591# Rethymnon, 1

27.5.2018, Sunday, +22, Showers, Rethymno, Greece

Olimme buukanneet Pp:n kanssa Aurinkomatkoilta matkan Kreetalle, Rethymnoniin. Kreetalle tämä oli jo neljäs matkamme (joskin vain kolmesti olimme olleet Kreetalla yhdessä), mutta Rethymnonissa ei ollut vielä tullut käytyä.

Edellisenä iltana nukkumaanmeno oli viivästynyt pahasti Mestarien liigan loppuottelun vuoksi, ja kun herätä piti jo klo 4.45, niin unet jäi hieman vähäisiksi. Aamiainen puolipakolla naamariin varsin kiireesti. Tilasin taksin, se tulikin nopeasti. Liikennettä ei ollut, muutamia kännikaloja nukkui shortseissaan bussipysäkillä.

Poikkeuksellisesti se olinkin minä, joka olin ennättänyt ensimmäiseksi kentälle. Kauaa ei tarvinnut odotella Pp:täkään. Check in oli tehty jo 36 tuntia aikaisemmin netissä oma-aloitteisesti, joten tulostimme vain matkalaukkutägit automaatista ja kävimme viemässä ne baggage dropiin. Jatkoimme turvatarkastukseen, jonne ei ollut jonoa nimeksikään. Virkailija oli vähän turhankin tarkka. Pp joutui satunnaistarkastukseen (tuntuu nykyisin, että joka toinen joutuu näihin satunnaistarkastuksiin), laukkua yytsäiltiin pyyhkäisytestillä.

Emme viitsineet mennä tällä kertaa ryöstöhintaisille kahveille, vaan istuskelimme hetken aikaa penkeillä. Kävimme kaupassa hakemassa vähän evästä lentomatkalle. Lentomme lähti lähes ykkösterminaalin puolelta, portilta 14. Portille kuulutettiin ajoissa ja pyydettiin olemaan valmiita, mutta hetken päästä pyydettiin odottelemaan vielä lisää. Kone myöhästyi lopulta yli puoli tuntia, lähellä tosin oli ettei myöhästynyt lisääkin huonon slot-ajan takia.

Miksi portit eivät avaudu meille?

Paikkamme olivat koneen etuosassa, rivillä kahdeksan. Mulla oli ikkunapaikka, Pp istui keskellä, käytäväpaikalla joku nainen. Plunssaisia ihmisiä oli taas kosolti, käytävän toisella puolen perhekolmikko, joilla kaikilla tuntui olevan viimeinen kesä menossa. Yskivät ilmaan, kertaakaan en nähnyt, että olisi laitettu jotain turvan eteen. Ei siinä auttanut kun toivoa, ettei tartuntaa tulisi. Estolääkkeeksi ja matkan jouduttamiseksi tilasimme putelit shampanjaa ja söimme kyytipojaksi kentältä ostamamme sipsit. Myöhemmin jatkoimme vielä Pp:n tekemillä eväsleivillä. Loput neljän tunnin lentomatkasta kulutimme kirjaa lukemalla ja koittamalla hieman nukkua.

Kotimaa kun taakse jäi.

Lentomatkan eväkset.

Matkalaukkuja joutui odottamaan melko pitkään. Kävimme vuoron perään vessassa, se oli hyvin tyypillinen kreikkalainen vessa. Viimein matkalaukut saatuamme pääsimme ulos kentältä; olimme ottaneet lisämaksullisen bussikuljetuksen lentokentältä hotellille (aikamoinen vedätys ja rahastushomma tuo bussijuttukin). Oppaat odottelivat yllätykseksemme lentokentän ulkopuolella, mutta ohjasivat meidät sujuvasti bussille. Melkoisesti piti vielä odotella ennen kuin pääsimme matkaan. Opas oli vain osan matkasta, vaihtoi sitten toiseen bussiin. Aika onnettomasti Aurinkomatkat on nykyään nämä kuljetuksetkin järjestäneet. Ei sentään tullut nauhaselostusta kuten Kroatiassa. Muistan sellaisenkin ajan kun hetken päästä matkakohteeseen päästyä järjestettiin erillinen tervetuliaistilaisuus.

Matka Iraklionin kentältä Rethymnoniin oli n. 80 kilometriä, kesti 1,5 tuntia. Loppumatkasta edessämme ollut mies liittyi keskusteluumme, se oli vähän kiusallista. Hän oli Kreetalla jo 13. kertaa.

Synkeät pilvet riippuivat vuorten päällä ja innostuivat välillä ryöpsäyttämään oikein kunnon kuuroja. Sade loppui kuin taikaiskusta kun pääsimme oman hotellimme Swell Boutique'n kohdille. Hotelli oli melko tyyris, olimme valinneet sen sijainnin perusteella. Se oli suht lähellä keskustaa, tien toisella puolen alkoi heti uimaranta. Meidän lisäksi ainakin kuusi muuta tuli tänne, vanhempia ihmisiä. Ensiksi meidät istutettiin sohvaryhmiin ja tarjottiin lasilliset väkevää ouzoa sekä yllättävän hyviä pieniä leipäpaloja täytteineen. Velvollisuuksiakin oli, jokaisen piti täyttää henkilötietolappu. Sen jälkeen respanlikka kävi viemässä jokaisen huonekunnan erikseen huoneeseensa ja antoi pikaesittelyn. Kertoi samalla myöhemmin maksettavasta hotelliverosta, jonka hinta määräytyi hotellin tähtiluokituksen mukaan. Hotellimme oli neljän tähden lukaali, joten meille se maksaisi 3€ / yö.

Sateen virtausta bussin ikkunassa.

Hotellin tarjoamat suupalat.

Huoneemme oli viidennessä kerroksessa. Parveke oli, josta näkyi pääosin ruma, vastapäinen talon katto lämminvesivaraajineen. Pikkuisen kulmasta pilkotti myös näkymää merelle. Kapea ikkuna huoneen toisella puolen tarjosi näkymän vain muutaman metrin päähän vastapäiseen seinään; se oli jonkinlainen puristuksiin jäänyt tyhjä tila, neljän seinän ympäröimä. Suihku ja wc-tilat vaikuttivat hienolta, sänky hyvältä. Täällä oli sohva ja kohtalaisen kokoinen tv. Turvakaappi löytyi, ja jonkin verran kaappitilaa. Ilmastointilaite oli, mutta ulkona puhalsi niin viileä tuuli, että lämpöä olisi ennemmin kaivattu. Hotellin uima-allas oli kenkälaatikon kokoinen, se hieman masensi kun muistin sen suuremmaksi nettisivujen perusteella.

Hotellin fasadi.

Olisi näkymä parvekkeelta voinut parempikin olla.

Hyvä sänky oli.

Ikkunasta näkymä oli vielä huonompi.

Hotellin piskuinen uima-allas.

Purimme matkalaukkujemme sisältöä kaappeihin, istuimme sitten hetkisen kolealla ja tuulisella parvekkeella, ennen kuin päätimme lähteä vähän kävelemään ja tutustumaan kylämiljööseen. Vaelsimme Venizelou-rantakatua pitkin kohti keskustaa. Aurinko koitti tulla esiin pilviverhon takaa epäonnistuen siinä surkeasti. Ranta oli tyhjillään; oli paitsi kylmä, myös aallot olivat varsin hurjan kokoisia, ei tuossa pystyisi kukaan uimaan. Päädyimme lopulta aallonmurtajalle; täällä vesi vaikutti kirkkaalta, kivien päällä oli hurja määrä merisiilejä.

Katson autiota hiekkarantaa.

Ihmiset loistivat poissaolollaan.

Satamapoukamaa.

Merisiilikset.

Poikkesimme Nuvel-nimiseen rantakahvilaan. Otin oluen, Pp otti Fantan, maksoivat tippeineen kympin. Juuri ja juuri ne tarkeni siinä juoda. Kerjäläinenkin kävi lanttia pyytämässä. Muutenkin tunnelmat olivat hyvin epäkreetalaiset.

Kävelimme hetken vielä kylillä, poikkesimme supermarketissa ostamassa sipsejä ja juotavaa, ja palasimme takaisin hotellille niitä tuhoamaan. Surffailimme hetkisen netissä, signaali ei aivan ulottunut parvekkeelle. Mieltä askarrutti pitääkö täälläkin paskoa roskikseen kuten Kreikassa yleensä (tai ainakin laittaa vessapaperit roskikseen), kun missään ei ollut asiasta mainintaa? Pilviverho aukeni sen verran, että näimme auringonlaskun. Se oli kieltämättä ihan kelpo esitys, tulipallo joka vaipui Välimereen.

Seinätägeissä oli jotain tuttua.

Vanhankaupungin katuja.

Kirkko.

Aurinko ilmaantui laskunsa ajaksi.

Näytöksen jälkeen lähdimme katsomaan, jos löytäisimme jostain ruokapaikan. Kävelimme aluksi pitkälti ja turhaan, ravintola löytyi lopulta suht lähellä hotelliamme, nimeltään Thalassa. Otimme pizzat; Pp otti special pizzen, mutta siinä oli sieniä, joten tyydyin itse Pepperoniin. Tilauksessa jonkun aikaa kesti, mutta oli oikein hyvän makuinen, arvosanaksi voi antaa 4/5. Juomaksi taas olutta. Talo tarjosi jälkkäriksi pannacottaa, ei sekään huonoa ollut jos nyt makeasta tykkää. Lasku oli vain 25€, ei minusta mikään paha hinta.

Thalassa-ravintola oli hyvähkö.

Pizze.

Sitten hotellille, oli niin kylmä, että tarvitsi pitkähihaisen. Hotellilla suihkun testaus, se oli varsin mielikuvituksellinen kun erilaisia hanojakin oli 4-5 kpl. Netin ja tv:n tarjonta tuli tarkistettua myös, mutta pitkä päivä takana ja lyhyet yöunet joten väsymyskin voitti varsin nopeasti.