaan puolelle. Kisahallin parkkipaikka ja Mannerheimintie vaikuttivat kieltämättä autioilta. Meidän piti matkalla poiketa Kaareen, mutta unohdimme asian. Onneksi Pp:n lähikauppa oli vielä auki ja saimme haettua tarvittavat kampsut sieltä. Kämpille päästyämme laitoimme äkkiä skumpat pakkaseen ja odottelimme malttamattomina niiden jäähtymistä.

Viimein saimme kuplivaa tarjolle, aloittelimme Krug-merkkisellä shamppanjalla. Se oli totisesti vähän parempaa tavaraa shamppanjaluokassakin. Lisukkeeksi meillä oli sipsejä, dippejä ja brie-juustoa. Istuskelimme kerrostalon parvekkeella, johon aurinko porotti koko iltapäivän, ja kun tuulikaan ei siihen osunut niin lämpöä oli hyvinkin yli 30 astetta. Joimme sitten vielä lahjaksi aikoinaan saamani Bollinger-shamppanjan, hyväähän se oli sekin. Iltapalaksi Pp väkersi vielä piadinat - aivan uskomattoman hyvää.

Krug.

Seuraavaksi boltsikkaa.

Fest finns det här.

Kokkoa emme nähneet eikä vantaalainen asumalähiö nyt luonut kauheasti semmoista perinteistä juhannustunnelmaa. Kyllä mittumaaria kuuluisi viettää ehdottomasti pöndellä, mielellään järven rannalla alkeellisissa olosuhteissa hyttysten keskellä koleassa tihkusateessa ja vetästä naamariin rapsakaksi grillattua kyrsää ja uusia perunoita valotuikun loimutessa taustalla. Siinä on jotain semmoista primitiivistä metsäläismeininkiä suomalaista perinnejuhlan tuntua. Joskus olen kuullut hesalaisten sanovan, että juhannuksena on upeaa olla stadissa kun toukohousut ovat lähteneet kotikonnuilleen. Höpön löpön, sanon minä. Katkeruutta se on, kun ei ole mestoja minne mennä. Mutta annetaan nyt arvosana kaupunkijuhannukselle... 3/5. Kyllähän se souturetki oli kiva mutta liian pikainen sekä aikataulun saattelema, ja kyllähän ne shamppanjat ja piadinat olivat hyviä mutta hei, kyllä juhannuksena pitäisi olla vähän spesiaalimpaa. Epäfiinimpää?