605# Santorini, 2

9.9.2018, Sunday, +26, Gale, Santorini, Greece

Yö tuli nukuttua ihan kohtalaisesti, ilmastointi oli ok ja sänkykin menetteli. Kahdeksalta oli kello soimassa, aamiaisaika oli kovin rajoitteinen, vain puoli kymmeneen asti. Se osoittautuikin luvalla sanoen surkeimmaksi aamiaiseksi sitten Puolan; yksi pieni leipä jossa juusto- ja meetwurstiviipale ja kyytipojaksi melko hyvänmakuinen kupillinen kahvia.

Aamiaistiski.

Pistäydyimme ulkona katsomassa hotellimme ympäristöä päivänvalossa. Rannalle ei ollut kuin pari korttelia, joten kävimme noutamassa uintikamat hotellilta ja palasimme biitsille. Rannan hiekka oli tummaa laavakiveä. Se pisteli hullun lailla jalkapohjia, ja huomasin jälleen kerran unohtaneeni uintikengät kotiin juuri silloin kuin niitä olisi tarvinnut, veteen ei oikein ollut asiaa ilman niitä. Heti vesirajan jälkeen pohjassa oli isompiakin kiviä, johon polvet ja nilkat kopisivat ikävästi. Ranta syveni nopeasti, aallotkin olivat kohtalaisen kokoiset.

Hotellimme Summer Dreamin julkisivu ei prameillut turhia.

Hotellimme editse menevä tie.

Hotellin takana oleva futisstadion.

Lippu oli varmaan nähnyt parempiakin päiviä.

Viihdyimme rannalla 1,5 tuntia, välilllä joku kiinalaisryhmä kävi meitä kuvaamassa, varoen itse altistumasta auringolle yhtään. Merivesi oli +27 asteinen, joten hyvin tarkeni uida, mutta tuuli oli selvästi yltymässä. Aallotkin kasvoivat, ja paikalle saapunut rantavahti vaihtoi vihreän lipun keltaiseen.

Ranta.

Rannan jälkeen palasimme hotellille, otin pikasuihkun huuhdellen merivedet iholta pois. Mulla alkaa aina paita pistelemään niin kovasti meressä uinnin jälkeen, se tekee minut heikkopäiseksi. Rannallakin olisi ollut kyllä muutamia pikasuihkuja, mutta jäi nyt käyttämättä.

Ajattelimme lähteä käväisemään läheisellä vuorella, jonka huipulla oli Ancient Thira -niminen muinaisraunioalue. Kävelimme aluksi ajotietä pitkin, mutta vaihdoimme sitten hiekkaiselle kinttupolulle joka johti Pigi-nimiselle kirkolle. Se oli bygätty puolittain vuorenrinteeseen. Polku oli irtosoraa ja nousi siksakkia yhä ylemmäs. Auringonsuojaa ei ollut, mutta navakka tuuli piti lämmön melko lailla kurissa. Mitään kaiteita ei ollut ja muutaman kerran polku oli hieman sortunutkin, joten ei välttämättä mikään korkeapaikankammoisten suosikkikohde, mutta mukavat maisemat täältä kieltämättä avautui. Hieman kävi kunnonkin päälle moista jyrkkää mäkeä kiivetä. Pääsimme kuitenkin kirkolle, jonka pihalla kasvavan puun varjoon kävimme hetkeksi lepäämään. Kirkon ovi oli kiinni, myöhemmin saimme kuulla, että sen olisi voinut ehkä saada aukikin.

Pigi-kirkko pilkistää hitusen rinteen keskivälillä.

Nousua riitti.

Kävelypolku kiemurteli serpentiinimäisessä muodossa.

Tuo lohkare kun lähtisi menemään...

Kirkko piileskeli vuorenseinämässä.

Ei ollut kirkko koolla pilattu.

Täällä pääsi soittamaan kirkonkelloja.

Kieltokyltillä ei ollut auktoriteettiä.

Jatkoimme polkua ylöspäin, joka yhtyi myöhemmin ajotiehen. Ajotie mutkitteli serpentiininä ylös saakka, jossa autot olivat ajaneet parkkiin sikin sokin. Puhelimen epäluotettavasta korkeusapista tarkistin olevamme hieman yli 300 metrin korkeudessa. Täällä oli kioski, polkujen risteämiskohta (täältä pääsi alas mm. Perissan kylään) ja hieman ylempänä oli vielä Ancient Thiran arkeologinen alue, jonne emme tällä kertaa jaksaneet poiketa. Mielipuolinen tuuli suhisi korvissa, oli vaikeata kuulla mitä toinen puhui. En uskaltanut pitää edes lippistä päässä. Ostimme kioskista juotavat.

Ajotie vuorelle kiemurteli vähän kauempana.

Kioski.

Olimme korkeammalla kuin lentokone.

Laskeuduimme sitten takaisin Kamariin ajotietä pitkin. Se oli pidempi kuin kävelypolku, mutta tietysti helpompi kävellä. Poikkesimme hotellimme lähellä olevaan Big-nimiseen kauppaan. Se oli varsin erikoinen, kolmessa kerroksessa, vain yksi hissi jonka avulla kerrosten välillä liikuttiin. Sipsiosasto oli hississä. Sitten hotellille hieman huilaamaan, liikkeellä oltiin taas oltu 3,5 tuntia, vaikkei tullutkaan käveltyä edes seitsemää kilometriä. Joimme limsat ja söimme hieman sipsejä, menimme sitten testaamaan hotellimme uima-allasalueen. Se oli aika hyvä, altaan syvä pääkin peräti 2,40m. Muutenkin siistin ja rauhallisen tuntuinen alue. Altaan vesi oli +30.

Kissenpentupesue piti majaansa hotellimme liepeillä.

Sitruunasipsit testaukseen.

Hotellimme uima-allas.

Illalla kävimme ensin Prince-nimisessä loungebaarissa mojitolla, kun kaverini oli paikkaa suositellut. Ei se nyt mikään tavallisuudesta poikkeava ollut, ja paukkujen hinnatkin korkeat ( 9€ / muki ). Ei maussa sinänsä vikaa ollut mutta olisi siinä voinut brenkkua vähän enempi olla.

Mojitot.

Kävelimme hetken aikaa rantakatua, törmäsimme sitten anoppiin (in spe) ja TI:hin. Pääsimme katsomaan heidän hotelliaan, joka oli sellainen bungalow-tyyppinen ratkaisu. Oli toki muutenkin hulppeampi siisteine kylpyhuoneineen ja keittiöineen, eikä vessanpöntöllekään tarvinnut peruuttaa.

Ennen illallista kävimme vielä ostamassa meille molemmille uimakengät. Sen jälkeen päädyimme illallistamaan Amelia-nimiseen kippolaan, sitä oli vuolaasti kehuttu Tripadvisorissa ja oli muutenkin aina täynnä väkeä. Palvelu oli kuitenkin hidasta, emme saaneet tilattua kleftikoa jota olisimme kumpikiin halunneet, ruoka oli pahaa - leipien kanssa tarjottu kalatahna jopa syömäkelvotonta, tarjoilija kumautti Pp:tä tarjottimella päähän yms. Kolmella kympillä selvittiin, mutta arvosana 2/5 on melkeinpä liikaa. Ei jatkoon.

Amelia-ravintolassa riitti tungosta.