615# Ukraina, 3

14.10.2018, Sunday, +19, Clear, Riga, Latvia

Aamu valkeni krapulaisissa tunnelmissa. Tänään oli lähtöpäivä, eikä ollut kiirettä minnekään, joten tuli pötköteltyä vähän pidempään. Kymmeneltä suunnistimme jälleen hotelliin aamiaiselle; ei oikein maistunut tänäänkään, mutta oli ehkä hyvä syödä vauhdikkaan illan jäljiltä olotilan tasaamiseksi. Hinta oli toki suolainen mutta rahaa oli vielä jäljellä niin, ettei kakalle taipunut emmekä oikein enää tienneet mihin sitä saisi tuhlattuakaan.

Rahaa oli jäljellä vielä aivan liikaa.

Odottelimme sitten rauhassa kellon tulevan kaksitoista, jolloin teimme check outin hotellilta. Pyysimme respantätiä tilaamaan taksin, tällä kertaa ei tarvinnut odotella edes pitkään. Hinta oli jälleen sovittu etukäteen, mutta perille päästyämme se ei ihan pitänyt paikkaansa - taisi ukko ehkä vedättää muutaman kympin hrivnoja. Matka oli pomppuisempi kuin tullessa, aamaistarvikkeet alkoivat pyörimään mahalaukussa, etenkin kun kuumuus autossa oli sietämätön. Ruuhkaa ei ollut mutta kyllä matkaan silti tärveltyi se kolme varttia. Melko vauhdikkaasti paikalliset tuntuivat ajavan, kaikki painelivat sen minkä rotiskoillaan pääsivät.

Jäähyväiset hotellillemme.

Heti lentoasemalle mentäessä ovella joutui ensimmäiseen turvatarkastukseen. Takkia ei saanut laittaa hihnalle, vaan metalliesineet piti tyhjentää erilliseen laariin. Joku piippasi taskussani koko ajan, ennen kuin muistin silmälasikotelon joskus aiemminkin ryttyilleen vastaavassa tilanteessa. Sitten pääsimme jatkamaan matkaa. Koska Airbalticilla pystyy tekemään check inin 118 tuntia etukäteen, olimme jo boarding passit taskussa eikä tarvinnut jäädä jonottamaan lähtöselvitykseen. Etenimme sitten suoraan uuteen turvatarkastukseen, joka onneksi noudatti tuttuja kaavoja. Sen jälkeen kyseltiin passit joihin iskettiin taas maastapoistumisleimat.

Olimme kansainvälisellä puolella ennätysajassa, joten menimme ensimmäiseksi hörppäämään baariin kokikset. Vähän siinä sai kuumuutta laskemaan ja olokin koheni. Kävimme sitten ostelemassa AT:lle tuliaisia; hän yritti kaikin voimin päästä viimeisistä hrivnoistaan eroon. Mulla oli kuitenkin reppu niin täynnä, ettei sinne mahtuisi mitään tuliaispulloja joten en ostanut mitään. Toivoin, että jäljelle jääneet rahat saisi myöhemmin vaihdettua Forexilla (olin ennen matkaa kysynyt vaihtavatko he Ukrainan rahaa, vastasivat etteivät vaihda euroista hrivoiksi, mutta toisin päin kyllä).

Meillä oli vielä sen verran aikaa, että kävimme hodareilla ja kaljalla, olo parani entisestään. Saimme odotusajan tuhlattua ja koneemmekin näytti olevan aikataulussa. Kuten tullessa, meillä oli välilasku Riiassa. Kone oli samanlainen piskuinen sillipurkki kuten tällä reissulla oli tullut jo tutuksi, paikkamme olivat rivillä 14. Sen verran nämä reissut aina väsyttävät, että toisinaan paluulennolla tulee aavistus torkahdettua. Niin kävi nytkin.

Lentoasema oli vähän betonimainen kolossi.

Saavuimme Riikaan aikataulun mukaisesti. Jouduimme ensiksi passintarkastukseen, kun tulimme Schengen-maiden ulkopuolelta. Sen jälkeen tuli pettymys, koska jouduimme uuteen turvatarkastukseen. Ei muuta kuin kamat taas hihnalle, mua on nykyään alkanut tämäkin ohjelmanumero jännittämään kun Hesan päässä joudun aina purkamaan reppuni. Nyt näytti kaikki menevän läpi, mutta turvatarkastuksen kolme nuorta likkaa huusivat meitä lähimmälle latviaksi jotain. Virkailija kyseli sitten hihitellen, mistä olemme kotoisin. Sen jälkeen huutelija kysyi uudestaan jotain ja virkailija käänsi meille kysymyksen englanniksi, minne olemme menossa. Taas hihitustä. Kolmas kysymys käsitti mistä olemme tulossa. Sen jälkeen saimme jatkaa matkaa, mutta meitä ihmetytti tämä pitkään. Ei yleensä turvatarkastajat tuollaisista asioista ole kiinnostuneita, passinkyselijät korkeintaan.

Kävimme ostamassa euroillamme kioskista sipsejä, jotka rouskuttelimme menemään siinä odotellessamme koneemme lähtöä. Se olikin tällä kertaa hivenen isompi Air Balticin kone, saimme käytäväpaikalle vieruskaverinkin kun tässä oli jo kolmen paikan setit. Matka kesti tunnin, lentoemännät vaikuttivat väsyneiltä. Plunssapotilaita tuntui olevan taas tosi runsaasti ja mietin mahtaisiko niistä jälleen kerran saada jonkun taudin (kyllä sai, plunssa kesti pitkälti toista viikkoa).

Helsinkiin kone laskeutui puoli kahdeksan maissa. En jaksanut enää julkisia, vaan otin taksin kotiin. Soitin matkalta mutsille, enkä malttanut olla kertomatta miten kaikki mukanani olleet tavarat säteilevät; taksikuski varmasti asiaa mielessään kauhisteli :)

* * * *

Arvosanaa on vaikea Ukrainalle antaa. Tsernobylistä tulee täydet 5/5, tästä sai miettimistä pitkäksi aikaa, ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista paikoista jossa olen käynyt. Ukraina itsessään oli aika tylsä, mietin mahtavatko muutkin neukkumaat olla samanlaisia. Halpaa oli, se ihmetyttää vieläkin. Ruoka oli yllättävän hyvää tai sitten olimme vain onnekkaita. Paikallisten englanninkielen puute ihmetytti, mutta onneksi asiat oli tehty yleisesti ottaen aika helpoksi. Ehkä annan lopulle Ukrainalle arvosanaksi vain 2/5, mutta Tsernobyl kannattaa kyllä käydä tsekkaamassa, jos joku sitä vielä epäilee.